What do you think?
Rate this book
Varjoliitto
Tahdot -- halusit tai et.
Varjoliittoon julistetaan ne, joiden varjot leikkaavat Varjopäivänä. Musta sormus kertoo, ettei liittoa voi purkaa. Siri Kolun uutuus on tumma ja tunteikas romantasia kaikille juonittelunnälkäisille!
Tervakorttelin Seljan elämä muuttuu Varjopäivänä. Hänen varjonsa leikkaa sekä Senaattori Atticuksen että hänen poikansa Laurionin varjot. Heidän varjoliittonsa on kolmiliitto, josta ei juonitteluja puutu. Isä ja poika eivät siedä toisiaan, ja molemmilla on omat suunnitelmansa pääkaupunki Aureuksen tulevaisuudelle. Seljan pitää valita, kumman versiota totuudesta hän uskoo. Samalla hän toteuttaa omaa salaista tehtäväänsä.
Mutta mitä tehdä vanhoille rakkauksille ja entiselle elämälle, jotka varjoliitto vei?
Varjoliitto on Varjopäivä-trilogian ensimmäinen osa.
Siri Kolu on Vantaalla asuva kirjailija, esitysdramaturgi ja kirjoittajakouluttaja, jolta on julkaistu parikymmentä teosta lapsille, nuorille ja aikuisille. Hän on saanut mm. Lasten ja nuorten Finlandia -palkinnon, Topelius-palkinnon, Suomi-palkinnon sekä Blogistanian kuopus -palkinnon, ja hänen teoksiaan on käännetty yli 20 kielialueelle.
Varjoliittoon julistetaan ne, joiden varjot leikkaavat Varjopäivänä. Musta sormus kertoo, ettei liittoa voi purkaa. Siri Kolun uutuus on tumma ja tunteikas romantasia kaikille juonittelunnälkäisille!
Tervakorttelin Seljan elämä muuttuu Varjopäivänä. Hänen varjonsa leikkaa sekä Senaattori Atticuksen että hänen poikansa Laurionin varjot. Heidän varjoliittonsa on kolmiliitto, josta ei juonitteluja puutu. Isä ja poika eivät siedä toisiaan, ja molemmilla on omat suunnitelmansa pääkaupunki Aureuksen tulevaisuudelle. Seljan pitää valita, kumman versiota totuudesta hän uskoo. Samalla hän toteuttaa omaa salaista tehtäväänsä.
Mutta mitä tehdä vanhoille rakkauksille ja entiselle elämälle, jotka varjoliitto vei?
Varjoliitto on Varjopäivä-trilogian ensimmäinen osa.
Siri Kolu on Vantaalla asuva kirjailija, esitysdramaturgi ja kirjoittajakouluttaja, jolta on julkaistu parikymmentä teosta lapsille, nuorille ja aikuisille. Hän on saanut mm. Lasten ja nuorten Finlandia -palkinnon, Topelius-palkinnon, Suomi-palkinnon sekä Blogistanian kuopus -palkinnon, ja hänen teoksiaan on käännetty yli 20 kielialueelle.
- GenresFantasy
300 pages, Hardcover
First published October 1, 2025
8 people are currently reading
80 people want to read
About the author
Siri Kolu
56 books25 followersSiri Kolu (18.07.1972) on kirjailija, esitysdramaturgi, ohjaaja ja teatteriopettaja. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Ennen teatterikoulutustaan hän opiskeli kirjallisuutta ja teatteritiedettä Helsingin Yliopistossa.
Kolu asuu perheineen Vantaalla pääradan varressa. Hän on vapaa kirjailija ja kouluttaja. Vuonna 2013 Siri Kolu valittiin Valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajaksi. Hän toimii myös Lukuinto-lähettiläänä.
Kolu rakastaa vintage-vaatteita, katastrofielokuvia, alkukantaisia vinttikoiria, kirpputoreja, viivattomia muistikirjoja, kokeellista esitystaidetta, vieraisiin kaupunkeihin eksymistä ja arjen keksintöjä. Kolun uusin kiinnostuksen kohde on steampunk kuvitteellisena aikakautena ja pukeutumistyylinä. Kolun suurin pahe ovat korkokengät, joita varten hänellä on kotona oma kaappi. Oikeastaan jo kaksi.
Siri Kolun esikoisromaani Metsänpimeä ilmestyi vuonna 2008. Hauskalla ja omaperäisellä Me Rosvolat -seikkailullaan Kolu voitti Otavan ja Kinoproduction Oy:n lastenromaani- ja elokuvakirjoituskilpailun syksyllä 2009. Kirja ilmestyi huhtikuussa 2010. Kirjaan perustuvat elokuva-, näyttämö- ja kuunnelmaversiot ovat tuotannossa.
Me Rosvolat -kirjan voittokulku jatkui, kun se palkittiin Finlandia Juniorilla 2010. Vuonna 2012 Siri Kolu palkittiin Kaarina Helakisa -palkinnolla ja vuonna 2013 Laivakello-palkinnolla. Vuonna 2012 Me Rosvolat voitti Hollannin tärkeimmän tunnustuksen ulkomaiselle lastenkirjalle, Die Zilveren Griffel -palkinnon. Vuonna 2013 Flemish Children’s and Juvenile Books Jury palkitsi Me Rosvolat Belgiassa. Me Rosvolat -kirjan oikeudet on myyty kuuteentoista maahan.
Kolu asuu perheineen Vantaalla pääradan varressa. Hän on vapaa kirjailija ja kouluttaja. Vuonna 2013 Siri Kolu valittiin Valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajaksi. Hän toimii myös Lukuinto-lähettiläänä.
Kolu rakastaa vintage-vaatteita, katastrofielokuvia, alkukantaisia vinttikoiria, kirpputoreja, viivattomia muistikirjoja, kokeellista esitystaidetta, vieraisiin kaupunkeihin eksymistä ja arjen keksintöjä. Kolun uusin kiinnostuksen kohde on steampunk kuvitteellisena aikakautena ja pukeutumistyylinä. Kolun suurin pahe ovat korkokengät, joita varten hänellä on kotona oma kaappi. Oikeastaan jo kaksi.
Siri Kolun esikoisromaani Metsänpimeä ilmestyi vuonna 2008. Hauskalla ja omaperäisellä Me Rosvolat -seikkailullaan Kolu voitti Otavan ja Kinoproduction Oy:n lastenromaani- ja elokuvakirjoituskilpailun syksyllä 2009. Kirja ilmestyi huhtikuussa 2010. Kirjaan perustuvat elokuva-, näyttämö- ja kuunnelmaversiot ovat tuotannossa.
Me Rosvolat -kirjan voittokulku jatkui, kun se palkittiin Finlandia Juniorilla 2010. Vuonna 2012 Siri Kolu palkittiin Kaarina Helakisa -palkinnolla ja vuonna 2013 Laivakello-palkinnolla. Vuonna 2012 Me Rosvolat voitti Hollannin tärkeimmän tunnustuksen ulkomaiselle lastenkirjalle, Die Zilveren Griffel -palkinnon. Vuonna 2013 Flemish Children’s and Juvenile Books Jury palkitsi Me Rosvolat Belgiassa. Me Rosvolat -kirjan oikeudet on myyty kuuteentoista maahan.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
October 23, 2025
Halusin niin kovasti tykätä tästä, koska on kiva tukea kotimaisia kirjailijoita 😩 Plus tää varjoliitto kuulosti ideana super mielenkiintoselta. Mutta mulla oli nyt tosi paljon ongelmia tän kirjan suhteen. Tää muistutti itseasiassa Julmaa prinssiä paljon sen suhteen, että tässä oli tosi samanlaisia asioita, mitkä häiritsi mua.
