Perttu Könönen on tinkimättömänä syyttäjänä tottunut oikeussalin psykologiseen sotaan, jossa parhaiten valmistautunut voittaa.
Könösen syytettyinä ovat olleet Suomen alamaailman nimimiehet ”Immu” Ilménistä ja ”Nacci” Tranbergistä Keijo Vilhuseen sekä muun muassa paljon huomiota herättäneet katujengitapaukset.
Syyttäjän työ on yksinäistä. Erityisen yksinäistä se on järjestäytyneen rikollisuuden erikoissyyttäjällä, jos ympärillä oikeudenpalvelijat lipsuvat mielistelemään rikollisia.
Muistelmiensa ensimmäisessä osassa erikoissyyttäjä Perttu Könönen kertoo, minkälaista on vääntää Suomen tunnetuimpien rikollisten kanssa. Sarjan toinen osa ilmestyy keväällä 2026.
Perttu Könönen (s. 1974) on toiminut syyttäjänä Kouvolassa ja Helsingissä melkein koko 2000-luvun. Hän on häärinyt pääasiassa erikoissyyttäjänä väsymättömästi (ja välillä väsyen) järjestäytyneen rikollisuuden, huumausainerikollisuuden ja muun vakavan rikollisuuden kimpussa vuodesta 2008 lähtien.
Janne Huuskonen (s. 1975) on toimittaja ja kirjailija. Hän on käsitellyt järjestäytynyttä rikollisuutta teoksessa Kultainen vasikka (2019, Mikko Gustafssonin kanssa), huumeriippuvuuksia Koukussa-teoksessa (2022, Miro Hildenin kanssa) ja gangstaräpin yhteiskunnallisia ulottuvuuksia teoksessa Pistooli Guccin laukussa (2023, Janne Ranisen kanssa).
Könönen kuvaa rikosprosesseja, joissa hän itse on toiminut syyttäjänä. Kirjan arvoa heikentää se, että Känönen luo itsestään kuvaa jonkinlaisena ylisyyttäjänä, joka tietää muita paremmin, miten rikoksia tulee tuomioistuimessa käsitellä ja minkälaisia tuomioita niistä tulee antaa. Erityisen ikävää on hänen tuomioistuinlaitoksessa työskenteleviä kohtaan osoittamansa ilkeämiellinen ja halpamaisuuksiin yltyvä syyttely, jossa hänen syytöstensä kohteeksi joutuvien henkilöllisyys on verhottu niin kevyesti, että tuomioistuinlaitoksessa työskentelevät ja heidän kollegansa voivat tunnistaa itsensä Könösen syytöksistä.
Epäselväksi jää, mikä on kirjan varsinainen motiivi.
Jotenkin uhrien sijasta rikollisia suosiva suomalainen oikeusjärjestelmä sai tämän kirjan ansiosta vahvistuksen. Käräjäoikeuksista löytyy siis käsittämättömän huonoja tuomareita, mutta vielä ihmeellisempää on, että niitä löytyy jopa hovioikeuksistakin. Onneksi on olemassa kuitenkin hyviä syyttäjiä.