What do you think?
Rate this book
Anna Kontula - Leipää ja ruusuja
Aktivisti, kommunisti ja kansanedustaja, joka sanoo, mitä muut eivät halua kuulla
Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula on neljännen kauden kansanedustaja ja kolmannen polven sosiaalipummi.
Hän pyrkii mieluummin laittomasti Gazaan kuin patsastelee iltapuku päällä Linnan juhlissa. Hän piilottelee kotonaan Suomesta karkotettuja turvapaikanhakijoita, mutta ei halua sinne kavereita tai kollegoja.
Poliitikko ja tutkija kertoo poikkeuksellisesta urastaan, tapaamastaan Jumalasta, tekemästään seksityöstä sekä näkemyksistään, joita paheksutaan politiikan kaikilla laidoilla.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula on neljännen kauden kansanedustaja ja kolmannen polven sosiaalipummi.
Hän pyrkii mieluummin laittomasti Gazaan kuin patsastelee iltapuku päällä Linnan juhlissa. Hän piilottelee kotonaan Suomesta karkotettuja turvapaikanhakijoita, mutta ei halua sinne kavereita tai kollegoja.
Poliitikko ja tutkija kertoo poikkeuksellisesta urastaan, tapaamastaan Jumalasta, tekemästään seksityöstä sekä näkemyksistään, joita paheksutaan politiikan kaikilla laidoilla.
477 pages, Hardcover
Published September 8, 2025
29 people are currently reading
246 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 33 reviews
September 17, 2025
Kirjoitan mahdollisesti lisää myöhemmin, jos jaksan, koska voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan vastineeksi. Nyt kuitenkin vain tämä nopea huomio:
Mun autismiepäily on vasta epäily, enkä tiedä, saanko koskaan ainakaan julkiselta diagnoosia. En ole kuitenkaan koskaan kokenut niin vahvaa samastumista kuin lukiessani Anna Kontulan niistä piirteistä, jotka todennäköisesti liittyvät autismiin.
Kun luin teoksesta Kontulaa haastatelleen kokoomusnuoren virheellisesti monikkomuodossa teitittelymuodon sijaan olleen kysymyksen, olin nanosekunnissa niin raivoissani, että melkein huusin, että älä jumalauta käytä monikkomuotoa tai edes yritä teititellä, jos yritys on tota tasoa! Sitten käänsin sivua ja luin, että ennen varsinaista vastaustaan kysymykseen Kontula toden totta huomautti väärästä muodosta.
Mulla ei oo kauheen monta kertaa elämässä ollu näin nähty olo, enkä nyt viittaa vaan tohon yhteen kohtaan, vaikka se olikin ns. veisuista korkein eli yksittäisistä esimerkeistä se, joka sai ilmat pihalle.
Mun autismiepäily on vasta epäily, enkä tiedä, saanko koskaan ainakaan julkiselta diagnoosia. En ole kuitenkaan koskaan kokenut niin vahvaa samastumista kuin lukiessani Anna Kontulan niistä piirteistä, jotka todennäköisesti liittyvät autismiin.
Kun luin teoksesta Kontulaa haastatelleen kokoomusnuoren virheellisesti monikkomuodossa teitittelymuodon sijaan olleen kysymyksen, olin nanosekunnissa niin raivoissani, että melkein huusin, että älä jumalauta käytä monikkomuotoa tai edes yritä teititellä, jos yritys on tota tasoa! Sitten käänsin sivua ja luin, että ennen varsinaista vastaustaan kysymykseen Kontula toden totta huomautti väärästä muodosta.
Mulla ei oo kauheen monta kertaa elämässä ollu näin nähty olo, enkä nyt viittaa vaan tohon yhteen kohtaan, vaikka se olikin ns. veisuista korkein eli yksittäisistä esimerkeistä se, joka sai ilmat pihalle.
October 26, 2025
Tähän tarttuessani olin vastikään lukenut Markku Heikkilän kirjoittaman Jussi Halla-ahon elämäkerran. Kontrasti ei olisi voinut olla suurempi, enkä nyt puhu ollenkaan ideologiasta (jossa kontrasti on vielä suurempi).
Tämä on journalistinen teos, jonka kirjoittamiselle kohde on antanut niin paljon tilaa, että lopputulos huimaa päätä. Kirja värittää Kontulan elämää ihan jokaisella kynäpaketin sävyllä, eivätkä ne kaikki todellakaan pyri olemaan kohteelle mieliksi tai myönteisiä. Lopputulos on, kuten ehdottomasti elämäkerrassa kuuluu, särmikäs ja rosoinen, monipuolinen ja rehellinen. Mainittu Halla-aho-kirja on pelkkä vitsi tämän rinnalla.