Ensinnäkin en oikeen tykänny tän kirjan kirjotustyylistä. Mutta eka iso ongelma oikeesti oli se, että mun mielestä tätä universumia ei pohjustettu tarpeeks eikä selitetty tarpeeks hyvin, koska olin ihan pihalla tosta maailmasta koko kirjan ensimmäisen puoliskon. Ja varsinkin ihan tää kirjan alku, kun se varjoliitto muodostettiin niin oli ihan älyttömän sekava.
Toinen iso ongelma oli ehdottomasti mulle se, että en oikeen tykänny tästä päähenkilöstä ja se oli mun mielestä tosi raskas. Kaikki sivuhenkilöt jäi myös tosi pintapuoliseks ja en oikeen alkanu tykätä niistäkään kenestäkään. Mun mielestä jokanen päähenkilö tarvii myös ainakin yhden kunnollisen liittolaisen/ystävän. En tykkää yhtään siitä, kun päähenkilö on vaan yksin jossain tosi vihamielisessä ympäristössä.
Tää koko Ora-kuvio oli myös tosi random ja tää random spicy kohta tuli ihan puskista ja oli tosi irrallinen muuten juonesta. Muutenkin tässä juonessa oli tosi irrallisia asioita, jotka ei tuonu tähän tarinaan oikeen mitään lisäarvoa. Esim. koko Lieko-kuvio oli tosi irrallinen kaikesta ja sillä ei tuntunu olevan mitään pointtia.
Tässä maailmassa ja tarinassa olis kyllä tosi paljon potentiaalia. Tää varjoliitto oli ehdottomasti juonen kiinnostavin osa ja olisin halunnu, että siihen oltaisiin keskitytty eniten ja syvennetty näiden varjoliiton osapuolten välisiä suhteita. Laurion oli tosi kiinnostava ja kompleksinen hahmo, ehdottomasti mun lemppari. Tää kirjan loppuhuipennus oli tosi hyvä ja se sai mut vähän harkitsemaan sarjan seuraavan osan lukemista.
Ensinnäkin en oikeen tykänny tän kirjan kirjotustyylistä. Mutta eka iso ongelma oikeesti oli se, että mun mielestä tätä universumia ei pohjustettu tarpeeks eikä selitetty tarpeeks hyvin, koska olin ihan pihalla tosta maailmasta koko kirjan ensimmäisen puoliskon. Ja varsinkin ihan tää kirjan alku, kun se varjoliitto muodostettiin niin oli ihan älyttömän sekava.
Toinen iso ongelma oli ehdottomasti mulle se, että en oikeen tykänny tästä päähenkilöstä ja se oli mun mielestä tosi raskas. Kaikki sivuhenkilöt jäi myös tosi pintapuoliseks ja en oikeen alkanu tykätä niistäkään kenestäkään. Mun mielestä jokanen päähenkilö tarvii myös ainakin yhden kunnollisen liittolaisen/ystävän. En tykkää yhtään siitä, kun päähenkilö on vaan yksin jossain tosi vihamielisessä ympäristössä.
Tää koko Ora-kuvio oli myös tosi random ja tää random spicy kohta tuli ihan puskista ja oli tosi irrallinen muuten juonesta. Muutenkin tässä juonessa oli tosi irrallisia asioita, jotka ei tuonu tähän tarinaan oikeen mitään lisäarvoa. Esim. koko Lieko-kuvio oli tosi irrallinen kaikesta ja sillä ei tuntunu olevan mitään pointtia.
Tässä maailmassa ja tarinassa olis kyllä tosi paljon potentiaalia. Tää varjoliitto oli ehdottomasti juonen kiinnostavin osa ja olisin halunnu, että siihen oltaisiin keskitytty eniten ja syvennetty näiden varjoliiton osapuolten välisiä suhteita. Laurion oli tosi kiinnostava ja kompleksinen hahmo, ehdottomasti mun lemppari. Tää kirjan loppuhuipennus oli tosi hyvä ja se sai mut vähän harkitsemaan sarjan seuraavan osan lukemista.
December 17, 2025
???
Jos olisin tajunnut tästä jotain, osaisin varmaan sanoa jotain.
Jos olisin tajunnut tästä jotain, osaisin varmaan sanoa jotain.
November 5, 2025
Mä tykkäsin tästä juonesta. Kuinka Selja joutuu kytketyksi rikkomattomaan varjoliittoon Senaattorin ja tämän pojan kanssa. Aluksi oli vähän sekavaa, että miten tää varjoliitto muodostui ja mitä se tarkoitti. Mutta pääkaupunkiin päästetä alkoi kunnon poliittinen juonitella ja lukijalle selviää samaan tahtiin Seljan kanssa minkälaiseen vaaralliseen ristituleen hän on joutunut.
Olisin kaivannut vähän syvempää avaamista maailmalle. Moni seikka tulee vähän puskista lukijalle, kuten tää varjoliitto, miten ja miksi maailma on sellainen ku on. Oikeastaan miksi on vielä avoin. Tää joenväki hommakin tuli vähän puskista. Mut kärryille kyllä aina lopulta pääsi. Pidin Seljasta ja Orasta. Senaattori on vielä kysymysmerkki ja tämän poika nyt sit ilmeisesti se pahis. Cece oli myös mielenkiintoinen hahmo, joka jää vielä kysymysmerkiksi. Toki tällaiselle kastiyhteiskunnalle tyypillisesti, tässä kirjassa on myös vastarintaliike. Paljon siis hyviä ja mielenkiintoa ylläpitäviä asioita oli juonessa.
En ihan ymmärtänyt tätä romanttisen sivujuonen tarkoitusta. Se ei kauheasti tuonut näin irallisena lisäarvoa tarinalle. Sekin tuli vähän puskista ja siksi eroottinen kohtaus oli lähinnä hämmentävä. Mut ei tämä kuitenkaan tarinaa huonontanut. En nyt kuitenkaan tämän perusteella lähtisi tätä tituuleraamaan romantasiaksi.
Minusta tämä oli ihan hyvä sarjan aloitusosa. Ei ollenkaan huono, vaan kiinnostava. Parantamisen varaa on, esimerkiksi maailmanrakennuksen ja hahmojen välisten suhteiden suhteen, mutta ehkä seuraava osa tuo parannusta niiden suhteen. Sanoisin että 3,75 ⭐️
Olisin kaivannut vähän syvempää avaamista maailmalle. Moni seikka tulee vähän puskista lukijalle, kuten tää varjoliitto, miten ja miksi maailma on sellainen ku on. Oikeastaan miksi on vielä avoin. Tää joenväki hommakin tuli vähän puskista. Mut kärryille kyllä aina lopulta pääsi. Pidin Seljasta ja Orasta. Senaattori on vielä kysymysmerkki ja tämän poika nyt sit ilmeisesti se pahis. Cece oli myös mielenkiintoinen hahmo, joka jää vielä kysymysmerkiksi. Toki tällaiselle kastiyhteiskunnalle tyypillisesti, tässä kirjassa on myös vastarintaliike. Paljon siis hyviä ja mielenkiintoa ylläpitäviä asioita oli juonessa.
