Säe- ja proosakerrontaa yhdistävä taidokas nuortenromaani vallankäytöstä ja rajat ylittävästä ystävyydestä.
Sam on hyväosainen nuori maailmassa, joka jakautuu valosieluisiin, toisluokkaisiin ja demoneihin. Valosieluisiin kuuluvalla Samilla on salaisuus: hänen parhaat ystävänsä ovat toisluokkaisia, joiden seuraa hänen tulisi kaikin keinoin karttaa. Ella puolestaan on yhteiskunnan alinta luokkaa demoni, jolla on valta repiä ihmisen sielu irti. Kun Samin ja Ellan maailmat risteävät, ei paluuta ole. Ystävyys ja rakkaus ovat voimakkaita valontuojia, mutta riittävätkö nekään kaiken vihan keskellä?
Urbaania fantasiaa edustava romaani sijoittuu vaihtoehtoiseen mutta tunnistettavaan tulevaisuuden Suomeen, jossa yhteiskunta on rajusti jakautunut. Kirjan teemoja ovat segregaatio ja yhteiskunnallinen epätasa-arvo, mutta tarinassa käsitellään myös uskontoa ja uskomuksia, ihmisoikeuksien rajoja ja yhteiskuntarakenteiden haurautta.
Elina Vahvaselkä (s. 1990) on mikkeliläinen erityisopettaja. Kolmesti viety sielu on hänen esikoisromaaninsa.
Vaihtoehtoisessa tulevaisuuden Suomessa ihmiset on jaettu valosieluisiin, toisluokkaisiin ja demoneihin. Syrjityt toisluokkaiset ja demonit on suljettu omalle alueelleen, ja hyväosaiset valosieluiset pyörittävät yhteiskuntaa. Toisluokkaiset ja demonit haluaisivat oikeuden olla olemassa siinä missä muutkin, kun taas valosieluiset toivovat entistä tiukempia rajoja ja rajoituksia. Tarinaa kerrotaan kahden näkökulmahahmon, valosieluisiin kuuluvan Samin ja demoneihin kuuluvan Ellan, kautta.
Tämä on hieno tarina eriarvoisuudesta, yhteiskunnan eriytymisestä ja siitä, miten uskonnolla voidaan tehdä pahaa – mutta myös ystävyyden voimasta sekä rohkeudesta nousta valtaapitäviä vastaan. Rakastin sitä, että demonihahmon osuudet on kirjoitettu säemuodossa ja ei-demonihahmon taas proosamuodossa. Kuten melkein aina fantasiaromaanien kohdalla, olisin halunnut tietää lisää maailmasta ja etenkin demoneista, mutta ehkäpä saamme tälle vielä joskus jatkoa. Kaikkinensa tämä oli niin riemastuttavan hyvä lukukokemus ja positiivinen yllätys, että on pakko antaa viisi tähteä.
Urbaani nuorten fantasiakirja, ei todellakaan omalla mukavuusalueellani - mutta kirjailija on mikkeläinen ex- kollega, joten olihan esikoiskirjaan tartuttava...
2070-luvun Suomi, yhteiskunta on jaettu tiukasti kolmeen kastiin. Valonjäsenten kirkollishallitus pitää valtaa, ja kristinuskon vaikutusvalta ulottuu niin lainsäädäntöön, koulutussektorille kuin alempien yhteiskuntaluokkien kohteluun. Valonjäsenten alapuolella ovat heikommissa oloissa elävät toisluokkaiset, ja alin kasti koostuu inhotuista ja pelätyistä, sieluja syövistä demoneista. Demoneille on omat asuinalueet, ruokakaupat, terveyskeskukset ja koulut. Valonjäsenet vaativat demoneille ja toisluokkaisille yhä kovempia rajoituksia. Demonien ihmisoikeuksien sympatisoijat hiljennetään tehokkaasti. Apartheidia Suomessa...
Kirjan kertojina vuorottelevat valonjäsen Sam ja hyljeksitty demonityttö Ella, jotka tapaavat sattumalta ja ajautuvat demoni/toisluokkaiskuohuntaan... Ella puhuu kirjassa säekerronnan ja Sam proosan keinoin.