Tämä on journalistinen teos, jonka kirjoittamiselle kohde on antanut niin paljon tilaa, että lopputulos huimaa päätä. Kirja värittää Kontulan elämää ihan jokaisella kynäpaketin sävyllä, eivätkä ne kaikki todellakaan pyri olemaan kohteelle mieliksi tai myönteisiä. Lopputulos on, kuten ehdottomasti elämäkerrassa kuuluu, särmikäs ja rosoinen, monipuolinen ja rehellinen. Mainittu Halla-aho-kirja on pelkkä vitsi tämän rinnalla.
October 30, 2025
Olipa hyvä elämäkerta, melkein pelkkiä ruusuja tälle. Toimittajan näkökulmasta poikkeuksellinen materiaali (mm. se Kiljusen haastattelu?) ja henkilö käsiteltävänä, ja Pettersson handlaa ne hyvin. Panemista ja politiikkaa. Lempiaiheitani!
September 24, 2025
Elämänkertana poikkeuksellisen hyvä ennen kaikkea Kontulan ja myös muiden haastateltujen avoimuuden ansiosta. Petterssonin kirjoitustapa joissain kohdin ehkä oudon kevyt - eikä aivan kaikki tule kunnolla nidotuksi yhteen.
October 2, 2025
Annan tälle kirjalle 6 tähteä ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️ koska voin
October 21, 2025
kirjoitanpas sittenki tästä enemmän ku eilen ku nyt pohdin tätä hieman. tosi kiinnostava kirja siis, mut en osaa sanoa onks kyseessä Kiinnostava Kirja, vai vaan tosi mielenkiintoisen tyypin elämänkerta. mua ei haittaa tällanen lähestymistapa elämänkertakirjallisuuteen, jossa kirjoittaja puhuu suht paljon myös itestään ja korostaa omaa asemaansa havainnoijana, koska se on mun mielestä jopa ihan hyvä tyylivalinta, mut se sinännnnsä saattaa vähän rokottaa sitä mahollisuutta syventyä tän havainnoitavan elämään. puhuttiin paljon kontulan miessuhteista, intiimielämästä ja ulkonäöstä, joka on siis toki kiinnostavaa, mut kirjan loppuessa jäi kyl edelleen paljon avonaisia kysymyksiä, joiden käsittely jäi suht pintapuoliseksi. puhuttiin paljon siitä miten kontulan ajattelu näkyy sen tavassa toimia politiikassa ja sen ulkopuolella, mut juurikaan yhtään ei paneuduttu siihen et _miksi_ se ajattelee niin kuin ajattelee. tietty perhesuhteiden ja nuoruusajan kuvaaminen valottaa ajattelun syntyä ja kehitystä, mut mä oisin tosi mielelläni kuullu niistä aatteellisista ja filosofisista syistä et miksi sen aatemaailma on sellanen ku on. tiiän et noi kysymykset ei välttämättä ees sovellu elämäkertaan, mut aina ku pettersson mainitsi sivulauseessa vaikka sen että kontula jättää politiikan, ei usko enää parlamentarismiin, on kiinnostunut kasvien ja sienten tavasta tehdä päätöksiä jne ni sit olin ihan korvat höröllään, mut sit noihin ei koskaan syvennytty. sääli! pitänee lukea lisää sit jostain kontulan omista teksteistä ja haastatteluista. mut siis tosi kiinnostava kirja. ois ollu mielenkiintosta lukee tää jonkun akateemikon kirjoittamana, koska onhan kontula tohtori ja muutenkin ajoittain hyvin korkealentoinen.
January 28, 2026
Anna Kontula on harvinaislaatuinen persoona, jonka elämä
on ollut paikoin täysin uskomatonta. Kaikki eivät voi olla yhtä suorasanaisia ja mutkat suoriksi vetäviä kuin hän, muuten maailma luhistuisi. Samaan aikaan maailma tarvitsee hänenlaisiaan kipeästi.
Maria Petterson on taitava journalisti ja kirjailija, joka on taidokkaasti saanut Kontulasta hyvin paljon ja tarkasti talteen. Samalla tässä piilee myös kirjan suurin ongelma; kustannustoimittaminen voisi mielestäni olla tehty rutkasti paremmin. Kirja rönsyilee paikoittain minun mielestäni pitkällekin epäolennaisuuksiin taustoittaessaan yksittäisten Kontulan sukulaisten tai lakiprosessien vaiheita tarkasti. Tämä olisi pitänyt jo journalisti-Petterssonin, mutta viimeistään kustannustoimittajan huolella huomata.