En ihan ymmärtänyt tätä romanttisen sivujuonen tarkoitusta. Se ei kauheasti tuonut näin irallisena lisäarvoa tarinalle. Sekin tuli vähän puskista ja siksi eroottinen kohtaus oli lähinnä hämmentävä. Mut ei tämä kuitenkaan tarinaa huonontanut. En nyt kuitenkaan tämän perusteella lähtisi tätä tituuleraamaan romantasiaksi.
Minusta tämä oli ihan hyvä sarjan aloitusosa. Ei ollenkaan huono, vaan kiinnostava. Parantamisen varaa on, esimerkiksi maailmanrakennuksen ja hahmojen välisten suhteiden suhteen, mutta ehkä seuraava osa tuo parannusta niiden suhteen. Sanoisin että 3,75 ⭐️
December 7, 2025
No nyt oli kyllä melko erikoinen kirja. Toisaalta tykkäsin mutta toisaalta sit olin välillä aivan kujalla. Oli todella paljon asioita joita ei selitetty ollenkaan, päällimmäisenä tää koko varjopäivälaki ja sen tuoma pakkonaimisiinmeno, miksi? Maailmanrakennus oli kans melko hämmentävää, kun tää sijoittui ns. fantasiamaailmaan mutta sit sukujen niminä oli meidän maailman rahayksiköitä kuten sekeleitä ja kruunuja ja markkoja. Myös mietin että miten köyhä 17-vuotias tyttö on oppinut puhumaan harvinaisia kieliä joita harva edes pääkaupungissa osaa, plus tämä kielitaito-juonenkäänne tuli vähän turhan puskista. Ja vielä enemmän puskista tuli eräs toinen erääseen hahmoon liittyvä paljastus . Jouduin selaamaan kirjaa pitkälle taaksepäin että jaa joo okei ei tätä voi tästä tajuta mitenkään eka lukukerralla, ja äänikirjan kuuntelijat on varmaan olleet aivan kassalla kun niissä taaksepäin kelaaminen tietyn kohdan löytääkseen on paljon hankalampaa.
Mutta, pidin tästä koko palatsijuonittelu-politiikkajuonesta todella paljon ja se oli koko kirjan kiinnostavinta antia, onneksi sitä myös oli reilusti eikä kirjan tarina ollut vain odotusta siitä että no koska tässä nyt saadaan sitä spicya (olisin henk koht myös pärjännyt ilman sitä kohtausta). Hahmot olivat kompleksisia kukin omalla tavallaan, ja koko juoni sen ympärillä että ketä pitäisi uskoa ja kuka puhuu totta oli todella koukuttava. Pidin Cecestä ja Jerichosta, enkä usko että Laurionista ja Atticuksesta selvisi ihan koko totuus vielä tähän mennessä. Selja oli ihan ok päähenkilö vaikka ehkä vähän turhan nopeasti hän otti tilanteen haltuun, mutta tämmöisessä kirjassa se sallittakoon.
Maailmanrakennuksen puutteista ja yleisestä sekavuudesta miinusta mutta jos haluaa ns. valtaistuinpeliä niin kannattaa laittaa Varjoliitto testiin.
Mutta, pidin tästä koko palatsijuonittelu-politiikkajuonesta todella paljon ja se oli koko kirjan kiinnostavinta antia, onneksi sitä myös oli reilusti eikä kirjan tarina ollut vain odotusta siitä että no koska tässä nyt saadaan sitä spicya (olisin henk koht myös pärjännyt ilman sitä kohtausta). Hahmot olivat kompleksisia kukin omalla tavallaan, ja koko juoni sen ympärillä että ketä pitäisi uskoa ja kuka puhuu totta oli todella koukuttava. Pidin Cecestä ja Jerichosta, enkä usko että Laurionista ja Atticuksesta selvisi ihan koko totuus vielä tähän mennessä. Selja oli ihan ok päähenkilö vaikka ehkä vähän turhan nopeasti hän otti tilanteen haltuun, mutta tämmöisessä kirjassa se sallittakoon.
Maailmanrakennuksen puutteista ja yleisestä sekavuudesta miinusta mutta jos haluaa ns. valtaistuinpeliä niin kannattaa laittaa Varjoliitto testiin.
November 12, 2025
Rauhattomuus säilyi loppuun saakka, joten ehkä se on vain Kolun tapa kirjoittaa? Koko kirjan ideahan on siinä, että naispääosa Selja menee ulos Varjopäivänä. Jos sun varjosi kohtaa toisen varjon Varjopäivänä, on teidän mentävä naimisiin. MUTTA missään ei kerrota, että miksi tai mistä tää laki on tullu!?! Tosi jotenki hämärä koko varjopäivälaki. Olisin halunnu tykätä tästä, mutta kyllä kolme tähteä oli nyt ihan maksimi, ellei jopa yläkanttiin.
Yön yli nukuttuani otin yhden tähden pois.
Tuli tässä vaan mieleen, että vaikuttaa sellaselta sarjalta, johon saattais tulla myöhemmin kirja, joka onkin ajalta ennen tätä ensimmäistä kirjaa. Että tällä ekalla osalla vaan herätellään mielenkiintoa ja sitten jossain vaiheessa kaikki selitetään auki. Toivottavasti🤞🏼
Asioita, joista pidin:
- Vahva ja itsenäinen naispääosa
- Maailma ja sen hierarkia
- Kuvaileva kieli ja erityisesti runollisemmat kohdat oli hyvin kirjoitettuja
Asioita, jotka oli ihan pyllystä:
- Laurion
- Rofar = Ora (missä välissä tämä muka kerrottiin?)
- Laurion uudestaan
- Rauhattomuus
- Maailmanrakennusta oli liian vähän
Sellanen asia tuli vielä mieleen, että jos tätä vertaa Fourth Wingiin, ni tässä ei päästy tapahtumien osalta edes Treshingiin.
Yön yli nukuttuani otin yhden tähden pois.
Tuli tässä vaan mieleen, että vaikuttaa sellaselta sarjalta, johon saattais tulla myöhemmin kirja, joka onkin ajalta ennen tätä ensimmäistä kirjaa. Että tällä ekalla osalla vaan herätellään mielenkiintoa ja sitten jossain vaiheessa kaikki selitetään auki. Toivottavasti🤞🏼
Asioita, joista pidin:
- Vahva ja itsenäinen naispääosa
- Maailma ja sen hierarkia
- Kuvaileva kieli ja erityisesti runollisemmat kohdat oli hyvin kirjoitettuja
Asioita, jotka oli ihan pyllystä:
- Laurion
- Rofar = Ora (missä välissä tämä muka kerrottiin?)
- Laurion uudestaan
- Rauhattomuus
- Maailmanrakennusta oli liian vähän
Sellanen asia tuli vielä mieleen, että jos tätä vertaa Fourth Wingiin, ni tässä ei päästy tapahtumien osalta edes Treshingiin.
