Vaino

by Jenni Räinä

Pohjois-Pohjanmaa vuonna 1715. Valpuri, pienen pirtin tytär Iistä, lähtee kahden veljensä kanssa pakoon venäläisiä, jotka jättävät jälkeensä savuavia kyliä ja silvottuja ruumiita. Valpurin ainoa turva ovat pohjoinen luonto ja toive veljien selviämisestä.

Samaan aikaan seudulle palaa kasakoiden joukossa poika, jonka tehtävä on paljastaa piilot ja tuhota kaikki.

Teksti tulee iholle, tuntuu suurena kipuna ja toivona tulevasta. Mestarillinen romaani pitää tiukassa otteessaan ja kuljettaa keskelle isonvihan mustimpia hetkiä, aikaan jolloin luonto oli vielä koskematon mutta ihmisten henki halvempi kuin koskaan.

Genres: Historical Fiction, Finnish Literature, Audiobook

255 pages, Hardcover

Published August 13, 2025

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 4 out of 5]

Jenni Räinän hienossa historiallisessa romaanissa "Vaino" (Otava, 2025) liikuskellaan Pohjois-Pohjanmaan metsissä ja kyläpahasissa isovihan verisinä vuosina 1700-luvun alkupuolella. Vappu ja hänen veljensä yrittävät tulla toimeen venäläisten joukkojen ryöstellessä, tappaessa ja polttaessa seutua ja sen asukkaita. Ja selviämisestä on kai kyse myös Kustaa Lillbäckin tekemisissä. Paikallisen nimismiehen poika on liittynyt vainolaisen riveihin, eivätkä kasakatkaan ole yhtä julmia kuin hän.

Luontokuvauksesta pidin kovasti ja muutenkin romaanissa käytetty kieli on kaunista, vaikka monet siinä kuvatut asiat ovatkin sieltä karmivammasta päästä. Vuoden parhaita lukukokemuksia muutenkin.

Jos pidit tästä, niin kannattaa tutustua myös Kustaa Vilkunan tietokirjaan Paholaisen sota, jossa kerrotaan muun muassa oikean Kustaa Lillbäckin tarina. Erinomainen kirja sekin. Omalle lukulistalleni lisään myös isostavihasta kertovan Meren ja veren liiton.

[Laura Walin · Rating 4 out of 5]

Jenni Räinä rakentaa tositapahtumien päälle koskettavan tarinan isonvihan aikaiseen Iihin. Ruotsi-Suomi ja Venäjä ovat sodan loppuvaiheissa ja kasakkajoukot ulottavat hävitysretkensä jo aivan Suomen ja Ruotsin rajalle Pohjois-Pohjanmaalla. Tavoitteena on yhdyskuntien täydellinen tuhoaminen talot polttamalla, aikuiset tappamalla ja viemällä lapset Venäjälle.

Tarinaa kertovat vuorotellen fiktiivinen torpantytär Vappu, joka joutuu pakenemaan veljiensä kanssa Iistä pohjoiseen vanhempiensa tultua tapetuksi ja historialliset henkilöt nimismies Lillbäck ja hänen poikansa, joka kaappauksen jälkeen palaa kasakoiden kanssa terrorisoimaan omaa entistä kotiseutuaan.

Räinä kuvaa 1700-luvun alun kauheuksia - niin pohjoisessa metsässä pakenevien vaikeuksia kuin hävittäjien säälimätöntä väkivaltaa - lukijaa säälimättömän graafisesti niin, että yhtä aikaa tekee mieli lopettaa lukeminen ja jatkaa sitä. Pelkän henkiinjäämisen ja ihmisen pahuuden lisäksi teoksessa on onneksi kysymys myös ihmisen kyvystä hyvään yhteydestä toisiin ihmisiin.

[Emilia · Rating 4 out of 5]

4+/5. Kirkkaita ja kauniita lauseita aivan hirveästä isovihan ajasta ja surullisista ihmiskohtaloista sen pyörteissä - toimiva yhdistelmä.

