Antti Tuomaisen jännäripenkissä syntyy muutakin kuin pientä purua.
Heikki, rahavaikeuksissa kamppaileva sahayrittäjä, saa kylän pikkugangsterilta Sipolta karmivan tehtävän: jos Heikki haluaa pitää perintösahansa, hänen tulee hankkiutua eroon Sipon vaimon ruumiista. Heikki järkyttyy, mutta lähtee ajamaan Annaleena takapenkillä. Seuraava järkytys koittaa kotipihassa: ruumis ei olekaan aivan niin ruumis kuin Heikki luuli.
Kun belgialainen ostaja paukkaa paikalle tarkastamaan sahan tuotteiden laatua, Heikki tekee kaikkensa pitääkseen hämärähommat piilossa. Sahan työntekijöillä on kuitenkin aivan omat metkut mielessään.
Antti Tuomainen (b. 1971) is one of Finland’s most acclaimed and award-winning crime fiction writers. To date, Tuomainen’s works have been translated into more than 25 languages. Crowned “The King of Helsinki Noir,” Tuomainen’s piercing and evocative style has never stopped evolving.
In The Man Who Died, Tuomainen displays a new side of his authorship and unveils his multifaceted ability in full. The novel, which combines Tuomainen’s trademark suspense with a darkly tinged humor, has won the hearts of readers and critics alike, and secured him the new title of King of Noir Comedy. The Man Who Died also became an international bestseller, shortlisting for the Petrona and Last Laugh Awards.
Palm Beach Finland was an immense success, with Marcel Berlins (The Times) calling Tuomainen 'the funniest writer in Europe'.
His latest thriller, Little Siberia, was shortlisted for the CWA International Dagger, the Amazon Publishing/Capital Crime Awards and the CrimeFest Last Laugh Award, and won the Petrona Award for Best Scandinavian Crime Novel of the Year.
Vuoden 57. kirjani on Antti Tuomaisen tuorein romaani, Hyvällä tai sahalla (2025).
Mielestäni olen yhtä lukuunottamatta lukenut kaikki Tuomaisen kirjat. Ja mikäs siinä on lukiessa, hyviähän nämä ovat. Tämäkin meni kahdessa päivässä.
Sahayrittäjä Heikki on rahavaikeuksissa kamppaileva yrittäjä. Hän on mennyt pakon edessä lainaamaan rahaa kylän pikkugangsterilta. Gangsteri antaa Heikille tehtävänä hankkiutua eroon gansterin vaimon ruumiista. Gangsteri kun on vaimonsa murhannut - vai onko sittenkään? Gangsteri myös päättää ryhtyä velan ennenaikaiseen takaisinperintään apulaistensa kanssa. Laatupuutavaraa sahaava Heikki saa sahalleen vieraaksi myös belgialaisen ostajan tarkastamaan sahan tuotteiden laatua. Heikki pyrkii pitämään meneillään olevat hämärähommat piilossa. Myös sahan työntekijöillä on omat Heikin vahingossa tietoonsa saamat osin epäselväksi jääneet suunnitelmat toteuttamista vaille valmiit...
Valitettavasti tämäkin romaani tuntuu vähän välityöltä. Aika lailla Jäniskerroin-trilogian kuvioita on sijoitettu nyt huvipuiston sijaan sahalle. Erotuksena myös se, että Heikki ei ole ihan Jäniskerroin-sarjan päähenkilön kaltainen tyyppi, vaikka tiettyä sukulaisieluisuutta ehkä on nähtävissä.
Yhden kerran hieman ääneen naurahdin. Ne, jotka eivät Tuomaista ole aiemmin lukeneet, varmasti nauravat monelle kohdalle. Mutta kyllä tämä nyt on niin aiempien tarinoiden kierrätystä... Kun kaikki henkilöhahamot oli esitelty, osasi jo arvata, miten tarina etenee. Mutta silti, miellyttävää luettavaa.
Nyt ehdotan jälleen kerran Tuomaiselle paluuta juurilleen: uusi Parantajan kaltainen romaani tai edes Veljeni vartija tai Synkkä niin kuin sydämeni -kaltainen tarina olisi välillä paikallaan. Nuo kolme kun ovat ehdottomasti Tuomaisen tuotannon helmiä - muita hyviä hänen kirjoittamiaan romaaneja mitenkään väheksymättä.
Arvioksi 3,1/5 Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla (2025)
Sunnuntaipäivän kirja. Minusta Tuomainen on raikas tuulahdus rikosromaanien genressä. Tämä ei ole tavanomainen dekkari vaan oikeaa rikosproosaa. Tapahtumia ja kommervenkkejä riittää, mutta jotenkin niistä aina selvitään.
Harvoin olen dekkaria lukiessani nauranut ääneen, mutta nyt nauroin - ja useamman kerran. Antti Tuomaisen Hyvällä tai sahalla on kertakaikkisen mainio, satiiriin kallellaan oleva rikostarina, joka pysyy vilpittömällä linjalla suoraselkäisen päähenkilönsä, Heikki Nevalaisen ansiosta.
Nevalainen omistaa perinnöksi saamansa sahan, mutta selviytyäkseen tiukoista ajoista hän on joutunut ottamaan liikemiestuttavaltaan Sipolta lainan. seuraavaksi hänen onkin ruvettava lainanmaksuun ja muutettava jotain Sipon omaa sahanpuruksi.
Kymenlaakson alamaailman bisnekset, sahatoiminnan pyörittäminen, kuolleista herännyt rikollisen vaimo ja Belgiasta saapuva tuulahdus keskieurooppalaista tyyliä pitävät Heikin kiireisenä. Ruumiita alkaa syntyä vähän kuin vahingossa.
En tiedä, johtuuko joulutunnelmista (vaikka dekkarissa eletään lopoukesää), että ahmaisin tämän ihan innoissani. Täysosuma.
Antti Tuomaisen humoristinen dekkari Hyvällä tai sahalla alkoi, kun päähenkilö Heikki Nevalainen oli perkaamassa mansikoita. Kun hän vihdoin vastasi puhelimeen, soittajana oli pikkukylän gangsteri Ismo Sippo, joka määräsi Heikin heti hommiin. Oli keskiyö, mutta Heikki ei uskaltanut kieltäytyä, koska oli lainannut Sipolta rahaa.
Heikki Nevalainen tuli pelastaneeksi erään henkilön. Tuo henkilö jäi hänen kotiinsa piiloon, ettei Sippo näkisi häntä. Pikkuisen tuli ongelmia lisää, kun Sippo lähetteli alaisiaan karhuamaan saataviaan Heikki Nevalaiselta.
Antti Tuomaisen mustan huumorin sävyttämä dekkari Hyvällä tai sahalla sai minut nauramaan vedet silmissä monet kerrat. Ei ihme, että The Times on nimittänyt Tuomaisen Euroopan hauskimmaksi kirjoittajaksi.
Kuuntelin tätä äänikirjana, enkä tiedä, kertooko kirjasta, minua jotenkin ärsyttäneestä äänikirjan lukijasta vai minusta itsestäni, että syrjähtelin koko ajan ihan muihin ajatuksiin tätä kuunnellessani. Syrjähdin myös Tuomaisen aiempiin kirjoihin, enkä voinut olla kuulematta tässä liikaa samaa kuin aiemmissa Tuomaisen kirjoissa huvipuistoteemaan liittyen. Olisi saattanut toimia paremmin perinteisenä paperikirjana, mutta en koe tätä uusintalukemisen arvoiseksi.