Sulkavaaran syksy on kirpakka mutta täynnä rakkautta!
Heidi on kurkkuaan myöten täynnä vanhempiaan, jotka puuttuvat aikuisen tyttärensä elämään. Niinpä hän suostuu ilomielin talovahdiksi Sulkavaaralle, tätinsä asuntoon. Heidin paikalliset serkut Jessi ja Jossu tuntuvat ymmärtävän hänen murheensa täydellisesti.
Vasta valmistunut kirjastonhoitaja Heidi ilahtuu, kun Sulkavaaralta löytyy pieni lähikirjasto. Kirjojen lisäksi tarjolla on kiinnostavaa seuraa, mutta onko rakkauskin vain lainaa, kun pian on edessä paluu kaupunkiin? Ja kun Heidi päätyy tuuraamaan serkkuaan kirkkokuoron konserttiin, ilmassa on yllättäen sähköä.
Löytyisikö Sulkavaaralta sittenkin jotakin pysyvää?
Tykkään Hietalan ironisesta kirjoitustyylistä, joka saa naurahtelemaan ääneen. Tarinasta olisin halunnut tykätä enemmän, sillä oli potentiaalinsa, mutta mielestäni lässähti. Ensin tarinassa ei tapahtunut oikein mitään, sitten tapahtui salamana yhdessä hetkessä, kunnes se loppui.