Palkitun kirjailijan romaani on ajatuksia herättävä kudos, joka saa pohtimaan kuolevaisuutta ja kuoleman etiikkaa.
Kun Liisa rakastuu, hän kertoo Henrikille, ettei hänen suvussaan välttämättä eletä vanhaksi. Liisa vierailee sairaalassa Vuokko-tädin luona ja seuraa hänen hiipumistaan. Kuoleman kysymys kiehtoo Liisaa. Hän alkaa rakentaa tarinaa tytöstä, jonka elintoimintoja kone, äiti ja filippiiniläinen hoitaja pitävät yllä. Uusien tarinoiden säikeet, myytit ja ihmeellinen ihmiskeho kietoutuvat toisiinsa.
Selja Ahava graduated with a degree in scriptwriting from the Theatre Academy of Helsinki in 2001. She has written film scripts, a TV series and a radio play. She has also written works that combine text, space and performance.
Selja received a grant from the Laila Hirvisaari Foundation for her debut novel, The Day the Whale Swam Through London (orig. Eksyneen muistikirja). The purpose of this annual award is to support accomplished Finnish authors who are still at the start of their careers to write high quality, poignant books.
Selja has lived in London for five years, having since settled in Porvoo, where she spends her time renovating an old wooden house and raising her children.
Kirjan alku imaisi minut mukaansa niin, että kaikki muu seurasi kiltisti perässä. Lapseton mies ja lapsellinen (konkreettisesti) nainen kohtaavat toisensa vasta keski-ikäisinä. Se on suurta rakkautta oitis ja heillä on valtava kiire kertoa toisilleen kaikki. Ja sitten tulee huoli: paljonko meillä on yhteistä aikaa? Ehdimmekö kertoa kaiken? Kuolema tulee väistämättä, sillä jonain päivänä me kaikki kuolemme. Voiko kuollutta pitää väkisin elämässä kiinni? Pelkäätkö enemmän itsesi kuin rakkaimpiesi puolesta? Mitä jos kuolema tulee nyt, hirmumyrskynä, aivoinfarktina, tulvana?
Odotukset olivat korkealla. Sain vielä enemmän. Ahava mykistää taituruudellaan, tasoillaan ja tekstillään. Hän joka syvyydet näki tuo kuolevaisuuden ja kuoleman etiikan iholle – herättää myllerryksen, joka ei jätä rauhaan. Sekasortoa sielussa, ymmärrystä ja ymmärtämättömyyttä rinnakkain. Mihin ja milloin elämä päättyy? Miksi? Miten irtipäästäminen tapahtuu? Isot kysymykset, iso kirja.
Ahava etenee kohti vaikeita teemoja määrätietoisesti ja hallitusti. Kerronta alkaa kuitenkin haarautua niin moneen suuntaan, että kokonaisuus rakoilee. Sivuhypyt, rinnakkaiset kertomukset ja tietopitoiset osiot rakentavat palapelin, joka on vaikuttava – mutta itselleni turhan hajanainen. Toisaalta arvostan tietoa, taustaa ja pohdintaa, toisaalta olisin lukenut mieluummin ehdan romaanin kuin romaanitutkielman.
Siis lähes täydellistä. Jään vielä asettelemaan ajatuksiani, mutta Ahava teki sen taas: ravisteli, pysäytti ja jätti jäljen.
Selja Ahavan teos Hän joka syvyydet näki kertoi Liisasta, joka tapasi Henrikin. Heti tutustumisen alussa Liisa kertoi, että hän ei tule pitkäikäisestä suvusta. Vain hänen yksi tätinsä eli vielä sydämentahdistimen varassa. Kirjan sanomana olivat kuoleman kysymykset.
Kirjassa on hienoja lauseita, joita voi ajatella syvällisesti tai sitten lukea tarinaa, joka polveili rönsyinä muihinkin tarinoihin yhtyen, menneeseen ja nykyisyyteen Liisan pohdintoina ja kirjoituksina. Kuoleman hetkeä ja geenien perimistä. Kirjassa pohdittiin myös sitä, miten elämää oli pidennetty hengityskoneiden, leikkausten ja lääkitysten avulla.
Osuva kirja ajanhetkeen kun kuolemaa on ympärillä. Ajatuksia tieteen, historian, hoitajan ja hoidettavan, kuolevan ja surevan näkökulmasta. Kuolemattomuus voi olla taakka, kuolevaisuus helpotus.
Useat päällekkäiset tarinat sirpaloitui mun mielessä. Ajattelin, että kas, olen lukenut tähän liittyvästä asiasta jostain aiemmin, mutta se olikin sama kirja.
Lisäsi ajattelua, ei vastauksia. Loppui yllättäen. Luin kauan. Ei imaissut mukaansa, mutta arvostan yhteistä matkaamme.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Selja Ahavan tuoreinkaan teos ei tuota pettymystä. Romaani koostuu episodeista, tarinoista, joissa kuolemaa, kuolevaisuutta ja ruumiillisuutta pohditaan eri näkökulmista, sekä kehyskertomuksesta, jossa keski-ikäinen, toisensa vastikään löytänyt pariskunta tutkailee suhdettaan, kuolevaisuuttaan ja sitä tosiseikkaa, että vasta keski-iässä toisensa löytävillä on yhteistä aikaa vain rajallinen määrä. Tämä teos pitää lukea vielä uudelleen, pohtia sitä ja keskustella sen teemoista.
Jotenki outo. Paljon jo ittelle tuttua asiaa, kun puhuttiin vainajan laitosta, aivokuoleman toteamisesta yms. Varmaan 1/3 kirjasta vaan selasin läpi justii tämän takia 😂 Filippiinihoitsun kertoma kokemus hengityskonehoidosta oli mielenkiintoisinta
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tämä on kirja, jolle voi helposti kuvitella antavansa mitä vain yhden ja viiden tähden väliltä. Minulle tämä jäi etäiseksi ja liian hajanaiseksi, liikaa erilaisia tarinalinjoja ja sirpaleisuutta. Mutta hyvinkin olisin voinut nauttia tästä, nyt saattoi olla vain väärä aika.