Jossain on aina San Francisco

by Tiina Tuppurainen

Emmi matkustaa San Franciscoon tätinsä Airan kanssa, joka on juuri tullut jätetyksi. Ehkä kaupunki saisi Airan muistamaan nuoruutensa tulenpalavana aktivistina, joka aina unelmoi matkasta maailman homopääkaupunkiin. Myös Emmin oma elämä on ajautunut solmuun. Miksi hän on aina toteuttanut jonkun toisen toiveita?

1980-luvulla Tony elää unelmaansa San Franciscon Castrossa. Hän juhlii parhaan ystävänsä Darrylin kanssa homobaareissa illasta toiseen, kunnes kaupunkiin hiipii kuoleman haju. Lopulta Tony huomaa, ettei aidsiin sairastuneiden auttaminen riitä. Hän haluaa suoraa toimintaa hallitusta vastaan.

San Franciscossa kaksi aikatasoa kietoutuu yhteen. Onko menneestä opittu vai tapahtuvatko pahat asiat yhä uudelleen?

Tiina Tuppurainen on kirjailija, jonka sateenkaariteemaiset teokset ovat saaneet runsaasti kiitosta. Jossain on aina San Francisco on hänen ensimmäinen Avaimen julkaisema romaaninsa.

Genres: Finnish Literature, LGBT, Fiction

310 pages, Hardcover

Published August 29, 2025

Reviews

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Todella pelottava, koskettava ja kaunis kirja. Pelottava siksi että elämme jonkinlaista tasa-arvon peruutusvaihde-aikaa, ja aids-epidemian aikaiset karseat laiminlyönnit ja syrjintä nostavat jälleen päätään vaikka välillä tuntui että mennään parempaan suuntaan. Koskettavuus ja kauneus tulee siitä miten tässä aktivistien "syntyminen" tapahtuu sattumalta ja vastoinkäymisten kautta, mutta silti ihmiset yrittävät parhaansa ja tukevat toisiaan.

[Readerwhy]

Tiina Tuppuraisen uutuusromaanissa San Francisco on sekä konkreettinen että utooppisen ulottuvuuden omaava paikka mahdolliselle paremmalle tulevaisuudelle.

Romaani etenee kahdessa eri aikatasossa. Nykyajan tasolla kertojana on Emmi, joka toteuttaa sekä hänen että hänen tätinsa Airan pitkäaikaisen unelman matkasta San Franciscoon. Aira on jäänyt parisen vuotta sitten eläkkeelle ja vajonnut syviin syövereihin, kun hänen kumppaninsa Minna jätti hänet pitkän suhteen jälkeen.

Sateenkaarilippuja, tuulta, sumua, merta, jyrkkiä katuja, vanhoja ratikoita, Castron baarit ja kahvilat, uusia ystäviä. Matka San Fransiscoon muuttaa Emmin ja Airan elämän.

1980-luvulla liikutaan Tonyn matkassa ensin San Franciscossa ja myöhemmin New Yorkissa. Tonyn hyvä ystävä Darryll sairastuu ja tauti osoittautuu HI-viruksen aiheuttamaksi Kaposin sarkoomaksi. Aids on tullut kaupunkiin ja sen mukana paljon epätietoisuutta.

Tuppurainen kirjoittaa ihmisten reaktioista aidsiin sairastuneita kohtaan ja taistelusta lääkehoidon kehittämiseksi tautiin. Aidsin olemassaoloa ei aluksi haluttu edes myöntää. Monet homot olivat ahkeria verenluovuttajia ja verensiirtojen kautta useat saivat tartunnan. Aidisia pidettiin pitkään myös pelkästään homojen sairautena ja naisten kohdalla diagnoosia kirjoitettiin harvoin. Poliittista tahtoa aidsin hoitoon ei tahtonut löytyä. Tilanne alkoi muuttua, kun suosittu näyttelijä Rock Hudson kuoli aidsiin vuonna 1985.

