Syksy 1989. DDR:n viimeisinä kuohuvina päivinä kätketään salaisuus.
Sen jälkeen puoluejohdon tiedottajan yksi ainut virheellinen sana median edessä romahduttaa Berliinin muurin.
Miltei 40 vuotta myöhemmin tämä historiallinen fakta tulee tutuksi myös työkseen Venäjän sabotaaseja torjuvalle Kaarlo Norhalle, joka päätyy toimeksiannosta tutkimaan syksyn -89 salaisuutta.
Miksei tiedottajan ”virhettä” oikaistu tuoreeltaan? Miksi Kohl neuvotteli Gorbatšovin kanssa myöhemmin salaa? Miksei presidentti Bush yllättynyt, vaan otti vastaan tiedon muurin murtumisesta kuin olisi odottanut sitä?
Kaarlolle selviää, että taistelu totuudesta kytkeytyy Putinin tavoitteeseen korjata vuosisadan suurimpana geopoliittisena katastrofina pitämänsä Neuvostoliiton romahdus.
Kun Kaarlolle lopulta valkenee tehtävän todellinen tavoite ja toimeksiantaja, on Suomen turvallisuus uhattuna – ja Kaarlon läheisten henki.
Ilkka Remeksen maailmanluokan trillerit ovat nostaneet hänet Suomen luetuimmaksi kirjailijaksi ja fiktiota ja faktaa yhdistelevän tyylilajin mestariksi. Hänen trilleriensä ajankohtaisuus ja osumatarkkuus häkellyttävät kirja toisensa jälkeen.
Punaruttoa vaivasi sama ongelma kuin Remeksen viime vuosien tuotoksia. Väkisin keksitty juoni, joka ei oikein kanna. Kirjan alku oli mielenkiintoinen, juonia oli tällä kertaa vain yksi ja teksti kulki letkeästi. Plussa siitä!
Pihvi kuitenkin jäi täysin olemattomaksi tai oikeastaan sitä ei ollut. Siis miksi kaikki tapahtuu. Siihen viitataan, mutta sitten siihen ei missään vaiheessa päästä. Suurena miinuksena oli Yhdysvaltojen muuttuminen Suomen ”viholliseksi”. Remes ei ole oikein perillä asioista ja Suomi ei ole Ukraina.
Remeksen tuotantoa tarkastellessa päätyy helposti siihen johtopäätökseen, että hänen tuotantonsa viihdyttäviä ja suoranaisia helmiä yhdistää niiden liittymättömyys päivän politiikkaan. Helmiin kuuluu Pääkallokehrääjä. Pedon syleily ja Pahan perimä. Päivän politiikkaan liittyvät ovat varsin lähellä Waltarin sodan ajan hengenkohotustuotantoa.
Kolme tähteä on valitettavasti tällä kertaa maksimi.
Paluu DDRään ja jakautuneeseen maailmaan, jonka jälkilaineet lyövät rantaan vielä pitkän aikaa muurin murtumisen jälkeen. Hiukan liikaa oli agentteja ja ihmisiä ja oli tekemistä, että henkilöt eivät menneet keskenään sekaisin. Ei kuitenkaan huono ja vähemmän rytinää kuin aikaisemmissa Remeksissä.
Taas mielenkiintoinen tarina mutta joku näissä ei nyt toimi eli ainakin 4 viimeistä kirjaa jotenkin tekemällä tehtyjä. Ei sillä, hyvä kun kirjoittaa mutta mieluummin vaikka lyhyempiä kuin tarkoituksella pitkitettyjä.
Another standard formula Remes thriller, the first 2/3 was better than the end part. It was quite obvious the text was a bit rushed in places, as there were quite a lot of typos noticeable.