Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil

by Mari Johanna Hauta-aho, Maria Ahonen (Illustrator)

Kaunistelematon lapsuuskuvaus pääkaupunkiseudun lähiöistä.

Tervetuloa hyvinvointivaltion pimeälle puolelle. Käynnissä on viinan ja aineiden vauhdittama armoton sekoilu, jonka keskellä pieni Mari Johanna elää lapsuuttaan.

”Mun faija veti viinaa ja mutsi veti kamaa. Meno oli sen mukast, yhtä v*tun kaaosta. Kotona venas tyhjä jääkaappi, oven takana hakkas vihane naapuri tai poliisi. Välil heilu nyrkit tai veitset. Aina ei pysyny perillä onks mutsi ja faija yhes vai oliks niil taas jo jotkut uudet suhteet menos. Emmä tiiä, tieskö ne itekkää.

Sit ku mä oli täyttäny 13, mut kaapattii lastenkotiin. Pikkuhiljaa mä aloin elää mun omaa elämää, kerää itteeni kasaan. Päätin et mun tulevat skidit ei tuu elää samanlaista lapsuutta ku mä.”

Mari Johanna Hauta-ahon kuvaus lapsuudestaan on paitsi koskettava tositarina myös tärkeä yhteiskunnallinen puheenvuoro elämänpiiristä, joka jäänyt suurimmalle osalle suomalaisista näkymättömäksi.

Mari Johanna Hauta-aho (s. 1987) on vantaalainen rap-artisti, joka on aiemmin käsitellyt lapsuuttaan Ghettosuperstara-albumillaan (2022). Hän on pystynyt tarjoamaan omille lapsilleen hyvin toisenlaisen perhemallin kuin minkä itse sai.

Genres: Audiobook, Nonfiction

191 pages, Paperback

Published August 8, 2025

Reviews

[Katja Vähäkangas · Rating 3 out of 5]

Kirjana ei kovin kummoinen, koska kirjailija ei ehkä oikein pystynyt tai kyennyt kuvailemaan sisäistä maailmaansa, mitä olisin kaivannut enemmän. Ulkokohtainen tapa kertoa asioista kuin ne tapahtuisivat jollekin muulle on toki hyvin tyypillistä kiintymyssuhdetrauman jälkeen. Tarinasta muodostuu kylmä ja kova, vaikka kuitenkin kerrotaan asioista, jotka ovat tapahtuneet herkälle, pienelle lapselle. Toisaalta juuri tämä kontrasti laittoi välillä oman kehoni reagoimaan siten, että välillä melkein oksetti.
Lopussa sorruttiin vähän paasaamaan, vaikka toki kirjoittajalla on siihen tavallaan oikeuskin, koska hänellä on kokemustensa pohjalta varmasti sanottavaa esimerkiksi järjestelmän toimivuuteen liittyen.

[Emma · Rating 5 out of 5]

Kuuntelin tän melkeinpä yheltä istumalta.. Raju tarina. Tää oli tosi koskettava ja puhutteleva. Pisti jopa vihaseks. Kuivin silmin en pystyny kuunteleen

[Lauhahiipija · Rating 3 out of 5]

Kirja oli ollut lukulistallani pitkään, ja lopulta kuuntelun sen lähes yhdeltä istumalta. Kokonaisuutena pidin kirjasta todella paljon, mutta en koe että se olisi ollut mitenkään kovin erityinen. Tarina toki on kauhea ja on tärkeää, että tällaisia teoksia tehdään. Olisin kaivannut tähän ehkä alkuun ja keskiväliin enemmän kirjailijan omaa ääntää tapahtuneiden asioiden kertaamisen sijaan.

Äänikirjassa murre tuli mukavasti esiin. Olen aina pitänyt kirjoista, jotka on kirjoitettu murteella. Anyhow, kokonaisuuten aivan hyvä.

[Jasmin Lappalainen · Rating 5 out of 5]

Iha hemo hyvä kirja!! Aika raffi puoleenväliin asti, mut jos ei helpolla triggeröidy vaikeist aiheista, nii suosittelen isosti. Itelle pahin oli eläimet…

[Alisa Järvelä · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja kannattaa kuunnella äänikirjana, jolloin kirjassa käytetty puhekielisyys ja slangi pääsee paremmin oikeuksiinsa. En tiedä, häiritsisikö käytetty kieli liikaa painetussa muodossa.

Raju autobiografia, joka saa sydämen särkymään toistuvasti kirjailijan kuvatessa lapsuuttaan lähiössä päihderiippuvaisten vanhempien kanssa. Vaikka kirjailija kuvaa teoksessa useita traumaattisia hetkiä lapsuudesta ja nuoruudestaan, tekijän syvempi tunnemaailma jää kirjassa hieman ohueksi. Lukukokemuksen jälkeen en toki yhtään ihmettele, jos kirjailijalla olisi ollut itselläänkin vaikeuksia käsitellä traumaattisiin kokemuksiinsa liittyviä tunteita. Silloin tällöin tekstistä kuitenkin pilkistää esiin kirjailijan voimakas katkeruus ja tyytymättömyys siihen, miten yhteiskunnalliset toimijat, kuten sosiaalitoimi, häntä yrittivät auttaa. Lukiessa tämä vuodettu viha aiheutti jopa hieman ärsytystä, sillä se tuntui hieman naiivilta ollakseen aikuiselta kirjoittajalta. Toisaalta, nämä hetket toivat kirjaan myös inhimillisyyttä ja tunteen siitä, että tässä tosiaankin kuunnellaan aitoa selontekoa toisen ihmisen elämästä.

