Kuviot, joita kadut eivät tiedä tekevänsä

by Samuli Knuuti

”Jokainen romaani on sairaskertomus ja jokainen romaani on intohimorikos.”

Tapahtumahetki on lähitulevaisuus, ja kello on viisi sekuntia vaille keskiyö. Maailma on kiistatta suistumassa kohti loppuaan, mutta Klaus Pettymyksellä menee ihan hyvin: hänen juuri ilmestyvästä viidennestä romaanistaan on kehkeytymässä maailmanlaajuinen myyntimenestys. Juuri nyt ei siis olisi hyvä hetki menneisyyden puskea esille. Klausin valtaisan menestyksen takana kun on asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa.

Suuruudenhullu ja eri lajityyppejä sekoitteleva esikoisromaani on hallitsematon naurukohtaus peloista suurimman edessä. Se on samaan aikaan maailmanselitys ja purkupallo: viha-rakkauskirje kirjallisuudelle ja kirjoittamiselle sekä kaikille tarinoille, jotka pitävät meidät elossa. Se tempaa mukaansa, mutta lukijan kannattaa varoa, kenen käteen siinä tarttuu.

Samuli Knuuti (1970) on olarilainen kirjoittaja ja kustannustoimittaja.

857 pages, Hardcover

Published September 4, 2025

Reviews

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Mitä mä just luin? Huh mikä matka tämän kanssa, tekisi mieli sanoa että kyseessä oli kirjallinen LeMarchandin laatikko, mutta tämä oli paljon monipuolisempi ja hyväntahtoisempi, vaikka oltiin myös apokalyptisten tunnelmien kanssa tekemisissä. Ja samalla kirja oli kirjalliseen maailmaan, konkreettisesti ja metatasoilla, sijoittuva jännäri ja seikkailu. Tykkäsin paljon olla tämän kirjan matkassa, uniikki reissu josta riittää paljon puhuttavaa!

[Susa · Rating 3 out of 5]

Jopa vähän harmitti, että loppua kohden tämä alkoi mennä turhan seikkailuromaaniksi, sillä alku oli ihastuttava ja ihastuttavan överi. Knuutin kieltä onneksi luki koko opuksen läpi nautiskellen ja naureskellen, vaikka viimeinen 200 sivua ei oikein muuten enää otteessaan pitänyt.

[Vilja]

❤️ jotenkin hukuin, valuin, sulin itsekin osaksi tätä kirjaa

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Finlandia-revisited:
Tavoitteena lukea joitakin Finlandia-ehdokkuuden ulkopuolelle jätettyjä teoksia, joita on saatettu julkisuudessa pitää hyvinkin ehdokkuuden arvoisina (tai joita itse olisin voinut veikata ehdolle kirjailijoiden aiemman tuotannon perusteella).

9.
4,5/5 Samuli Knuuti: Kuviot, joita kadut eivät tiedä tekevänsä 2025

No, kun Samuli Knuuti, joka muistaakseni on kustannustoimittanut kaikki Miki Liukkosen teokset – ja jonka jälkikirjoitus löytyy David Foster Wallacen Infinite Jestin suomennoksen (Päättymätön riemu) lopusta – ryhtyy esikoiskirjalijaksi, niin en voi sanoa olevani mitenkään erityisemmin yllättynyt, että lopputuloksena on tällainen kohtuuttoman paksu (ja kohtuuttoman hyvä) maksimalistinen romaani. [Vähän jouduin kuitenkin jännittämään sitä, että onhan tämä varmasti hyvä – mutta olihan se.] Onhan tämä Kuviot, joita kadut eivät tiedä tekevänsä selvää sukua niin Päättymättömälle riemulle kuin Liukkosen O:lle ja oletettavasti Elämä: esipuheellekin (jota en ole vielä lukenut). Muistaakseni nämä teokset on ihan nimeltäkin mainittu tässä Knuutin romaanissa – ja seikkaileehan tässä romaanissa myös niin kovin Miki Liukkosen oloinen hahmokin. Niin Foster Wallace kuin Liukkonenkin lienevät Knuutille jonkinlaisia innoittajia ja esikuviakin. Aivan ilmeisistä yhtymäkohdistaan huolimatta tämä Kuviot, joita kadut eivät tiedä tekevänsä pärjää kyllä omillaankin – ja sillä on täysin omat meriittinsäkin. Henkilöhahmojensa ja juonenkäänteidensä määrällä Kuviot ei tainnut olla aivan yhtä hysteerinen kuin Päättymätön riemu tai O – ehkä jotenkin seesteisempi. Tällainen tyyli, missä tehdään joka tikusta asiaa – ja vaikka sivukaupallakin – vaatinee kirjoittajalta erittäin paljon. Koska jokainen banaali tikku ei ole itsessään kiinnostava, on kiinnostavuuden oltava täysin siinä, miten siitä tikusta kerrotaan (välillä siis vaikka sivukaupallakin). Jonkinlaista poikkeuksellista sanataituruutta tämä vaatii – ja sitä oli Miki Liukkosella ja sitä on myös Samuli Knuutilla. Jotenkin minusta tuntuu, että kun tällaisen massiivisen sanaseppoilun saa kunnialla maaliin, niin se kilpailee vähän niin kuin omassa sarjassaan: sen arvosteluasteikko alkaa sieltä, mihin tavanomaisempien romaanien asteikko päättyy? Miksiköhän tätä ei osattu kuitenkaan (Suomessa) arvostaa? Kaksi kritiikkiä osui silmään, ja ne olivat enemmän moittivia kuin kiittäviä. Eikä ensimmäistäkään palkintoehdokkuutta tainnut irrota – miksi ei? Jos nyt kuitenkin itse lähtisin suomalaista kirjallisuutta maailmalle myymään ja markkinoimaan, niin tämänkaltaiset teokset pakkaisin ennen muuta mukaani. Vaikeimman kautta voittoon?