October 24, 2025
Olisin kaivannut tarinalle pituutta ja syvyyttä lisää. Etenkin näissä polykuvioissa tuntuu, että vaatisi enemmän tutustumista henkilöihin – tuntuu vähän siltä, etten oo oikein päähenkilöstäkään vielä selvillä. Toisaalta jos ajattelee niin, että päähenkilöllekin tosi moni asia on uutta, voi antaa näitä vähän anteeksi.
Mutta joo, samoilla linjoilla kuin arvostelun kirjoittanut Roosakin. Halusin tykätä tästä, mutta jäi kaipaamaan lisäsisältöä.
Mutta joo, samoilla linjoilla kuin arvostelun kirjoittanut Roosakin. Halusin tykätä tästä, mutta jäi kaipaamaan lisäsisältöä.
November 16, 2025
Kirja oli mielenkiintoinen ja ideana erikoinen, ja pidin siitä kovasti. Kuitenkin maailmaa ja tapoja olisi voinut avata vielä enemmän. Seljan suhde Senaattoriin ja Laurioniin kehittyi todella nopeasti. Jään odottamaan jatkoa.
December 20, 2025
Varjoliitto on päällisin puolin kaunis kirja ja ideakin on kiinnostava, harmi vain että maailmanrakennus jää vajaaksi ja muutenkin kirja tuntuu kiireellä tehdyltä. Tässä olisi aineksia vaikka mihin, mutta nyt päälimmäiseksi jää hämmennys siitä miksi kaikki kirjan tapahtumat tapahtuvat, eivätkä henkilöhahmotkaam vakuuta. Harmi.
October 29, 2025
Ensimmäinen Koluni on taiten rakennettua fantasiaa - voisi määritellä myös romantasiaksi - nuorille ja vanhemmillekin aikuisille. Kolun teksti on napakkaa lausetta ja pikku hiljaa avautuvia merkityksiä. Jatkan ehdottomasti sarjan parissa.
November 5, 2025
Olen sanaton. Tämä kirja oli aivan huikea lukukokemus! 💫 On ihanaa jälleen kerran huomata, että suomalainen nuortenkirjallisuus on näin korkeatasoista. Kunpa nuoret vain tarttuisivat tällaisiin kirjoihin, sillä Varjoliitto todistaa, miten paljon tunteita, jännitystä ja romantiikkaa yksi tarina voi pitää sisällään.
Pidin Seljasta valtavasti. Hän on älykäs, rohkea ja valmis ottamaan paikkansa, vaikka maailma ympärillä järkkyy. Romantiikkaa on sopivasti ripoteltuna, ja kipinät sinkoilevat juuri oikealla tavalla. ✨
Kansi ansaitsee erityiskiitoksen: Eeva Nikusen kädenjälki on todella upea.
Varjoliitto on niin onnistunut romantasia, että suosittelen sitä lämpimästi. Tiivis, mukaansatempaava ja koukuttava. Onneksi tähän on tulossa jatkoa. Näin synnytetään lukuhimo.💚
Pidin Seljasta valtavasti. Hän on älykäs, rohkea ja valmis ottamaan paikkansa, vaikka maailma ympärillä järkkyy. Romantiikkaa on sopivasti ripoteltuna, ja kipinät sinkoilevat juuri oikealla tavalla. ✨
Kansi ansaitsee erityiskiitoksen: Eeva Nikusen kädenjälki on todella upea.
Varjoliitto on niin onnistunut romantasia, että suosittelen sitä lämpimästi. Tiivis, mukaansatempaava ja koukuttava. Onneksi tähän on tulossa jatkoa. Näin synnytetään lukuhimo.💚
November 13, 2025
4,3 stars. It is lovely to finally read Romantasy that was originally written in Finnish for a change, and not translated (from English)! The best word to describe the text is that it is beautiful (and also smooth and easy to read)! The language is so much richer than, for example, in the translations of the ACOTAR or the Blood&Ash books, not to mention the horrible AI translations of Broadbent’s books.
I really liked how the concept of Selja in the language was tied together with the story, and also the more profound reflections (regarding, for example, duty, caring or love) that the book offered in a pleasant way, instead of wallowing in oneself or ruminating, which many popular romantasy books have at times fallen into.
The main character’s way of tackling challenges was also delightfully practical in a typical Finnish way, and somehow that emphasized for me how this is finally offering a Finnish worldview in the romantasy genre.
In many ways the book was different within its genre; I would even say relatively artistic, which was refreshing and interesting! However, it is good for the reader to be prepared for this, so they do not expect a traditional enemies-to-lovers etc. ACOTAR repeat. I myself was very positively surprised by this book, and I encourage you to approach it with an open mind, without preconditions or certain goalposts in mind.
As things to be improved: I am not entirely sure whether I liked the fact that the romantic scenes were handled sort of in scattered bits, revealing things mostly much later than they had happened, little by little, and among other scenes, but this is surely very much a matter of taste. For me it somewhat disturbed the creation and maintenance of longing, yearning and that tingling sense of tension, even though there was a pleasant tension between multiple characters on several different levels throughout the entire book.
The secrecy and mystery happening between the characters was one of its very best offerings – more of this, please!
I was also really happy with the characters: they were interesting and clearly distinct from one another, which is not always a given or easy for an author to pull off.
However, in my opinion, much more time and space could have been used for getting to know the characters / interaction between them (especially between Selja and Laurion), since the book is still such a short and compact package that there would have been room to make it longer. However when there was interaction, it was well made, intriguing, smooth and believable.
I would have liked to linger in some scenes for much longer, and likewise to get more scenes from the time period the book covers. As it was, it felt like there was quite a lot of jumping around, or at least it was a bit hard to grasp the passage of time in the book (this may also be due to the audiobook as a way of reading).
I think all of these points could have been helped if the book had been longer and not such a compact package. On the other hand, some readers specifically want conciseness, and there is an advantage to that too, in that the book did not, for example, get stuck in place, but was really fast-paced.
The scenes of physical intimacy were otherwise constructed beautifully and in good taste, but I would have wished for a bit more detail instead of such a strong emphasis on abstract (artistic) description (this too is of course a matter of taste), and for the creation of a climax. The main lovemaking scene in particular ended up a little flat, and there I would have liked more building of tension/passion. Of course, these things are matters of taste, and this was only the first part of the series, so there may well be a reason why the scene was done the way it was. I also “read” the book mainly by listening, so my opinion may still change when I read those scenes again as text.
The only thing I was genuinely disappointed about was that the information about how experienced the main character was with men / whether she had previous relationships was strongly brushed aside, only slightly hinted at, and in the end was told completely as side mention and after the act had ended, which for me was a real turn-off.
This too is of course a matter of taste, and I understand if one does not want to make a big deal out of it, but for me it took away some of the enjoyment of reading and completely removed the potential slowly building tension over time regarding that relationship and that moment. I would therefore have enjoyed the book and their relationship much more and in a completely different way throughout the reading if I had known the answer earlier.
The beginning was a bit confusing, or perhaps a lot was intentionally left in the dark, but that too slightly disturbed my immersion in the story and the world.
