Sukupuut

by Olli-Pekka Jauhiainen

Vahva esikoinen isästä, pojasta ja metsästä, joka uhkaa kasvaa heidän väliinsä.

Junan ikkunassa vilisee loputon metsä, kun aikuinen poika matkustaa kotipaikkakunnalle isän pyynnöstä. Kaupunkilaistuneen pojan on tutustuttava perintömetsään ja otettava moottorisaha omaan käteensä.

Isän tuttu selkä johdattaa kuusikkoon, ja sukupolvien kuilu on leveä kuin metsäoja: isä unelmoi tukkipinoista, poika sammaleisesta satumetsästä. Kuuset saavat todistaa isän ja pojan, perinteiden ja luontoarvojen törmäystä. Todelliset haavat ulottuvat syvemmälle – aiempiin sukupolviin asti.

Ytimekkäässä ja tunnelmallisessa esikoisteoksessa perhesuhteet, pettymykset, toiveet ja arvot risteilevät kuin metsäpolut.

174 pages, Hardcover

Published September 4, 2025

Reviews

[Eliisa · Rating 4 out of 5]

Kirjoittaja kuvaa hyvin, miten paljon tunteita liittyy metsäperintöön. Arvokkaan maaomaisuuden sijaan se voi tarkoittaa ahdistavaa isien maata, joka vaatii kohtaamaan oman sisimpäänsä ja perheen historian.

[Anniina · Rating 4 out of 5]

”Mitä ne männyt olivat? kysyin lopulta isältä.
- Ne olivat niin hienoja, että jätin ne pystyyn, isä sanoi ja kaivoi lämmenneen vesipullon peltivajan maalattialle jääneestä repusta.
- Merkitsin ne punaisella nauhalla, jotta metsäkoneen kuski osasi säästää ne, isä sanoi. [- -]
- Hirveän hienoja, vastasin.
Tuntui lähes käsittämättömältä, että isälläni oli ollut isä ja että isäni oli mahdollisesti ollut yhtä pieni isälleen kuin minä olin hänelle. Ehkä välimatka oli jokaiselle sukupolvelle yhtä pitkä.”

Hienovireinen kuvaus isän ja pojan suhteesta, suhteesta toisiinsa ja suhteesta suvun (metsä)perintöön.
Ajatuksia herättävä kuvaus paluusta juurilleen - pikkupaikkakunnalle josta on henkseleitä paukutellen poistunut ja vannonut ettei koskaan palaa. Häpeästä ja ylemmyydentunnosta, kuin palaaminen tai varsinkin jääminen olisi tappio.
Pidän kovasti kirjan oivaltavasta nimestä, joka kiteyttää kirjan sisällön. Pohjavireenä olen lukevinani rakkauden omiin juuriin ja rakkauden metsään, vaikka päähenkilö sitä vastustaa ja vaikka isä ja poika sen kokevat hyvin eri tavoin. Isän rakkaus metsään on kuin rakkaus kasvavaan lapseen, jokaista puuta hoivataan kuin yksilönä parasta kasvua varmistaen. Sodanjälkeisellä sukupolvella ei ole ollut juuri muuta vaihtoehtoakaan kuin ottaa hoitaakseen maa, joka on ollut heidän vanhempiensa saama korvaus sodan rikkomasta arjesta ja elämästä. Pojan rakkaus metsään taas on oman lapsuuden ja isovanhempien muisto sekä halu säilyttää luonnon monimuotoisuus. Isä ja poika katsovat metsän tuottavuutta hyvin eri kanteilta. Keskustelu on vaikeaa ja ajatuskin metsänomistajuudesta pojalle pelottava ja painostava. Ja samalla isä pitää itsestään selvänä, että pojankin juuret ovat syvällä samassa symbioosissa metsän mäntyjen kanssa ja sukupolvien jatkumo isien mailla katkeamaton. Sukupuiden juurella poika etsii oman näköistään metsäsuhdetta ja ennen kaikkea metsänomistajuuden tapaa.

” Sahan sammuttua metsän rauhoittava äänikudelma sai tilaa palata. Moottorin tärinä oli vielä lihaksissa, minussa oli uutta, omituista voimaa. Juurakot makasivat palasina jalkojeni juuressa, ne olivat alistuneet kuin pino silkkipaperia. Ehkä kapinani oli vain välivaihe ennen järkipäätöstä. [- -] Jos kerran halusin muutosta, minun olisi se tehtävä. Ja tartuttava myös sahaan.”

[Tiina H. · Rating 3 out of 5]

Mukava, helppolukuinen kirja. Sopiva välipala niihin hetkiin, jolloin lukemiselle on vaikea löytää aikaa.

Kirjan takakannen ja kirjasta lukemieni lehtijuttujen perusteella odotin tarinan keskittyvän isän ja pojan erilaisiin näkemyksiin metsästä ja siihen, löytyykö heidän välilleen kultaista keskitietä. Sitäkin toki käsiteltiin, mutta enemmän koin tarinan kertovan itsensä kanssa hukassa olevasta ja paikkaansa etsivästä miehestä. Isä metsineen nyt sattui sekoittamaan ajatuksia entisestään, mutta ehkä ne myös auttoivat oman tahdon löytymisessä.

[Ville Verkkapuro]

Such an effortless, clear and very funny book about a son connecting to his father. A prodigal son, class differences, value differences. All culminating in a forest that the other sees as something to protect, other as something to monetise. A son trying to find validation by wrestling from a father who is built like an ox. A return to home, to a tiny town. Something I know very very well and what is a mental trip every single time. Exremely enjoyable and clear. Like an Ozu film! Yes, that's what it was! It was a Tokyo Story as a Finnish comedy.

[Lechw · Rating 3 out of 5]

Pienieleinen kertomus, joka etenee tyylillä, mutta ehkä hieman liiankin tasaiseen. Kirjoitustyyli tuo mieleen Jyri Vartiaisen - tai sitten yhdistävä tekijä on vain Savo.