Leon återvänder till London för att börja andra året på Hammersmith United Academy. Även om Leon älskar sitt nya liv är det något som skaver. Han kan inte skaka av sig känslan av att vara förföljd och när han börjar få hotfulla meddelanden blir det lite väl verkligt. Vem är det som vill förstöra både för honom och för klubben? Och varför fortsätter hans mamma höra av sig, trots att det är tydligt att hon inte är intresserad av att vara en förälder. Dessutom har Amadou, hans bästa kompis på akademin, börjar hänga allt mer på gymet och med de äldre killarna där. För Leon känns som att ha förlorat en vän, och han börjar känna sig allt mer ensam och desperat ...
Uppföljaren till Wonderkid är en precis lika spännande bladvändare som första boken. Perfekt för alla som älskar fotboll, och för alla andra. Den avslutande delen av trilogin är beräknad till våren 2026.
Tämä jatkaa samalla rakenteen sapluunalla kuin ensimmäinen osakin; juonen kuljetusta katkovat otteluiden ja harjoitusten kuvaukset. Yhtään en taaskaan osaa arvioida jalkapallomaailman uskottavuutta tässä tarinassa, sen arvioinnin jätän muille.
Minusta tarinassa hyvin tulee esiin keskushenkilön mielenlaatu, Leonin maailmaan kun tuntuu mahtuvan vain futaaminen. Vaikka hänen ympärillään on kaikenlaista draamaa, kähmintää ja ihmissuhdekuvioita, hän seurailee tapahtumia jotenkin kauempaa, passiivisesti ja vähän hämmentyneesti. Usein hän ratkoo tilanteita poistumalla. Vain oma intohimon ja kunnianhimon kohde saa hänet keskittymään ja toimimaan aktiivisesti.
Leon Brownista kertovilla teoksilla kai tavoitellaan nuoria, varsinkin fudiksesta kiinnostuneita lukijoita. Jos kirjan pituus on n. 350 sivua ja sen paino kädessä tuntuva, tämä ei onnistu kovin hyvin. Minun vinkkaustaidoillani ei saada vastahakoisia yläkoulun urheilijanuorukaisia tarttumaan tähän, vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava. Yläkoulun vinkkilistalla Leon kuitenkin pysyy.
Tää sarja on kyllä ihan kuin Harry Potter jalkapallomaailmassa :D Käydään brittiläistä sisäoppilaitosta, pelataan huispausta... eikun siis jalkapalloa, sitten on vähän oppilaiden välistä draamaa, pelaaja on setänsä ja tätinsä kasvattama hylkiö, joka löytää oman paikkansa maailmassa...
Bokens styrkor är (i stort) plotten och karaktärerna. Min besvikelse är att spänningen kopplad till bokens olika mysterier aldrig riktigt tillåts nå sin peak. Så fort vi kommer någonstans så avbryts scenen mitt i – anser jag – och i nästa kapitel befinner vi oss någon helt annanstans. Jag tror att författarens tanke är att dra ut ännu mer på spänningen, men resultatet blir bara väldigt antiklimaktiskt. En ytterligare kritik som har hängt kvar från när jag läste första boken i serien är att så mycket hade kunnat lösas om karaktärerna bara pratade med varandra. Håller tummarna för att bok tre har med sig lite karaktärsutveckling på den fronten!
Leoni jalgpalliseikluste teine osa. Leidub selleski osas müsteeriume nagu salapärane varas koolis, teadmata tegelane, kes Leoni šantažeerib. Leonil leidub ka liitlasi nagu uus liblika ja arvutihuvilisest toanaaber ja uurivad ajakirjanikud kohalikust koolilehest.