What do you think?
Rate this book
Pahansisuinen - Jouko Turkan elämä
Lajinsa viimeinen.
Ensimmäinen elämäkerta suomalaisen teatterin suurmiehestä ja riitapukarista. Jouko Turkka oli pitkään Suomen vihatuin mies, mutta vihaajista useimmat eivät nähneet yhtään hänen ohjaamaansa esitystä. Pelkkä pistävä katse ja tahallisen provosoivat mielipiteet riittivät. Turkka oli teatteriohjaajana aikanaan visionäärinen, mutta jälkimainetta leimaa hänen aikansa Teatterikorkeakoulun professorina.
Palkittu tietokirjailija Kai Häggman avaa tuntemattomia puolia Jouko Turkan elämästä. Samalla hän kuvaa suomalaisen kulttuurielämän värikkäitä ja myrskyisiä vuosikymmeniä.
Jouko Turkka oli isoveljensä mukaan jo koulupoikana niin pahansisuinen, ettei hänen kanssaan voinut keskustella. Kouluun hän kulki tien vierellä, ei koskaan tiellä kuten muut. Tämä toistui myös aikuisena. Turkka oli epäsosiaalinen, mutta mielellään julkisuudessa. Paradokseja riitti.
Turkka ei halunnut miellyttää sen paremmin kollegoita kuin teatteriyleisöä. Hän muistutti usein, että ihminen oli syntynyt kusen ja paskan välistä ja loppu olikin pelkkää alamäkeä.
Turkalla oli myös toinen puoli. Teatterikoulussa monet oppilaat palvoivat opettajaansa ja samaan aikaan teatterikriitikot ylistivät Turkan ohjauksia. Hän jätti pysyvän jäljen suomalaiseen teatterikenttään niin hyvässä kuin pahassa.
Suomen ja Skandinavian historian dosentti Kai Häggman on kirjoittanut 2000-luvulla seitsemän jykevää kirjaa suomalaisesta kulttuurihistoriasta ja kulttuuri-instituutioista, muun muassa Päänäyttämöllä: Suomen Kansallisteatterin 150 vuotta (2022). Tämän lisäksi hän on tutkinut mm. perhehistoriaa, metsäteollisuutta ja suomalaista arkea. Hän toimi pitkään myös WSOY:n Kirjallisuussäätiön hallituksen puheenjohtajana. Häggman on ylpeä siitä, että hän on elättänyt itsensä yli 40 vuotta akateemisilla pätkätöillä, kirjoja kirjoittamalla.
Ensimmäinen elämäkerta suomalaisen teatterin suurmiehestä ja riitapukarista. Jouko Turkka oli pitkään Suomen vihatuin mies, mutta vihaajista useimmat eivät nähneet yhtään hänen ohjaamaansa esitystä. Pelkkä pistävä katse ja tahallisen provosoivat mielipiteet riittivät. Turkka oli teatteriohjaajana aikanaan visionäärinen, mutta jälkimainetta leimaa hänen aikansa Teatterikorkeakoulun professorina.
Palkittu tietokirjailija Kai Häggman avaa tuntemattomia puolia Jouko Turkan elämästä. Samalla hän kuvaa suomalaisen kulttuurielämän värikkäitä ja myrskyisiä vuosikymmeniä.
Jouko Turkka oli isoveljensä mukaan jo koulupoikana niin pahansisuinen, ettei hänen kanssaan voinut keskustella. Kouluun hän kulki tien vierellä, ei koskaan tiellä kuten muut. Tämä toistui myös aikuisena. Turkka oli epäsosiaalinen, mutta mielellään julkisuudessa. Paradokseja riitti.
Turkka ei halunnut miellyttää sen paremmin kollegoita kuin teatteriyleisöä. Hän muistutti usein, että ihminen oli syntynyt kusen ja paskan välistä ja loppu olikin pelkkää alamäkeä.
Turkalla oli myös toinen puoli. Teatterikoulussa monet oppilaat palvoivat opettajaansa ja samaan aikaan teatterikriitikot ylistivät Turkan ohjauksia. Hän jätti pysyvän jäljen suomalaiseen teatterikenttään niin hyvässä kuin pahassa.
