Tositarina päihderiippuvuudesta ja sokeasta rakkaudesta.
Raskaan elämänvaiheen ja pitkän yksinolon jälkeen toimittaja ja kahden lapsen äiti Johanna Aatsalo kohtasi miehen, joka vei jalat alta. Sielunkumppanin. Kuusi kuukautta myöhemmin pariskunnan hääharjoitusten aikana mies makasi sammuneena yhteisen kodin vuoteella. Johanna alkoi pitää päiväkirjaa raastavasta suhteestaan rakastamaansa päihdesairaaseen mieheen. Viimeisen dramaattisen merkinnän hän teki 2784 päivää parin ensikohtaamisen jälkeen.
2784 päivää on hengästyttävästi etenevä ja vaikuttava kuvaus ristiriitaisten tunteiden täyttämästä elämästä alkoholistin rinnalla. Päihderiippuvuuden lisäksi se kertoo ihmisten hyvistä ja huonoista teoista, läheisen tuskasta ja auttamisyrityksistä sekä aina uudestaan nousevasta toivosta. Aatsalo kuvaa kainostelematta häpeän sävyttämää kaksoiselämää, jonka vuoksi alkoholistin rinnalta on niin vaikea irrottautua. Mitä kaikkea ihminen on rakkauden nimissä valmis sietämään?
Johanna Aatsalo (s. 1967) on Tehy-lehden päätoimittaja ja liikuntafysiologi, joka on työskennellyt muun muassa STT:ssä ja Ylellä. Aatsalon vuonna 2024 ilmestynyt esikoiskirja Paljastus - Tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa oli myyntimenestys ja herätti laajaa keskustelua urheilujournalismin ja -johtamisen tilasta.
Plussat: Kirjan kieli on sujuvaa ja sen lukee nopeasti. Kirja on rohkeasti kirjoitettu. Miinukset: Kirjoitusvirheitä ja ontuvia lauserakenteita etenkin kirjan loppua kohden.
Kaipaisin kirjailijan rehellistä käsittelyä siitä, miksi hän tuohon suhteeseen jäi. Aihetta sivutaan vaan sanomalla että hän piti toivoa yllä, mutta mitä sen alla on: läheisriippuvuuta, pelkoa vanhenemisesta, limerenssiä, miellyttämisen halua, omien rajojen ja toiveiden tunnistamattomuutta? Olisi ollut mukava, jos tätä oltaisiin myös käsitelty rehellisesti. On loogista, että kriisivapaat ajat parisuhteessa tuntuvat erityisen mahtavilta, koska parisuhteen huonot ajat ovat niin järkyttävän kamalia. Tuli olo, että kirjailija ei yhtään kyseenalaistanut, miten terveellä pohjalla parisuhde oli ollut ihan ensitapaamisesta lähtien, eikä myöskään osannut nähdä tai myöntää, että suhde oli läheisriippuvainen.
Tärkeä, surullinen ja rankka kuvaus alkoholistin läheisen elämästä. Tässä kuvattiin sairautta mielestäni realistisesti ja kirjailija osasi hyvin tuoda ilmi sen, miksi alkoholisti on niin vaikea jättää ja miksi sitä sietää vaikka mitä temppuja tai lupauksia. Kirjassa oli toiveikais fiilis, loppu oli surullinen.
Kuuntelin tämän äänikirjana. Koen vaikeaksi kirjoittaa tästä kirjasta arvostelua, koska omat kokemukseni alkoholismia sairastavan vanhemman kyynisenä lapsena värjäävät suhtautumistani kirjoittajan loputtomaan anteeksiantoon ja uudelleen yrittämiseen keskellä eskaloituvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, uskottomuutta ja päihdehoitoyritysten kierrettä. Tuskin pystyn koskaan ymmärtämään, miksi jäädä tällaiseen suhteeseen etenkään lasten kanssa jos lähtemiseen ei ole fyysisiä esteitä, kun itse käytin merkittävän osan aikuisikääni alkoholistin kanssa elämisestä toipumiseen.