Yllätyin kuinka tykkäsin kirjasta. ..sitä oli helppo lukea, ja ehkä, osittain siksi, kun genre on itselle vieras, uutuudenviehätys kiehtoi koko kirjan ajan. Kieltolaki, noitavainot, hyvän ja pahan taistelu, yhteiskunnalliset epäkohdat...mennyttä vai lähitulevaisuutta, sen voi jokainen itse päättää...
Siis OMG. Näin aluksi, suosittelen tätä kirjaa ihan kaikille (ei ehkä kuitenkaan millekään perheen pienimmille). Aivan todella hyvä tarina sekä hyvä sanoma koko tarinan takana. Vaikka aika ajoin järkyttävä ja surullinen niin todellinen book hangoveria aiheuttava ja hyvänmielen kirja sitten loppujen lopuksi.
Rehellisesti aluksi mietin, että mitähän tästä tulee. Jatkoin kuitenkin lukemista, kun vaikutti silti todella kiinnostavalta. Ja loppua kohden juoni alkoi tiivistyä ja yhtäkkiä huomasin, että en voinut laskea kirjaa käsistäni. NIIN HYVÄ KIRJA! Tässä kirjassa oli jotain mieltä ylittävää tarinnankerrontaa ja kirjoitustyyli oikein hiveli mieltä. Siinä oli jotain todella hyviä letkautuksia, kuten: "Ainakaan mä en ole friendzonelle jätetty sekopää."
Olin kirjan lopputulemaan samaan aikaan tyytyväinen sekä hieman "pettynyt" (en löydä oikeaa sanaa) ja TODELLAKIN toivon, että tästä tulisi jatkoa. Näen potentiaalisia seuraavia tarinoita ja siis toivottavasti jatko-osa tullaan näkemään (ihan kaikkien hahmojen puolesta)
Zack oli alusta asti miun lemppari hahmo ja mitä sille kävi ihan lopussa niin arvasin ja oon SUPER iloinen, että näin päädyttiin tekemään<3
Voisin sanoa tästä kirjasta TODELLA paljon enemmän, mutta tuntuu, että miun sanat ei siihen juuri nyt riitä:P Kiitos kuitenkin vielä Elina tän kirjan kirjoittamisesta ja sen jakamisesta meille♡♡
Kolmesti viety sielu on urbaania fantasiaa nuorille. Sanoisin jopa, että se on dystopiaa fantasialla höystettynä, sillä ytimessä on vahvasti ihmisoikeudet ja eriarvoisuus.
Romaani on puoliksi tavanomaista romaanitekstiä ja puoliksi säeromaani. Se on kiinnostava tehokeino.
Päähenkilö Sam elää yhteiskunnan paremmiston joukossa hyväosaista elämää. Hänen tarinansa vie alempien yhteiskuntaluokkien pariin maailmassa, jossa muilla ei ole arvoa. Voimmeko toimia oikein, vaikka yhteiskunta ja sen rakenteet ohjaavat toisin?
Urbaani fantasia kuvaus takakannessa loi minulle odotukset jotenkin fantastisemmasta tarinasta. Fantasiaahan tässä on kuitenkin melko vähän. Uskontoelementti oli kiinnostava ja sitä olisi saanut korostaa enemmänkin.
Taitavasti kirjoitettu säettä ja proosaa yhdistelevä nuorten kirja, jossa on useampi näkökulmahenkilö. Havainnot tarinan maailmasta ja hahmojen elämästä olivat ilahduttavan tarkkanäköisiä, rajuja ja kiinnostavan herkullisia. Nämä sopivat hyvin tarinan eriarvoiseen maailmaan, jossa aatteiden ja yhteiskuntaluokkien edustajat asettuvat vastakkain. Nopealukuinen teos.
