Tie tyyneen mieleen ja levolliseen oloon kulkee hermoston kautta.
Mielialat eivät muutu päättämällä: käsky rauhoittua ei auta ahdistukseen. Jotta mieli voi tyyntyä, hermoston on ensin tyynnyttävä. Analysoinnin, tsemppaamisen ja mielikuvaharjoitusten sijaan siihen tarvitaan kehoa rauhoittavia työkaluja.
Uusinta hermostotietoa, mindfulnessia ja omakohtaisia kokemuksia yhdistelevässä teoksessa vahvistetaan kehon kykyä palata levolliseen läsnäolon tilaan. Lukuisat harjoitukset ja tieto hermoston toiminnasta avaavat tien kohti syvempää unta, tasaisempaa mielialaa ja vahvempaa itsetuntemusta. Mielenrauha ei lopulta löydy paratiisisaarelta vaan luomalla yhteyden itseensä.
Tää herätti paljon ajatuksia siitä, miten paljon on mennyt asioita pieleen niin yksilö- kuin yhteisötasolla, joka on sitten johtanut siihen etteivät ihmiset osaa enää edes hengittää oikein. Ois ihanaa, jos läsnäolo- ja tietoisuustaidoista tulisi yhtä tärkeitä kuin niistä taidoista, joilla tätä läähätysyhteiskuntaa pidetään yllä. Tämän kirjan luettuani vannoin jälleen kerran vähentäväni ruutuaikaa ja lisääväni tietoista läsnäoloa.
Tietoa autonomisen hermoston toiminnasta ja vinkkejä hermoston rauhoittamiseen. Kirja on jaettu kahteen osaan: ensimmäisessä osassa kerrotaan, miten hermosto vaikuttaa ajatteluun, tunteisiin ja kehoon, ja toisessa osassa jaetaan hermostoviisaita työkaluja.
Kirjasta jäi vähän ristiriitainen olo. Tässä on hyvää hermostotietoa ja toimiviksi todettuja harjoituksia mutta samalla myös (ainakin minun makuuni) liikaa turhaa jaarittelua ja tarinointia. Etenkin työkaluosio olisi toiminut paremmin, jos työkaluista olisi kerrottu napakammin ja selkeämmin.
Satuin saamaan tämän kirjastosta juuri sopivaan aikaan, koska olen ollut maaliskuun ajan (eri tahon järjestämällä) hermostoa hellivällä kurssilla. Kirja toimi kertauksena kurssilla käydyille asioille ja tehdyille harjoituksille, ja se myös syvensi kurssin oppeja. Kurssi ja kirja tukivat toisiaan, ja luulen, että ilman kurssia en olisi saanut kirjasta irti yhtä paljon kuin nyt.
Kirja muistuttaa, että hermosto ohjaa meidän reaktioita enemmän kuin oma pää, eikä stressi lähde sillä, että päättää lopettaa sen. Kun keho pääsee pois jatkuvasta valmiustilasta, palautuminen ja järkevä ajattelu vasta käynnistyy. Muutos alkaa fysiologiasta, ei positiivisista ajatuksista.
Kehon ja mielen yhteys selitetään ilman mitään henkistä huttua. Sain kirjasta vinkin kaverilta ja haluan laittaa sen eteenpäin. Toimii myös äänikirjana.
Vaihteeksi hyvin taustoitettua ja soveltamiseen valmiita tehtäviä. Teoksena yksi tuhannesta, vahva neljä ja puoli!
Ensimmäiset 40 sivua ovat aika tasapainossa teorian, esimerkkien ja muun hötön kanssa, vaikka onhan tällaisen paketin imeyttäminen kuin voipaketin söisi.