This is one of those books that you should not abandon in the first half, but rather continue to the end and only then pass judgment. I suspect that in the sequels the world and the characters will open up much more, because they simply need more page space and telling.
All in all, the book was a really positive experience, and I will be happy to read it again!
The Finnish narrator was really good, with a clear and pleasantly low and soft voice! 😊
A special mention for the lovely cover art, I wish there would be more illustrations like this!! ❤
The book could definitely have been longer, and I am left with keen interest waiting for the sequel! I truly have no idea in which direction the story will continue!
Language quality: 5
Storytelling: 4
Plot: 5
Interaction between characters: 4,5
Smut/Spiciness: 3,5
Length: 3
Addictiveness: 3
Depth/Message: 5
Main character: 5
Side characters: 5
= 4.3 stars
I really liked how the concept of Selja in the language was tied together with the story, and also the more profound reflections (regarding, for example, duty, caring or love) that the book offered in a pleasant way, instead of wallowing in oneself or ruminating, which many popular romantasy books have at times fallen into.
The main character’s way of tackling challenges was also delightfully practical in a typical Finnish way, and somehow that emphasized for me how this is finally offering a Finnish worldview in the romantasy genre.
In many ways the book was different within its genre; I would even say relatively artistic, which was refreshing and interesting! However, it is good for the reader to be prepared for this, so they do not expect a traditional enemies-to-lovers etc. ACOTAR repeat. I myself was very positively surprised by this book, and I encourage you to approach it with an open mind, without preconditions or certain goalposts in mind.
As things to be improved: I am not entirely sure whether I liked the fact that the romantic scenes were handled sort of in scattered bits, revealing things mostly much later than they had happened, little by little, and among other scenes, but this is surely very much a matter of taste. For me it somewhat disturbed the creation and maintenance of longing, yearning and that tingling sense of tension, even though there was a pleasant tension between multiple characters on several different levels throughout the entire book.
The secrecy and mystery happening between the characters was one of its very best offerings – more of this, please!
I was also really happy with the characters: they were interesting and clearly distinct from one another, which is not always a given or easy for an author to pull off.
However, in my opinion, much more time and space could have been used for getting to know the characters / interaction between them (especially between Selja and Laurion), since the book is still such a short and compact package that there would have been room to make it longer. However when there was interaction, it was well made, intriguing, smooth and believable.
I would have liked to linger in some scenes for much longer, and likewise to get more scenes from the time period the book covers. As it was, it felt like there was quite a lot of jumping around, or at least it was a bit hard to grasp the passage of time in the book (this may also be due to the audiobook as a way of reading).
I think all of these points could have been helped if the book had been longer and not such a compact package. On the other hand, some readers specifically want conciseness, and there is an advantage to that too, in that the book did not, for example, get stuck in place, but was really fast-paced.
The scenes of physical intimacy were otherwise constructed beautifully and in good taste, but I would have wished for a bit more detail instead of such a strong emphasis on abstract (artistic) description (this too is of course a matter of taste), and for the creation of a climax. The main lovemaking scene in particular ended up a little flat, and there I would have liked more building of tension/passion. Of course, these things are matters of taste, and this was only the first part of the series, so there may well be a reason why the scene was done the way it was. I also “read” the book mainly by listening, so my opinion may still change when I read those scenes again as text.
The only thing I was genuinely disappointed about was that the information about how experienced the main character was with men / whether she had previous relationships was strongly brushed aside, only slightly hinted at, and in the end was told completely as side mention and after the act had ended, which for me was a real turn-off.
This too is of course a matter of taste, and I understand if one does not want to make a big deal out of it, but for me it took away some of the enjoyment of reading and completely removed the potential slowly building tension over time regarding that relationship and that moment. I would therefore have enjoyed the book and their relationship much more and in a completely different way throughout the reading if I had known the answer earlier.
The beginning was a bit confusing, or perhaps a lot was intentionally left in the dark, but that too slightly disturbed my immersion in the story and the world.
This is one of those books that you should not abandon in the first half, but rather continue to the end and only then pass judgment. I suspect that in the sequels the world and the characters will open up much more, because they simply need more page space and telling.
All in all, the book was a really positive experience, and I will be happy to read it again!
The Finnish narrator was really good, with a clear and pleasantly low and soft voice! 😊
A special mention for the lovely cover art, I wish there would be more illustrations like this!! ❤
The book could definitely have been longer, and I am left with keen interest waiting for the sequel! I truly have no idea in which direction the story will continue!
Language quality: 5
Storytelling: 4
Plot: 5
Interaction between characters: 4,5
Smut/Spiciness: 3,5
Length: 3
Addictiveness: 3
Depth/Message: 5
Main character: 5
Side characters: 5
= 4.3 stars
November 2, 2025
Two and half stars.
Frustrating. There were good ingredients (concept and composition are promising, good characters budding), but I feel this book was published before it could really reach its potential. Narrative style felt messy, not fully formed; execution of the whole story, its characters and the world had a rushed feel to it. For example, there were too many too easy plot solutions that didin't make sense.
The mechanics of the magic of this world were just hinted at, and that felt too lazy. Vague magic is something I'm always suspicious of, it speaks of a lack of world building to me. (Who are the gods whose decendents the ruling class consists of? What is the religion behind it, how is it observed? Is there a pantheon? How does it differ from the religion(s?) of the ruled? Why is gold such an important metal for the magic? Have other metals importance, too? What is the water magic, that suddenly appears in the end part - who can use it, and how; does it have a cost for its user? The shadow marriage itself is not very well explained - is it a human construction with purely judical concerns, or does it have some magical ingredients? How did it come to be part of this world? etc etc)
Note: this was marketed to me as romantasy for adults, even though it starts very much in the style of YA-stories, but even for a YA-book, it doesn't give enough credit for the reader, everything is underlined and bolded -every reaction maxxed out, every inner conflict or insight spelled out. I've seen it marketed for youth elsewhere, but as I said, the book underestimates its readers, no matter what age. I've read good Finnish YA, and to me, this isn't it.
The overlong explicit bits felt also like added on later (the spiciest moments are all memories, easy to add without breaking the narrative arch overmuch), maybe publisher requested it?
Really feel like waste of time, both for the reader and the writer, and will not recommend this.
The map was so bad it was unnecessary.
A COUPLE OF DAYS LATER:
I'm still irritated by the the state of the worldbuilding and the rushed feel to it. I mean, consider this: the country has divinity-touched ruling familes, which are all named after currencies. Currencis of our Earth. There are families like Drachmas, Jenis, Schekels etc. That would indicate, that somewhere in the world of Varjoliitto are also countries like Greece and Japan etc. And as they drink alcohol called whiskey, there would be a Scotland, right? I mean, the acidic, sacred river, the divine ancestry of the ruling class, so called water magic etc do suggests that we are not on Earth as we know it - but the placeholder naming system suggests strongly otherwise - it doesn't really make any sense.
Also, the countries surrounding the country of the MC are called just South, North, East and West - and that's verbatim: in the book otherwise written in Finnish the neighbouring countries are called with these English words. I mean, are they surrounded by only Anglophone cultures, that are not called by any other names by other cultures? And how is English the imminent prevailing language in this not-Earth (?) world?