Kirja on tapahtumiltaan omiin kokemuksiini verraten hyvä kuvaus siitä, miten alkoholismi on lopulta pahimmillaan koko perheen sairaus. Muut taipuvat ja juoksevat vertaisryhmissä ja terapioissa ja ennakoivat alkoholistin hölmöilyä, kun alkoholisti valehtelee ja palaa aina uudestaan aineen luo. Tarinassa oli hämmentävänkin tuttuja teemoja, alkoholistin pullojen piilottelu oli jotain mitä itsekin harrastin yrittäessäni estää vanhemman juomisen lapsena. Sairaudesta voi toipua, mutta kuten kirjankin tarinassa nähdään, on se mielettömän vaikeaa hyvistäkään käytettävissä olevista resursseista huolimatta. Sairauden loppu on usein surullinen sekä sairaalle että perheelle.
Kirjoittaja sivuaa lyhyesti lopussa miten oli lähes vaipua läheisriippuvuuteen. Kaikesta jää kuitenkin vaikutelma, että tässä oltiin jo saappaat syvällä ojassa. Suhteen hyvin nopea alun yhteenmuutto ja nopea naimisiinmeno katastrofaalisesta ulkomaanmatkasta ja hääharjoituspäivän sammumisesta huolimatta jäivät mieleen, niin ikään myös hengenvaarallisesta väkivaltatapahtumasta huolimatta välien säilyttäminen. Jäin toivomaan kirjalta suhteessa pysymiseen johtaneista syistä enemmän introspektiota ja pohdintaa. Kirja valotti hyvin erilaisten päihdehoitojen ja vertaistukiryhmien toimintaa omaisnäkökulmasta. Suosittelisin kirjaa niille, jotka haluavat tietää enemmän alkoholismista sairautena ja alkoholistin kanssa elämisestä. Tarinan kokemukset ovat valitettavan yleisiä. Vaatii paljon rohkeutta kertoa jotain näin arkaa näin avoimesti.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Nyt kun olen lukenut Aatsalon dopingjuttuihin liittyvän Paljastus -kirjan ja kuunnellut tämän tarinan hänen toisesta avioliitostaan alkoholistin kanssa - hänen itsensä lukemana - en voi kuin toivoa hänelle kaikkea mahdollista hyvää. Ensin 14 vuotta löysässä hirressä ja monien läheistenkin aiheettomasti hylkäämänä, ja sitten 7 vuotta sielunkumppanin, erittäin rakkaan mutta aina vain syvemmälle viinan kiroihin joutuvan miehen kanssa.
Kirja auttaa ymmärtämään alkoholismia monelta kantilta, samoin läheisriippuvuutta. Rankka, tosi ja erittäin koskettava kirja. Surullinen, mieliinpainuva ja liikuttava.
Todella koukuttava kertomus! kirjoitettu yllättävän objektiivisesti itsestä ja omasta osasta alkoholismin mahdollistajana. Mutta myös suuresta rakkaudesta, yhteenkuuluvuudesta, arjesta ja juhlasta. Kaikkine katastrofeineen. Perheen ja läheisten myös ollessa mukana.
Paperikirjassa oli yllättävän paljon kirjoitus/oikolukuvirheitä, äänikirjana oli parempi.
Mielenkiintoinen ja ristiriitainen teos. Omaelämäkertaisuus on kouriintuntuvaa ja kirja välittää hyvin turhautumisen, jota päihdesairauteen sairastuneen läheinen käy läpi. Itselle nousi kirjasta esille erityisesti se, kuinka vaikka Suomessa julkisessa keskustelussa puhutaan paljon päihdesairauksista, on oikeasti ymmärrys niistä pientä. Kirjan alussa kirjoittaja kertoo, kuinka vaikka puoliso joi pullon viiniä illassa ja ei meinannut päästä krapulaltaan lennolle tai löytyi sammuneena, hän "ajatteli puolisolla olevan orastava päihdeongelma" tai "puolison noudattavan etelä-eurooppalaisia tapoja", vaikka kyseessä on selvästi ollut jo pidemmälle edennyt ongelmakäyttö. Itse 90-luvulla syntyneenä ja sober curious aikana nuoruutta eläneenä soittivat omat hälytyskellot heti, enkä usko, että kirjailijalla kyseessä on ollut naivius, vaan yhteiskunnan tapa vähätellä alkoholin liikakäyttöä on vaikuttanut näkemykseen. Samalla kirjaa kuunnellessa tuli surullinen olo, kun kirjailija kerta toisensa jälkeen petti lupaukset itselleen, menetti aikaansa lapsensa kanssa ja kesti kohtelua, minkä alussa sanoi olevan ehdottomasti deal breaker suhteessa. Oikea elämä on monimutkaista, mutta toivon silti, että tämä kirja herättää muita ajatukseen, joka kirjassa kuului läpi tekstin, tällaista ei ole pakko jaksaa. Luonnollisesti kirjasta puuttui päihdesairaan oma näkemys ja kokemus. Minulla jäikin olo, että voi kun ymmärtäisin, mitä toinen on ajatellut, mitä kokenut, miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Tekstiltään kirja oli hyvä, se soljui eteenpäin hyvin ja lukijan pienet virheet eivät haitanneet, sillä se, että kirjailija luki itse teoksensa antoi sille paljon lisäarvoa.
