What do you think?
Rate this book
Hayati, rakkaani
"Tarinat elävät pidempään kuin ihmiset." Sydäntäraastava kertomus matkasta auringon tuoksuisesta Lähi-idästä lumen peittämään, hiljaiseen pohjoiseen.
Amal syntyy Irakissa 1962 ja kasvaa sisarten seurassa, veljien varjossa. Yliopistossa hän kohtaa suuren rakkauden, mutta sota tulee heidän väliinsä. Aviomies on toisenlainen mies. Pakolaisleirille Amal kävelee yksin lastensa kanssa. Suomessa hän ostaa toppatakin ja juoksee auton eteen.
Kirjailijan äidin, Suomen ensimmäisen Vuoden pakolaisnainen -palkinnonsaajan, hengästyttävästä elämästä inspiroitunut esikoisromaani vangitsee lukijansa. Se on kertomus ystävyydestä ja rakkaudesta, naisesta joka ei luovuta vaan uskoo hyvään ja taistelee tiensä vapauteen.
Amal syntyy Irakissa 1962 ja kasvaa sisarten seurassa, veljien varjossa. Yliopistossa hän kohtaa suuren rakkauden, mutta sota tulee heidän väliinsä. Aviomies on toisenlainen mies. Pakolaisleirille Amal kävelee yksin lastensa kanssa. Suomessa hän ostaa toppatakin ja juoksee auton eteen.
Kirjailijan äidin, Suomen ensimmäisen Vuoden pakolaisnainen -palkinnonsaajan, hengästyttävästä elämästä inspiroitunut esikoisromaani vangitsee lukijansa. Se on kertomus ystävyydestä ja rakkaudesta, naisesta joka ei luovuta vaan uskoo hyvään ja taistelee tiensä vapauteen.
298 pages, Hardcover
Published September 10, 2025
28 people are currently reading
384 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 15 of 15 reviews
January 5, 2026
Upea selviytymistarina. Kirja perustuu kirjailijan äidin tarinaan, se kertoo yhden naisen matkan Irakista Suomeen pakolaisena. Tarina alkaa aivan alusta, kertoja kuvaa Amalin elämää jo aivan pienestä tytöstä. Amal syntyi suureen perheeseen, Irakiin, jossa tuohon aikaan mies oli yhteiskunnassa ja perheessä aina enemmän kuin nainen. Vaikka tuohon aikaan Irakissa oli vapaamielisempää kuin nykyään, Amalkin saa kokea nahoissaan oman asemansa tyttönä ja naisena. Tilanne maassa muuttuu hiljalleen radikaalisti Saddam Husseinin astuessa valtaan. Amal menettää monta rakasta ihmistä jo ennen kuin joutuu pakenemaan Saudi-Arabiaan pakolaisleirille oman maansa armeijaa ja hallintoa.
Kaikkien kauheuksien keskellä Amal pysyy sitkeänä ja taistelee itselleen uuden elämän kylmässä Suomessa. Menneisyyden kauhuista huolimatta. Hän haluaa rakentaa turvallisen ja hyvän kodin lapsilleen.
Tässä on kirja, joka jokaisen olisi hyvä lukea. Ihan vain, että saisi perspektiiviä. Tämä oli hienosti kerrottu tarina, joka oli pakko ahmia melkein yhdeltä istumalta. Tarina, jonka monet ihmiskohtalot koskettaa syvältä.
Kaikkien kauheuksien keskellä Amal pysyy sitkeänä ja taistelee itselleen uuden elämän kylmässä Suomessa. Menneisyyden kauhuista huolimatta. Hän haluaa rakentaa turvallisen ja hyvän kodin lapsilleen.
Tässä on kirja, joka jokaisen olisi hyvä lukea. Ihan vain, että saisi perspektiiviä. Tämä oli hienosti kerrottu tarina, joka oli pakko ahmia melkein yhdeltä istumalta. Tarina, jonka monet ihmiskohtalot koskettaa syvältä.
October 27, 2025
Todella hieno ja vaikuttava lukukokemus, suosittelen ihan kaikille.
December 20, 2025
Tarina on kiinnostava ja tärkeä. Silti itseäni häiritsi läpi koko kirjan se, että näkökulma ei ollut päähenkilön vaan hänen tyttärensä (kirjoittajan). Olen varma, että kulttuuriin kasvaa ja omaa ympäristöään on paljon vaikeampi haastaa kuin tässä annetaan ymmärtää.
