Rakastetun historiallisen romaanin taiturin uutuus kertoo naisesta, joka haluaa valita oman elämänsä nuotit itse.
Riinalla on laulamisen lahja, mutta virttä veisatessa hänet hyssytellään hiljaiseksi. "Käyttäydy ihmisiksi" – sen hän on saanut kuulla aivan liian usein.
Kaikki muuttuu, kun Riina lähtee etsimään sukulaisiaan. Eletään 1600-luvun puoliväliä, ja taival vie tiettömien metsien halki. Yllätyksekseen Riina löytää lauluista ilahtuvia ihmisiä ja oppii soittamaan jouhikkoa.
Matka jatkuu, kotipirtti jää kauas. Riina oivaltaa, että vaikka hän ylittäisi meret, hän ei saa laulaa vapaasti. Tytön on mentävä naimisiin, mutta voiko silloin laulaa muuta kuin kehtolauluja lapsilleen?
Luovuudesta ja naisena olemisen reunaehdoista kertova historiallinen romaani kuvaa tarkasti 1600-luvun elämää, mutta sisältää yhtymäkohtia omaan aikaamme ja kysyy: Mikä on naiselle sopiva osa?
Olen tykännyt aikaisemmista Paula Havasteen historiallisista romaaneista, jotka sijoittuvat nuijasodan aikoihin ja sen jälkeisiin vuosikymmeniin. Niinpä tartuin ilolla Lauhaan. Oli taas hauska nähdä viittauksia aiempien kirjojen henkilöhahmoihin, vaikka kaikki sarjan osat toimivat itsenäisinä teoksinakin.
Riinan elämä ei ole aivan niin rankkaa kuin muiden kylän asukkaiden, sillä hänen kummisetänsä on merkittävä henkilö ja perheen lampaiden villasta tehtyjä hienoja sukkia myydään kaukaisissa kaupungeissa asti. Riinan on kuitenkin vaikea hyväksyä naisen nöyrää ja alamaista roolia, sillä hän tahtoisi olla oma persoonansa ja ennen kaikkea laulaa. Riinan elämä kuitenkin muuttuu täysin, kun hän lähtee matkalle kummisetänsä kanssa.
Riinan ajattelutavassa oli moderniutta, joka tuntui hieman vieraalta historiallisessa romaanissa. Tämän kirjan lukemisessa minulla kesti kuitenkin poikkeuksellisen pitkään. Vaikka ensimmäinen puolikas kirjasta oli ihan kiva, samanlaista vetävää koukkua ei ollut kuin aikaisemmissa Havasteen kirjoissa. Jälkimmäinen puolisko puolestaan menee jo hieman epäuskottavaksi, ja erityisesti viimeisten kolmenkymmenen sivun aikana sattuu sellainen määrä suuria käänteitä, että olisin halunnut niille hieman vakaamman pohjustuksen. Toisaalta yllätyin.
Raikkaalla tavalla vanhahtavaa kieltä, jossa käytössä myös historiallisten romaanien fanille täysin uusia sanoja kuten variksenpala ja kuunveri. Muutenkin kieli tuntui hyvältä, vanhahtavalta suulliselta kerronnalta. Tarina oli mukaansa tempaava ja osittain uskottava, luulen kuitenkin naisen aseman olleen käytännössä rajoitetumpi ja todellisuuden Riinan saaneen enemmän vastoinkäymisiä käyttäytymisensä ja tekemisensä takia. Mutta sopi historialliseen, feministiseen tarinaan. Musiikin osuus korostui hienosti, sitä harvoin vastaavissa tarinoissa tulee vastaan.
Etevän 1600-lukulaisen päähenkilön tarinan kautta peilattiin naisen asemaa yhteiskunnassa monelta kantilta. Naisen asema taitaa olla viimeisen 50 vuoden aikana kehittynyt enemmän kuin sitä edeltäneenä 400 vuotena.