[Petri Saarela · Rating 4 out of 5]

Vaino vei kertarysäyksellä syvälle isovihan aikaan, josta peruskoulun aikaisten historiantuntien opit olivat jo varsin tyhjentävästi unohtuneet. Ja miten Jenni Räinä ajan elävöittääkään, huh huh. Vainossa seurataan Valpuria, Iistä lähtöisin olevaa juuri aikuisuuden kynnyksellä olevaa nuorta naista, joka joutuu pakenemaan kotoaan venäläisten kasakoiden kiertäessä seutua. Toisen erityisen näkökulman tuo "ryssärengiksi" päätyneen pojan paluu kotiseuduilleen tuhoa kylvämään.

Henki on halpaa, luonto on karua mutta kaunista ja ihmisluonto näyttäytyy koko spektrissään. Minulle erityisen koskettavaa Vainossa oli sijoittuminen lähelle kotiseutua ja kuinka oma, jo lähes täysin unohdettu murre, oli elävänä ja ilmaisuvoimaisena iso osa kerrontaa. Lyhyeen romaaniin oli saatu mahdettua paljon asiaa uskosta, erilaisuudesta, aikuistumisesta ja ajankuvaa vammaisuudestakin. Rytmitys oli varsin rivakka ja tahti olisi voinut olla paljon viipyilevämpikin, jolloin sisällön monipuolisuus olisi ehkä saanut vielä enemmän tilaa hengittää. Voisinpa kuitenkin veikata, että Vaino on mukana vuoden 2025 Finlandia-kisassa.

[Heta Koski · Rating 5 out of 5]

Vaikka aika ja tapahtunut on raakaa ja karua, teksti on kaunista ja sujuvaa. Henkensä hädässä pakenevien lasten ja nuorten hätään eläytyy, eikä voi kuin ihmetellä, mitä kaikkea ihminen voi kestää ja mistä selvitä. Upeasti ja elävästi henkiin herätettyä historiaa, todelliset ja fiktiiviset hahmot sulavasti ja uskottavasti yhtään punottuina.

[Toni · Rating 5 out of 5]

En tiedä, voisiko kirja olla enempää mieleeni. 

Eletään isovihan aikaa vuonna 1715. Kirjan alussa nuori nainen nimeltä Valpuri eli Vappu on piiloutunut kasakoilta kotinsa pihamaan nurkille pikkuveljiensä kanssa. Jännite nappaa kyytiinsä heti ensimmäisestä sivusta alkaen, kun pakomatka koskemattomaan metsään ja vapaana virtaavien jokien rannoille alkaa. Vanhemmat jäävät taakse. Isän kohtalo ei jää epäselväksi kasakoiden hyökätessä, mutta pieni toivo äidin mahdollisesta selviämisestä toimii niin Vapun kuin veljien moottorina jaksaa taivaltaa ja paeta raakalaisia.

Paikallisen nimismiehen poika Kustaa on toinen kirjan keskushenkilöistä. Hänet on kaapattu venäjälle orjaksi jo aiemmin. Hänelle on opetettu kieli, kastettu ortodoksiksi uuden nimen kera ja aivopesty – itse kyllä tulkitsin niin, että Kustulla on ollut taipumusta väkivaltaisuuteen jo ennestään, joten venäläisten aivopesu on ollut helppoa. 

Kustaa palaa rajan takana viettämänsä vuosien jälkeen kotiseuduilleen osana valloittajia ja orjuuttajia. Jälki on rumaa, kun muuttunut mies osallistuu kärkijoukoissa mitä järkyttävimpiin väkivallantekoihin. Myös Kustun isä, nimismies Gustaf Lillbäck saa kirjassa äänen. Hänen kauttaan Räinä kuvaa upeasti sitä, miten eri tavoilla ihmisen elämä voi murentua yhteiskuntaroolista riippumatta. 

Teoksen ehkä jännitteisin kohta on, kun Vappu törmää Kustuun, ja miten hän Kustun näkee ja taas toisaalta, miten Kustu näkee hänet. Surullista, järkyttävää ja pelottavaakin siinä mielessä, mihin ihminen voikaan pystyä, hyvässä ja pahassa.

