Mika Myllylä on yksi Suomen kaikkien aikojen suurimmista hiihtäjistä. Olympiavoittaja Myllylän elämän nousut ja laskut muodostavat monitasoisen tarinan voittamisesta, kunnianhimoisesta tavoitteellisuudesta, sankaruudesta, epäonnistumisesta ja kärsimyksestä.
Langennut legenda – Mika Myllylä ei ole vain urheilukirja, vaan syvälle yhteiskuntaan kytkeytyvä tarina, jossa käsitellään myös äärimmäisyyksien hintaa, päihderiippuvuutta sekä koko elämänsä hiihdolle omistaneen poikkeusyksilön taistelua pimeyttä vastaan.
Teos paljastaa paljon uutta Myllylän kipupisteistä ja valinnoista. Se auttaa ymmärtämään, miksi häpeä ja riittämättömyyden tunne kalvoivat hänen herkkää persoonaansa jo ennen menestysvuosia – ja miksi hän turvautui dopingin käyttöön 1990-luvulla. Myllylä tunnettiin ääripäiden ihmisenä, joka sieti äärimmäistä tuskaa maailman ykköshiihtäjän titteliä tavoitellessaan mutta joka ei lopulta ollut valmis tähteyden tuomiin inhimillisiin haasteisiin ja paineisiin. Dopingkäry Lahden MM-kisoissa 2001 viilsi parantumattoman haavan Myllylän itsetuntoon, mutta todellisuudessa hänen päihderiippuvuutensa oli havaittu jo uran aikana. Edes uskoontulo ei pelastanut sankaria, joka kuoli kesällä 2011, vain 41-vuotiaana.
Mika Myllylä voitti olympiakullan mutta hävisi taistelun itsensä kanssa. Hän kuoli häpeään.
Marko Lempinen (s. 1974) on kokenut ja palkittu toimittaja-kirjailija. Hän on aiemmin kirjoittanut useita tietokirjoja, muun muassa menestysteoksen Läpi helvetin – Marko Jantusen tarina (Otava, 2016).
Tää oli tosi hyvä, mutta todella surullinen, ahdistava ja koskettava. Harmittaa, että ite oon sitä sukupolvea joka muistaa Mika Myllylän vaan Seiskan otsikoista. Aika kova urheilija ollut ja surullista, miten vinoutunut systeemi ajaa urheilijoita vilunkipeliin ja miten raadollisia seurauksia sillä voi olla. Suosittelen kuuntelemaan!
Ensimmäinen aidosti rehellinen(?) kirja suomalaisesta huippuhiihdosta, jonka olen lukenut. Samana vuonna ilmestyneessä Myllylästä kertovassa toisessa kirjassa, samoin kun Isometsännkirjassa kierrellään ja kaarrellaan EPOn käytöstä ja tekeydytään tietämättömäksi. Tässä ei.
Muilta osin toki aika raaka tarina ja kohtalo Myllylällä.
Suomalainen doping-sekoilu jaksaa ihmetyttää, ei niinkään sen käyttö. Samoin norjalaisten luoviminen "puhtaina urheilijoina". Monenlaista kieroilua.
Uutta minulle oli Mikan alkoholiin taipuvaisuus nuoresta pitäen ja jo menestysvuosien aikana. En ole juuri lööppejä lukenut, joten moni muukin sattumus hiihtouran jälkeen oli uutta, tosin ei välttämättä niin kiinnostavaa. Mieleen tuli myös, olisiko Mikan kaltainen ihminen pärjännyt hiihtouran jälkeen kovin hyvin ilman dopingkohuakaan.
Sympaattinen ihminenhän Mika oli, lasten puheenvuorot olivat koskettavia. Paljon on puhuttu siitä, kuinka kovalla tavalla entistä karpaasia kohdeltiin, mutta kirjan mukaan ymmärtäviä ihmisiä ja ystäviä löytyi yllättävänkin paljon, samoin kuin työtarjouksia/mahdollisuuksia.
Mestariksi tituleeraaminen kirjassa ärsytti, onhan meillä eräs toinenkin "mestari" ollut julkisuudessa 🤭.
Sisältö todella kiinnostavaa traagisesta tarinasta ja tuli luettua nopeasti läpi. Ikävä kyllä kirjoituksen laatu ei ollut samaa tasoa, aikajanalla poukkoiltiin edestakaisin ja erillisiä tarinoita ei nivottu kovin hyvin yhteen. Silti lukusuositus, koska materiaalia on kerätty niin laajalti ja eri näkökulmista.
Todella hienosti kirjoitettu sekä hyvistä, että huonoista hetkistä Mikan upean, joskin lyhyen ja traagisen elämän varrelta. Kirjoittaja huomioi hienosti kilpaurheilijoiden kovan maailman ja siihen pääsi ainakin hetkellisesti ulkopuolinenkin mukaan taitavasti kirjoitettujen tarinoiden ja kuvausten ansiosta. Suosittelen kirjaa kovasti. Hienon miehen hieno ura jää ei jää vaikeiden aikojen varjoon.