Miten laiska ja huonokuntoinen ihminen pystyy juoksemaan 300 kilometrin polkuseikkailun tai läpäisemään triathloneja? Siihen vaaditaan 3-4 vuotta harjoittelua ja itsensä huijaamista sekä manipulointia.
Olli Kopakkala on tehnyt tämän ja kertoo, miten sinäkin voit onnistua. Tai jos ultrajuoksu ei innosta, niin opit ainakin parantamaan elämänlaatuasi ja elämään pidempään terveenä, muuttamaan oman identiteettisi kuntoilijan identiteetiksi ja huijaamaan itsesi lenkille päivästä toiseen. Tämä kirja ei ole tarkoitettu oman elämänsä suorittajille, vaan tavallisille peruslaiskoille pulliaisille, jotka haluaisivat voida paremmin, mutta aloittaminen on vaikeaa. Kirjassa käydään läpi yksittäisiä pieniä muutoksia, joiden käynnistämä dominoefekti johtaa liikunnalliseen ja terveempään elämään. Tai ainakin siihen, että ruokavalio voi koostua karkista ja jäätelöstä ilman valtavia haittavaikutuksia.
Kirjasta saa myös tarvittavat tiedot urheilun fysiologiasta ja käytännön ohjeet suosituimpien kestävyysurheilulajien aloittamiseen vastustamattoman hauskalla ja innostavalla tavalla.
Osun kohderyhmään. Olen laiska, mutta tarve liikunnalle olisi kova. Motivaatiota on lähinnä aurinkoisina päivinä. Siinä kirja auttaa kovasti.
Kirjassa esitellään paljon triathlon(nistille) sopivia liikunta- ja pyöräilymuotoja, jotka minua ei juurikaan kiinnosta. Onneksi ne on kerrottu sen verran hyvin ja humoristisesti että kirjaa on hauska lukea, vaikka juuri se kohta ei niin sytyttäisikään.
Minulle kirjassa eniten antoi motivaatio, eli itsensähuijaamismetodit, joita palkitsemisiksikin kutsutaan. Kirja on myös armollinen, sillä se antaa luvan lihoa.
Kirjan impakti on ollut omakohtaisesti kova: kuntoilun määrä, kunto, jäätelön syönti ja paino on kaikki nousseet kirjan myötä uusiin ennätyksiin!
Vetävästi kirjoitettu opas kestävyysurheiluun. Aika rennolla otteella Olli kuvaa omia rehellisen oloisia kokemuksiaan. Kirjan takia ajattelin itse mennä kokeilemaan cyclocrossia sen verran nauroin lajikuvaukselle.
Hyvä Olli! Asiallinen, selvästikin uteliaan ja perehtyvän ihmisen kirjoittama kokonaisvaltainen näkemys aiheesta. Youtube-elokuvien perusteella odotin kuitenkin rempseämpää tarinointia. Tiilet mainittu, mutta vasta 10h+ kohdalla! 🧱🌟🚴🏼♂️
Kopakkalaa on tullut seurattua Youtubessa ja sama lakoninen tyyli toimi vielä paremmin tekstinä. Tuttuja juttuja sinänsä lähes kaikki, mutta Kopakkalan omat tarinat ja anekdootit piristivät tekstiä mainiosti.
Tässä oli paljon asiaa vetävästi kirjoitettuna. Kivaa pilkettä ja pari kertaa taisin ihan naurahtaakin.
Odotin kuitenkin enemmän kokonaista tarinaa, jonkinlaista draamankaarta siitä, miten “laiskasta ihmisestä” oikeasti tulee ultrajuoksija. Nyt muutos tuntui välillä enemmän toteamukselta kuin matkalta. Ja vaikka kirjassa on paljon järkevää asiaa liikunnasta, harjoittelusta, motivaatiosta ja omien tapojen huijaamisesta parempaan suuntaan, itselleni siinä ei lopulta ollut kovin paljon uutta.