Samalla esimerkiksi Kontulan autismidiagnoosista (joka olisi kiinnostanut hirveästi toista aikuisiällä saman diagnoosin saanutta suorasanaista naista eli itseäni, myönnän) ei kerrota lainkaan. Toki Kontulan autismipiirteet voi diagnostiikkaa tunteva koko ajan hänen elämänsä tapahtumissa hahmottaa, mutta tämä tuntuu hieman väkivaltaiselta keittiöpsykologisoinnilta kun diagnoosista ei ole kirjoitettu. Olisipa.
Kirja on siis mielestäni heikosti kustannustoimitettu. Se on kuitenkin sinänsä hyvin ja Kontulan piirtämään kyeten kirjoitettu, ja koska kyseessä on poikkeuksellisen kiinnostava ihminen, on lukukokemus rönsyistä huolimatta antoisa, väitän että lähes kenelle tahansa.
on ollut paikoin täysin uskomatonta. Kaikki eivät voi olla yhtä suorasanaisia ja mutkat suoriksi vetäviä kuin hän, muuten maailma luhistuisi. Samaan aikaan maailma tarvitsee hänenlaisiaan kipeästi.
Maria Petterson on taitava journalisti ja kirjailija, joka on taidokkaasti saanut Kontulasta hyvin paljon ja tarkasti talteen. Samalla tässä piilee myös kirjan suurin ongelma; kustannustoimittaminen voisi mielestäni olla tehty rutkasti paremmin. Kirja rönsyilee paikoittain minun mielestäni pitkällekin epäolennaisuuksiin taustoittaessaan yksittäisten Kontulan sukulaisten tai lakiprosessien vaiheita tarkasti. Tämä olisi pitänyt jo journalisti-Petterssonin, mutta viimeistään kustannustoimittajan huolella huomata.
Samalla esimerkiksi Kontulan autismidiagnoosista (joka olisi kiinnostanut hirveästi toista aikuisiällä saman diagnoosin saanutta suorasanaista naista eli itseäni, myönnän) ei kerrota lainkaan. Toki Kontulan autismipiirteet voi diagnostiikkaa tunteva koko ajan hänen elämänsä tapahtumissa hahmottaa, mutta tämä tuntuu hieman väkivaltaiselta keittiöpsykologisoinnilta kun diagnoosista ei ole kirjoitettu. Olisipa.
Kirja on siis mielestäni heikosti kustannustoimitettu. Se on kuitenkin sinänsä hyvin ja Kontulan piirtämään kyeten kirjoitettu, ja koska kyseessä on poikkeuksellisen kiinnostava ihminen, on lukukokemus rönsyistä huolimatta antoisa, väitän että lähes kenelle tahansa.
Read
January 3, 2026Maailmassa todellakin kaikki olisi paremmin, jos olisi enemmän Anna Kontuloita. Selkärankaisempaa ihmistä saa hakea. Elämäkerrassa ei tyydytä kuvaamaan vain Kontulan parhaita puolia, vaan hänestä kirjoitetaan kokonaisena ihmisenä vikoineen ja puutteineen. En usko, että kovin moni muu olisi valmis antamaan elämänkerturille lupaa itsensä kuvaamiseen tavalla, jolla Pettersson sen tekee. Kirjalle vahva suositus riippumatta siitä, mitä mieltä olet Kontulan poliittisista mielipiteistä.
March 2, 2026
Hauska ja kiinnostava kirja melko erikoisesta persoonasta.
Kirjan jälkisanoissa Anna Kontula kertoo yhdeksi syyksi elämäkerran julkaisemiseen ihailijapostin. Ihailijakirjeet kertovat hänen mukaansa siitä, että ihmisille on syntynyt liian idealisoitu kuva ihmisestä. Kontula toteaa olettavansa, että kirjan lukemisen jälkeen ihailijapostia ei enää tule.
Tämä oli oikeastaan ainoa kohta kirjassa, jolle piti silmiä pyörittää. Arvelen, että ihailijakirjeitä lukenut ja varmasti ihailijakulttuuria ymmärtävä Kontula tietää, että tämä kirja entisestään lisää joidenkin ihmisten ihailua häntä kohtaan. Ja jos ei lisää, niin ei ainakaan poista niitä asioita, joista häntä ihaillaan.
(Korjauksena on tehtävä tähän kohtaan lisähuomio. Sain kommentin, että ehkä Kontula oikeasti uskoo näin, sillä neurokirjolla oleva ihminen voisi tehdä tällaisen suoraviivaisen tulkinnan. Voikin olla näin. Minusta kommentti kuulosti lukijoiden aliarvioinnilta, poliitikon tekonöyryydeltä. Mutta voi olla, että kyse on aidosta arvioista - jonka tosin on oltava väärä. Tulin kuitenkin jälkikäteen ajatelleeksi, että saattoihan olla kyse myös huumorista! Seksityöstään kertoillut poliitikko lohkaisee, että ihailu varmaan päättyy tähän tiedonantoon. Mutta en tiedä - tulkintaa on yllättävän vaikea tehdä tekstin perusteella.)