December 28, 2025
Koskettava selviytymistarina, joka antaa ajatuksia myös nykyhetkeen.
December 1, 2025
Koskettava, ainutlaatuinen sekä hyvin kirjoitettu tarina tyttären silmin äidistään - Suomen ensimmäisestä Vuoden pakolaisnaisen -palkinnonsaajasta. ❤️🩹
October 1, 2025
Ehkei oleellista päähenkilön tarinan kannalta, mutta monessa kohtaa jäin miettimään, että mitä sille ja sille henkilölle kävi, kun keskeiseenkin asemaan yltäneet sivuhenkilöt vain katosivat tarinasta. 😄
December 18, 2025
Tää oli tosi kauniisti kirjotettu, ja oli tosi koskettavaa miten tää Amani toi sen äidin tarinaa esiin. Kuuntelin tän äänikirjana, jonka lukijana Amani kans oli, ja sil oli ihanan rauhottava ääni.
January 10, 2026
tää oli niiin hyvä
Read
October 12, 2025Hayati, rakkaani on todellisuuspohjainen kertomus erään naisen matkasta Irakista Suomeen.
Romaanin päähenkilön Amalin tarinaa ovat innoittaneet kirjailijan äidin Iman Al-Hashimin kokemukset.
Al-Hashim sai Suomen ensimmäisen Vuoden pakolaisnainen -palkinnon vuonna 1998 ja hänestä kirjoitettiin Helsingin sanomissa tuolloin, että Al-Hashim on
"loistava esimerkki itsenäisestä, rohkeasta naisesta, joka luo oman paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja edustaa uutta, voimakasta pakolaisnaisten joukkoa."*
Pakolaiset, nuo toiset, uutiskuvissa ja lehtiartikkeleissa. Ei yksilöinä, vaan osana joukkoa, josta katse on helppo kääntää pois. Josta katse on käännettävä pois, koska muutoin tuntuisi aivan liian epämukavalta. Al-mehsenin romaania lukiessa Amalista tuli minulle tärkeä. Kokonainen ihminen iloineen ja suruineen.
Al-mehsen kuvaa Amalin lapsuutta, joka on täynnä värejä, mutta myös ehdotonta patriarkaalista valtaa. Tytöt ovat jatkuvasti miehisen katseen alla, eikä tilannetta paranna se, että Amalin isä on ankaran konservatiivinen. Isälle naiset ovat orjiin verrattuja ja hän hauskuuttaa ystäviään toteamalla, että "kun perheessä oli naisia, ei palvelijoita tarvinnut erikseen palkata."
Erot suhtautumisessa tyttöihin ja poikiin ovat räikeitä. Poikien on vapaus, tyttöjen avioliittoon valmistautuminen, hiljainen kuuliaisuus, vaara joutua siepatuksi sekä jatkuva itsensä pienentäminen.
"Kaikki riippui siitä, miten hän minäkin hetkenä käyttäytyisi. Miten paljon hän onnistuisi pyyhkimään itseään näkyvistä, jotta muut voisivat värittää esille sen mitä halusivat nähdä."
Amalin tarina olisi voinut olla hyvin toisenlainen kuin miksi se muodostui. Oli rakkautta. Yliopistosta löytyi mies, sielunkumppani. Kaikki muuttui, kun Saddam Hussein pääsi valtaan. Amalin rakastettu kuoli sodassa ja koska naisella ilman aviomiestä ei ollut arvoa, hän päätyi naimisiin väkivaltaiseksi osoittautuvan Marufin kanssa.
Irakin kouristellessa Saddamin hirmuhallinnon otteissa Amal pakenee lapsineen Saudi-Arabiaan, johon hänen miehensä seuraa myöhemmin. Pakomatka on kallis ja vaarallinen. Perillä leirillä vietetyt vuodet eivät nekään ole vaaroja vailla. On puutetta ruoasta, huoli lasten selviytymisestä, talvikauden kylmyyttä ja kesäisin paahtavaa kuumuutta.
Lopulta Amalin perhe päätyy Suomeen ja Kuopioon, jossa heti lentokoneesta ulos astuttaessa maan pinta on peittynyt "valkoiseen hiekkaan". Al-mehsen kuvaa Amalin sopeutumista uuteen elinympäristöön, jossa kaikki - niin kieli kuin tavatkin - ovat outoja ja vieraita. Kuljen Amalin mukana Kuopion torille ja jännitän, onnistuvatko ostokset muutamalla haparoivalla suomen kielen sanalla.
