”Minä sanon, että keski-ikä on naisen elämässä kuin vuoristoradan huippu. Ennen sitä on tiukkaa ja raskasta nousua. Vasta siitä alkaa hauska osuus, todellinen kieputus, mahanpohjamäet ja hihkuminen.”
Keski-iässä tarvitaan rohkeutta tunnistaa, mitä haluaa, ja tarttua siihen.
Paljastuskirja. Nyt. kuvaa vaihetta, jossa hikoillaan, valvotaan, raivotaan, luovutaan lapsista, vanhemmista, kuukautisista – ehkä myös kohdusta tai palasta rintaa – ja löydetään himo, hellyys, häpeilemätön luovuus, kauneus, oma rauha ja voima, ruumiin lämmin syke ja aistivoimainen rakkaus.
Antologian runojen ja esseiden kirjoittajat ovat suomalaisen kaunokirjallisuuden, yhteiskuntatieteen, journalismin ja taiteen eturivin tekijöitä: Kaisa Kuurne, Sirpa Kyyrönen, Johanna Matruka, Mianna Meskus, Anna-Stina Nykänen, Helena Sinervo, Saila Susiluoto, Eveliina Talvitie, Johanna Venho ja Keiju Vihreäsalo.
”Minä sanon, että keski-ikä on naisen elämässä kuin vuoristoradan huippu. Ennen sitä on tiukkaa ja raskasta nousua. Vasta siitä alkaa hauska osuus, todellinen kieputus, mahanpohjamäet ja hihkuminen.”
Paljastuskirja. Nyt. on moniääninen ja rohkea esseekokoelma naisten keski-iästä – vaiheesta, josta yleensä puhutaan vain sivulauseissa. Essee lajina toimii tässä erityisen hyvin: aihe on itselleni vähän uusi, edessä ja täynnä ristiriitoja, jotka vaativat useita näkökulmia. Kirja auttaa silloin, kun ei ole vielä täysin sinut tulevan kanssa, mutta haluaa ymmärtää, valmistautua ja ajatella etukäteen. Se vastaa kysymyksiin ennen kuin niitä rohkenee ääneen muotoilla.
Teksti on henkilökohtaista, runollista ja kaunokirjallisesti pätevää, samalla oivaltavaa ja voimakasta. Vaihdevuodet ja keski-ikä näyttäytyvät aivan uudessa valossa: toiselle tämä vaihe tarkoittaa rauhan tarvetta, toiselle seksuaalisuuden uudelleen löytymistä; luopumista tai löytämistä, kehoa tai mieltä, jopa kuoleman, menneisyyden ja oman itsen kohtaamista. Yhteinen ydin on selkeä: olennaista on tunnistaa, mitä itse tarvitsee – ja ottaa se, keski-ikäisen naisen viisaudella.
Kirja tuntuu myös hyvin suomalaiselta. Ei huutavaa voimaantumista, vaan hiljaista, sitkeää selkeyttä ja suoraa katsetta todellisuuteen. Tämä toi mieleeni hetken muutaman vuoden takaa, kun amerikkalainen cheer-valmentaja totesi minulle juuri neljäkymmentä täyttäneelle, että maailmassa pitäisi olla enemmän yli 40-vuotiaita suomalaisia naisia – silloin kaikki olisi helpompaa ja paremmin. Ajatus jäi elämään, ja tämän kirjan jälkeen se tuntuu entistäkin osuvammalta.
Ainoa varaukseni liittyy faktaan. Kaiken syvällisen ja tärkeän pohdinnan rinnalle olisin kaivannut hieman enemmän tutkittua tietoa tai edes erillistä faktaosiota – konkreettisia kehyksiä, jotka olisivat tukeneet esseiden herättämiä oivalluksia ja antaneet lukijalle lisää välineitä ymmärtää kehollisia ja hormonaalisia muutoksia.
Silti: puolet elämästä voi olla vielä jäljellä. Tämä kirja auttaa sisäistämään sen - sydän täynnä ja kiitollisuudella.
Koskettava, liikuttava, tärkeä ja runsaasti ajatuksia herättävä kirja nimensä mukaisesti keski-ikäisen ruumiin tiloista ja iloista. Useamman kirjoittajan esseistä ja runoista koostuva teos oli riittävän henkilökohtainen, rohkea ja erilainen - mielenkiinto pysyi yllä ja mielenliikutukset seurasivat toisiaan. Olen ilman muuta kirjan kohderyhmää, ja löydän itseni ja ystäväpiirini kirjan sivuilta. On tärkeää huomata, että vaihdevuodet eivät ole vain estrogeenin puutetta vaan kokonainen elämänvaihe runsaine mahdollisuuksineen, ja siitä on mahdollista jopa nauttia - elämänkokemuksen mukanaan tuomalla viisaudella huomattavasti syvällisemmin kuin edellisistä vaiheista.
Jos luet vain yhden kirjan esseistä, valitse Johanna Vento. Hän kirjoittaa ihanasti siitä, miten tarvitsee selvitäkseen vaihdevuosien”päivityksestä”, jota hän reippaasti kutsuu ”upgradeksi”: Voimia, etten heikkene. Hiljaisuutta, että kuulen itseni. Oppaan, että löydän reitin. Tämä voisi olla keski-ikäisen naisen rukous. Vento pohtii pitkään taiteilijuuden, äidin ja vaimon elämän ristiriitaa. Olen itse välttynyt siltä aina, koska en ole tiennyt ristiriitaa olevan olemassakaan; äidin ja vaimon roolit olen ottanut annettuna ja rakkaina, töitä on ollut pakko tehdä "pienestä pitäen" ja taiteilijaa en ole tuntenut itsessäni vielä, mutta nyt tässä iässä tiedän, että jokin uusi vaatii tulla saada tulöa esille; Leikki, vapaus, mielikuvitus - jotain tällaista.
Tai itse asiassa, lue sittenkin kirjan päättämä Anna-Stina Nykäsen essee, jossa hän löytää uuden puolison - ja itsensä. Ja jatka siitä Miranda Julyn Nelinkontin-romaaniin, jos olet onnistunut vielä siltä välttymään. Keski-ikäisenäkin voi oppia kaikenlaista :D
Hieno, nopealukuinen teos, joka jätti paljon pureskeltavaa. Kirjassa käsitellään keski-ikäisyyden naiseuden teemoja - hätinä nelikymppisenä huomasin kirjan antavan enemmän ehkä minua kymmenen - viisitoista vuotta vanhemmalle, mutta ehkäpä tämä toimi kurkistuksena tulevaan.
Kirjassa oli kerrontana niin runomuotoa kuin esseetäkin, aiheita laidasta laitaan - muutokset kehossa, seksuaalisuus, minuuden löytäminen, sairastaminen, menettäminen ja luopuminen, tyyneys itseä kohtaan.
Ehdottomasti hieno kirja luettavaksi kaikille, joiden mielestä naisten terveysongelmiin suhtaudutaan turhan vähättelevästi kuittaamalla ne "naiseuteen kuuluvana asiana".
Luin aiheen takia. Eri tekstien taso oli vaihtelevasti itseäni kiinnostava. Neljä tähteä on kompromissi. En ihan syttynyt idealle sotkea tietoa ja kaunoa keskenään, mutta olenkin asiapentti.