Vaikka en itsekään ole Kontulan kanssa kaikesta samaa mieltä (näin aina kuuluu sanoa, vaikka oikeastihan on itsestäänselvyys ettei ole jonkun kanssa samaa mieltä kaikesta), on tavallaan sääli, että hänenkaltaisensa henkilö jättää politiikan. Perehtyminen, tunnollinen työskentely, asiakeskeisyys, avoimuus ja rohkeus ovat aina arvostettavia piirteitä. Arvostan lisäksi myös hänen politiikkaansa joiltain osin, politiikan tekemisen tyyliä, hänen liberaaliuttaan (sen johdonmukaisuutta) ja eettistä vakaumuksellisuutta.
Aika monelle ihmiselle, kuten minulle, on yhdentekevää se, onko joku tehnyt seksityötä. Ihmistä arvostetaan joistain muista syistä ja muilla kriteereillä.
Kirjan jälkisanoissa Anna Kontula kertoo yhdeksi syyksi elämäkerran julkaisemiseen ihailijapostin. Ihailijakirjeet kertovat hänen mukaansa siitä, että ihmisille on syntynyt liian idealisoitu kuva ihmisestä. Kontula toteaa olettavansa, että kirjan lukemisen jälkeen ihailijapostia ei enää tule.
Tämä oli oikeastaan ainoa kohta kirjassa, jolle piti silmiä pyörittää. Arvelen, että ihailijakirjeitä lukenut ja varmasti ihailijakulttuuria ymmärtävä Kontula tietää, että tämä kirja entisestään lisää joidenkin ihmisten ihailua häntä kohtaan. Ja jos ei lisää, niin ei ainakaan poista niitä asioita, joista häntä ihaillaan.
(Korjauksena on tehtävä tähän kohtaan lisähuomio. Sain kommentin, että ehkä Kontula oikeasti uskoo näin, sillä neurokirjolla oleva ihminen voisi tehdä tällaisen suoraviivaisen tulkinnan. Voikin olla näin. Minusta kommentti kuulosti lukijoiden aliarvioinnilta, poliitikon tekonöyryydeltä. Mutta voi olla, että kyse on aidosta arvioista - jonka tosin on oltava väärä. Tulin kuitenkin jälkikäteen ajatelleeksi, että saattoihan olla kyse myös huumorista! Seksityöstään kertoillut poliitikko lohkaisee, että ihailu varmaan päättyy tähän tiedonantoon. Mutta en tiedä - tulkintaa on yllättävän vaikea tehdä tekstin perusteella.)
Vaikka en itsekään ole Kontulan kanssa kaikesta samaa mieltä (näin aina kuuluu sanoa, vaikka oikeastihan on itsestäänselvyys ettei ole jonkun kanssa samaa mieltä kaikesta), on tavallaan sääli, että hänenkaltaisensa henkilö jättää politiikan. Perehtyminen, tunnollinen työskentely, asiakeskeisyys, avoimuus ja rohkeus ovat aina arvostettavia piirteitä. Arvostan lisäksi myös hänen politiikkaansa joiltain osin, politiikan tekemisen tyyliä, hänen liberaaliuttaan (sen johdonmukaisuutta) ja eettistä vakaumuksellisuutta.
Aika monelle ihmiselle, kuten minulle, on yhdentekevää se, onko joku tehnyt seksityötä. Ihmistä arvostetaan joistain muista syistä ja muilla kriteereillä.
January 16, 2026
3.2
inspiroiva ja arvokas elämäkerta, sujuvasti ja vetävästi kirjoitettu. paikoitellen petterssonin kielessä on kuitenkin jotain sellaista näppäryyttä, toisteisuutta ja ylimääräistä kikkailua, joka vähän häiritsi omaa lukukokemusta. kirjan journalistisen värikäs tyyli on sinänsä kivaa luettavaa, mut kun kiinnostavinta kirjassa on kontulan ajattelu, niin välillä sen puimiseen toivoisi neutraalimpaa rekisteriä. petterssonin yritykset kietoa omaa ajatteluaan ja ammatti-identiteettiään kirjan kerrontaan harvemmin ländäävät. ilmaisussa on sekä proosamaista hypertarkkuutta että turhauttavaa ylimalkaisuutta, eikä vaihtelu näiden välillä tunnu aina perustellulta. tämä yhdessä parin hämmentävän asiavirheen ja kronologiassa rönsyilevän rakenteen ohella sai miettimään, että yksi editointikierros olisi ollut vielä paikallaan.
