Aktivisti, kommunisti ja kansanedustaja, joka sanoo, mitä muut eivät halua kuulla
Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula on neljännen kauden kansanedustaja ja kolmannen polven sosiaalipummi. Hän pyrkii mieluummin laittomasti Gazaan kuin patsastelee iltapuku päällä Linnan juhlissa. Hän piilottelee kotonaan Suomesta karkotettuja turvapaikanhakijoita, mutta ei halua sinne kavereita tai kollegoja.
Poliitikko ja tutkija kertoo poikkeuksellisesta urastaan, tapaamastaan Jumalasta, tekemästään seksityöstä sekä näkemyksistään, joita paheksutaan politiikan kaikilla laidoilla.
Kirjoitan mahdollisesti lisää myöhemmin, jos jaksan, koska voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan vastineeksi. Nyt kuitenkin vain tämä nopea huomio:
Mun autismiepäily on vasta epäily, enkä tiedä, saanko koskaan ainakaan julkiselta diagnoosia. En ole kuitenkaan koskaan kokenut niin vahvaa samastumista kuin lukiessani Anna Kontulan niistä piirteistä, jotka todennäköisesti liittyvät autismiin.
Kun luin teoksesta Kontulaa haastatelleen kokoomusnuoren virheellisesti monikkomuodossa teitittelymuodon sijaan olleen kysymyksen, olin nanosekunnissa niin raivoissani, että melkein huusin, että älä jumalauta käytä monikkomuotoa tai edes yritä teititellä, jos yritys on tota tasoa! Sitten käänsin sivua ja luin, että ennen varsinaista vastaustaan kysymykseen Kontula toden totta huomautti väärästä muodosta.
Mulla ei oo kauheen monta kertaa elämässä ollu näin nähty olo, enkä nyt viittaa vaan tohon yhteen kohtaan, vaikka se olikin ns. veisuista korkein eli yksittäisistä esimerkeistä se, joka sai ilmat pihalle.
Tähän tarttuessani olin vastikään lukenut Markku Heikkilän kirjoittaman Jussi Halla-ahon elämäkerran. Kontrasti ei olisi voinut olla suurempi, enkä nyt puhu ollenkaan ideologiasta (jossa kontrasti on vielä suurempi).
Tämä on journalistinen teos, jonka kirjoittamiselle kohde on antanut niin paljon tilaa, että lopputulos huimaa päätä. Kirja värittää Kontulan elämää ihan jokaisella kynäpaketin sävyllä, eivätkä ne kaikki todellakaan pyri olemaan kohteelle mieliksi tai myönteisiä. Lopputulos on, kuten ehdottomasti elämäkerrassa kuuluu, särmikäs ja rosoinen, monipuolinen ja rehellinen. Mainittu Halla-aho-kirja on pelkkä vitsi tämän rinnalla.
Olipa hyvä elämäkerta, melkein pelkkiä ruusuja tälle. Toimittajan näkökulmasta poikkeuksellinen materiaali (mm. se Kiljusen haastattelu?) ja henkilö käsiteltävänä, ja Pettersson handlaa ne hyvin. Panemista ja politiikkaa. Lempiaiheitani!
Elämänkertana poikkeuksellisen hyvä ennen kaikkea Kontulan ja myös muiden haastateltujen avoimuuden ansiosta. Petterssonin kirjoitustapa joissain kohdin ehkä oudon kevyt - eikä aivan kaikki tule kunnolla nidotuksi yhteen.
