Väkevä esikoisromaani piirtää sodanjälkeisen Hailuodon kaikissa elämän väreissä.
Kylmän Perämeren reunalla on saari, Hailuoto, jonne saapuu sodan jälkeen neljä vereslihalle piinattua ihmistä. Leskeksi jäänyt Tyyne on hakenut mielisairaalasta sodassa tärähtäneen veljensä Aukun. Samalle laivalle sattuu Hailuodon uusi pappi Johan epävakaan vaimonsa Siirin kanssa. Kukin pyrkii saamaan otteen vähitellen vakautuvasta arjesta, mutta saaren suljetussa todellisuudessa toisiaan tuntemattomien ihmisten elämät alkavat kietoutua yhteen ennakoimattomalla tavalla.
Liisa Suomelan Kaikki päättyy kevääseen on taidokas historiallinen romaani, jossa yhdistyvät rikos, rakkaus ja arkitodellisuuden ylittävät mielen syvyydet. Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, mutta seuraukset jatkuvat vielä pitkään sen jälkeen, kun suurimmat melskeet on käyty.
Upea teos! Liisa Suomelan Kaikki päättyy kevääseen on esikoisromaani, joka häikäisee aitoudellaan ja tarkkanäköisyydellään. Tarina sodanjälkeisestä Hailuodosta rakentuu niin uskottavasti, että lukija tuntee miltei itse asuvansa tuulen ja meren ympäröimällä saarella. Ympäristö on maalattu yksityiskohtaisesti: maisema, luonnon rytmit ja vuodenaikojen vaihdos luovat teokselle varsin konkreettisen taustan. Henkilöhahmojen ristiriidat puolestaan tuovat syvyyttä ja inhimillisyyttä. Jokaisessa persoonassa elää yhtä aikaa kaipaus ja pelko, rakkaus ja katkeruus. Tämä tekee heistä todentuntuisia ja koskettavia. Suomelan kielellinen tarkkuus ja maalaava kerronta nostavat romaanin vahvaksi lukukokemukseksi: lauseet soljuvat, kuvat rakentuvat kirkkaiksi, ja pienetkin eleet saavat isomman merkityksen. Teos saa lukijan tuntemaan saaren raikkaan ilman ja kuulla hiljaisuuden, joka on täynnä sanomatonta.
Olipa hieno kirja: monitahoisia hahmoja, kaunista kieltä ja upeaa luontokuvausta. Juonen kaari rakentuu koukuttavasti, ja Suomela rakentaa kielen avulla niin todentuntuisen kuvan Hailuodosta, että useissa kohdissa tuntui kuin olisi itse seissyt Perämeren matalikkojen ympäröimänä.
Tähän kannattaa tarttua, jos kiinnostaa mm. naisen asema sodanjälkeisessä maailmassa ja se, mitä sota voi tehdä mielelle:
"Eikä sitä sodassa ajattele, onko siellä vastassa ihminen vai eläin vai piru, kun kyse on elämästä ja kuolemasta, se on joko sinä tai hän, hän ajatteli, eikä sodassa ole muita sääntöjä kuin se, että tappaa saa ja eloon jää se, joka on voimakkaampi, ja siksi hän huusi tuuleen mikä on tunnussana, sano tunnussana, saatana"
Hailuoto tapahtumapaikkana sai tarttumaan tähän tarinaan, sodan jälkeiseen aikaan, arkista elämää, jokaisella omat traumansa, murheista ei vältytty, ankara ympäristö.
Liisa Suomelan hieno historiallinen esikoiskirja Kaikki päättyy kevääseen kertoi Oulun lähistöllä Perämeressä olevasta suuresta saaresta Hailuodosta, josta tekstissä puhutaan Luotona. Kirjan kolme päähenkilöä olivat Tyyne, Auku ja Siiri. Kirjan alussa Tyyne oli hakemassa veljensä Aukun pois Oulun piirimielisairaalasta. Auku oli ollut siellä useammankin kerran.
Siiri oli ylioppilas ja opiskellut yliopistossa. Hän oli häpäissyt itsensä vanhempiensa mielestä, joten vanhempien mielestä oli soveliainta, että hän meni naimisiin Johanin kanssa. Johan sai paikan Luodon kirkkoherrana, mutta Siiri ei halunnut muuttaa meren keskelle. Hän halusi takaisin kaupunkiin ja yliopistoon. Hän halusi takaisin ystävänsä luokse.
Aukun sodassa vaurioituneen mielen ajatuksista oli ikävä lukea, sillä sota aiheuttaa niin paljon pahaa. Jos ei kuole tai keho vammaudu, niin mieli voi vammautua. Ja se koskee kaikkia, jotka elävät sodan keskellä.
Tyynen elämä mielisairaan veljen tukena samalla, kun hoiti kaikki maalaistalon tehtävät, oli rankkaa. Hän oli ollut veljen tukena aina. Miten kauan hän vielä jaksaisi? Kuinka monta psykoosia oli vielä edessä?
Liisa Suomelan Kaikki päättyy kevääseen teoksen tekstiä oli hengästyttävää lukea. Niin hienoa ja koskettavaa teksti oli.
Suomela maalaa taitavasti maiseman, joka tuntuu tutulta monelle sodanjälkeisten sukupolvien lukijalle — myös minulle. Elämä karulla luodolla, luontosuhteen syvyys ja mielen hauraus piirtyvät esiin upeassa, vivahteikkaassa tekstissä. Tarinassa risteävät elämä, rakkaus, sotatraumat ja särkyneet unelmat. Myös erilaisuus ja erillisyys koskettavat.
Jotain jää puuttumaan: toivo! Avoimesta lopusta huolimatta mikään ei oikeastaan pääty hyvin. Traagisuus on niin kaiken nielevää, että huomaan miettiväni, montako vastaavaa tarinaa jaksan vielä lukea. Miksi mikään ei koskaan voisi päättyä valoisammin? Omaani kirjoittaisin onnellisemman lopun.
Liisa Suomela Kaikki päättyy kevääseen on hänen esikoisteos. Historiallinen kertomus sodanjälkeisestä Hailuodosta. Päähenkilö on sotaleskeksi jäänyt Tyyne, joka noutaa sodassa mielenterveytensä menettäneen veljensä Aukun Oulun piirimielisairaalasta. Tästä lähtee kertomus lauttamatkasta kotiin Hailuotoon. Samalle lautalle tulee Hailuodon uusi kirkkoherra Johan ja vaimonsa Siiri. Ja tästä kertomus jatkuu yhteenkietotuvista ihmiskohtaloista Hailuodossa, Luodosta jonka talvinen lumimyrsky on armoton sille joka ei sen luonnetta ymmärrä. Esikoisteos julkaistu elokuussa 2025. Tästä kirjailijasta kuulemme vielä.