Ellis Aalto on 26-vuotias tamperelainen sotaveteraani, jolle jaettiin jo lapsena huonot kortit. Euroopalle Venäjän hyökkäys Ukrainaan talvella 2022 oli geopoliittinen maanjäristys, mutta syrjäytyneelle nuorukaiselle tämä tragedia tarkoitti viimeistä oljenkortta. Itsemurhalle nousi vaihtoehdoksi sota, joka voisi ratkaista vaikeimmat ongelmat.
Realistinen ja villi todistus yhden miehen kokemuksista rintamaolosuhteissa näyttää kaunistelematta, mitä tapahtuu, kun nuorukaisille jaetaan aseet ja heidät jätetään keskenään itäeurooppalaisiin poikkeusoloihin ilman vakavasti otettavaa johtamista.
Riittävätkö nuorten miesten meemihuumori ja netistä opitut tunnetaidot käsittelemään korruptiota ja kuolemaa? Tämä tositarina Euroopassa raivoavasta sodasta on tragedia sankaruudesta sekä kertomus ystävyydestä ja aikuistumisesta, mutta myös raastava hätähuuto nuorista aikuisista suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.
Tervetuloa pysäyttävälle matkalle ottamaan selvää, millaiset ihmiset lähtevät vapaaehtoisiksi taistelijoiksi kansainväliseen legioonaan.
Gonzomaista kerrontaa Z-sukupolven ensimmäisestä ihan omasta sodasta, jossa taisteluiden välissä säädetään, poltetaan ukrainalaisjonneilta ostettua paskaa pilveä, hurjastellaan joukkueen ainoa ajoneuvo lunastuskuntoon, selataan Starlinkillä Ylilautaa ja hajoillaan koko organisaation toimimattomuuteen.
Olihan tämä kunnon kekeilyä - ei nyt sinänsä kovin odottamatonta, kaikissa konflikteissa nämä kansainväliset sekajoukot tuntuu olevan aina sellainen ihmiskunnan läpileikkaus; tässä se joukko vaan kasattiin aika hätäisesti ja lopputulosta pääsee kyllä lukemaan aika railakkaasti kirjoitetusta teoksesta. Gonzomainen meininki alusta loppuun ja jotenkin huvittavaa lukea tätä nuoremman sukupolven meemeilyä ja ylilautailua. On tää meidän nuoriso kyllä ihmesakkia - ja toisaalta taas ei sitten kuitenkaan 😂
Täysin puun takaa tullut kirja, jonka uskallan väittää olevan vuoden 2025 paras kotimainen muistelmateos. Kirjoittaja on masennuksesta ja ahdistuksesta kärsinyt suomalainen nuori mies, joka oli jo päättänyt itsemurhansa päivämäärän ja toteutustavan. Sitten syttyi Ukrainan sota, ja heräsi ajatus: "Jos on jossain kuoltava, miksei sitten tuolla!" Hän jäi kuitenkin henkiin, ja kirjoitti tämän rosoisen, brutaalin rehellisen muistelman ajastaan "Kansainvälisessä legioonassa". Kirjoittajalla on erikoinen persoona, jossa melankolia sekoittuu sarkastiseen huumorintajuun. Tällaisen maailmankuvan läpi suodatettuna sodan todellisuudesta välittyy mielenkiintoinen kuva: kirja on paikoin brutaalin raaka, paikoin ääneen naurattavan hauska. Vertailukohdaksi sopisi vaikkapa Gustav Hasfordin Vietnam-muistelma "The Short-Timers", josta Stanley Kubrick ohjasi klassikkoelokuvan "Full Metal Jacket". Tavallisen sotilaan silmin nähtynä kansainvälisen legioonan toiminta näyttäytyy välillä todella absurdina ja epäjärjestelmällisenä, mutta kirja ei ole "sodanvastainen" - ukrainalaisilla (kuten muillakin hyökkäyksen kohteeksi joutuneilla kansoilla) on täysi oikeus käyttää sodan menetelmiä vapautensa ja itsenäisyytensä puolesta taistelemiseen. Omalaatuinen tuleva kulttikirja; ostin omaankin hyllyyn.
Tapasin Elliksen ulkoilmabileissä 26 keväällä. Kertoi mulle kirjoitusprosessista.
Ei ollut kaukana, että kirja olisi ollut täysin erilainen. Alunperin kustantamo oli laittanut jonkun "rocktähti-kirjailijan" työstämään tekstiä. Kyseinen versio ei kuitenkaan koskaan nähnyt päivänvaloa. Luettuaan rokkarin ensimmäisen luonnoksen Ellis päätti nostaa housut, vetää sieniä ja alkaa kirjoittamaan. Hyvä niin, sillä haamukirjoittaja ei varmasti olisi saanut väännettyä näin antiklimaattisesta tarinasta lukemisen arvoista.
Elliksen tapaamisen perusteella en olettanut(ei millään pahalla), että kirja olisi hyvä. Kuitenkin luettuani ensimmäiset kappaleet tuli selväksi, että kirja on kompromisoimaton bängeri. Teksti on hyvää ja Ellis ottaa kertojana roolin jota osaa vetää vakuuttavasti.
Lautasloppia joka ei karkaa liikaa ironiamyrkyttelyyn. Peisettiä