Teoria- ja harjoiteosuus on karkeasti ottaen jaettu kahtia, mikä tekee rakenteesta aika raskaan. Vertailun vuoksi Julie Smithin "Miksei kukaan ole kertonut minulle tätä aiemmin" jakaa koko paketin teemoittain, mikä sekoittaa sekä teorian että käytännön osuudet yhdeksi kokonaisuudeksi. Airikan kunniaksi hän sijoittaa tehtäviä myös kappaleiden loppuun ja reflektoi teoksen toisella puoliskolla enemmän ajatuksiaan ja menetelmiään. Yhdistävä teema on Nurmelalla polyvagaalinen teoria, mikä on kokonaisempaa ja laajempaa kuin Smithin fragmentaarinen case-by-case-lähestymistapa. Ehkäpä näitä lähestymistapoja voisi rinnastaa terapeutin ja tutkijan eroihin?
Tässä myös korostuu lukujen kiteyttämisen taito: Smith kiteyttää aiheet lyhyisiin avainsanoihin (suru, ahdistuneisuus,...), Nurmelan aineiston sisäistämisessä on haasteena teoreettinen termistö. Vertailu on siinä mielessä epäreilu, kun Nurmela menee asteen syvemmälle ja kykenee silti tiivistämään aika monimutkaisia ilmiöitä (hermoston toimintaa) tieteellisen termipankin ja konkreettisten harjoitteiden/kysymyspatteristojen muotoon. Asiaa on vaan niin paljon, että sen jäsentely selkeäksi kokonaisuudeksi on haastavaa, saatika kun puhutaan hermoston fysiologian ja yksilön stressinlievityksen kytkemisestä toisiinsa.
Seuraava askel olisikin luoda oma suomalainen sanastonsa polyvagaaliselle teorialle: palkataan Ruuneperi tai Juice lähentämään suomenkielisiä lukijoita sisältöön.
Olen lukenut paljon mielenrauhasta, stressinhallinnasta, elämänhallinnasta, traumanpurusta ja vagushermostakin. Harva kirja onnistuu enää tarjoamaan mitään aidosti uutta. Mutta jos vagushermo on sinulle vielä uusi tuttavuus – lue tämä. Suositus erityisesti niille, jotka haluavat ymmärtää hermostoaan ilman mystifiointia ja soveltaa opittua arjessa.
Nurmela kirjoittaa selkeästi, perustellen ja konkreettisesti. Kyseessä on oikein oivallinen kokonaisuus, jossa oleellinen sanoitetaan ymmärrettävästi. Kirja onnistui myös kirkastamaan yhden uuden vuoden tavoitteistani: hermostoviisaan elämäntavan. Juuri sitä minä tavoittelen.
Vaikka moni teema oli ennestään tuttu, löysin silti muutaman uuden ajatuksen ja työkalun. Erityisesti pysähdyin oivallukseen, että myös epämiellyttäville kokemuksille tulisi antaa tilaa – ei vain kiitollisuudelle. Kyky käsitellä hankalia tunteita ja tilanteita kehittyy vain harjoittelemalla. Epämiellyttävien kokemusten kalenteri menee testiin.
Yksi kaveri kehui tätä ja otin kuunteluun. Kannattaa tosiaan huomata, että mieliala ei aina muutu vain päättämällä, mutta sitä ohjaavaan hermostoon voi vaikuttaa monella tavalla.
Kirjasta inspiroituneena päätin ryhtyä tekemään nopeaa ja kevyttä muutaman minuutin vagushermon perusharjoitusta, joka menee suunnilleen näin:
- Aloitus: Makaa selälläsi (tai istu rennosti nojaten taaksepäin) ja rentouta kasvot ja leuka. - Silmien kääntö: Käännä silmiäsi hitaasti ja mukavasti niin kauas oikealle kuin pystyt, pitäen katseen siellä. - Pysy asennossa: Pysy tässä asennossa, kunnes nielet, huokaat, tai noin minuutin ajan. - Palaa keskelle: Käännä silmät takaisin keskelle. - Toista vasemmalle: Tee sama vasemmalle puolelle. - Rentoudu: Lopuksi rentoudu hetki ja huomioi, miltä kehossa tuntuu, erityisesti niskan alueella.