kirjoitanpas sittenki tästä enemmän ku eilen ku nyt pohdin tätä hieman. tosi kiinnostava kirja siis, mut en osaa sanoa onks kyseessä Kiinnostava Kirja, vai vaan tosi mielenkiintoisen tyypin elämänkerta. mua ei haittaa tällanen lähestymistapa elämänkertakirjallisuuteen, jossa kirjoittaja puhuu suht paljon myös itestään ja korostaa omaa asemaansa havainnoijana, koska se on mun mielestä jopa ihan hyvä tyylivalinta, mut se sinännnnsä saattaa vähän rokottaa sitä mahollisuutta syventyä tän havainnoitavan elämään. puhuttiin paljon kontulan miessuhteista, intiimielämästä ja ulkonäöstä, joka on siis toki kiinnostavaa, mut kirjan loppuessa jäi kyl edelleen paljon avonaisia kysymyksiä, joiden käsittely jäi suht pintapuoliseksi. puhuttiin paljon siitä miten kontulan ajattelu näkyy sen tavassa toimia politiikassa ja sen ulkopuolella, mut juurikaan yhtään ei paneuduttu siihen et _miksi_ se ajattelee niin kuin ajattelee. tietty perhesuhteiden ja nuoruusajan kuvaaminen valottaa ajattelun syntyä ja kehitystä, mut mä oisin tosi mielelläni kuullu niistä aatteellisista ja filosofisista syistä et miksi sen aatemaailma on sellanen ku on. tiiän et noi kysymykset ei välttämättä ees sovellu elämäkertaan, mut aina ku pettersson mainitsi sivulauseessa vaikka sen että kontula jättää politiikan, ei usko enää parlamentarismiin, on kiinnostunut kasvien ja sienten tavasta tehdä päätöksiä jne ni sit olin ihan korvat höröllään, mut sit noihin ei koskaan syvennytty. sääli! pitänee lukea lisää sit jostain kontulan omista teksteistä ja haastatteluista. mut siis tosi kiinnostava kirja. ois ollu mielenkiintosta lukee tää jonkun akateemikon kirjoittamana, koska onhan kontula tohtori ja muutenkin ajoittain hyvin korkealentoinen.
Anna Kontula on harvinaislaatuinen persoona, jonka elämä on ollut paikoin täysin uskomatonta. Kaikki eivät voi olla yhtä suorasanaisia ja mutkat suoriksi vetäviä kuin hän, muuten maailma luhistuisi. Samaan aikaan maailma tarvitsee hänenlaisiaan kipeästi.
Maria Petterson on taitava journalisti ja kirjailija, joka on taidokkaasti saanut Kontulasta hyvin paljon ja tarkasti talteen. Samalla tässä piilee myös kirjan suurin ongelma; kustannustoimittaminen voisi mielestäni olla tehty rutkasti paremmin. Kirja rönsyilee paikoittain minun mielestäni pitkällekin epäolennaisuuksiin taustoittaessaan yksittäisten Kontulan sukulaisten tai lakiprosessien vaiheita tarkasti. Tämä olisi pitänyt jo journalisti-Petterssonin, mutta viimeistään kustannustoimittajan huolella huomata.
Samalla esimerkiksi Kontulan autismidiagnoosista (joka olisi kiinnostanut hirveästi toista aikuisiällä saman diagnoosin saanutta suorasanaista naista eli itseäni, myönnän) ei kerrota lainkaan. Toki Kontulan autismipiirteet voi diagnostiikkaa tunteva koko ajan hänen elämänsä tapahtumissa hahmottaa, mutta tämä tuntuu hieman väkivaltaiselta keittiöpsykologisoinnilta kun diagnoosista ei ole kirjoitettu. Olisipa.
Kirja on siis mielestäni heikosti kustannustoimitettu. Se on kuitenkin sinänsä hyvin ja Kontulan piirtämään kyeten kirjoitettu, ja koska kyseessä on poikkeuksellisen kiinnostava ihminen, on lukukokemus rönsyistä huolimatta antoisa, väitän että lähes kenelle tahansa.
inspiroiva ja arvokas elämäkerta, sujuvasti ja vetävästi kirjoitettu. paikoitellen petterssonin kielessä on kuitenkin jotain sellaista näppäryyttä, toisteisuutta ja ylimääräistä kikkailua, joka vähän häiritsi omaa lukukokemusta. kirjan journalistisen värikäs tyyli on sinänsä kivaa luettavaa, mut kun kiinnostavinta kirjassa on kontulan ajattelu, niin välillä sen puimiseen toivoisi neutraalimpaa rekisteriä. petterssonin yritykset kietoa omaa ajatteluaan ja ammatti-identiteettiään kirjan kerrontaan harvemmin ländäävät. ilmaisussa on sekä proosamaista hypertarkkuutta että turhauttavaa ylimalkaisuutta, eikä vaihtelu näiden välillä tunnu aina perustellulta. tämä yhdessä parin hämmentävän asiavirheen ja kronologiassa rönsyilevän rakenteen ohella sai miettimään, että yksi editointikierros olisi ollut vielä paikallaan.
