Raiteet

by Jari Järvelä

Niille, jotka kuuntelevat yliajavia junia kiskojen alla.

Väkevätunnelmainen sukuromaani, jossa kolme sukupolvea etsii sinnikkäästi paratiisiaan.

Vanhempansa menettäneet Ilmar ja Amanda pelastautuvat nälkäkuolemalta radanrakentajiksi vuonna 1868. Puoli vuosisataa myöhemmin Suomessa on sisällissota, ja samoja raiteita matkaa panssarijunassa vallankumouksen vimmaa täynnä Kuutamo, nälkäradan rakentajan tyttärentytär. Hänen poikansa Voitto määrätään jatkosodassa Suur-Suomen syrjäisimmälle seisakille. Kaukametsän rauha on haipuvaa harhaa, kohta Voitto joutuu päättämään elämästä ja kuolemasta.

Jari Järvelän Raiteet vie mieltäjärisyttävälle matkalle rautateiden kuohuttavaan historiaan. Sen luettuaan kuulee jokaisen junan kolkkeessa radanrakentajien ja aiempien kulkijoiden kohtalon.

Tuottoisan ja monipuolisen kirjailija Jari Järvelän (s. 1966) aiempi moderni eepos, Veden paino -trilogia, puhkoi vesireittejä pitkin uuden väylän katsoa kotimaata ja sai kirjallisuuden valtionpalkinnon. Raiteissa Järvelä avaa Suomen vaiettua historiaa kiskoja pitkin kulkien.

479 pages, Hardcover

Published September 1, 2025

About the author

ENG: Jari Järvelä has written novels, short stories, essays, radio plays and plays. He currently resides at Kotka, living between the ocean and a river, likes both cities on harbours and train stations. His favourite cities are Napoli and Marseille, in both of which nothing is working yet everything works out, everybody believes in miracles and not for nothing. His hobbies include swimming, wines and history (even the one that can be found on a roadside or on rusty tin cans on an old fridge on an attic). Most of all, Järvelä is into punk music and paintings from 1500's renaissance, both of which most of his friends dislike strongly. Both of them include that frenzied indulging which makes art something more than life, or at least more sensible.

FIN: Jari Järvelä on syntynyt Helsingissä 21. marraskuuta 1966. Hän on kirjoittanut romaaneja, novellikokoelmia, esseitä, kuunnelmia ja näytelmiä. Hän asuu Kotkassa meren ja joen välissä, pitää sekä satamakaupungeista että juna-asemista. Hänen mielikaupunkinsa ovat Napoli ja Marseille, niissä ei mikään toimi mutta kaikki järjestyy, ja jokainen uskoo syystä ihmeisiin. Hän harrastaa uintia, viinejä, myös valtateiden ulkopuolista historiaa, sitä joka löytyy vesakkoisilta pientareilta ja vintiltä vanhasta nestekidejääkaapista, sen sisältämistä ruosteensyömistä säilykepurkeista. Erityisen nitkahtanut Järvelä on punkmusiikkiin ja 1400-luvun renessanssitauluihin, hänen useimmat ystävänsä saavat molemmista nokkosihottumaa. Molemmissa on sitä vimmaista heittäytymistä, joka tekee taiteesta elämää suurempaa, tai ainakin herkempää.

Reviews

[Meeri Autere · Rating 5 out of 5]

Upeassa uutuusteoksessaan Jari Järvelä kuljettaa lukijaa junaraiteita pitkin läpi kansallisen historian kipukohtien ja suurtapahtumien.

Suurtapahtumia lähestytään kuitenkin inhimillisesti ihmiskohtaloiden ja hahmojen tunteiden kautta. Näin historia saa kerroksia ja uusia näkökulmia. Järvelä kuvaa Suomen historiaa hengästyttävällä tahdilla kaikkine yksityiskohtineen ja ilmiöineen. Raiteet kytkee taitavasti yhteen kolme aikatasoa ja päähenkilöiden kolme sukupolvea.