The polyglot MC can, already at 17, about ten or more languages. The languages of the neighbours are called just south, north, east and west - again, in English, in this Finnish book, where there exist also the language of ruling class and the separate language of the ruled who live in poor, slumlike sectors, and the common language, and they do not apper to be any Anglolike languages, so why would they not call their (possibly) Anglophone neighbours with names that would fit better to their culture? Additionally, there are also other, more secret or rare languages and runes, that do not have any anglo-clang to them. It's messy and inconsistent, and irritating.
What's going on with the names and languages here? Is this the first draft for the world and names and cultures in it? Is there even any philology here? It feels super super lazy, almost a joke. I mean, you don't need to go all Tolkien and invent complex grammars for different elves to twist their tongues around, but some logic or effort would be nice, though.
And anyway, how could the MC, growing up in slumlike conditions, learn all these languages (at the age of 17), when it's told that a very few even in the affluent capital can the rarest of them - and the capital has an Academy and probably far superior libraries and tutors than the poorer areas? It doesn't seem probable that a lot of fluent foreigners offering tutoring would reside in the slums, eiher. So you keep wondering how excatly did the MC get her rare ability with all the languages? For instance, where did the MC's super efficient teacher(s) come from, if almost no one can these languages even in the capital? How did the teachers end up in the poorer sector, and end up teaching the MC, and how did they teach her? It sounds like a momentous thing, to learn this much so effectively so young in a challenging environment - the teacher(s) must be important? Why not tell more (or at least something) about them and their purpose to train the MC? Or does one learn languages diffrently in this world? Maybe in dreams? Or eating something that causes abilities to grow? Throw a dice?
It is irritating, this vaguenes, and that things just don't add up meaningfully. The make believe of fantasy doesn't work if you just smash duct tape all over to hang some pretty baubles you call magic.
Frustrating. There were good ingredients (concept and composition are promising, good characters budding), but I feel this book was published before it could really reach its potential. Narrative style felt messy, not fully formed; execution of the whole story, its characters and the world had a rushed feel to it. For example, there were too many too easy plot solutions that didin't make sense.
The mechanics of the magic of this world were just hinted at, and that felt too lazy. Vague magic is something I'm always suspicious of, it speaks of a lack of world building to me. (Who are the gods whose decendents the ruling class consists of? What is the religion behind it, how is it observed? Is there a pantheon? How does it differ from the religion(s?) of the ruled? Why is gold such an important metal for the magic? Have other metals importance, too? What is the water magic, that suddenly appears in the end part - who can use it, and how; does it have a cost for its user? The shadow marriage itself is not very well explained - is it a human construction with purely judical concerns, or does it have some magical ingredients? How did it come to be part of this world? etc etc)
Note: this was marketed to me as romantasy for adults, even though it starts very much in the style of YA-stories, but even for a YA-book, it doesn't give enough credit for the reader, everything is underlined and bolded -every reaction maxxed out, every inner conflict or insight spelled out. I've seen it marketed for youth elsewhere, but as I said, the book underestimates its readers, no matter what age. I've read good Finnish YA, and to me, this isn't it.
The overlong explicit bits felt also like added on later (the spiciest moments are all memories, easy to add without breaking the narrative arch overmuch), maybe publisher requested it?
Really feel like waste of time, both for the reader and the writer, and will not recommend this.
The map was so bad it was unnecessary.
A COUPLE OF DAYS LATER:
I'm still irritated by the the state of the worldbuilding and the rushed feel to it. I mean, consider this: the country has divinity-touched ruling familes, which are all named after currencies. Currencis of our Earth. There are families like Drachmas, Jenis, Schekels etc. That would indicate, that somewhere in the world of Varjoliitto are also countries like Greece and Japan etc. And as they drink alcohol called whiskey, there would be a Scotland, right? I mean, the acidic, sacred river, the divine ancestry of the ruling class, so called water magic etc do suggests that we are not on Earth as we know it - but the placeholder naming system suggests strongly otherwise - it doesn't really make any sense.
Also, the countries surrounding the country of the MC are called just South, North, East and West - and that's verbatim: in the book otherwise written in Finnish the neighbouring countries are called with these English words. I mean, are they surrounded by only Anglophone cultures, that are not called by any other names by other cultures? And how is English the imminent prevailing language in this not-Earth (?) world?
The polyglot MC can, already at 17, about ten or more languages. The languages of the neighbours are called just south, north, east and west - again, in English, in this Finnish book, where there exist also the language of ruling class and the separate language of the ruled who live in poor, slumlike sectors, and the common language, and they do not apper to be any Anglolike languages, so why would they not call their (possibly) Anglophone neighbours with names that would fit better to their culture? Additionally, there are also other, more secret or rare languages and runes, that do not have any anglo-clang to them. It's messy and inconsistent, and irritating.
What's going on with the names and languages here? Is this the first draft for the world and names and cultures in it? Is there even any philology here? It feels super super lazy, almost a joke. I mean, you don't need to go all Tolkien and invent complex grammars for different elves to twist their tongues around, but some logic or effort would be nice, though.
And anyway, how could the MC, growing up in slumlike conditions, learn all these languages (at the age of 17), when it's told that a very few even in the affluent capital can the rarest of them - and the capital has an Academy and probably far superior libraries and tutors than the poorer areas? It doesn't seem probable that a lot of fluent foreigners offering tutoring would reside in the slums, eiher. So you keep wondering how excatly did the MC get her rare ability with all the languages? For instance, where did the MC's super efficient teacher(s) come from, if almost no one can these languages even in the capital? How did the teachers end up in the poorer sector, and end up teaching the MC, and how did they teach her? It sounds like a momentous thing, to learn this much so effectively so young in a challenging environment - the teacher(s) must be important? Why not tell more (or at least something) about them and their purpose to train the MC? Or does one learn languages diffrently in this world? Maybe in dreams? Or eating something that causes abilities to grow? Throw a dice?
It is irritating, this vaguenes, and that things just don't add up meaningfully. The make believe of fantasy doesn't work if you just smash duct tape all over to hang some pretty baubles you call magic.
December 6, 2025
Kokeneen nuortenkirjailija Siri Kolun uusin teos Varjoliitto hyppää romantasiakärryjen kyytiin ja aloittaa uuden Varjopäivä-trilogian. Kirjan maailmassa varjoliittoon julistetaan ne, jotka ovat ulkona Varjopäivänä ja joiden varjot leikkaavat toisiaan. Tällainen avioliitto on ehdoton, siitä ei kysellä sen enempää, eikä siitä voi koskaan erota.
Tervakorttelin Selja odottaa Varjopäivänä ystäväänsä, joka haluaa varjoliittoon himoitsemansa pojan kanssa. Seljan pitäisi toimia todistajana. Selja päätyykin itse varjoliittoon ja vieläpä poikkeukselliseen kolmiliittoon, kun paikalle saapuvat senaattori Atticus ja hänen poikansa Laurion ja hänen varjonsa leikkaa näiden molempien varjoja. Selja, jolla oli elämälleen aivan muita suunnitelmia, huomaakin olevansa pakkoavioliitossa ylhäisen isän ja pojan kanssa.