Kattava kirja. Tulee ilmi hermoston yhteys moneen asiaan. Harjoituksia kirjassa kannattaa kokeilla, monella on tuntuvia vaikutuksia fyysiseen ja henkiseen olemukseen ja tilaan. Puhuu paljon suomalaisen kulttuurin yhteydestä hermostoon ja psykologiaan, joka tekee kirjasta varsinkin suomalaisille hyvää luettavaa. Lopussa yhdistetään vielä hermoston tila maailmanpolitiikkaan. Mielenkiintoinen, opettava ja auttava.
Tämä kirja antoi paljon ajateltavaa, oivalluksia sekä konkreettisia, helposti käytäntöön vietäviä vinkkejä ja harjoituksia. Selkeä, perusteltu ja yleistajuisesti kirjoitettu. Tosi hyvä kirja myös (tai etenkin) heille, jotka eivät ole aiheeseen vielä aiemmin tutustuneet. Olen palannut kirjaan jo useamman kerran uudestaankin, tää on sellainen opus johon meidän perheessä voi nykyään kuulla referoitavan.
Wow. Ehkä tärkein kirja minkä olen koskaan lukenut. Luen paljon self-help aiheisia psykologisia tietokirjoja, mutta tämän luettuani tajusin ettei mistään lukemasta ole oikeasti mitään hyötyä jos ei ymmärrä miten ihmisen hermosto toimii ja miten tasapainottaa sitä. Todella tärkeää asiaa länsimaalaiselle suoritusyhteiskunnassa elävälle ihmiselle todella selkeästi selitettynä. Antaisin tälle 6/5 jos voisi.
Hyödyllinen ja inspiroiva. Toki kirjan loppu kappaleessa sanotaan että mieti tuoko katsomasi ja lukemasi mediasisältö turvan tunnetta ja säätele sitä. Samalla kun sitä edeltävässä kappaleessa käsiteltiin yhdysvaltain politiikkaa ja ilmastonmuutosta, aiheita jotka ei ainakaan itselle ole mitä turvapesäkkeitä.
helppotajuinen kirja vagushermosta ja hyvinvoivasta hermostosta. En allekirjoita kaikkia Nurmelan ajatuksia ja osan loppupään luvuista olisin jättänyt pois, mutta ehdottomasti suositeltava teos hermostotietoisuuteen. jes!
Alkuun tosi kiinnostavaa tietoa hermostosta ja muutama todella hyvä harjoitus, joiden avulla huomasi hermoston vaikutukset omaan ajatteluun ja kehoon, mutta loppua kohden vähän lässähti jauhamaan läsnäoloa ja mindfullnessnia.
Tätä kirjaa oli vaikea lukea. En oikein saanut otetta, ja paikoin kirjat tuntui aivan höpöhöpö:ltä. Välillä siinä taas oli erittäin paljon järkeä. Teema on itselle osin uusi ja siksikin ehkä oli vaikea lukea.
Tästä tuli mieleen kouluesitelmä, kun esiteltiin lähinnä muiden tutkimuksia ja suurin osa harjoituksistakin oli muiden käsialaa. Sain tästä irti jotain, mutta muutamat harjoitukset olivat vain älyttömiä.
Airikka Nurmela kirjoittaa asiantuntevasti ja perustelee väitteensä ja viittauksensa. Nurmela käyttää omia kokemuksiaan värittämään tarinaa, mutta onneksi asiasisältö pysyy myös hienosti mukana. Sain kirjasta apua ja toivottavasti saat sinäkin, jos hermostosi on kierroksilla.
Note to self: lue uudestaan ja tee harjoitukset kunnolla.
Ihana hermostokirja, hieno opas kehon ja mielen yhteydestä, hermoston rauhoittamisesta, mielenrauhan saavuttamisesta ja täydemmän elämän saavuttamisesta. Haluaisin elää loppuelämäni vihreän hermoston kanssa ☺️ Tämä resonoi.