inspiroiva ja arvokas elämäkerta, sujuvasti ja vetävästi kirjoitettu. paikoitellen petterssonin kielessä on kuitenkin jotain sellaista näppäryyttä, toisteisuutta ja ylimääräistä kikkailua, joka vähän häiritsi omaa lukukokemusta. kirjan journalistisen värikäs tyyli on sinänsä kivaa luettavaa, mut kun kiinnostavinta kirjassa on kontulan ajattelu, niin välillä sen puimiseen toivoisi neutraalimpaa rekisteriä. petterssonin yritykset kietoa omaa ajatteluaan ja ammatti-identiteettiään kirjan kerrontaan harvemmin ländäävät. ilmaisussa on sekä proosamaista hypertarkkuutta että turhauttavaa ylimalkaisuutta, eikä vaihtelu näiden välillä tunnu aina perustellulta. tämä yhdessä parin hämmentävän asiavirheen ja kronologiassa rönsyilevän rakenteen ohella sai miettimään, että yksi editointikierros olisi ollut vielä paikallaan.
February 12, 2026
Elossa olevien ihmisten elämäkertoja lukiessani tunnen syyllistyväni sosiaalipornon kurkkimiseen. Anna Kontula, kommunisti, on mielenkiintoinen ihminen ja todennäköisesti niin hankala, että hänen seurassaan happi loppuu. Melkein enemmän pidän nyky-Annasta kissoineen ja hyötykasvi-intoiluineen kuin kansanedustaja Kontulasta. Hän on äärimmäisyyksiin menevä rakkikoira ja ui aina vastavirtaan, ortodoksi.
November 23, 2025
Särmikäs, laajaan lähde- ja haastattelumateriaaliin taiten perehtyvä elämäkerta ihailemastani poliitikosta. Arvokasta on, ettei tässä kirjassa kiilloteta mitään kuvia eikä kiusallisistakaan asioista vaieta.
En tunne Kontulaa henkilökohtaisesti, mutta olen aina ihaillut sitä syvää oikeudentajua, älyä, paneutumista ja pelkäämättömyyttä, joka kaikesta hänen tekemisestään ja kirjoittamisestaan paistaa.
Harva valtakunnan tason poliitikko on myös ollut yhtä aktiivinen parlamentarismin ulkopuolella. Kontula on se tyyppi, joka perinteisen politiikan lisäksi laittaa itsensä likoon solidaarisuuden ja aatteen puolesta muun muassa yrittämällä murtautua kriisialueelle Gazaan ja joka majoittaa kotonaan paperittomia maahanmuuttajia, ”koska jonkun täytyy”. Tämä kirja avaa paitsi poliittista työtä, myös Kontulan yksityiselämää laajasti ja moniäänisesti, kaunistelematta tai kauhistelematta. Lopputulos on kiinnostava ja monitasoinen.
En tunne Kontulaa henkilökohtaisesti, mutta olen aina ihaillut sitä syvää oikeudentajua, älyä, paneutumista ja pelkäämättömyyttä, joka kaikesta hänen tekemisestään ja kirjoittamisestaan paistaa.
Harva valtakunnan tason poliitikko on myös ollut yhtä aktiivinen parlamentarismin ulkopuolella. Kontula on se tyyppi, joka perinteisen politiikan lisäksi laittaa itsensä likoon solidaarisuuden ja aatteen puolesta muun muassa yrittämällä murtautua kriisialueelle Gazaan ja joka majoittaa kotonaan paperittomia maahanmuuttajia, ”koska jonkun täytyy”. Tämä kirja avaa paitsi poliittista työtä, myös Kontulan yksityiselämää laajasti ja moniäänisesti, kaunistelematta tai kauhistelematta. Lopputulos on kiinnostava ja monitasoinen.
March 9, 2026
Ilmassa on suuri riski kirjoittaa tähän pelkkiä latteuksia: voi miten mielenkiintoinen ihminen, suuri tabujen rikkoja, kommunisti, seksityöläinen, mitä vielä.
Mutta kun Anna Kontula on ihan poikkeuksellisen mielenkiintoinen ihminen. Hänen ajattelunsa, niin yhteiskunnallinen kuin yksityisempikin, ei ole valtavirtaa ja siksi virkistää niin kovasti. Hän nappasi kirjankin välityksellä miut taikapiiriinsä. Ja vaikka kirjassa käsitellään lööppiaiheita(kin), se ei ole kohukirja.
Maria Pettersson kirjoittaa itsensä mukaan kirjaan ja minulle se maistuu. Mie pidän tämäntyylisistä elämäkerroista, joissa kirjailijalla on viimeinen sana ja päätösvalta siitä, mitä riveille painetaan. Toki se vaatii myös luottamuksellista suhdetta päähenkilöönsä.
