Hilja Ilveskero palkataan somevaikuttaja Elise Selinin turvahenkilöksi. Selin on saanut tappouhkauksia tehtyään kaupallista yhteistyötä kyseenalaisen yrityksen kanssa.
Toimeksianto vie henkivartija Hilja Ilveskeron Sveitsin Leysiniin, jonka jylhät vuoristomaisemat ovat hänelle tuttuja vuosien takaa. Tappouhkauksia saanut somevaikuttaja tarvitsee hänen palveluksiaan lomamatkallaankin. Kesken leppoisan reissun tapahtuu kuitenkin hengenvaarallinen onnettomuus – vai onko kyseessä murhayritys?
Suomeen palattuaan Hilja joutuu keskelle mysteeriä, joka pakottaa hänet kohtaamaan menneisyytensä ja kyseenalaistamaan kaiken tietämänsä. Kuka lopulta on jahdattava ja kuka metsästäjä? Onko Hilja sekaantunut tahtomattaan niin suuriin kuvioihin, että jopa ammattilaisen on mahdotonta selvitä pelistä hengissä?
Suomen suosituimpiin kirjailijoihin kuuluva Leena Lehtolainen tunnetaan erityisesti Maria Kallio- ja Henkivartija-dekkarisarjoistaan. Hän on kirjoittanut myös useita kaunokirjallisia romaaneja sekä nuortenkirjoja. Lehtolaista on käännetty yli 30 kielelle, ja hänen teoksistaan on tehty tv-, radio- ja näyttämösovituksia.
Leena Katriina Lehtolainen is a Finnish crime novelist, best known for her series of novels about the policewoman Maria Kallio.
Lehtolainen was born in Vesanto, Northern Savonia. Her first novel was released when she was only 12 years old. She studied literature in Helsinki until 1995 and wrote crime novels from 1993 on. Since about 2007 she has written other genres of books. Her works have been translated into various languages: Spanish, Dutch, Chinese, Lithuanian, Polish, French, Swedish, German, Estonian, Czech.
Henkivartija-sarja ei ehkä ole suosikkini, mutta mielellään sitä silti lukee. Hilja on ehkä haastava hahmo päästää lähelle. Hänet on kuitenkin rakennettu selkeästi, motiivit ynnä muut on helppo ymmärtää. Juoni etenee jouhevasti ja tarinaa on helppo seurata, vaikka paikat tuntuvatkin vaihtuvan vähän väliä. Tuttuun tapaan lennokasta menoa. Ensi alkuun ja oikeastaan pitkälle jatkoonkin kirjan alku Elisen ja Killen parissa tuntui irralliselta, mutta nivoutuihan sekin hyvin mukaan. Lehtolaisen tyyli kirjoittaa kiinnostaa minua kovasti.
Lukijana Krista Putkonen-Örn. Lukija oli taas erinomainen. Kuuntelin kirjaa lähinnä työmatkoilla kävellessä, salilla ja autoillessa sekä muutamana unettomana aamuyönä. Hiljan vainoharhaisuus hänen jäljittämisestään oli melko suuressa osassa. Paljastamatta liikaa, on sanottava, että vaikka kirja pitikin hyvin otteessaan, tarinan uskomattomat käänteet grand finalessa pudottivat arvostelussa itseltä pisteen, mietin jopa toistakin, sen verran synkäksi toiminta meni. Mutta Leena Lehtolainen on loistava kirjailija ja niin vain kaikki loksahteli paikoilleen. Tästä saisi hyvän elokuvan tai tv-sarjan.
Hilja Ilveskero -sarjaa mie olen lukenut vähän nihkeämmin kuin ikisuosikkiani Maria Kalliota, mutta nykyään hänkin toimii. Lumileopardin sydän vie lukijan kiihkeisiin toimintatunnelmiin kauas Eurooppaan Hiljan puolustaessa pientä perhettään.
Ei toimintarymistelyssäkään mitään vikaa ole, mutta huomasin tykkääväni eniten niistä hetkistä, joissa ollaan täällä Itä-Suomen pikkupaikkakunnilla ja pohditaan kuinka päästä kirjastoon omatoimiaikana ilman korttia. Mie voisin lukea Hiljasta sellaisenkin kirjan, jossa ei olisi rikosta eikä jännitystä lainkaan, mutta kerrottaisiin hänen taustastaan syvällisemmin. Niin mielenkiintoinen romaanihenkilö hän on.
En ole vuosiin aikoihin lukenut Lehtolaista, joten päähenkilö ei ollut tuttu ennestään. Tapahtumia riitti varsinkin kirjan loppupuolella. Kerronta oli sujuvaa, joskin jossain kohtaa mietin onko tämä kaikki täysin uskottavaa. Kaiketi ihan mahdollista.