Eläinten turvakodin perustanut Eveliina Lundqvist kertoo kirjassaan eläinten turvakodin perustamisesta ja elämänmittaisesta kamppailusta oikeudenmukaisuuden puolesta.
"Kun kävin kirjaa varten läpi vanhoja muistiinpanojani, pyrin lisäämään mukaan jotain hauskaa. Vaikka ei tämä mikään vitsikirja ole - oikeastaan välillä aika synkkäkin. Jos kuitenkin saan sinut välillä edes hymyilemään, ehkä se kertoo siitä, että olen pääsemässä ylös turveteollisuudelta säästyneestä suosta, johon itse kerrytetty paine ja tinkimättömyys on minut upottanut. Jos et naura, saatan kahlata siellä suossa vieläkin. Tämä on kertomus siitä, miten Eläinten turvakoti Saparomäki sai alkunsa.
Ja on tämä myös kertomus porsaasta, joka sai nimekseen Paavo. Sekä kaikista niistä kanoista, lampaista, sioista, koirista ja ihmisistä, jotka ovat kulkeneet mukanani tällä matkalla.”
Kirja tarkastelee maanläheisesti haasteita, joihin vegaanisen elämätavan valinnut ihminen törmää. Teos kertoo tietenkin myös Paavon ja Saparomäen muiden asukkaiden koskettavat tarinat.
Eveliina Lundqvist on aiemmin julkaissut teoksen "Salainen päiväkirja eläintiloilta" (2014), jossa hän avaa kokemuksiaan työharjoittelusta eläintuotantotiloilla. "Minä, Paavo ja Saparomäki" -kirjassa on toimituksellisena ja dramaturgisena apuna kirjailija Laura Gustafsson, jonka teoksia on ollut Finlandia-ehdokkaana.
Kun maailma ympärillä on täysin sekaisin niin siellä harvat järkevästi toimivat yksilöt näyttävät melko kaistapäisiltä. Jos kärsii vähän keskimääräistä vähemmän kognitiivisesta dissonanssista, ei takerru traditioihin ja on asettumatta raivoisaan muutosvastarintaan niin reitti eläinten turvakodin perustamiseen vaikuttaa aivan loogiselta. Kirjoittajan pitkät hermot ja aikaoptimismi sekä hihityttivät että ihailuttivat. Paavo vaikuttaa hauskalta tyypiltä.
Koskettava ja hauska kertomus Saparomäen synnystä. Eveliina kirjoittaa kauniisti eläimistä, monen ei-vegaanin mielestä varmaan liiankin kauniisti, mutta toivoisin että tämä kirja avaa edes jonkun silmät eläinteollisuuden raadollisuudelle ja toisaalta eläinten arvolle.
Koskettava ja upea kuvaus eläinten turvakodin perustamisesta. Eveliina Lundqvist käy läpi hienosti oman elämän ja arjen kautta omaa arvomaailmaa ja sitä millaista on perustaa eläinten turvakoti ja mitä se käytännössä vaatii. Homma ei ole pelkästään helppoa eläinten rapsutusta vaan raskasta ja kuluttavaa työtä sekä paikoin lohdutonta surua eläinten keskellä. Onneksi lukemattomat vapaaehtoiset tuovat paikoin helpostusta muuten aika raskaan kuuloiseen arkeen.