2070-luvun Suomessa ihmiset jaetaan kolmeen ryhmään: valosieluisiin, toisluokkaisiin ja demoneihin. Demoneita kaikki eivät toki laske ihmisiksi ollenkaan. Valosieluisuus on jonkinlaista dystooppista kristinuskoa, jossa kirkko hallitsee yhteiskuntaa ja kaikki muut kuin valosieluiset ovat toisluokkaisia, joiden oikeuksia on rajoitettu. Suomessa ollaan kuitenkin armollisia: demonien eli sieluttomien sallitaan ylipäänsä olla olemassa.
Kirjan päähenkilö Sam on valosieluinen ja parasta hyväosaisten luokkaa. Hänen äitinsä on kaupungin valvontajoukkojen johtaja ja paikallisen kirkollishallituksen varapuheenjohtaja. Samin parhaan kaverin Oton isä taas on Suomen toiseksi vaikutusvaltaisin mies, kirkollishallituksen puheenjohtaja. Samilla ja Otolla on kuitenkin muitakin kavereita. Sam on jo pari vuotta käynyt omien sanojensa mukaan kitaratunneilla, mutta oikeasti hän on tavannut Oton kanssa toisluokkaisia kavereitaan lautapelien merkeissä. Hengaaminen toisluokkaisten kanssa on ehdottoman sopimatonta.
Kirjan toinen päähenkilö on Ella, joka taas on demoni. Hänellä on kyky – ja tarve – repiä ihmiseltä sielu pois. Jokaisella ihmisellä on kolme sielua, jotka demoni voi viedä, sen jälkeen ihminen on sieluton ja itsekin demoni. Samin ja Ellan tiet kohtaavat, kun Sam on joutua onnettomuuteen. Ella pelastaa Samin jäämästä auton alle ja saa palkkioksi valvojilta kunnon selkäsaunan.
Vaikka Samilla on toisluokkaisia kavereita, demoneihin hän ei suhtaudu ihan niin kepeästi. Häneltä on viety yhdeksänvuotiaana yksi kolmesta sielusta. Ellan kohtalo jää vaivaamaan häntä ja niin nuorten kohtalot kietoutuvat yhteen. Samalla yhteiskunnassa olot toisluokkaisia ja demoneita kohtaan kiristyvät, mikä vaikeuttaa Samin ja hänen ystäviensä elämää. Samin sisko Selma käy entistä uteliaammaksi ja salaisuudet uhkaavat paljastua.
Tällaisista aineksista rakentuva Kolmesti viety sielu on kiehtova kuvaus epätasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Sen urbaanifantasia-ainekset ovat kiinnostavia, mutta niiden takana oleva kerroksiin jaettu yhteiskunta on tietysti monella tavalla hyvinkin tätä päivää. Näkyviä ja näkymättömiä rajoja eri ihmisryhmien välille rakennetaan koko ajan enemmän ja enemmän.
Kolmesti viety sielu on Elina Vahvaselän esikoisromaani, mutta erinomaisen kypsää tekstiä. Rakenteellisesti siinä kiehtovinta on se, miten teos yhdistelee säeromaania ja proosakerrontaa. Monia hyviä säeromaaneja onkin viime vuosina nähty, mutta tällainen hybridikerronta on jotain uutta. Vahvaselkä kirjoittaa demoni-Ellan osuudet sähäkkänä säeromaanina ja valosielu-Samin osan proosana. Ratkaisu toimii ja antaa eri näkökulmille vahvasti omanlaisen äänensä. Kolmesti viety sielu nousee vuoden kiinnostavimpien nuortenkirjojen listalle.
Luin tän yhdeltä istumalta. Olipa mielenkiintoinen kirja, säemuoto toimi hyvin aina normaalin tekstin välissä. Yhteiskuntamuotoa ja tunnelmaa oli kuvattu hienosti, synkeä meininki välittyi. Kaikki hahmot olivat erilaisia ja näinkin lyhyessä teoksessa yllättävän monipuolisia! Lautapeli-illat ja poikien ystävyys oli kuvattu hienosti. Kirja herätti pohdintoja siitä, miten eriarvoisuus ilmenee myös nykyhetkessä. Demonien alkuperästä olisi kiva tietää lisää, toivottavasti tulisi jatkoa samasta maailmasta!