Ihan kaikkia ratkaisuja mie en täysin ymmärrä näin kertalukemalla. Viittaan tässä tapaus Kimmo Kiljuseen: jos Kontula kerran on eri mieltä hänen sanomisistaan, miksi hän ei kommentoi?
Mutta montaa muuta hän kommentoi sellaisella avoimuudella ja tarkkuudella, että kirjaa lukiessa huomasin rimani nousevan koko ajan vain korkeammalle. Haluan tietää lisää tästä ja tästä! Nyt onkin erityispaljon motivaatiota lukea Kontulan omaa tuotantoa.
Ja kyllä minnuu tässä maailmanajassa liikuttaa aivan todella paljon ajatus siitä, että ihminen lukee, tutkii, ottaa asioista selvää.
Mutta kun Anna Kontula on ihan poikkeuksellisen mielenkiintoinen ihminen. Hänen ajattelunsa, niin yhteiskunnallinen kuin yksityisempikin, ei ole valtavirtaa ja siksi virkistää niin kovasti. Hän nappasi kirjankin välityksellä miut taikapiiriinsä. Ja vaikka kirjassa käsitellään lööppiaiheita(kin), se ei ole kohukirja.
Maria Pettersson kirjoittaa itsensä mukaan kirjaan ja minulle se maistuu. Mie pidän tämäntyylisistä elämäkerroista, joissa kirjailijalla on viimeinen sana ja päätösvalta siitä, mitä riveille painetaan. Toki se vaatii myös luottamuksellista suhdetta päähenkilöönsä.
Ihan kaikkia ratkaisuja mie en täysin ymmärrä näin kertalukemalla. Viittaan tässä tapaus Kimmo Kiljuseen: jos Kontula kerran on eri mieltä hänen sanomisistaan, miksi hän ei kommentoi?
Mutta montaa muuta hän kommentoi sellaisella avoimuudella ja tarkkuudella, että kirjaa lukiessa huomasin rimani nousevan koko ajan vain korkeammalle. Haluan tietää lisää tästä ja tästä! Nyt onkin erityispaljon motivaatiota lukea Kontulan omaa tuotantoa.
Ja kyllä minnuu tässä maailmanajassa liikuttaa aivan todella paljon ajatus siitä, että ihminen lukee, tutkii, ottaa asioista selvää.
November 2, 2025
Anna Kontula on mielenkiintoinen henkilö, joka on tehnyt kiinnostavia ja yllättäviä asioita. Usein vielä upean perusteellisesti. Ihailtavasti Kontula uskaltaa tehdä ja kulkea omia polkuja ilman sosiaalista tai julkisuuden tuomaa painetta.
Kontulasta paljastuu monia puolia. On ihailtavaa, miten hän omassa arjessa uskaltaa toteuttaa omia halujaan, muuttaa välillä telttaan selvittämään Olkiluodon työntekijöiden olosuhteita ja matkaa Gaazaan pidätettäväksi sekä uskaltaa sanoa äänestäjille ja ystävilleen omia mielipiteitään ilman miellyttämispakkoa.
Pettersson on todella nähnyt kirjan eteen vaivaa ja se näkyy ja kuuluu. Kirja on perusteellinen ja hyvä, mutta ajallisesti omaan makuun hiukan poukkoileva ja keskittyy välillä kuvaamaan toimittajamaisesti enemmän itse kirjoitusprosessia kuin Kontulan elämää. Saman asian olisi monessa kohtaa voinut ehlkä saada sanottua tiiviimmin vaikka pitkät kuvailut ovat varmaan sinänsä monille lukijoille/kuuntelijoille kiinnostavia.
Varsinkin jos haluat haastaa ja rikkoa käsitykseni ydinperheidyllistä, kannattaa lukea/kuunnella Kontulan elämäkerta.
Kontulasta paljastuu monia puolia. On ihailtavaa, miten hän omassa arjessa uskaltaa toteuttaa omia halujaan, muuttaa välillä telttaan selvittämään Olkiluodon työntekijöiden olosuhteita ja matkaa Gaazaan pidätettäväksi sekä uskaltaa sanoa äänestäjille ja ystävilleen omia mielipiteitään ilman miellyttämispakkoa.
Pettersson on todella nähnyt kirjan eteen vaivaa ja se näkyy ja kuuluu. Kirja on perusteellinen ja hyvä, mutta ajallisesti omaan makuun hiukan poukkoileva ja keskittyy välillä kuvaamaan toimittajamaisesti enemmän itse kirjoitusprosessia kuin Kontulan elämää. Saman asian olisi monessa kohtaa voinut ehlkä saada sanottua tiiviimmin vaikka pitkät kuvailut ovat varmaan sinänsä monille lukijoille/kuuntelijoille kiinnostavia.
