Pauliina on kirjailija, joka ei ole julkaissut kolmeen vuoteen ainuttakaan kirjaa. Päästäkseen vauhtiin hän kaipaa kirjoitusrauhaa ja päättää muuttaa väliaikaisesti synnyinpaikkakunnalleen. Kirjoittamisen ohella hän aikoo pitää huolta yksinasuvasta isästään.
Pauliina on jo vuosia suunnitellut kirjoittavansa isotätinsä Tuovin vaietusta elämästä. Hän haluaisi herättää kirjeisiin taltioidut muistot eloon. Isän muistisairaus kuitenkin pahenee, ja Pauliinasta tulee edunvalvoja. Se on paljon työläämpää, kuin hän on ajatellutkaan.
Tuovi-tädin muistojen sijaan Pauliina päätyy vaalimaan isänsä haurastuvaa mieltä.
Muutto isän luo, toiselle paikkakunnalle saa Pauliinan parisuhteen rakoilemaan. Sitten kuvioihin astuu kouluaikainen ystävä.
Tuntui vähän kuin vanhalta kotimaiselta tv-draamalta – realistinen, perinteinen ja hyvin helposti lähestyttävä. Ehkä liiankin helposti. Kirja eteni vaivatta, mutta samalla myös hieman tasapaksusti.
Aiheessa olisi ollut paljon aineksia koskettavaan ja painavaan tarinaan. Erityisesti sivujuoni, jossa päähenkilö alkaa selvittää 1930-luvulla Neuvostoliittoon muuttaneen isotätinsä vaiettua kohtaloa, oli aidosti kiinnostava. Harmi vain, että se jäi lopulta melko irralliseksi eikä kantanut niin pitkälle kuin olisi voinut.
Minulle kokonaisuus jäi myös juonellisesti vähän liian turvalliseksi ja tylsäksi. Kun kieli ei erityisesti houkutellut uppoutumaan eikä tarina kunnolla ravistellut, lukukokemus jäi vajaaksi.