Kirjassa kuvattu Aids, sen kehityskulku ja siihen liittyvä problematiikka ovat vahvasti taustoitettuja ja romaanin juoneen taitavasti kytkettyjä myös mitä tulee aidsin käsittelyn teoreettiseempiin osuuksiin. Teoksen lopusta löytyy myös lähdeluettelo. Samalla huomaan, että olen lukenut ihmeen vähän kuvauksia aidsista ja siihen sairastuneista. Toki tv-sarjana olen katsonut ruotsalaisen Joonas Gardellin loistavaan trilogiaan perustuvan draamasarjan Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (Torka aldrig tårar utan handskar), joka kertoo aidsin tulosta Ruotsiin 1980-luvulla.



Jossain on aina San Franciscon sydämessä liehuu aktivismin lippu. Aira on entinen aktivisti ja Tony taas ryhtyy aktivistiksi ystävänsä kuoleman jälkeen ja löytää samalla oman yhteisönsä. Tonyn seurassa lukija tapaa monia kiinnostavia ihmisiä, kuten Arielin ja hänen äitinsä Trinityn sekä Nanin.

Airalle Harvey Milk on ollut suuri hahmo. Aktivistinen esikuva, jota hän San Franciscossa joutuu katsomaan myös toisesta, kipeämmästäkin näkökulmasta. Yhtä kaikki aktivismin houkutus alkaa taas kutkutella Airaa.

"Mä olen miettinyt, pitäiskö mun liittyä johonkin suoran toiminnan joukkoihin. Tiedätkö, johonkin sellaiseen, missä sabotoitais niiden äärikonservatiivien toimintaa. Jotain pientä tihutyötä edes, ei nyt mitää salamurhia mutta ehkä solvaavia graffiteja tai jotain sellaista."

Kun nyt kysyit Aira niin vastaan: kylä sinun pitäisi.

San Fransiscossa Aira saa mahdollisuuden tehdä oman urotekonsa ja sekä hän että Emmi alkavat nähdä elämänsä uudessa valossa. Aiemmin elämä on ollut Emmille pitkälti ajautumista päivästä toiseen ja kyvyttömyyttä tarttua elämään kiinni.

"Mulle ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. En mä käy melkein koskaan missään ulkonakaan. Jotenkin musta tuntuu, että mä olen muuttumassa näkymättömäksi. Ettei mua kohta enää edes ole."

Onneksi on San Fransisco, joka sysää Emmin kohti uutta.



Teoksen aikatasot kietoutuvat yhteen tavalla, jonka vaikutus lukijaan on voimakas. Käy konkreettisesti ilmi, että ei ole vain taisteluja ja pyrkimyksiä siellä ja täällä, vaan on yhdistävä jana, jolle nämä asettuvat.

Näin historia syntyy. Näin yksilöiden vaikutus historiaan tulee näkyväksi.

Tuppuraisen henkilöt eivät jää romaanin sisäisiksi, vaan heistä tulee lukijan ystäviä. Heille haluaa hyvää, heitä kannustaa ja heidän puolestaan jännittää.

Jostakin syystä usein käy niin, että kirjan loppu ei jää kovin selkeästi mieleeni. Tämä on vähän outoakin ja olen ajatellut, että ehkä se johtuu siitä, että en olisi halunnut kirjan loppuvan tai siitä, että haluan pitää lopun avoimena ja liikkeessä. Ikään kuin muitakin mahdollisia loppuja olisi kuin se, minkä kirja tarjoaa.

Jossain on aina San Franciscon loppu on eri maata. Se latautui lukiessa poltinkuvaksi verkkokalvoilleni ja kun vaan ajattelenkin sitä, käsivarsieni kananlihat nousevat seisomaan. En tietenkään kerro, mitä lopussa tapahtuu, mutta mainitsen, että on hyvä muistaa, että nimi Ariel tarkoittaa heprean kielessä Jumalan leijonaa.

Toivon, että edellinen kappale on tarpeeksi salaperäinen ja että se innostaisi sinua lukemaan tämän romaanin. Luettuasi olet mitä todennäköisimmin tiedostavampi, armollisempi, rohkeampi ja elämälle avoimempi.