Varsinkin jos haluat haastaa ja rikkoa käsitykseni ydinperheidyllistä, kannattaa lukea/kuunnella Kontulan elämäkerta.
March 15, 2026
Olin sitten Anna Kontulan kanssa samaa tai eri mieltä, niin ihailen aina hänen kirjallisen ilmaisunsa kirkkautta ja ajatuksen loogisuutta. Olin jotenkin tämänkin kirjan ajatellut hänen kirjoittamakseen, enkä suinkaan hänestä kirjoitetuksi elämäkerraksi. Ajankohta ainakin poliittiselle elämäkerralle on kuitenkin ilmeinen, kun Kontula on luopumassa kansanedustajuudesta keväällä 2027.
Kirjassa kerrotaan Anna Kontulan elämäntarina periaatteessa perinteisen kaavan mukaan kronologisesti, mutta sisällöltään kirja on huomattavasti vähemmän siistitty - tai ainakin antaa sellaisen vaikutelman - kuin elämäkerrat yleensä. Kontulasta piirtyy huomattavasti rosoisempi, inhimillisempi kuva kuin tällaisten teosten kohteista yleensä. Virheitä on tehty ja välillä niistä on opittu, välillä ei.
Maria Pettersonin kynä on sujuva niin kuin toimittajalta saattaa odottaakin. Ehkä hieman liikaa minun makuuni hän nostaa välillä itseään esille kertoessaan kirjan kirjoittamisen prosessista ja väittelyistään kohteensa kanssa. Enkä vieläkään pysty suhtautumaan häneen neutraalisti Suomen historian jännät naiset -teoksen viitteiden puuttumisen vuoksi. Lukukokemuksena tämä elämäkerta on kuitenkin hyvä.
Kirjassa kerrotaan Anna Kontulan elämäntarina periaatteessa perinteisen kaavan mukaan kronologisesti, mutta sisällöltään kirja on huomattavasti vähemmän siistitty - tai ainakin antaa sellaisen vaikutelman - kuin elämäkerrat yleensä. Kontulasta piirtyy huomattavasti rosoisempi, inhimillisempi kuva kuin tällaisten teosten kohteista yleensä. Virheitä on tehty ja välillä niistä on opittu, välillä ei.
Maria Pettersonin kynä on sujuva niin kuin toimittajalta saattaa odottaakin. Ehkä hieman liikaa minun makuuni hän nostaa välillä itseään esille kertoessaan kirjan kirjoittamisen prosessista ja väittelyistään kohteensa kanssa. Enkä vieläkään pysty suhtautumaan häneen neutraalisti Suomen historian jännät naiset -teoksen viitteiden puuttumisen vuoksi. Lukukokemuksena tämä elämäkerta on kuitenkin hyvä.
Read
September 20, 2025En oikein tiedä mitä tykkäsin. Anna Kontula on mestari provosoimaan - vaikka olen tosi monesta asiasta samaa mieltä, tämä kirja kyllä ärsytti monessa kohtaa. On tarpeellista ja tärkeää että saadaan elämäkertoja naispoliitikoista, mutta jotenkin tuli toivoton fiilis siitä, miten vahvasti kirja pyöri Kontulan miessuhteiden ympärillä.
Kiinnostavaa oli kuvaukset lapsuuden Pispalasta ja se, mitä sanottavaa ystävillä ja työkavereilla oli. Arvostan myös sitä että Kontula kertoi omista kokemuksistaan seksityössä: uskon että voi olla isokin vaikutus sillä että näin vaikuttavassa asemassa oleva ihminen kertoo stigmatisoidusta asiasta omalla nimellään.
Kiinnostavaa oli kuvaukset lapsuuden Pispalasta ja se, mitä sanottavaa ystävillä ja työkavereilla oli. Arvostan myös sitä että Kontula kertoi omista kokemuksistaan seksityössä: uskon että voi olla isokin vaikutus sillä että näin vaikuttavassa asemassa oleva ihminen kertoo stigmatisoidusta asiasta omalla nimellään.
November 5, 2025
Poikkeuksellinen elämäkerta poikkeuksellisesta henkilöstä. Olin Kontula-fani jo ennen kirjan lukemista, ja nyt taidan olla entistä suurempi fani. Kirjankin pohjalta ihailen hänen tapaansa elää elämäänsä ja tehdä politiikkaa omalla tavallaan. Näihin asioihin kirja tekeekin kiinnostavan sukelluksen vapaata seksielämää ja kommunismia myöten.
