Toimittaja Mari Manninen kyllästyi lukemaan ja kuulemaan mitä villeimpiä käsityksiä journalistisen median toiminnasta. Ja katselemaan median vaivaantunutta kiemurtelua yleisön aiheellistenkin huolien edessä.
Tässä kirjassa Manninen kertoo nyt 30 vuoden toimittaja-kokemuksellaan, miten asiat oikeasti ovat.
Kirjan luettuasi tiedät, kuka päättää, mistä jutut tehdään. Tajuat, millä pelisäännöillä toimittajat toimivat. Tiedät, ovatko he oikeistolaisia vai vasemmistolaisia (vastaus voi yllättää). Ymmärrät klikkiotsikoinnin syvät syyt ja seuraukset. Oivallat, millaista journalismi oikeasti on verrattuna vanhoihin aikoihin, joihin haikaillaan. Ja hahmotat, millaisella vedätyksellä sinuakin yritetään saada journalismin tappajien jengiin.
Mari Manninen on työskennellyt maakuntalehdistä aikakausilehtiin ja puoluelehtiin, iltapäivälehdistä talouslehtiin ja televisiouutisiin. Valtaosan urastaan hän on tehnyt Helsingin Sanomissa. Mannisen teos "Yhden lapsen kansa" sai Finlandia-palkinnon.
Tässäpä mainio perusteos kaikille meille, joita media & journalismi liikuttaa edes pikkusormen verran.
Toimittaja kertoo niin totta kuin osaa avaa selkeästi toimittajan työtä ja sitä, miten esimerkiksi Hesari toimii. Tyyli on selkeä ja kansantajuinen, mitään mediaslangia ei todellakaan tarvihe osata. Manninen etsii vastauksia monenlaisiin aiheisiin klikkiotsikoiden kannattavuudesta toimittajan työn muuttumisen kautta lifestyle-juttujen yleistymiseen ja eettiseen pohdintaan (pressikortin edut mainittu!). Demokratian puolustaminen on yksi kirjan isoista teemoista.
Napakan mittainen kirja on hyvin käytännönläheinen: yläpilvessa leijumisen sijaan lukija saa sopivassa suhteessa konkretiaa ja ennen kaikkea toimivia esimerkkejä. Mannisen silmä on tarvittaessa myös riittävän kriittinen omaa alaansa ja kollegoitansa kohtaan. Se vaatii rohkeutta. Tykkäsin myös siitä, että kirjassa kuuluu hyvin Mannisen oman ajattelun lisäksi myös monipuolinen lähdeaineisto.