Henkilökohtaisesti tässä kirjassa kosketti eniten kirjailijan suhde isäänsä. Vaikka molemmat vanhemmat olivat ilmeisen kyvyttömiä tarjoamaan turvallista kasvuympäristöä tyttärelleen, kirjailija liittää erityisesti isäänsä paljon lämpimiä tunteita ja välittämistä. Tässä isän ja tyttären suhteessa kiteytyy mielestäni hyvin se, kuinka syvää kiintymystä ja rakkautta lapsi useimmiten kokee vanhempaansa, vaikka se merkitsisi toistuvasti laiminlyödyksi jäämistä.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

3,5 ⭐️

Tämä toimi äänikirjana sen verran hyvin, että pyöristin neljään. Fyysisenä kirjana olisi saattanut jäädä slangin ja puhekielen takia kesken.

Karu kuvaus hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkojen pettämisestä: siitä, millaista kaaosta lapsuus on, kun turvallisia aikuisia ei olekaan. Hirvittävän surullista, kuinka rikki voi pienen lapsen luottamus aikuisiin mennä. Tässä on yhteiskunnalliseen keskusteluun äärimmäisen tärkeä näkökulma, jonka soisi nousevan esille myös päätöksenteossa. Vaikka kirjassa on paljon karua ja paikoin lohdutonta kuvausta, on siinä lopulta myös toivoa ja valoa.

Aluksi en meinannut päästä kirjaan ollenkaan mukaan ja kerrontatyyli tuntui kovalta ja kylmältä. Alusta asti tapahtumat ja kokemukset olivat ravisuttavia, mutta en vaan saanut otetta. Tuntui, että asioita vain kerrataan luettelomaisesti. Kirja kuitenkin parani edetessään ja Mari Johanna tuli "päähenkilönä" tutuksi. Tässä äänikirja toimikin formaattina erinomaisesti, kun tarina sai äänen eikä jäänyt vain slangiksi paperille.

[Iina · Rating 4 out of 5]

Raaka ja rehellinen kuvaus lapsen kasvusta addiktioiden keskellä. Millaista on, kun muuten lämpimät ja rakastavat aikuiset muuttuvat täysin päihteiden myötä? Mari Johanna kertoo tarinansa omaäänisesti ja näyttää todellisuuden, jolta poliitikot sulkevat silmänsä. Samalla hän avaa sijoitetun nuoren tuntoja, joita hyvätkään aikuiset eivät välttämättä pysty ymmärtämään.

Päihderiippuvaisuus koskettaa myös keskiluokassa, ja perheelle vaikutukset voivat olla katastrofaaliset. Köyhän alkoholistin katoaminen ei kuitenkaan kiinnosta ketään. Mari Johanna pystyy olosuhteista huolimatta kääntämään elämänsä, ja lopettamaan negatiivisen kierteen omien lapsiensa kohdalle.

Vaikka yksi selviää, järjestelmässä on parantamisen varaa. Joku tiivisti BookBeatin puolella osuvasti, että kirja pitäisi lähettää jokaiselle kansanedustajalle. Olen samaa mieltä.

Rankkuudesta huolimatta hyvää luettavaa myös stadin slangin ystäville.

[Leo Stranius · Rating 4 out of 5]

Karuton kuvaus alkoholistivanhempien lapsesta. Kuvaus siitä, miten elämä on yhtä kaaosta ja miten pieni lapsi joutuu ottamaan vastuuta vähän kaikesta, mutta kuitenkin jotenkin ihmeellisillä voimilla selviää siitä. Siitäkin huolimatta, että hyvinvointivaltion turvaverkot eivät ota kiinni.

Vaikka itsekin olen kokenut lapsena ja nuoruudessa kovia ja ollut asunnottomana, on minulla itseälläni ollut se onni, että hyvinvointivaltion turvaverkko on napannut kiinni. Tuntuu käsittämättömältä ja surulliselta, että edelleen 1980-luvun lopussa syntyneen lapsen elämä voi olla niin rajua kaaosta kuin mitä se on ollut Mari Johannalle.

Kaikesta huolimatta tässä on kuitenkin käynyt hyvin. On rohkeaa kirjoittaa noin kovista kokemuksista ja vaikeasta suhteesta omiin vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Iso arvostus tästä kirjasta!