Eniten minua taisi häiritä kirjan nimi. Olli Kopakkala — tai kuka tahansa täyden matkan triathlonisti tai ultrajuoksija — ei ole laiska. Piste. Mukavuudenhaluinen ehkä, tavallinen ehkä, joskus sohvalla viihtyvä ehkä. Mutta laiska? Ei. Minä odotin kirjaa, joka kertoisi, mitä oikeasti laiskan ihmisen kannattaa tehdä: miten pääsee liikkeelle mahdollisimman pienellä kynnyksellä, miten voi lisätä voimaa ja kestävyyttä ilman että elämästä tulee suoritusprojekti. Ja vaikka kirjassa toki puhutaan pienistä askelista, päämääränä häämöttää silti koko ajan jotain aivan muuta kuin “laiskan ihmisen liikuntaa”.
Minulle tuli välillä olo, että kirjassa normalisoidaan suorituksia, jotka ovat oikeasti valtavan kovia. Monelle jo viiden kilometrin juoksulenkki on iso asia. Hyvä, sujuva ja sympaattinen kirja, mutta ei ihan se kirja, jonka nimen perusteella luulin saavani.
Ensin kehut. Mukava kirja! Hauskaan tyyliin kirjoitettu ja ainakin miun silmään faktatkin tuntuis olevan kohillaan. Tykkään kirjoittajan asenteesta, joka kyllä ainakin minnuu tsemppaisi elämään joko isommin tai pienemmin liikunnallista elämää. Huumoriosaston naisena arvostan.
Sitten kehittämisehdotukset. Mietin nimeä. Jos kerran moni tuntee kirjoittajan jo somesta, olisin kylmänviileästi laittanut kirjalle jonkin retostelunimen, joka veisi ajatukset enemmän hänen omaan elämänmuutosprojektiinsa. Miusta nimi ja sisältö ei oo ihan synkassa. (Ja näitä kirjastolainen aina miettii.)
Lisäksi tästä olisi saanut visuaalisesti sata kertaa kivemman ihan vain lisäämällä kuvitusta, jolloin kirjaa olisi helpompi tyrkyttää esimerkiksi amiksen jätkille. Nyt ei meinattu saada ees naamakuvaa kirjoittajasta ihestään. Joillain meistä voi olla vielä tubevideot kahtomata, köh köh.
Mutta mukava kirja. Veikkaan, että tähän voi palata useammankin kerran kö kaipaa mieleen virkistystä ja motia lenkkipoluille.
Inspiroiva kirja kestävyysliikunnasta. Kopakkala saa täydenmatkan triathlonin tai monia päiviä kestävät ultrajuoksut vähän liian helpoksi.
Kopakala muistuttaa kuitenkin hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä.
Hyvä ja käytännönläheinen teos kaikille kestävyysliikunnasta kiinnostuneille!
tämä oli ehdottomasti hauskin kestävyysurheilusta kirjoitettu teos, joka omalle lukulistalle on eksynyt. Hykerryttävän hirtehiset kuvaukset naurattivat useaan otteeseen ja kuvaus tyypillisestä uintivuorosta nauratti ääneen, sillä samaistuin siihen aika vahvasti.
Kirja sisälsi huumorin lisäksi myös itse asiaa, joka oli kivasti ja napakasti paketoitu ja kaltaiseni kestävyyskoluajakin sai tästä paljon irti niin teorian kuin käytännönkin tasolla.
Suosittelen tätä kaikille, joita kiinnostaa liikkuminen ylipäätään, tai samalla myös niille, jotka tarvitsevat motivaatiota siihen. Myös kestävyyslajien harrastajille oiva opus.
Kirjassa oli paljon hyvää: innosti ja motivoi liikkumaan. Siinä oli myös käsitelty hyvin joustavasti, armollisesti ja järkevästi ruokasuhdetta, siitä aina paljon plussaa. Toisaalta kirjassa oli myös paljon heikkouksia: se sisälsi paljon toistoa, vähän outoja ajatuksia esimerkiksi uimahallissa uimisesta ja lisäksi kokisin tämän enemmän omaelämänkerralliseksi tarinaksi omasta urheilusuhteesta ennemmin kuin tietokirjasta kestävyysurheiluun.
Erinomainen ja monitasoinen teos! Nautin erityisesti loppua kohden lisääntyvien omien kokemusten tuomasta tarinnallisuudesta. Sain sivuilta myös kannustusta ja lempeyttä juoksupoluille paluuseen vauvan syntymän jälkeen 😊🙏🏻