Suomen ja Skandinavian historian dosentti Kai Häggman on kirjoittanut 2000-luvulla seitsemän jykevää kirjaa suomalaisesta kulttuurihistoriasta ja kulttuuri-instituutioista, muun muassa Päänäyttämöllä: Suomen Kansallisteatterin 150 vuotta (2022). Tämän lisäksi hän on tutkinut mm. perhehistoriaa, metsäteollisuutta ja suomalaista arkea. Hän toimi pitkään myös WSOY:n Kirjallisuussäätiön hallituksen puheenjohtajana. Häggman on ylpeä siitä, että hän on elättänyt itsensä yli 40 vuotta akateemisilla pätkätöillä, kirjoja kirjoittamalla.
282 pages, Hardcover
Published August 19, 2025
1 person is currently reading
5 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
September 15, 2025
Jouko Turkasta ilmestyy tänä syksynä peräti kolme kirjaa. Luettuani niistä ensimmäisen, totean, että hyvä että ilmestyy, koska tämä lukemani "ensimmäinen elämäkerta Jouko Turkasta" ei ollut erityisen hyvä.
Kirjoittaja Kai Häggman on historian dosentti, joka omien sanojensa mukaan on "ylpeä siitä, että hän on elättänyt itsensä yli 40 vuotta akateemisilla pätkätöillä, kirjoja kirjoittamalla".
Tämä elämäkerta on vajaa 300-sivua pitkä ja sisältää lyhyitä, usein 4-5 sivun lukuja. Ja kun uusi luku alkaa ja loppuu yleensä puolesta välistä sivua, ei tekstiä kovin paljoa kirjaan mahdu. Luin puolet kirjasta jo ensimmmäisenä iltana, joten kovin paljoa syventymistäkään teksti ei vaadi. Jouko Turkka olisi ansainnut perusteellisemman elämäkerran, toivottavasti sellainen vielä kirjoitetaan. Häggman paikoitellen kirjoittaa kuin tutkielmaa eli siteeraa lehtijuttuja ja joitakin aikalaisten lausuntoja ja sanoo niistä sitten jotain. Haastateltaviakin on loppujen lopuksi todella vähän. Ja hyvin moni asia jää pintaraapaisuksi aiheeseensa. Kovin ohueksi teoksen anti jää, vaikka viite- ja kirjallisuusluettelo on toistakymmentä sivua ja henkilöhakemisto siihen päälle.
Esimerkiksi Turkan lapsuus ja nuoruus sivuutetaan täysin. Todetaan, että Turkka synty vuonna 1942 ja kouluun hän mieluummin käveli pengertä pitkin kuin keskellä tietä ja sama asenne tekemisissäänleimasi häntä myöhemminkin. Sitten yksi kommentti veljeltä ja seuraavaksi todetaan, että Turkka suoritti asepalveluksen ja sitten pari mainintaa opiskeluista ja sitten ollaankin jo Turkan ensimmäisessä ohjaustyössä. Ja esimerkiksi kerrotaan, että Turkka oli paljon lukenut mies, mutta ei tätäkään avata sen kummemmin. Kuten ei montaa muutakaan asiaa.
Hieman lentoon teos pääsee loppupuolella. Tuli mieleeni, että loppua kohden Häggman kirjoittaa mm. räävittömästi ja vapautuneemmin sekä hieman provosoiden - eli kuten kirjansa aihe Jouko Turkka eli ja oli.
Jos nyt sanotaan vähän ilkeästi, niin kirjan alussa tuli mieleeni seuraava vertaus. Eräs ystäväni totesi kerran, että mistä ihmeestä Timo Koivusalo on keksinyt että hän osaisi tehdä elokuvia. Tätä mukaillen: mistä ihmeestä Häggman on keksinyt, että hän osaisi kirjoittaa elämäkertoja. Anteeksi, vähän ilkeää, mutta kun nyt Jouko Turkasta puhutaan, niin sopii ehkä tällä kertaa tähän arvioon tällainen luonnehdinta. Erityisesti kirjan alkupuolta ajatellen, lopussa päästään jo vähän enemmän asiaan.