4,5 Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva 2025
[4,5 Samuli Knuuti: Kuviot, joita kadut eivät tiedä tekevänsä 2025]
4,5 Monika Fagerholm: Döda trakten / Kvinnor i revolt (Eristystila / Kapinoivia naisia) 2025V
4,5 Riko Saatsi: Yönistujat 2025
4,5 Elli Salo: Keräilijät 2025
4,5 Hanna Weselius: Pronominit 2025
3,5 Jarkko Volanen: Vainovalkeat 2025

[Anne Holappa · Rating 4 out of 5]

Voi ei, tämä on varmasti jotain liian hienoa ja (teko)taiteellista. Onhan tämä kirja liian paksu kenenkään käsiin pideltäväksi mukavasti, varmaan tuhansia sivuja. Luultavasti jätän kesken, ajattelin, Ja sitten hämmästyin, kun se lähtikin kulkemaan ihan alusta lähtien. Eihän tämä ollutkaan mitään abstraktia tähtikuviota. Tuttua ja vierasta – sitähän on (lähi)tulevaisuus. Mutta kertoja valehtelee. Ei kukaan voi olla noin tietoinen 1980-luvusta jollei ole itse elänyt sitä.

Kirjailija heittelee piikkejä tietämättään, sohaisee minun maailmaani. Kuka haluaisi kirjastonhoitajalta näyttävän kirjailijan? Hmm. Ja mikähän ulkonäössäni on vikana? Ja Oodin tuolit saavat moitteita värityksestään – satun tietämään henkilön, joka vastaa oikeasti niistä mööpeleistä. Minä voin leikkiä ajatuksella, että kirjailija on kirjoittanut juuri minulle. Oikein odotan, mistä sivalletaan seuraavaksi.

Knuuti leikittelee myös nimillä. Siihen olen vähän pettynyt. Olen törmännyt sellaiseen paljon aloittelevien, ei niin lahjakkaiden kirjailijoiden teoksissa. Tehdään oikein pitkiä nimihirviöitä, jotta irvailtaisiin nykymaailman nimitrendeille: Minnamari-Katariina Hiekkanen-Sönkkönen. Knuuti ei sentään tähän sorru. Päähenkilön sukunimi on Pettymys. Kirjailijakollega on Parahulta. Mutta ei nimi miestä pahenna? Sitten on tietenkin Timo Virtanen, presidentti, joka on vaihtanut nimekseen Suomen yleisimmän nimiyhdistelmän. Itse tunnen myös Timo Virtasen, joka vaihtoi sukunimeään ollakseen juuri jotain muuta kuin Suomen yleisin nimiyhdistelmä.

Mutta tunnistan sen miehen, joka ei halua prosessoida sitä asiaa, että perheeseen on tulossa lapsi. Kirjailija Pettymys työntää sitä mielestään tietoisesti koko ajan pois. Tämä on tässä kertomuksessa aidointa.

[AnuP · Rating 4 out of 5]

Aikamoinen järkäle, näitä ei nykyään juurikaan tapaa. Olen vaikuttunut kirjailijan kielenkäytöstä, se on värikästä ja nokkelaa. Olen myös hieman yllättynyt siitä miten hyvin tarina kesti läpi koko järkäleen. Muutama sivujuoni ja kohta oli ehkä tarpeeton, mutta ei kuitenkaan vaikuttanut oleellisesti kokonaisuuteen. Olen myös aina ihmetellyt, miksi kirjailija kirjoittaa kirjailijasta, joka kirjoittaa kirjaa - useimmiten niissä kirjoissa ei ole ollut kovin kummoista ideaa. Mutta siinä genressä tämä kirja tekee poikkeuksen! En oikein edes osaa sijoittaa tätä kirjaa mihinkään laariin, onko se dystopiaa, suorastaan science fictonia vai mitää ihmettä? Hämmentävää! Parasta onkin juuri nämä kirjat, mitkä jättävät lukijan hiukan ulalle. Hieno kaunokirjallinen tuotos, kiitos Samuli!

[Manna · Rating 3 out of 5]

Melkein ylettää neloseen, mutta kallistuu kuitenkin kolmosen puolelle. Kieli on taitavaa ja nokkelaa, eikä päähenkilön seikkailuja ja kamppailuja kyllästy seuraamaan. Mutta ajoittain teos kompastelee päällekkäisiin juonikuvioihin ja sivupolkuihin, jotka eivät tunnu löytävän punaista lankaansa tai yhteyttä kirjan pääjuoneen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin aivan upea luomus ja taidonnäyte, joka tulee pyörimään mielessä vielä pitkään. Kirja on ylistys kirjallisuudelle sen monissa muodoissaan.

[Elsary · Rating 4 out of 5]

3,5 jonka pyöristän ylöspäin, kyllä tä kirja sen ansaitsee. Hengästyttävä, satiirinen, viihdyttävä, uuvuttava järkäle joka on ennenkaikkea ylistys kirjoille. Pidempi arvio tulossa.