Keskiajan Euroopan historiassa harva jakso on yhtä tunnettu, dramaattinen ja ristiriitainen kuin ristiretkien aikakausi. Kuinka Jerusalem valloitettiin, ja millaista oli elämä Pyhälle maalle perustetuissa ristiretkivaltioissa?
Paavi Urbanus II:n julistama Jerusalemin vapautus aloitti vuonna 1095 ristiretkien ajan, jolla oli kauaskantoisia seurauksia keskiajan Euroopassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Muslimien hallitsemalle Pyhälle maalle suuntautuneiden ristiretkien lisäksi sotaa käytiin Jumalan nimessä myös Baltian pakanoita vastaan.
FT Sini Kangas avaa kirjassaan sydänkeskiajan ristiretkien taustoja, tapahtumia ja seurauksia. Ristiretket eivät olleet vain sarja sotaretkiä - ne olivat kokonainen uskonnon, politiikan ja vallanhimon muovaama aikakausi, joka on jättänyt syvän jäljen Euroopan historiaan.
Ansiokas teos ristiretkien ajan ensimmäisestä sadasta vuodesta. Kun tuon ajan Eurooppa oli yhtä ruhtinas- herttua- ja kuningaskuntien tilkkutäkkiä ja maata siirtyi henkilöltä toiselle niin ostojen, naimakauppojen kuin sotienkin kautta, sotapäälliköitä, kuninkaita, ritareita ja ruhtinaita tulee ja menee tässä historiikissa vilisemällä. Eräässä kohden kirjaa listataan puolisen tusinaa eri paavillista käskykirjettä ristiretken tekemiseksi Pyhälle Maalle, mutta kukaan ei tunnu olevan lähdössä, ja paavejakin ehtii kehottelemassa olla useampi. - Ensi alkuun verenvuodatus tuntui karmealta ja sitähän se toki olikin, vaikka toisinaan kirjoittajan lakoninen tyyli tuntuu koomiselta. Päitä putoilee, niitä viskotaan kaupunkien muurien yli, kaivoja myrkytetään, ruuan puutteeseen näännytetään, sotajoukot ryöstävät ja tekevät kaikkia muitakin pahuuksia - ihan kaikki konnudet osattiin jo tuohon aikaan. Sadassa vuodessa ehti tapahtua kaikenlaista. Suomeen tehdyt "ristiretket" osoittautuvat joko legendoiksi tai valtakamppailuiksi ja saavat kirjoittajalta määreen *niinsanottu ristiretki*. Kristinusko levisi Suomeen rauhallisemmin kuin esim. Baltiaan, joka joutui pitkäksi aikaa sotatantereeksi (mitä toki nykyisen Suomenkin alue oli, muttei ristiretkihengessä). Teos on tarkkaan lähteistetty. 150 sivua tekstiä on kerännyt peräänsä 30 sivua lähteitä. Lähdeviitteitä on tekstissä kaiken aikaa, ja usein esitellään myös useamman lähteen näkemys tapahtuneesta. - Lukeminen vei yllättävän paljon aikaa, koska takkusin keskiaikaisen eurooppalaisen (ja Lähi-Idän) nimistön kanssa. Valtaosa nimistöstä oli lisäksi ranskaa ja sellaisessa kirjoitusasaussa, ettei niitä ollut ihan helppo mieltää. Puhumattakaan, että tiedot kirjan viitekehyksestä - ajasta, jolloin kaikki tapahtui; siitä, mitä muuta silloin tapahtui esim. kulttuurissa, tieteessä, ihmisten elinolosuhteissa ja jokapäiväisessä elämässä - ovat ainakin itselläni kovin puutteelliset. Nykyisten Suomen ja Ruotsin alueiden osalta viitekehys tuntui tutummalta. - Kirjassa on karttoja ja runsas kuvitus.