Ensimmäisessä osassa eletään suuria nälkävuosia ja Pietariin kulkevaa luurataa rakennetaan. Järvelä kuvaa rakentamista hätäaputyönä kahden lapsen näkökulmasta ja lukijalle piirtyy kuva nälänhädän lävistämästä yhteiskunnasta sekä vaarallisesta rakennustyöstä. Aiheena nälkävuodet ovat raskas, mutta historiallisesti käänteentekevä. Hätäaputyönä rakennettiin merkittävä osa Suomen infrastruktuurista ja Järvelän kerronta avaa taidokkaasti ja silmiä avaavasti näitä tapahtumia.

Toisessa osassa valmistunut Pietarin raide on uudessa merkityksessä. Matkataan Kouvolan ja Kotkan alueella punakaartin panssarijunalla ja käynnissä ovat sisällissodan viimeiset katkerat ja veriset taistelut. Naiskaartilaisen näkökulma sisällissodan taisteluista Kymenlaakson alueella oli koskettava ja erityisesti lopun kuvaus Kotkan taisteluista oli upeasti kirjoitettu.

Kolmannessa osassa raiteet ovat kuljettaneet kolmannen päähenkilön Itä-Karjalan syrjäiselle seisakkeelle päälliköksi, kun tämä ei vahingoittuneen jalkansa takia voi palata enää rintamalle. Eletään jatkosodan viimeisiä vaiheita ja suomalaiset aloittavat perääntymisen. Seisakkeelta koettu sota on kaukana, mutta myös hyvin lähellä.

Tämä kirja jää minulle mieleen ja palaan siihen varmasti uudelleen. Kirjoitan tätä arvostelua junassa matkalla Itä-Suomeen ja katson nyt tuttua maisemaa ja rataa uusin silmin. Tällaista on kirjallisuus parhaimmillaan: se liikuttaa lukijassaan jotain ja muistuttaa samalla historian kerrostumista.

[Hellythoo · Rating 4 out of 5]

4,25

[Anni Majander · Rating 5 out of 5]

Jälleen Järvelä on kirjoittanut hienon kirjan Suomen murroskohdista ja ihmisistä, jotka yrittävät selviytyä.
En todellakaan ollut suonut koskaan ajatustakaan ratojen rakentajille ja niinpä ensimmäisen osan kuvaus nälkävuosista ja nääntyvistä ratajätkistä (ja -naisista ja lapsista) olikin melko järkyttävä. Teki mieli ajatella, että nyt Jarilla on lähtenyt laukalle, mutta ei - luurata on nimensä veroinen.
Seuraavat osat olivat ensimmäiseen verrattuna kevyttä kauraa, vaikka ruumiita tuli vuoden 1918 kahinoissa molemmin puolin. Katkeruus ohitti oikeuden ja lain.
Viimeinen osa oli jo jotenkin hauska, vaikka taas oltiin sodan - ei nyt keskellä - laitamilla. Hylätyn vaunun tarina tuli uniin ja sai toivomaan, että eihän noin ole voinut tapahtua. Eihän?
Todellakin suosittelen tätä kirjaa kaikille!

[Hannu Pelttari · Rating 5 out of 5]

Raiteet kirjan idea on mainio. Ensimmäisessä jaksossa rakennetaan ratayhteyttä Pietariin 1860-luvun lopun nälkävuosien oloissa. Toisessa jaksossa ollaan 1918 sisällissodassa panssarijunan kyydissä punaisten sotaretkellä. Kolmas osa kuvaa asemavahtia jatkosodan aikana jossakin syvällä Suur-Suomen Karjalassa. Järvelällä on takanaan vuosikymmenten paneutuminen rautateihin ja vetureihin joten siltä osin tekstin uskottavuuteen voi luottaa.

Ensimmäisessä jakson "luurata" episodi on karua luettavaa. Tässä ei siis luurata, vaan rataa rakennetaan ihmisten luiden päälle. Ihmeen kaupalla orpo 12-vuotias Amanda ja hänen isoveljensä otetaan rakennusporukkaan mukaan. Toisessa jaksossa junatykin takana on Amandan 18-vuotias lapsenlapsi Kuutamo, tyttö hänkin. Näiden jaksojen tytöt ovat sankariainesta. Yli ymmärrykseni meni kyllä Amandan nousu ratatyön räjähde-ekspertiksi. Hän on nokkeluudessaan ja rohkeudessaan kuin aikansa Peppi Pitkätossu. Kolmannessa osassa ollaan Kuutamon pojan Voiton matkassa turhan pitkään paikallaan korvessa. Jakson loppu on yllätyksellinen ja jännittäväkin.