[Niina Ristolainen · Rating 3 out of 5]

Ristiriitainen olo arvostella kirjaa. Mielestäni tarinasta sai paljon irti ja voin suositella kirjan lukemista. Minua tällainen kielityyli ja erityisesti kielen aika tylsähkö käyttäminen kuitenkin jonkin verran ärsytti lukiessa. Annoin tästä huolimatta kolme tähteä, koska päätin olla laittamatta liikaa painoarvoa tälle kieliasialle. Minusta oli kovin surullista lukea tällaisesta lapsuudesta, ja pidän tämän kirjan kirjoittamista tärkeänä. Näkökulmat olivat paikoitellen vähän pinnallisia, mutta silti kirjoittajan läpi kirjan samanlaisena pysyneen omantyylisen kirjoitustavan kautta pystyi eläytymään erityisesti lapsen ja myös nuoren maailmaan näissä kasvuolosuhteissa. Kuinka lapsi vain toivoi, että vanhemmat olisivat halunneet viettää hänen kanssaan aikaa eikä häntä jätettäisi yksin. <3

[Juustolautanen · Rating 4 out of 5]

Arvostan tätä kirjaa todella paljon. On erittäin tärkeää ja jopa virkistävää lukea omaelämänkertoja, joissa tuodaan esille suomalaisen yhteiskunnan toimimattomuutta päihdeongelmaisten kohdalla. Erityisesti Mari-Johannan isän tarina oli koskettava ja tämänkaltainen näkökulma unohtuu monesti alkoholismista puhuttaessa - itsekin havahduin miettimään kuinka helppoa on turtua suhtautumaan denoihin ja dokuihin yleisenä ongelmana, eikä yksilöinä.

Pidin siitä, että omaa tarinaa kertoessa tapahtumat kulkivat soljuvasti eteenpäin, ja vasta lopuksi pohdittiin tarinaa yhteiskunnallisemmalta tasolta.

Todella hyvä äänikirjana!

[Inka Partanen · Rating 2 out of 5]

Elämäntarina oli kiinnostava ja kerronta suoraa ja avointa. Kirja olisi silti kaivannut jonkinlaista huolenpitoa. Esimerkiksi loppua kohti yleistyvät latteudet ja yleistykset olivat täysin turhia, samoin kuin oikeastaan myös toistuva tärkeiden läheisten ylistys. Sellaiset sopivat omiin päiväkirjoihin tai syntymäpäivien kiitospuheisiin, kirjassa ovat vain haukotuttavia. Ja kun tässä kuitenkin oli runsaasti aineksia luottaa siihen, että tapahtuneet tosiasiat saavat lukijan ajattelemaan, tuntemaan ja oivaltamaan ilman erityistä saattelua.

[luovakaaos · Rating 4 out of 5]

Koskettava ja aito tarina siitä millaista on kasvaa karuissa oloissa ja köyhyydessä päihderiippuvaisten vanhempien varjoissa. ❤️‍🩹 Slangi sopi mun mielestä tähän kirjaan ja tuli fiilis että tarina todella kerrotaan omin sanoin mitään kaunistelematta.

Hienoa että tämmöiset tositarinat saa näkyvyyttä ja herättää ihmisissä ajatuksia. Ei suljeta meidän silmiä näiltä asioilta!

[Mikko Koljonen · Rating 3 out of 5]

Kaunistelematon kertomus lapsuudesta päihdeperheessä. Puhekielinen teksti hieman häiritsi, mutta toisaalta se on uskollinen kirjoittajan omalle tyylille. Kirjan loppupuolella maalaillaan varsin synkkiä kuvia hyvinvointivaltion nykytilasta, jotka eivät välttämättä pidä ihan paikkaansa. Kirja kuvaa hyvin ylisukupolvista huono-osaisuutta, jonka Hauta-aho on onneksi onnistunut katkaisemaan.

[emsi · Rating 3 out of 5]

kipeä tarina. toimi äänikirjana hyvin, miinusta siitä ettei kirjailijan sisäiseen maailmaan päässyt sisään, vaan tuntui että tapahtumia selostetaan eikä niistä niinkään kerrota. kirjan viimeinen tunti-pari tuntui elämänkerran viimeisiltä motivaatiolauseilta.

kaunis ja kipeä kirja, tykkäsin murteesta sekä hyvinvointivaltion kyseenalaistamisesta. itkin monesti. sai pohtimaan omia etuoikeuksia.

[Ninbu · Rating 4 out of 5]

Kuunneltuna kirja oli yllättävän hyvä. Pidin aidosta kertomistyylistä. Se tuntui henkilökohtaiselta ja tunteet välittyivät. Luettuna teksti olisi varmasti ollut turhan raskasta omaan makuun slangeineen kaikkineen.

[Jessica · Rating 4 out of 5]

Mukaansatempaava kertomus.

[Sofia · Rating 4 out of 5]

Todella puhutteleva ja pysäyttävä kuvaus päihdeperheessä kasvamisesta. Raadollinen,mitta samalla toivoa antava.Kaikkien lasten kanssa töitä tekevien kannattaisi lukea.

[keijukoisia · Rating 5 out of 5]

Aito ja rehellinen, tosi tärkeä kirja. Aihe tarinan takana on ihan liian vaiettu, sivuutettu.

[eerika · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä, tosi koskettava

[Iida · Rating 3 out of 5]

lyhyt ja vähän etäiseksi jäävä mutta koskettava ja tärkeä tarina