Pienen, mutta suuren lisäjännitteen tekstiin tuo, kun Vappu kertojana puhuttelee ajoittain äitiään, kuin kirjoittaisi hänelle. Tällä ei mässäillä, joten tehokeinona tämä toimii loistavasti. Lisäkerroksen Vapun suruun tuo, kun lukija pääsee näin lähelle pitämään yllä toivoa, vaikka jokainen osapuoli aavistaa ja taitaa tietää äidin kohtalon.

Jos kirja alkaa loistavasti, se myös loppuu niin. Viimeinenkin lause onnistuu lyömään ilmat pihalle, kuten niin monet lauseet aiemmin. Olisinpa kirjoittanut tämän. 

[Lyydi Liinamaa · Rating 4 out of 5]

Kirja oli hieno, mutta rankka lukukokemus. Vaino käsittelee yhtä Suomen kauheimmista ja raaimmista ajanjaksoista, isovihan aikaa. Kirja sai pohtimaan muun muassa sitä, mitä moraali on ja miten aivan tavallisista ihmisistä oikeassa tilanteessa voi syntyä julmia kiduttajia. Kuten kirjassa sanottiin, pedon käsi näyttää aivan samalta kuin muidenkin. Ei sitä ulkoapäin tunnista.

Koen tärkeäksi lukea tarinoita Suomen historiasta, jotta voin ymmärtää paremmin kansamme menneisyyttä ja suosittelen samaa kaikille. Tätä kirjaa en kuitenkaan aivan ehdoitta suosittele. Ennen lukemista kannattaa ottaa huomioon, että kirja on todella surullinen ja raaka. Siinä kuvaillaan järkyttäviä kidutuksia ja lasten surmaamisia, joten tarina ei todellakaan sovi kaikille. Päähenkilö tosin kuulee suurimman osan raaimmista tapahtumista toisen käden tietona, eli tapahtumilla ei mässäillä, eikä mennä liikaa yksityiskohtiin.

[Eija Miettunen · Rating 5 out of 5]

Erittäin hyvä hirveä tarina, arvostan myös, että on saatu kiedottua 250 sivuun, eikä levitelty ja venytetty yli äyräidensä.

[Tanja Kuismala-Kähäri · Rating 4 out of 5]

Kirjan tarina sijoittuu isonvihan aikaan. Se kertoo Valpurin pakoretkestä koskemattomassa pohjoisen luonnossa. Vaino on koskettava ja raju romaani. On koskettavaa ja surullistakin lukea kuinka esi- isämme ovat eläneet Suomessa näiden kauheuksien ja synkkyyden keskellä ja silti ovat jaksaneet uskoa ja toivoa parempaan tulevaan.

Vaino kuvaa vahvasti ja satuttavan ajankohtaisesti pakenemista tuhon keskellä. Eletään Pohjois-Pohjanmaalla vuonna 1715. Valpuri, pienen pirtin tytär Iistä, pakenee kahden pikkuveljensä kanssa venäläisiä, jotka jättävät jälkeensä tuhoa, poltettuja kyliä ja tapettuja ruumiita. Valpurin ainoa turva ovat karu, mutta kaunis pohjoinen luonto ja toive siitä, että veljet selviävät. Samaan aikaan samoille seuduille palaa kasakoiden mukana oman seudun poika, jonka tehtävä on paljastaa piilot ja tuhota kaikki.

Tarina kuljettaa keskelle isonvihan mustimpia hetkiä, aikaan jolloin luonto oli vielä koskematon mutta ihmisten henki halvempi kuin koskaan. Räinän kieli on hienoa, dialogit on kirjoitettu osin murteella joka on kiehtovaa. Historia ja tunteet sekoittuvat. Osalle hahmoista on myös todellisuuspohja/esikuva.

Tarina kamaluudessaan ja totuudessaan hiljentää. Se saa uskon ihmisyyteen jälleen kerran kutistumaan. Tässä ajassa romaani on hyvinkin ajankohtainen. Historiaa kannattaa lukea, jotta osaa ennakoida tulevaa.

