Kuviot, joita kadut eivät tiedä tekevänsä

by Samuli Knuuti

”Jokainen romaani on sairaskertomus ja jokainen romaani on intohimorikos.”

Tapahtumahetki on lähitulevaisuus, ja kello on viisi sekuntia vaille keskiyö. Maailma on kiistatta suistumassa kohti loppuaan, mutta Klaus Pettymyksellä menee ihan hyvin: hänen juuri ilmestyvästä viidennestä romaanistaan on kehkeytymässä maailmanlaajuinen myyntimenestys. Juuri nyt ei siis olisi hyvä hetki menneisyyden puskea esille. Klausin valtaisan menestyksen takana kun on asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa.

Suuruudenhullu ja eri lajityyppejä sekoitteleva esikoisromaani on hallitsematon naurukohtaus peloista suurimman edessä. Se on samaan aikaan maailmanselitys ja purkupallo: viha-rakkauskirje kirjallisuudelle ja kirjoittamiselle sekä kaikille tarinoille, jotka pitävät meidät elossa. Se tempaa mukaansa, mutta lukijan kannattaa varoa, kenen käteen siinä tarttuu.

Samuli Knuuti (1970) on olarilainen kirjoittaja ja kustannustoimittaja.

857 pages, Hardcover

Published September 4, 2025

Reviews

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Mitä mä just luin? Huh mikä matka tämän kanssa, tekisi mieli sanoa että kyseessä oli kirjallinen LeMarchandin laatikko, mutta tämä oli paljon monipuolisempi ja hyväntahtoisempi, vaikka oltiin myös apokalyptisten tunnelmien kanssa tekemisissä. Ja samalla kirja oli kirjalliseen maailmaan, konkreettisesti ja metatasoilla, sijoittuva jännäri ja seikkailu. Tykkäsin paljon olla tämän kirjan matkassa, uniikki reissu josta riittää paljon puhuttavaa!

[Anne Holappa · Rating 4 out of 5]

Voi ei, tämä on varmasti jotain liian hienoa ja (teko)taiteellista. Onhan tämä kirja liian paksu kenenkään käsiin pideltäväksi mukavasti, varmaan tuhansia sivuja. Luultavasti jätän kesken, ajattelin, Ja sitten hämmästyin, kun se lähtikin kulkemaan ihan alusta lähtien. Eihän tämä ollutkaan mitään abstraktia tähtikuviota. Tuttua ja vierasta – sitähän on (lähi)tulevaisuus. Mutta kertoja valehtelee. Ei kukaan voi olla noin tietoinen 1980-luvusta jollei ole itse elänyt sitä.

Kirjailija heittelee piikkejä tietämättään, sohaisee minun maailmaani. Kuka haluaisi kirjastonhoitajalta näyttävän kirjailijan? Hmm. Ja mikähän ulkonäössäni on vikana? Ja Oodin tuolit saavat moitteita värityksestään – satun tietämään henkilön, joka vastaa oikeasti niistä mööpeleistä. Minä voin leikkiä ajatuksella, että kirjailija on kirjoittanut juuri minulle. Oikein odotan, mistä sivalletaan seuraavaksi.

Knuuti leikittelee myös nimillä. Siihen olen vähän pettynyt. Olen törmännyt sellaiseen paljon aloittelevien, ei niin lahjakkaiden kirjailijoiden teoksissa. Tehdään oikein pitkiä nimihirviöitä, jotta irvailtaisiin nykymaailman nimitrendeille: Minnamari-Katariina Hiekkanen-Sönkkönen. Knuuti ei sentään tähän sorru. Päähenkilön sukunimi on Pettymys. Kirjailijakollega on Parahulta. Mutta ei nimi miestä pahenna? Sitten on tietenkin Timo Virtanen, presidentti, joka on vaihtanut nimekseen Suomen yleisimmän nimiyhdistelmän. Itse tunnen myös Timo Virtasen, joka vaihtoi sukunimeään ollakseen juuri jotain muuta kuin Suomen yleisin nimiyhdistelmä.

Mutta tunnistan sen miehen, joka ei halua prosessoida sitä asiaa, että perheeseen on tulossa lapsi. Kirjailija Pettymys työntää sitä mielestään tietoisesti koko ajan pois. Tämä on tässä kertomuksessa aidointa.

[Manna · Rating 3 out of 5]

Melkein ylettää neloseen, mutta kallistuu kuitenkin kolmosen puolelle. Kieli on taitavaa ja nokkelaa, eikä päähenkilön seikkailuja ja kamppailuja kyllästy seuraamaan. Mutta ajoittain teos kompastelee päällekkäisiin juonikuvioihin ja sivupolkuihin, jotka eivät tunnu löytävän punaista lankaansa tai yhteyttä kirjan pääjuoneen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin aivan upea luomus ja taidonnäyte, joka tulee pyörimään mielessä vielä pitkään. Kirja on ylistys kirjallisuudelle sen monissa muodoissaan.

[Elsary · Rating 4 out of 5]

3,5 jonka pyöristän ylöspäin, kyllä tä kirja sen ansaitsee. Hengästyttävä, satiirinen, viihdyttävä, uuvuttava järkäle joka on ennenkaikkea ylistys kirjoille. Pidempi arvio tulossa.