Jäi kyllä edelleen epäselväksi, millainen olisi Kontulan ihanneyhteiskunta. Hän toki muistaakseni onkin tietoisesti maalaamatta visioita. Toivon hänen joskus vielä visioita maalaavan.
Jäi kyllä edelleen epäselväksi, millainen olisi Kontulan ihanneyhteiskunta. Hän toki muistaakseni onkin tietoisesti maalaamatta visioita. Toivon hänen joskus vielä visioita maalaavan.
September 30, 2025
Erinomainen elämänkerta poikkeuksellisesta poliitikosta, joka on jättänyt jälkensä moneen historiallisesti merkittävään kokonaisuuteen. On mielenkiintoista ymmärtää, millaiset asiat ovat vaikuttaneet taustalla (älykkyys, ahkeruus, lapsuus, kirjodiagnoosi, seksuaalisuus..), kun itse on seurannut Anna Kontulan tekemisiä lähinnä valtamedian tarjoaman ikkunan kautta.
October 26, 2025
Viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu elämäkerta. Tykkäsin siitä, että kirja jakautui teemoihin tiukan kronologisen kerronnan sijaan, vaikka tämä aiheuttikin vähän toisteisuutta. Musta oli myös kiva, että kirjoittajan ääni ja välillä myös mielipiteet tulivat esiin. Mukaan oli saatu Kontulan lisäksi monipuolinen joukko muita haastateltavia.
November 9, 2025
Poikkeuksellisen hyvin kirjoitettu elämäkerta. Nautin erityisesti kohdista, joissa kirjoittaja tuo reippaasti itseään ja omia havaintojaan esille, oli osa tarinaa. Samalla tuntui, että Kontulasta muodostui lopulta varsin yksipuolinen kuva. Toisaalta ehkä kriittinen tarkastelu ei sovi elämäkerran genreen.
September 22, 2025
Kirja oli liian pitkä ja siinä oli mielestäni paljon toistoa. Annan persoonallisuudesta, mielipiteistä ja toimintatavoista jankattiin kyllästymiseen saakka. Kuitenkin muuten mielenkiintoinen kurkistus kieltämättä aika erikoisen ihmisen elämään ja uraan.
October 12, 2025
Halusin ymmärtää Anna Kontulaa paremmin; ihmisenä ja ideologiansa puolesta. Minulle jäi pinnallinen ja kahtiajakoinen kuva kirjan perusteella. Jos ei halua olla julkisuudessa, miksi suostua kirjaan, joka sisältää ainesta juorulehdille?
October 22, 2025
Kiinnostavasti kirjoitettu kirja erikoisesta poliitikosta. En tuntenut Kontulaa ennestään enkä ole seurannut hänen uraansa, mutta kirjassa on kiinnostava sekoitus yhteiskuntahistoriaa, politiikka ja yksityiselämää.
October 30, 2025
En sano et maailma tarvitsee enemmän sellaisia ihmisiä Kuin Anna Kontula, mutta olis hyvä jos olisi edes vähintään yksi kerrallaan päättämässä asioista ja vieressä maailmaa eteen päin. Erinomainen Elämänkerta. Krista Kosonen hyvä Ääneen lukija.
December 20, 2025
Anna Kontula on huippu, ja Petterson onnistuu tässä henkilökuvassa vangitsemaan Kontulan persoonan. Kiinnostavasti kirjoitettu ja hyvin taustoitettu teksti, jota oli myös viihdyttävä lukea. Suosittelen lämpimästi kaikille!
January 3, 2026
Koukutuin tähän kirjaan ihan kunnolla. Kontula on kiehtova ja älykäs ja elänyt niin omalaatuista elämää muista ihmisistä ja monista sosiaalisista normeista välittämättä, että tää oli tosi mielenkiintoista luettavaa. Suosittelen kaikille!
October 25, 2025
Vau :0 Ei ole paljoa elämänkertoja tullut luettua, joten vaikea verrata, mutta super hyvin kirjoitettu ja piti kyllä otteessaan. Anna Kontuloita tarvitaan lisää.
November 18, 2025
en yleensä innostu elämäkerroista, mutta tää kyllä kolahti (ja silti tykkäsin eniten kontulan kirjottamista jälkisanoista)
December 7, 2025
No kerrankin oli elämäkertakirja, jossa kerrottiin muutakin kuin vain tavanomaista tyhjänpäiväistä jutustelua. Aivan huipputekstiä.
January 25, 2026
Loistava kirja, joka avasi hyvin Anna Kontulan elämää. Vaikka Kontula väittää ettei hän nauti enää ihailua kirjan jälkeen, voin sanoa että ihailu vain kasvoi.
Displaying 1 - 30 of 33 reviews