Maailmassa todellakin kaikki olisi paremmin, jos olisi enemmän Anna Kontuloita. Selkärankaisempaa ihmistä saa hakea. Elämäkerrassa ei tyydytä kuvaamaan vain Kontulan parhaita puolia, vaan hänestä kirjoitetaan kokonaisena ihmisenä vikoineen ja puutteineen. En usko, että kovin moni muu olisi valmis antamaan elämänkerturille lupaa itsensä kuvaamiseen tavalla, jolla Pettersson sen tekee. Kirjalle vahva suositus riippumatta siitä, mitä mieltä olet Kontulan poliittisista mielipiteistä.
Särmikäs, laajaan lähde- ja haastattelumateriaaliin taiten perehtyvä elämäkerta ihailemastani poliitikosta. Arvokasta on, ettei tässä kirjassa kiilloteta mitään kuvia eikä kiusallisistakaan asioista vaieta.
En tunne Kontulaa henkilökohtaisesti, mutta olen aina ihaillut sitä syvää oikeudentajua, älyä, paneutumista ja pelkäämättömyyttä, joka kaikesta hänen tekemisestään ja kirjoittamisestaan paistaa.
Harva valtakunnan tason poliitikko on myös ollut yhtä aktiivinen parlamentarismin ulkopuolella. Kontula on se tyyppi, joka perinteisen politiikan lisäksi laittaa itsensä likoon solidaarisuuden ja aatteen puolesta muun muassa yrittämällä murtautua kriisialueelle Gazaan ja joka majoittaa kotonaan paperittomia maahanmuuttajia, ”koska jonkun täytyy”. Tämä kirja avaa paitsi poliittista työtä, myös Kontulan yksityiselämää laajasti ja moniäänisesti, kaunistelematta tai kauhistelematta. Lopputulos on kiinnostava ja monitasoinen.
Anna Kontula on mielenkiintoinen henkilö, joka on tehnyt kiinnostavia ja yllättäviä asioita. Usein vielä upean perusteellisesti. Ihailtavasti Kontula uskaltaa tehdä ja kulkea omia polkuja ilman sosiaalista tai julkisuuden tuomaa painetta.
Kontulasta paljastuu monia puolia. On ihailtavaa, miten hän omassa arjessa uskaltaa toteuttaa omia halujaan, muuttaa välillä telttaan selvittämään Olkiluodon työntekijöiden olosuhteita ja matkaa Gaazaan pidätettäväksi sekä uskaltaa sanoa äänestäjille ja ystävilleen omia mielipiteitään ilman miellyttämispakkoa.
Pettersson on todella nähnyt kirjan eteen vaivaa ja se näkyy ja kuuluu. Kirja on perusteellinen ja hyvä, mutta ajallisesti omaan makuun hiukan poukkoileva ja keskittyy välillä kuvaamaan toimittajamaisesti enemmän itse kirjoitusprosessia kuin Kontulan elämää. Saman asian olisi monessa kohtaa voinut ehlkä saada sanottua tiiviimmin vaikka pitkät kuvailut ovat varmaan sinänsä monille lukijoille/kuuntelijoille kiinnostavia.
Varsinkin jos haluat haastaa ja rikkoa käsitykseni ydinperheidyllistä, kannattaa lukea/kuunnella Kontulan elämäkerta.
En oikein tiedä mitä tykkäsin. Anna Kontula on mestari provosoimaan - vaikka olen tosi monesta asiasta samaa mieltä, tämä kirja kyllä ärsytti monessa kohtaa. On tarpeellista ja tärkeää että saadaan elämäkertoja naispoliitikoista, mutta jotenkin tuli toivoton fiilis siitä, miten vahvasti kirja pyöri Kontulan miessuhteiden ympärillä.
Kiinnostavaa oli kuvaukset lapsuuden Pispalasta ja se, mitä sanottavaa ystävillä ja työkavereilla oli. Arvostan myös sitä että Kontula kertoi omista kokemuksistaan seksityössä: uskon että voi olla isokin vaikutus sillä että näin vaikuttavassa asemassa oleva ihminen kertoo stigmatisoidusta asiasta omalla nimellään.