Olihan tässä niitä herkullisia Jouko Turkan sanomisiakin ja kyllä Häggmanilla yritystä on, mutta vähän tämä tuntui vasemmalla kädellä tehdyltä kirjalta.
En tällä kertaa edes laita tähän arvioon mitään lainauksia tekstistä, vaan jään odottamaan sitä syvempää elämäkertaa Jouko Turkasta. Sekä niitä kahta muuta syksyllä ilmestyvää kirjaa.
Arvio oli alussa jopa lähempänä kakkosta, mutta eihän tämä niin huono ollut. Paikoitellen hyvääkin tekstiä ja asiaa. Hyvä, että voin tarkemmassa arviossa antaa kymmenyksiä.
Arvioksi 2,8/5.
Kai Häggman: Pahansisuinen. Jouko Turkan elämä. 2025.
Kirjoittaja Kai Häggman on historian dosentti, joka omien sanojensa mukaan on "ylpeä siitä, että hän on elättänyt itsensä yli 40 vuotta akateemisilla pätkätöillä, kirjoja kirjoittamalla".
Tämä elämäkerta on vajaa 300-sivua pitkä ja sisältää lyhyitä, usein 4-5 sivun lukuja. Ja kun uusi luku alkaa ja loppuu yleensä puolesta välistä sivua, ei tekstiä kovin paljoa kirjaan mahdu. Luin puolet kirjasta jo ensimmmäisenä iltana, joten kovin paljoa syventymistäkään teksti ei vaadi. Jouko Turkka olisi ansainnut perusteellisemman elämäkerran, toivottavasti sellainen vielä kirjoitetaan. Häggman paikoitellen kirjoittaa kuin tutkielmaa eli siteeraa lehtijuttuja ja joitakin aikalaisten lausuntoja ja sanoo niistä sitten jotain. Haastateltaviakin on loppujen lopuksi todella vähän. Ja hyvin moni asia jää pintaraapaisuksi aiheeseensa. Kovin ohueksi teoksen anti jää, vaikka viite- ja kirjallisuusluettelo on toistakymmentä sivua ja henkilöhakemisto siihen päälle.
Esimerkiksi Turkan lapsuus ja nuoruus sivuutetaan täysin. Todetaan, että Turkka synty vuonna 1942 ja kouluun hän mieluummin käveli pengertä pitkin kuin keskellä tietä ja sama asenne tekemisissäänleimasi häntä myöhemminkin. Sitten yksi kommentti veljeltä ja seuraavaksi todetaan, että Turkka suoritti asepalveluksen ja sitten pari mainintaa opiskeluista ja sitten ollaankin jo Turkan ensimmäisessä ohjaustyössä. Ja esimerkiksi kerrotaan, että Turkka oli paljon lukenut mies, mutta ei tätäkään avata sen kummemmin. Kuten ei montaa muutakaan asiaa.
Hieman lentoon teos pääsee loppupuolella. Tuli mieleeni, että loppua kohden Häggman kirjoittaa mm. räävittömästi ja vapautuneemmin sekä hieman provosoiden - eli kuten kirjansa aihe Jouko Turkka eli ja oli.
Jos nyt sanotaan vähän ilkeästi, niin kirjan alussa tuli mieleeni seuraava vertaus. Eräs ystäväni totesi kerran, että mistä ihmeestä Timo Koivusalo on keksinyt että hän osaisi tehdä elokuvia. Tätä mukaillen: mistä ihmeestä Häggman on keksinyt, että hän osaisi kirjoittaa elämäkertoja. Anteeksi, vähän ilkeää, mutta kun nyt Jouko Turkasta puhutaan, niin sopii ehkä tällä kertaa tähän arvioon tällainen luonnehdinta. Erityisesti kirjan alkupuolta ajatellen, lopussa päästään jo vähän enemmän asiaan.
Olihan tässä niitä herkullisia Jouko Turkan sanomisiakin ja kyllä Häggmanilla yritystä on, mutta vähän tämä tuntui vasemmalla kädellä tehdyltä kirjalta.