Olin nähnyt kirjan kannen jossain naistenlehdessä, poimintana jollain teemalla, en muista millä. Mutta tämä jäi mieleen ja löysin BookBeatista uutta kuunneltava kirjaa etsiessä.
Kuuntelin kirjaa intensiivisesti. Omaan lähipiiriini kuuluu myös ihmisiä, joilla on tai on ollut enemmän tai vähemmän haasteita alkoholin kanssa. Olen myös työssäni törmännyt alkoholin tuomiin ongelmiin ja vammoihin, alkoholisteihinkin. Mutta tämä kirja avasi silmäni näkemään, mitä alkoholismi voi tehdä perheelle, nopeasti ja peruuttamattomasti. Miten sairaus sairastuttaa koko perheen. Miten suuri merkitys on toivolla.
Kirja nostatti pintaan ajatuksia myös muiden riippuvuuksien tuomista haasteista ja niistä aiheutuvia kodin seinien sisällä olevia ongelmia. Puolisoilta vaaditaan pitkämielisyyttä ja rakkautta, mutta miksi rakkaus itseä ja omia lapsia kohtaan jää sivurooliin? Jää kakkoseksi ja sairaus saa runnella koko perheen?
Kannattaa lukea/kuunnella. Toimittaja Aatsalon teksti on sujuvaa, informatiivistakin. Ja lukijana hän sai painottaa juuri niitä tavuja ja taukoja mitä halusi kuulijalle erityisesti välittää. Aihe on rankka mutta avaa silmiä, lisää ymmärrystä. Suosittelen!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tärkeä kirja alkoholismista ja sen vaikutuksista läheisiin, sekä tietysti myös alkoholistiin itseensä.
En valitettavasti voi antaa enempää tähtiä, koska kirja olisi kaivannut jäntevämpää apua kustannustoimittajalta. Kieli on kliseistä ja ilmeistä. Väsyin lukiessani heikkoihin ja tavanomaisiin kielikuviin ja omaisuuden kuvailuun. Tarina oli silti koukuttava ja kertomisen arvoinen.
Olisin myös kaivannut vahvempaa reflektiota läheisriippuvuudesta ja sen mekanismeista. Nyt korostuu anteeksianto (joka on äärimmäisen tärkeää toipumisessa), mutta irrottautumisen vaikeuteen ja syihin keskitytään hyvin ohuelti.
Kuvaa alkoholistin läheisen elämää iloineen ja suruineen, ja miten asiat pikkuhiljaa pahenevat ja lähteminen vaikeutuu.
”En voinut tietää mitä tulevaisuus toisi tullessaan, sillä suurimmilla toiveillani ja pahimmilla peloillani oli yhtä suuret todennäköisyydet toteutua.”
Tätä nollatilavalhetta moni alkoholistin läheinen toistaa itselleen, kunnes jokin viimeinen laittaa muutoksen liikkeelle. Ja silloinkin lopun koittaessa miettii, olisiko vielä pitänyt jaksaa.
Alkoholistin läheiselle kirja voi olla rankka, jos omat muistot ja tunteet nousevat pintaan, mutta samalla vertaistukea antava ja eheyttävä.
Onpa hyvä, että tämä kirja on kirjoitettu. Uskon sen tuovan vertaistukea ja lohtua heille, jotka päihderiippuvuutta läheltä seuraavat. Kiitos rohkeudesta kirjoittaa! Samaan syssyyn täytyy sanoa, ettei tämä ole mikään kirjallinen mestariteos. Tarinassa on toisteisuutta (paitsi ilmeistä kehän kiertämistä, myös samojen asioiden kertomista uudestaan) ja kieli on kankeaa. Kirjoitusvirheet kukkivat lähes joka aukeamalla ja teksti on rakennettu laiskasti.