Kuulostaako kummalliselta? No totta tosiaan. Koko varjoliiton konsepti on suoraan sanottuna aivan omituinen, eikä sitä kirjassa perustella mitenkään. Se on laki, jota vastaan ei voi pyristellä, eikä lain alkuperää tai syytä avata kirjassa mitenkään. Se on kummallista, koska laissa ei oikein tunnu olevan mitään järkeä. Toivon, että trilogian myöhemmissä osissa asiaa avataan enemmän.
Selja tulee varjoliiton myötä tempaistua aivan uudenlaiseen elämään. Kirjan maailma on vähän Nälkäpelin suuntainen dystopiamaailma, jossa valtio on jaettu lohkoihin, joita hallitsevat senaattorit käytännössä omistavat kaikki lohkon asukkaat. Asukkaat polttoleimataan isäntiensä omaisuudeksi. Senaattorit ovat jonkinlaisia jumalolentoja, jotka elävät yltäkylläisyydessä ja vaativat maaorjiltaan kohtuuttomia. Maailma on synkkä, mutta tuntuu myös kuluneelta. Koska maailma perustuu vahvasti sorrolle, mukana on tietysti myös vastarintaliike.
Maailmanrakennus herättää muutenkin kysymyksiä. Fantasiakirjoissa maailmanrakentamisen tapa on olennainen kysymys ja vaikuttaa kirjan vastaanottamisen kokemukseen. Joskus maailmat ovat liian outoja ja siksi vieraannuttavia, toisinaan taas maailmanluontiin ei ole panostettu tarpeeksi. Varjopäivän maailmassa on kaikenlaista kummallista: se ei selvästikään ole meidän maailmamme, mutta senaattorisuvut on kuitenkin nimetty meidän maailmamme valuuttojen mukaan: on Drakmat, Markat, Jenit, Obolit, Sekelit ja niin edelleen.
Lähinnä käsittämättömältä laiskuudelta tuntuu, että Ploutoksen valtakunnan rajanaapurit ovat North, South, West ja East. Ihan tosiko? Varjoliiton sisäkannesta löytyy myös fantasiakirjoille pakolliseen tapaan kartta, joka liittyy sujuvasti valitettavan tavanomaiseen ”niin epämääräinen, että harmittaa” -jatkumoon. Kieltäisin kyllä ilolla fantasiakirjoista kartat, joista ei ole mitään hyötyä.
Jos maailman kehittelyssä onkin kummallisuutensa, itse tarinassa on kyllä vetoa. Selja on senaattorin ja tämän pojan välissä kiperässä tilanteessa, kun isä ja poika eivät voi näemmä sietää toisiaan ja yrittävät kumpikin omia Seljan omiin tarkoitusperiinsä. Selja teeskentelee tietämätöntä, vaikka onkin varsin hyvin perillä asioista – jopa niin hyvin, että oikeastaan ihmetyttää, miten vaatimattomista oloista tuleva työläistyttö voikin olla näin etevä. Se on kyllä hauskaa, mutta vähän heikosti perusteltua. Seljan sinnikkyys ja halu selviytyä kannattelee kuitenkin kirjaa. Loppuratkaisu herättää jonkun verran mielenkiintoa tarinan jatkon suhteen.
Koska romantasian lajityypissä ollaan – ainakin kustantamon ilmoituksen mukaan, asiasta voidaan muuten kyllä keskustella – mukana on tietysti myös kuumia seksikohtauksia. Niistä Siri Kolu ansaitsee täydet pisteet, olkoonkin että ne ovat juonen kannalta kovin irtonaisia ja tulevat vähän yllättäen. Hieman jää vaikutelma, että seksikohtauksia on pitänyt olla, joten niitä on tungettu mukaan puoliväkisin.
Kovin ristiriitaiset tunnelmat siis jää Varjoliitosta. Moni asia puoltaa jättämään sarjan lukemisen tähän, mutta juoni jätti sellaiseen paikkaan, että houkuttaisi tietää, miten Seljan tarina jatkuu. Voi siis olla, että nielen kehnon maailmanrakennuksen ja annan sarjalle vielä tilaisuuden. Toivon kovasti, että seuraava osa paikkaa maailman aukkokohtia ja tekee kokonaisuudesta perustellumman. Toisaalta haluaisin suositella lukijoille suosiolla parempia kirjoja, koska sellaisiakin on. Esimerkiksi Vehka Kurjenmiekan Kellopelisydän ja Talventaitto tarjoavat mielikuvituksellista fantasiaa ja hienovaraista romantiikkaa merkittävästi taitavammin kirjoitettuna ja maailmassa, joka on todella huolellisesti mietitty ja rakennettu.
Tervakorttelin Selja odottaa Varjopäivänä ystäväänsä, joka haluaa varjoliittoon himoitsemansa pojan kanssa. Seljan pitäisi toimia todistajana. Selja päätyykin itse varjoliittoon ja vieläpä poikkeukselliseen kolmiliittoon, kun paikalle saapuvat senaattori Atticus ja hänen poikansa Laurion ja hänen varjonsa leikkaa näiden molempien varjoja. Selja, jolla oli elämälleen aivan muita suunnitelmia, huomaakin olevansa pakkoavioliitossa ylhäisen isän ja pojan kanssa.
Kuulostaako kummalliselta? No totta tosiaan. Koko varjoliiton konsepti on suoraan sanottuna aivan omituinen, eikä sitä kirjassa perustella mitenkään. Se on laki, jota vastaan ei voi pyristellä, eikä lain alkuperää tai syytä avata kirjassa mitenkään. Se on kummallista, koska laissa ei oikein tunnu olevan mitään järkeä. Toivon, että trilogian myöhemmissä osissa asiaa avataan enemmän.
Selja tulee varjoliiton myötä tempaistua aivan uudenlaiseen elämään. Kirjan maailma on vähän Nälkäpelin suuntainen dystopiamaailma, jossa valtio on jaettu lohkoihin, joita hallitsevat senaattorit käytännössä omistavat kaikki lohkon asukkaat. Asukkaat polttoleimataan isäntiensä omaisuudeksi. Senaattorit ovat jonkinlaisia jumalolentoja, jotka elävät yltäkylläisyydessä ja vaativat maaorjiltaan kohtuuttomia. Maailma on synkkä, mutta tuntuu myös kuluneelta. Koska maailma perustuu vahvasti sorrolle, mukana on tietysti myös vastarintaliike.
Maailmanrakennus herättää muutenkin kysymyksiä. Fantasiakirjoissa maailmanrakentamisen tapa on olennainen kysymys ja vaikuttaa kirjan vastaanottamisen kokemukseen. Joskus maailmat ovat liian outoja ja siksi vieraannuttavia, toisinaan taas maailmanluontiin ei ole panostettu tarpeeksi. Varjopäivän maailmassa on kaikenlaista kummallista: se ei selvästikään ole meidän maailmamme, mutta senaattorisuvut on kuitenkin nimetty meidän maailmamme valuuttojen mukaan: on Drakmat, Markat, Jenit, Obolit, Sekelit ja niin edelleen.
Lähinnä käsittämättömältä laiskuudelta tuntuu, että Ploutoksen valtakunnan rajanaapurit ovat North, South, West ja East. Ihan tosiko? Varjoliiton sisäkannesta löytyy myös fantasiakirjoille pakolliseen tapaan kartta, joka liittyy sujuvasti valitettavan tavanomaiseen ”niin epämääräinen, että harmittaa” -jatkumoon. Kieltäisin kyllä ilolla fantasiakirjoista kartat, joista ei ole mitään hyötyä.