En tällä kertaa edes laita tähän arvioon mitään lainauksia tekstistä, vaan jään odottamaan sitä syvempää elämäkertaa Jouko Turkasta. Sekä niitä kahta muuta syksyllä ilmestyvää kirjaa.
Arvio oli alussa jopa lähempänä kakkosta, mutta eihän tämä niin huono ollut. Paikoitellen hyvääkin tekstiä ja asiaa. Hyvä, että voin tarkemmassa arviossa antaa kymmenyksiä.
Arvioksi 2,8/5.
Kai Häggman: Pahansisuinen. Jouko Turkan elämä. 2025.
December 23, 2025
Jouko Turkan elämäkerta tuli lukulistalleni teatteriharrastajaystävän pinosta, jonka lupasi palauttaa hänen lomamatkansa aikana. Itse muistan Turkan 1980-luvun kohuotsikoista lähtien, mutta melko passiivisena teatterin harrastajana en ole sen kummemmin hänen elämäntarinaansa aikaisemmin perehtynyt.
Olikin mielenkiintoista saada perspektiiviä erityisesti Turkan uran aikaisempiin vuosiin, kun hän 1960-luvulta lähtien ansaitsi kannuksiaan suomalaisen teatterin uudistajana etenkin eri maakuntateattereissa toimiessaan. Vuosien vieriessä tulee ilmi hienovaraisesti myös se, kuinka hentoinen viiva nerouden ja hulluuden välillä alkaa ylittyä yhä useammin.
Häggman kirjoittaa elämäkertaa hyvin perinteisellä otteella, jossa kohteen elämäntapahtumat esitetään aikajärjestyksessä ja lähteisiin pitäytyen. Se, että elämäkerta ilmestyy lähes 10 vuotta kohteen kuoleman jälkeen on mahdollistanut myös laajemman perspektiivin henkilön koko elämänkaareen kuin nykyisin muodissa olevien elämänsä ja työuransa keskellä olevat henkilökuvat.
Olikin mielenkiintoista saada perspektiiviä erityisesti Turkan uran aikaisempiin vuosiin, kun hän 1960-luvulta lähtien ansaitsi kannuksiaan suomalaisen teatterin uudistajana etenkin eri maakuntateattereissa toimiessaan. Vuosien vieriessä tulee ilmi hienovaraisesti myös se, kuinka hentoinen viiva nerouden ja hulluuden välillä alkaa ylittyä yhä useammin.
Häggman kirjoittaa elämäkertaa hyvin perinteisellä otteella, jossa kohteen elämäntapahtumat esitetään aikajärjestyksessä ja lähteisiin pitäytyen. Se, että elämäkerta ilmestyy lähes 10 vuotta kohteen kuoleman jälkeen on mahdollistanut myös laajemman perspektiivin henkilön koko elämänkaareen kuin nykyisin muodissa olevien elämänsä ja työuransa keskellä olevat henkilökuvat.
August 29, 2025
Kirja oli kevyt pettymys. Se luetteloi Turkan saavutukset ja perseilyt kuin retrospektiivinen lehtijuttu, mutta mitään analyysia kirjassa ei ole. Vaikka kirjoittaja ei peittele Turkan sikailuja (misogynia, vihapuhe, väkivalta, sadismi jopa omaa lasta kohtaan), tekstissä on outo fanipojan klangi.
Myös aikalaisten haastattelut ovat epäsymmetrisiä. Martti Suosaloa lainataan kirjassa paljon, mutta lähes kaikki muut aikalaiset loistavat poissaolollaan. Eli taustoitus on vähintäänkin laiskaa.
Itseä sylettää tapa, jolla taideinstituutiot ovat suojelleet sadistista ja väkivaltaista tyyppiä, olkoon millainen nero hyvänsä. Tämän kirja tuo kyllä hyvin esille.
Sinänsä teksti antaa myös hyvän yleiskäsityksen Turkan urasta ja teoista, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan Siltalan kustantamaa elämäkertaa. Toivottavasti siinä paneudutaan hieman syvemmälle tämän väkivallan analyysiin ja muiden ihmisten kokemuksiin.