Poikkeuksellinen elämäkerta poikkeuksellisesta henkilöstä. Olin Kontula-fani jo ennen kirjan lukemista, ja nyt taidan olla entistä suurempi fani. Kirjankin pohjalta ihailen hänen tapaansa elää elämäänsä ja tehdä politiikkaa omalla tavallaan. Näihin asioihin kirja tekeekin kiinnostavan sukelluksen vapaata seksielämää ja kommunismia myöten.
Jäi kyllä edelleen epäselväksi, millainen olisi Kontulan ihanneyhteiskunta. Hän toki muistaakseni onkin tietoisesti maalaamatta visioita. Toivon hänen joskus vielä visioita maalaavan.
Erinomainen elämänkerta poikkeuksellisesta poliitikosta, joka on jättänyt jälkensä moneen historiallisesti merkittävään kokonaisuuteen. On mielenkiintoista ymmärtää, millaiset asiat ovat vaikuttaneet taustalla (älykkyys, ahkeruus, lapsuus, kirjodiagnoosi, seksuaalisuus..), kun itse on seurannut Anna Kontulan tekemisiä lähinnä valtamedian tarjoaman ikkunan kautta.
Viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu elämäkerta. Tykkäsin siitä, että kirja jakautui teemoihin tiukan kronologisen kerronnan sijaan, vaikka tämä aiheuttikin vähän toisteisuutta. Musta oli myös kiva, että kirjoittajan ääni ja välillä myös mielipiteet tulivat esiin. Mukaan oli saatu Kontulan lisäksi monipuolinen joukko muita haastateltavia.
Poikkeuksellisen hyvin kirjoitettu elämäkerta. Nautin erityisesti kohdista, joissa kirjoittaja tuo reippaasti itseään ja omia havaintojaan esille, oli osa tarinaa. Samalla tuntui, että Kontulasta muodostui lopulta varsin yksipuolinen kuva. Toisaalta ehkä kriittinen tarkastelu ei sovi elämäkerran genreen.
Kirja oli liian pitkä ja siinä oli mielestäni paljon toistoa. Annan persoonallisuudesta, mielipiteistä ja toimintatavoista jankattiin kyllästymiseen saakka. Kuitenkin muuten mielenkiintoinen kurkistus kieltämättä aika erikoisen ihmisen elämään ja uraan.
Halusin ymmärtää Anna Kontulaa paremmin; ihmisenä ja ideologiansa puolesta. Minulle jäi pinnallinen ja kahtiajakoinen kuva kirjan perusteella. Jos ei halua olla julkisuudessa, miksi suostua kirjaan, joka sisältää ainesta juorulehdille?
Kiinnostavasti kirjoitettu kirja erikoisesta poliitikosta. En tuntenut Kontulaa ennestään enkä ole seurannut hänen uraansa, mutta kirjassa on kiinnostava sekoitus yhteiskuntahistoriaa, politiikka ja yksityiselämää.
En sano et maailma tarvitsee enemmän sellaisia ihmisiä Kuin Anna Kontula, mutta olis hyvä jos olisi edes vähintään yksi kerrallaan päättämässä asioista ja vieressä maailmaa eteen päin. Erinomainen Elämänkerta. Krista Kosonen hyvä Ääneen lukija.
Anna Kontula on huippu, ja Petterson onnistuu tässä henkilökuvassa vangitsemaan Kontulan persoonan. Kiinnostavasti kirjoitettu ja hyvin taustoitettu teksti, jota oli myös viihdyttävä lukea. Suosittelen lämpimästi kaikille!
Koukutuin tähän kirjaan ihan kunnolla. Kontula on kiehtova ja älykäs ja elänyt niin omalaatuista elämää muista ihmisistä ja monista sosiaalisista normeista välittämättä, että tää oli tosi mielenkiintoista luettavaa. Suosittelen kaikille!
Vau :0 Ei ole paljoa elämänkertoja tullut luettua, joten vaikea verrata, mutta super hyvin kirjoitettu ja piti kyllä otteessaan. Anna Kontuloita tarvitaan lisää.
Loistava kirja, joka avasi hyvin Anna Kontulan elämää. Vaikka Kontula väittää ettei hän nauti enää ihailua kirjan jälkeen, voin sanoa että ihailu vain kasvoi.