Järvelän teksti pulppuaa vivahteikkaana. Välillä innostuksessa haksahdetaan. Eivät 1860-luvun lapiomiehet varmaan käyttäneet sanaa topografia. Eikä sisällissodan punaiset tytöt sanaa opiaatti. Komean tarinan ehkä parhaiten rakennettu kohta on toisen jakson loppu. Sen sijaan en mitenkään voi uskoa, että punaisten rohkeimmat miehet olisivat olleet sellaisia suun pieksäjiä ja rehvastelijoita, joiksi Järvelä heidät kuvaa. Mutta tuleehan lennokasta tekstiä, ja tämä on myös tunnustus Järvelän mielikuvitukselle. Ja ruumiitakin tulee riittävästi joka jaksossa.

Voitto ei ole sankari ollenkaan, vaan haavoittunut rassukka. Silti hän selviää. Kuinka hyvin lopulta sitä lukija ei tule tietämään. Tämä Järvelän valinta naiset sankareiksi, mies rassukaksi, on mielenkiintoinen. Kritiikistä huolimatta olen yllättynyt ettei Raiteet ollut Finlandia finalisti. Mielestäni tämä on melkein yhtä suuri huti kuin edellisvuonna Markus Nummen Käräjät-kirjan unohtaminen. Tiivistämisen varaa Järvelän junaretkessä olisi ollut, mutta koska tämän parissa ei hetkeäkään tarvitse pelätä lukevansa autofiktiota, annan viisi tähteä. Jo pelkkä taustatyö ja historialliset ansiot taitaa sitä edellyttää.

[Leena · Rating 3 out of 5]

Välillä käy niin, että kun kirjaa kuuntelee - eikä lue - se jää etäiseksi. Tässä kävi ehkä niin. Alun radanrakennusjakso oli ihan ok ja Mathias Mattsonista olisin voinut enemmänkin lukea (siis kuunnella). Kansalaissotaan sijoittuva pitkä jakso tuntui melkein pakkopullalta. Ei kiinnostanut yhtään, mitä tapahtuu. Siitä sodasta ja väkivaltaisuuksista olen lukenut riittävästi. Viimeinen osuus, missä Voitto oli seisakkeen päällikkönä, oli ihan mukava. Romaanissa kuitenkin pitäisi syntyä jokin kosketuspinta tai kiinnostus henkilöihin, ja se jäi nyt uupumaan.

Jari Järvelän Aino A:sta tykkäsin kovasti, sanottakoon se vielä.

[Toni · Rating 4 out of 5]

Intuitio pakotti minut varaamaan tämän kirjastosta, vaikka en ole Järvelää koskaan aiemmin lukenut. Hyvä, että pakotti.

Raiteet on lähes viisisataasivuinen teos, joka on jaettu kolmeen osaan, joista jokaisesta olisi voinut kirjoittaa oman romaaninsa. Kaikki osat nivoutuvat rautateihin: Luurata sijoittuu vuoteen 1868, Valtimot ja laskimot vuoteen 1918 ja Sivuraide vuoteen 1944. Aikatasoja yhdistää nuori Amanda, joka päätyy yhdessä kaksi vuotta vanhemman veljensä Ilmarin kanssa hätäaputöihin Riihimäen ja Pietarin väliselle ratatyömaalle keskellä nälkävuosia. Teoksen keskimmäisessä osassa seurataan Amandan pojantyttären elämää sisällissodan myrskyssä varhaiskeväästä alkukesään. Päätösosa keskittyy Amandan pojantyttären poikaan Voittoon, joka toimii vartijana syrjäisellä rautatieosuudella Karjalankannaksella.