Myös aikalaisten haastattelut ovat epäsymmetrisiä. Martti Suosaloa lainataan kirjassa paljon, mutta lähes kaikki muut aikalaiset loistavat poissaolollaan. Eli taustoitus on vähintäänkin laiskaa.
Itseä sylettää tapa, jolla taideinstituutiot ovat suojelleet sadistista ja väkivaltaista tyyppiä, olkoon millainen nero hyvänsä. Tämän kirja tuo kyllä hyvin esille.
Sinänsä teksti antaa myös hyvän yleiskäsityksen Turkan urasta ja teoista, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan Siltalan kustantamaa elämäkertaa. Toivottavasti siinä paneudutaan hieman syvemmälle tämän väkivallan analyysiin ja muiden ihmisten kokemuksiin.
January 16, 2026
Kolmesta viime vuonna ilmestyneestä Turkka-kirjoista tämä on selkeästi kepoisin. Turkan vaiheet käydään läpi pintapuolisesti, paljon jää mainitsematta ja vielä enemmän syventämättä. Häggmanin kirjaa vaivaa myös tietty linjattomuus: johonkin hän jää pidemmäksi aikaa ja tarjoilee myös tulkintoja, toisaalla ohittaa asioita hädintuskin maininnalla.
Joitakin omituisia ja perusteettomia kommentteja mahtuu mukaan, kuten että Turkan postuumisti julkaistun Kärsimys on turhaa -teoksen olisi pitänyt saada Finlandia-palkinto (?). Ja kiusallisia mokia: TTT:n Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa -esityksessä pääosassa ei suinkaan ollut Eila Rinne (!) vaan Roine. Perustietopakettina Turkan elämästä ja persoonasta tämä toimii — suosittelen silti mieluummin Hannu Harjun Turkka-teosta Narri, nero, nöyryyttäjä.
Joitakin omituisia ja perusteettomia kommentteja mahtuu mukaan, kuten että Turkan postuumisti julkaistun Kärsimys on turhaa -teoksen olisi pitänyt saada Finlandia-palkinto (?). Ja kiusallisia mokia: TTT:n Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa -esityksessä pääosassa ei suinkaan ollut Eila Rinne (!) vaan Roine. Perustietopakettina Turkan elämästä ja persoonasta tämä toimii — suosittelen silti mieluummin Hannu Harjun Turkka-teosta Narri, nero, nöyryyttäjä.
November 14, 2025
"Että mää häpee teitä", "Se o maalma suuriv vauva"... kiiluvasilmäinen kalju mies antoi omaperäisiä mielipiteitään paksulla Tampereen murteella. Mies jolla oli syystäkin kyseenalainen maine.
Kyseessä oli valtakunnan saatanaksikin kuvattu Jouko Turkka jonka taustaa, elämää, ajattelua ja tekoja Kai Häggman ansiokkaasti esittelee. Miehen pahoja tekoja ja mielen sairautta ei peitellä. Tämä ei ole fanituskirja, vaikka vasemmistolainen naiskolumnisti niin väitti.
Raakaa luettavaa erityisesti siinä, miten mies kohteli omaa lastaan.
Kyseessä oli valtakunnan saatanaksikin kuvattu Jouko Turkka jonka taustaa, elämää, ajattelua ja tekoja Kai Häggman ansiokkaasti esittelee. Miehen pahoja tekoja ja mielen sairautta ei peitellä. Tämä ei ole fanituskirja, vaikka vasemmistolainen naiskolumnisti niin väitti.
Raakaa luettavaa erityisesti siinä, miten mies kohteli omaa lastaan.
October 8, 2025
Kirja kertaa Turkan julkista uraa, teatterityötä ja näytelmien nimiä ja harjoituksia puuduttavankin tarkasti. Turkan henkilökohtaisesta elämästä kerrotaan varsin vähän. Olisi ollut kiinnostavaa tietää millainen oli oikea Turkka julkisuuskuvan takana.
Displaying 1 - 6 of 6 reviews