Suosittelen.

[Samson Corelius · Rating 4 out of 5]

Romaani sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle vuonna 1715, aikaan jolloin venäläiset hyökkäykset, niin kutsuttu Isoviha, pakottavat nuoren Valpurin lähtemään veljiensä kanssa pakenemaan metsien ja suon keskelle. Samalla kuvaan tulee poika, joka palaa kasakoiden joukossa ja jonka tehtävänä on paljastaa piilotettuja salaisuuksia ja tuhota kaiken jäljellä olevan. 
Kirjan ajoitus, hetkittäinen raakuus ja luonnon läsnäolo tekevät siitä historiallisesti autenttisen tuntuisen, kun menneisyyden kauhu kohtaa ihmisten selviytymistaiston, tekstissä syttyy samalla kipu ja toivo.
Kerronta on tiivistä ja tarkkaa, henkilöhahmot moniulotteisia, he eivät ole pelkkiä symboleja vaan ihmisinä kärsiviä, pelkääviä, rakastavia.
Jos haetaan syy neljään tähteen, niin: Vaino onnistuu hyvin välittämään sen epävakaan ajanjakson tunteen ja herättämään ajatuksia myös nykyajasta (“miten selviämme ajoista vaikeimmista?”)  Mutta se myös jättää lukijan kaipaamaan ­- hetkittäistä hengähdystaukoa rakenteen tiukkuuden vuoksi ja syvempää hahmojen taustoitusta paikoin.

Kaiken kaikkiaan suositeltava, koskettava lukukokemus, jota voi hyvin suositella historiallisesta romaanista kiinnostuneelle.

[Pekka Huhtala · Rating 5 out of 5]

Olihan siinä melkoinen matka. Räinä vie lukijan 1700-luvun isonvihan aikaan Iin Räinänperälle. Hyvyyden ja pahuuden raja on yhtäaikaa selvä ja vivahteinen, eivätkä kirjan hahmot pääse helpolla. Vanhan elämän ja luonnon kuvaus on mielenkiintoista ja innostavaa, ja sitä jää lukijana kaipaamaan lisää. Vesiaiheet vievät ajatukset Räinän samana vuonna ilmestyneeseen Veden ajat : Matka läpi muuttuneen maiseman -teokseen. Historiallinen romaani on kokonaisuutena onnistunut.

[Yrjö Kari-Koskinen · Rating 5 out of 5]

Koskettava ja mukaansatempaava, mutta myös synkkä ja raju matka isovihan tapahtumiin. Tätä kuunnellessa arvostaa entistä enemmän perusasioita: lämmintä tupaa, ruokaa, rauhaa, itsenäisyyttä jne. Erityisesti tarinassa säväyttää linkitys historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin.

Kirjan kuvaama kansanosan elämä on kuin rinnakkaistodellisuus samalta ajalta periytyvään Porin Triviaalikoulun nuottikirjaan – oppineen elämä on ollut harvojen herkkua 1700-luvun Suomessa.

[Sanna · Rating 4 out of 5]

Täyttä kauhua, mutta totuuspohjalla 1700-luvun isonvihan ajalta, joka tekee teoksesta painajaismaisen. Onneksi välillä saa levätä metsän sylissä kappaleiden vaihdellessa. Venäläisviha ei tästä kirjasta ainakaan vähene. Kidutettuna ja vangittuna lapsiselviytyjästä kasvaa keinoja kaihtamaton piru - emmekä kukaan ole tässä toistamme parempia. Ihmispedon käsi on aivan samanlainen kuin muidenkin.

[Juha O · Rating 5 out of 5]

Rankka matka kauhun ja vainon ytimeen. Räinä kirjoittaa niin vakuuttavalla, ahdistavalla ja elävällä tavalla että kaiken kokee kuin itse eläisi tuota aikaa. Kielellisesti äärimmäisen rikas ja soljuva. Mieleen aihepiiristä ja käsittelystä tulee Ollikaisen "Nälkävuosi" mutta kirjallisena saavutuksena mielestäni vielä astetta parempi. Yksi parhaita viime aikoina lukemiani suomalaisia teoksia.