Raiteista voisi nostaa esiin monta asiaa, mutta hahmot ansaitsevat ehdottomasti maininnan. Jokainen kirjan henkilö tuntuu suorastaan poikkeuksellisen elävältä ja omanlaiseltaan. Tarinan edetessä menneiden sukupolvien, lukijalle jo tuttujen ihmisten hönkäisyt tuntuvat ja näkyvät jälkikasvussa todella hienosti, ja ehkä juuri senkin takia koko kirja on niin helppo uskoa – heittäytyä junan kyytiin ja antaa raiteiden viedä, minne sitten ikinä vievätkin. Koska kirjassa käsitellään Suomen historian kannalta suuria tapahtumia ja käännekohtia, ei tässä raakuuksiltakaan vältytä. Ei niillä mässäiläkään, vaan ne kuvataan niin kuin asiat ovat. Mitään ei piilotella. En muista, milloin olisin joutunut kirjaa lukiessa laskemaan kirjan kädestä ja puhaltelemaan hetken, mutta tämän kirjan kanssa kävi niinkin. Tuli myötäelettyä ihan tosissaan.

Lohduton kirja tämä ei ole, sillä lopussa aurinko nousee monellakin tavalla, ja muutenkin lopetus onnistuu hienosti. Kirjaa rytmittävä metafora rautateistä maamme verisuonistona on upea: vaikka rautatiet vievät paljon ihmiselämiä, ne myös luovat uutta elämää. Hienon hieno kirja.

[Juha Virkki · Rating 5 out of 5]

Väkevä romaani

En ole kaunon tämänvuotisia Finlandia-ehdokkaita lukenut (paitsi Keräilijät on aloitettu ja vaiheessa), mutta kyllä minä kovasti ihmettelen, ettei Jari Järvelän Raiteet joukkoon mahtunut. En minä Jarin kaikista romaaneista ole ihan syttynyt, matkatarinoiden parissa taas olen viihtynyt, mutta Veden paino (2001) on minulle tämän vuosituhannen tärkein kotimainen romaani.
Kun perskohtaiset kärsimystarinat ovat nyt kaunon harjalla, ehkä tällaiset kansalliset traumat eivät ole muodissa, vaikka Täällä Pohjantähden alla pyöriikin Kansallisteatterissa. Kolmen sukupolven tarinasta rakentuva Raiteet on linnamaisesti vähäväkisten historiaa väkivallan keskellä kuvaava lukuromaani (ei taida olla sellainenkaan muodissa). Erityistä näissä Jarin historiallisissa romaaneissa (edellinen oli Kosken kahta puolta, jossa oli henkilökohtaistakin sukuhistoriaa, olikohan 2019 jo muodissa?) on se, että Jari kirjoittaa mestarillisesti toimintaa. Harvassa ovat ne romaanit, joita lukiessa syke nousee, hengitys kiihtyy ja hikinen sormi kääntää sivua. Eikä kyse ole vauhdista vaan kokemuksen kuvaamisesta, siihen samaistumisesta. Lukija on kuin itse tapahtumien keskellä, avuttomana sivustaseuraajana. Yhtä intensiivistä on myös pysähtyneisyyden kuvaaminen, tässä tarinassa pienellä seisakkeella Aunuksessa.
Tietysti minulla on oma suhteeni tähän romaaniin, koska 2/3 siitä sijoittuu Kouvolan seudulle (ratapihan äänet ja tuoksut) ja yhtenä lähteenä on ollut Mirkun Veripellot, jonka aikoinaan kustannustoimitin, ja panssarijunat tuttuja Viinikaisen Sakarin Rautatiesota 1918 -kirjasta. Ja isovaarini kuoli tutkintavankeudessa Riihimäellä vatsatautiin, kuten nälkää silloin kutsuttiin.

[Karoliina Timonen · Rating 4 out of 5]

3,75/5

[Jaakko Viitanen · Rating 4 out of 5]

Todentuntuisia, surullisia ja inhimillisiä tarinoita radan varrelta.

[Sanna · Rating 4 out of 5]

Ensimmäiset kaksi osaa viiden tähden kirjaa, viimeinen osa laski tähdet neljään. Vahva suositus, upea kirja.