Jos maailman kehittelyssä onkin kummallisuutensa, itse tarinassa on kyllä vetoa. Selja on senaattorin ja tämän pojan välissä kiperässä tilanteessa, kun isä ja poika eivät voi näemmä sietää toisiaan ja yrittävät kumpikin omia Seljan omiin tarkoitusperiinsä. Selja teeskentelee tietämätöntä, vaikka onkin varsin hyvin perillä asioista – jopa niin hyvin, että oikeastaan ihmetyttää, miten vaatimattomista oloista tuleva työläistyttö voikin olla näin etevä. Se on kyllä hauskaa, mutta vähän heikosti perusteltua. Seljan sinnikkyys ja halu selviytyä kannattelee kuitenkin kirjaa. Loppuratkaisu herättää jonkun verran mielenkiintoa tarinan jatkon suhteen.
Koska romantasian lajityypissä ollaan – ainakin kustantamon ilmoituksen mukaan, asiasta voidaan muuten kyllä keskustella – mukana on tietysti myös kuumia seksikohtauksia. Niistä Siri Kolu ansaitsee täydet pisteet, olkoonkin että ne ovat juonen kannalta kovin irtonaisia ja tulevat vähän yllättäen. Hieman jää vaikutelma, että seksikohtauksia on pitänyt olla, joten niitä on tungettu mukaan puoliväkisin.
Kovin ristiriitaiset tunnelmat siis jää Varjoliitosta. Moni asia puoltaa jättämään sarjan lukemisen tähän, mutta juoni jätti sellaiseen paikkaan, että houkuttaisi tietää, miten Seljan tarina jatkuu. Voi siis olla, että nielen kehnon maailmanrakennuksen ja annan sarjalle vielä tilaisuuden. Toivon kovasti, että seuraava osa paikkaa maailman aukkokohtia ja tekee kokonaisuudesta perustellumman. Toisaalta haluaisin suositella lukijoille suosiolla parempia kirjoja, koska sellaisiakin on. Esimerkiksi Vehka Kurjenmiekan Kellopelisydän ja Talventaitto tarjoavat mielikuvituksellista fantasiaa ja hienovaraista romantiikkaa merkittävästi taitavammin kirjoitettuna ja maailmassa, joka on todella huolellisesti mietitty ja rakennettu.
December 6, 2025
Siri Kolu on taitava ja arvostettu tekijä, joten odotukseni olivat korkealla. Valitettavasti Varjoliitto oli minulle valtava pettymys, ja jouduin jättämään sen kesken, sillä tarinan tekniset ja draamalliset ongelmat kasvoivat liian suuriksi.
Kirja tuntuu viimeistelemättömältä luonnokselta. Vaikka tarinaa kerrotaan minä-muodossa, kertoja 'tietää' jatkuvasti asioita, joita ei voi tietää, ja hahmojen käytös muuttuu seinästä seinään ilman uskottavaa draaman kaarta.
Tuntuu siltä, että tässä on yritetty väkisin tavoitella kansainvälisten romantasy-hittien estetiikkaa, mutta logiikka ja hahmojen sielu ovat unohtuneet matkalle. Harmi.
Kirja tuntuu viimeistelemättömältä luonnokselta. Vaikka tarinaa kerrotaan minä-muodossa, kertoja 'tietää' jatkuvasti asioita, joita ei voi tietää, ja hahmojen käytös muuttuu seinästä seinään ilman uskottavaa draaman kaarta.
Tuntuu siltä, että tässä on yritetty väkisin tavoitella kansainvälisten romantasy-hittien estetiikkaa, mutta logiikka ja hahmojen sielu ovat unohtuneet matkalle. Harmi.
November 21, 2025
3,5 ⭐
En ole aiemmin lukenut Siri Kolun kirjoja, joten miulla meni 2-4 lukua oppia sulautumaan hänen kirjoitustyyliinsä. Kun se alkoi tuntua tutulta, tarina lähti eri tavalla liikkeelle. Maailma vaikutti todella kiehtovalta, mutta en päässyt ensimmäisessä kirjassa vielä kunnolla sisälle.
Smutti-kohtaus tuli puskien takaa, koska itse en kokenut minkäänlaisia valmisteluja/esileikkiä ennen sitä. Joten sekin jäi sellaiseksi pintaraapaisuksi ja tuntui, että se oli siellä vain genren vuoksi.
Aion kyllä lukea jatko-osan, koska loppu oli hyvinkin mielenkiintoinen.
En ole aiemmin lukenut Siri Kolun kirjoja, joten miulla meni 2-4 lukua oppia sulautumaan hänen kirjoitustyyliinsä. Kun se alkoi tuntua tutulta, tarina lähti eri tavalla liikkeelle. Maailma vaikutti todella kiehtovalta, mutta en päässyt ensimmäisessä kirjassa vielä kunnolla sisälle.
Smutti-kohtaus tuli puskien takaa, koska itse en kokenut minkäänlaisia valmisteluja/esileikkiä ennen sitä. Joten sekin jäi sellaiseksi pintaraapaisuksi ja tuntui, että se oli siellä vain genren vuoksi.
Aion kyllä lukea jatko-osan, koska loppu oli hyvinkin mielenkiintoinen.
December 20, 2025
1,5 tähteä. En nyt ole ihan varma oliko tämä ensimmäinen luonnos vaiko ihan valmis kirja, niin monta asiaa jäi epäselväksi eikä silleen hyvällä/jännittävällä tavalla. Harmi, koska idea oli musta hyvä (siitä puoli tähteä), mutta toteutus ei valitettavasti nyt onnistunut. Asioita ei oikein avattu yhtään, lähinnä todettiin että näin nyt on. mielenkiintoiset juonenkäänteet ohitettiin todella nopeasti ja välillä mietin, mitä ne edes toivat tähän tarinaan. Tapahtumat etenivät mielestäni epärealistisella tahdilla.
December 21, 2025
Sekavaa, hiomatonta tekstiä.
Ei täyttänyt odotuksia lainkaan, vaikka potentiaalia olisi voinut takakannen mukaan olla.
Väheksyvät sanat portto ja narttu, vaikkakin naishenkilöhahmojen sanomana itsestään, oli aika pohjaveto. Eivät antaneet minkäälaista lisäpainoa tilanteessa. Ei jatkoon.
Ei täyttänyt odotuksia lainkaan, vaikka potentiaalia olisi voinut takakannen mukaan olla.
Väheksyvät sanat portto ja narttu, vaikkakin naishenkilöhahmojen sanomana itsestään, oli aika pohjaveto. Eivät antaneet minkäälaista lisäpainoa tilanteessa. Ei jatkoon.
November 22, 2025
Tarina itsessään hyvä, mutta kerrontatyyli ei oikein sopinut sen ympärille. Kuvailua olisin kaivannut paljon enemmän.
December 14, 2025
Tykkäsin tarinasta ja haluan kyllä tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta... maailma ja henkilöt sekä heidän väliset suhteensa tuntui pinnallisilta ja huonosti pohjustetuilta.
Displaying 1 - 21 of 21 reviews