[Anri · Rating 2 out of 5]

Olisin kernaasti antanut tälle enemmän tähtiä, sillä tarina oli vallan hyvä. En kuitenkaan siedä tarpeetonta kuvausta eläimiin kohdistuvasta, raa'asta väkivallasta. Se ei tuonut mitään lisäarvoa ja olisi voinut siksi jäädä pois kertomuksen siitä kärsimättä.

[Susanne L · Rating 5 out of 5]

Tää tarina tekee tosi kipeää. Erinomaisesti kirjoitettu, ja vielä osin historiallisin henkilöin. On ne olleet kamalia aikoja, ja sieltä tää meidän ”leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä” -mentaliteettikin varmaan pohjaa.

[Riku Sarlin · Rating 3 out of 5]

Kiintoisa aihe, hyvää kieltä (paljolti paikallista murretta), uskottavaa ajankuvaa. Teksti ja juonen kuljetus toimii. "Se jokin" jää kuitenkin vähän uupumaan. Hahmot jäävät Valpuria lukuun ottamatta hiukan ulkokultaisiksi.

[Jii · Rating 4 out of 5]

Sujuvaa kieltä ja kerrontaa, oivaltavia havaintoja. Aihe on rankka, mutta Räinä tasapainoittaa kerrontaa kauniilla luontokuvauksilla. Henkilöt jäivät kuitenkin hieman etäisiksi eikä tarina siksi koskettanut itseäni niin paljon kuin olisin halunnut.

[Tia · Rating 4 out of 5]

95 % suomalaisesta kirjallisuudesta tuntuu olevan historiallista fiktiota, ja olen aika kyllästynyt siihen. Tämä oli kuitenkin hyvä. En ole tähän ajanjaksoon sijoittuvaa kirjaa aiemmin lukenutkaan. Juoni piti otteessaan ja henkilöhahmot olivat syvällisesti kehiteltyjä.

[Heini · Rating 4 out of 5]

Todella hyvää ja tarkkaa kuvailua, erittäin hyvä lukukokemus ja mielenkiintoinen kirja.

[LottaHi · Rating 5 out of 5]

Mestariteos!

[Anne · Rating 4 out of 5]

Hieno pieni vilkaisu Isonvihan kauheuksiin yhden kylän ja erityisesti yhden tytön näkökulmasta. Kauniisti kirjoitettu.

[Kaino · Rating 5 out of 5]

Koskettava, riipaiseva teos, jonka kieli on äärettömän kaunista.

[Iina · Rating 4 out of 5]

Tarina soljui eteenpäin kuin Iijoen virta. Mieleenpainuvia ihmiskohtaloita.

[Pasi Rautio · Rating 3 out of 5]

Samaan ajanjaksoon sijoittuvia teoksia tullut luettua useampia, joten ”tarina” oli tuttu tietyllä tapaa. Kuitenkin sujuva ja mukaansavetävä kuvaus.

[Dekkarigram · Rating 4 out of 5]

Tästä tuli hieman mieleen Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa.

[Riikkis Puistola · Rating 4 out of 5]

'Vahva, häikäisevä ja satuttavan ajankohtainen romaani pakenemisesta tuhon keskellä'.

Ihan hirveä. Niin hieno!

[Mimmi Toivonen · Rating 4 out of 5]

Raaka ja kaunis kirja

[Elina · Rating 5 out of 5]

Hiljainen, nöyrä kertomus, joka silti kuin huutaa historian metsissä, joen uomissa ja suon silmissä. Elämä on sinnikäs.

[Anni · Rating 4 out of 5]

4+/5. Lukukokemuksena vangitseva, koskettava, väkevä ja piinaava. Luontokuvaus erityisen onnistunutta ja kieli kaunista. Valpurin ja Kustaan henkilöhahmot syviä, mutta veljet jäivät etäisemmäksi.