Jossain on aina San Francisco vaikutti minuun vahvemmin kuin mikään aiemmin Tiina Tuppuraiselta lukemani teos ja minähän olen lukenut kaikki hänen kirjansa.

[HMI · Rating 4 out of 5]

Hyvin kirjoitettu tarina aktivismista, solidaarisuudesta ja integriteetistä. Aikatasot toimii, ja tykkäsin esim siitä, että 80-luvun keskustelut olivat kirjakielisiä vs. nykypäivän puhekielisemmät dialogit. On myös ihanaa lukea queer-kirja, jossa romanttiset tai seksuaaliset suhteet eivät ole niin keskiössä. Ymmärrän kyllä sen tarpeen queer-kirjallisuudessa erityisesti, kun mainitut suhteet ovat olleet kiellettyjä tai vähintään paheksuttuja niin pitkään, mutta tämä tuntui freesiltä juuri siksi, että keskiössä oli jotain muuta tärkeää.

[Tarinankertoja92 · Rating 4 out of 5]

Tiina Tuppuraisen "Jossain on aina San Francisco" on aktivismiin keskittyvä kahden aikatason romaani. Sanotaan, että on vain kahdenlaisia romaanin aloituksia: Uusi tyyppi tulee kaupunkiin tai joku lähtee matkalle. Tässä kirjassa on ne molemmat. Luin nykyaikaan sijoittuvaa tasoa matkakertomuksena San Franciscosta ja sellaisenaan se kuvaa kaupunkia tarkasti ja elävästi. Menneisyyteen sijoittuva taso kuvaa koskettavasti pelkoa, ahdistusta ja tuskaa, jotka Aids-kriisi toi tullessaan. Kaksi aikatasoa yhdistyvät lopussa, mutta siihen olisin toivonut ehkä vielä vahvempaa kytköstä. Nyt kaksi sinänsä mielenkiintoista kertomusta jäävät melko väljän verkon varaan kellumaan. Kokonaisuudessaan "Jossain on aina San Francisco" oli kerroksellinen kertomus itsensä löytämisestä ja toimeen tarttumisesta.

[Sanna-Mari · Rating 4 out of 5]

Tunnelma saadaan n. 100 sivun kohdalla rullaamaan, vaikka tarinassa on selkeitä hitaita vaiheita, ehkä jopa jumeja. Kahden tarinalinjan yhdistäminen tuntui välillä hieman rakennetulta ja olisin kaivannut ehkä lisää kovin pieneksi jääneestä kolmannesta tasosta: Emmin nuoruudesta kotona. Toisaalta tätä vähäisesti sivuttiin keskusteluissa Airan kanssa.

Vaikeaa aihetta 1980-luvun AIDS-kriisin aikaan, mutta ei mitään sellaista, mitä ei olisi kirjoitettu aikaisemmin. Vähemmän suoraan suomeksi, se täytyy myöntää. Tuppurainen on onnistunut luomaan hyvin eteenpäin kuljettavan tarinan, vaikka välillä sortuukin selittämään yksinkertaisia asioita, jättämättä lukijalle ollenkaan tilaa omaan pohdintaan.

[Elsa · Rating 5 out of 5]

Luin kirjan kirjamessujen haastattelua varten, enkä osannut ajatella kuinka paljon kirjasta pitäisin. Kirja oli ihanan syvällinen, mutta kuitenkin samalla kevyt lukukokemus. Teos herätti tunteita laidasta laitaan, etenkin sen tulkinnat ihmisten tunteista olivat upeita. Kirja herätti myös paljon ajatuksia. Erittäin hyvä kokonaaisuus kaikkiaan, kannattaa lukea! Suosittelisin erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille <3

[Sara Ruokola · Rating 2 out of 5]

Tässä olisi periaatteessa ollut aineksia kertomaan jotain kiinnostavaa 1980-luvun aids-epidemiasta, aktivismista ja seksuaalivähemmistöjen tilanteesta ennen ja nyt, mutta jäi kyllä ihan nuortenkirjatasolle.

[Jaakko Viitanen · Rating 4 out of 5]

Hieno tarina asiansa pioneereistä ja samoista kamppailuista tässä ajan hetkessä.