Minua hämmensi myös yksityiskohtaisuuksiin meno, miten yhtäkkiä paneuduttiin kuvailemaan vaatteita, matkakohteita tai juhlavalmisteluja. Näillä ei ollut merkitystä tarinan kannalta ja ne tuntuivat tasaisessa arkikerronnassa hyvin korosteisilta.
Tämä kirja on kertomus siitä kuinka uskomattoman paljon rakkaus kestää. Uskon, että kirja rehellisesti ja realistisesti kertoo millaista on elää päihdeongelmaisen henkilön kanssa.
Välillä pohdin, että miksi kirja on kirjoitettu ja miten ihmeessä puoliso on suostunut kirjan julkaisuun, mutta lopussa näihin kysymyksiini sainkin vastauksen.
Kirja oli koukuttava ja tunteitakin herättävä. Sanoisin, että hyvä kirja myös meille sote-alan ihmisille luettavaksi.
Kiinnostava ja kertomisen arvoinen tarina. Alkoholismista pitäisi puhua julkisuudessa enemmän, sillä se koskettaa lukemattomia suomalaisia - eikä pelkästään meitä. Teksti oli pääasiassa soljuvaa ja hyvin muotoiltua, mutta monenlaisia kielivirheitä oli aivan luvattoman paljon, mikä häiritsi lukukokemustani pahasti.
Raskas, rehellinen tarina alkoholistin vaimon näkökulmasta. Kirjaa ei meinannut kaikin paikoin jaksaa lukea, niin realistinen, toivoton ja maisematon se sairauden läpäisemän arjen kuvauksessa oli. Olet voimakas nainen Johanna ja mennyt läpi paljosta. Kiitos kirjasta, se avasi näkökulmia alkoholismin armottomuuteen.
Sydäntäsärkevä ja inhimillinen tarina rakkaudesta alkoholistiin. Aatsalo kuvaa uskottavasti sitä, miksi ihminen jää huonoon suhteeseen ja jaksaa toivoa vielä silloinkin, kun ei ehkä enää kannattaisi. Tärkeä kirja aiheesta, joka koskettaa niin monia.
Raskas kuvaus arjesta alkoholistin puolisona. Kirjailijan kokemus on aito, mutta kuvauksellisesti kirja oli ajoittain paikallaan junnaavaa. Kirjailijalle varmasti terapeuttinen kokemus kirjoittaa kirja, mutta lukijalle tarina oli hieman kankea.
Hyvin kirjoitettu elämäkerta alkoholistin puolison elämästä. Miten iso merkitys on sillä, että puoliso on itse läheisriippuvainen, joka mahdollistaa alkoholistin tuhoisan elämän ja siivoaa jäljet ja julkikuvan ulkopuolisilta?
Surullinen, mutta sairaalla tavalla viihdyttävä kirja. Itse en voi tajuta miten kaiken sen jälkeen vielä sympatisoidaan Jtä. Olen varmaan vaan onnekas.
Ei helppoa luettavaa. Alkoholismi on vaikeasti ymmärrettävää ja häpeälliseksi koettua - siis aihe, jota on tärkeä käsitellä. Kirjoittajalle kiitokset avoimuudesta. Hieman tekstissä olisi ollut tiivistämisen varaa.
Aatsalo kertoo entisestä opiskelukaveristaan, jonka tapasi myöhemmin, rakastui ja ryhtyi suhteeseen miehen kanssa. Miehen alkoholismin vakavuusaste paljastui Aatsalolle pikku hiljaa. Aatsalo kuvaa, millaiseksi elämä muuttui. Sinällään miehen käytös oli varmaan aika tyypillistä alkoholistin käytöstä, vaikka tapahtumat äärimmäisyyksiin menivätkin.
Tarina on rankka, enkä välttämättä suosittelisi kovin herkille. Aihe on kuitenkin todella tärkeä, ihan jo siksi, että alkoholismi koskettaa varmaan jokaista suomalaista jollain tapaa. Monissa perheissä ei mennä näin äärimmäisyyksiin, mutta henkistä väkivaltaa epäilemättä löytyy jotakuinkin kaikista alkoholismin sävyttämistä ihmissuhteista. Tarina kuvaa myös raadollisesti läheisten avuttomuuden tämän sairauden edessä.