Vaikka Kuopion pitäisi olla se paikka, jossa Amalin ei tarvitse pelätä on hänellä edessä vielä taistelu oman vapautensa ja turvallisuutensa puolesta. Kuopiossa hän myös synnyttää tyttären, joka on (ja ei ole) tämän kirjan kirjoittaja.
Amalin sinnikkyys ja hänessä oleva voima ovat henkeä salpaavia. Vaikka romaani paikoin on kielellisesti vähän horjuva on itse tarina ja siihen kätkeytyvä sisukkuus huikeaa luettavaa.¨
Kuinka paljon yhden ihmisen elämään voikaan mahtua.
Hayati, rakkaani kuuluu niihin kirjoihin, joiden sisältämän tarinan on päästävä esiin ja tultava kerrotuksi. Yksi teoksen vaikuttavimmista kohdista on kuvaus Amalista, jonka ympäristö näkee "vain" pakolaisnaisena osaamatta kuvitella, minkälainen tarina hänen sisällään on.
Edellisen kappaleen viimeisen lauseen voi ottaa vinkkinä.
*https://www.hs.fi/ihmisia/art-2000003...
Romaanin päähenkilön Amalin tarinaa ovat innoittaneet kirjailijan äidin Iman Al-Hashimin kokemukset.
Al-Hashim sai Suomen ensimmäisen Vuoden pakolaisnainen -palkinnon vuonna 1998 ja hänestä kirjoitettiin Helsingin sanomissa tuolloin, että Al-Hashim on
"loistava esimerkki itsenäisestä, rohkeasta naisesta, joka luo oman paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja edustaa uutta, voimakasta pakolaisnaisten joukkoa."*
Pakolaiset, nuo toiset, uutiskuvissa ja lehtiartikkeleissa. Ei yksilöinä, vaan osana joukkoa, josta katse on helppo kääntää pois. Josta katse on käännettävä pois, koska muutoin tuntuisi aivan liian epämukavalta. Al-mehsenin romaania lukiessa Amalista tuli minulle tärkeä. Kokonainen ihminen iloineen ja suruineen.
Al-mehsen kuvaa Amalin lapsuutta, joka on täynnä värejä, mutta myös ehdotonta patriarkaalista valtaa. Tytöt ovat jatkuvasti miehisen katseen alla, eikä tilannetta paranna se, että Amalin isä on ankaran konservatiivinen. Isälle naiset ovat orjiin verrattuja ja hän hauskuuttaa ystäviään toteamalla, että "kun perheessä oli naisia, ei palvelijoita tarvinnut erikseen palkata."
Erot suhtautumisessa tyttöihin ja poikiin ovat räikeitä. Poikien on vapaus, tyttöjen avioliittoon valmistautuminen, hiljainen kuuliaisuus, vaara joutua siepatuksi sekä jatkuva itsensä pienentäminen.
"Kaikki riippui siitä, miten hän minäkin hetkenä käyttäytyisi. Miten paljon hän onnistuisi pyyhkimään itseään näkyvistä, jotta muut voisivat värittää esille sen mitä halusivat nähdä."
Amalin tarina olisi voinut olla hyvin toisenlainen kuin miksi se muodostui. Oli rakkautta. Yliopistosta löytyi mies, sielunkumppani. Kaikki muuttui, kun Saddam Hussein pääsi valtaan. Amalin rakastettu kuoli sodassa ja koska naisella ilman aviomiestä ei ollut arvoa, hän päätyi naimisiin väkivaltaiseksi osoittautuvan Marufin kanssa.
Irakin kouristellessa Saddamin hirmuhallinnon otteissa Amal pakenee lapsineen Saudi-Arabiaan, johon hänen miehensä seuraa myöhemmin. Pakomatka on kallis ja vaarallinen. Perillä leirillä vietetyt vuodet eivät nekään ole vaaroja vailla. On puutetta ruoasta, huoli lasten selviytymisestä, talvikauden kylmyyttä ja kesäisin paahtavaa kuumuutta.
Lopulta Amalin perhe päätyy Suomeen ja Kuopioon, jossa heti lentokoneesta ulos astuttaessa maan pinta on peittynyt "valkoiseen hiekkaan". Al-mehsen kuvaa Amalin sopeutumista uuteen elinympäristöön, jossa kaikki - niin kieli kuin tavatkin - ovat outoja ja vieraita. Kuljen Amalin mukana Kuopion torille ja jännitän, onnistuvatko ostokset muutamalla haparoivalla suomen kielen sanalla.
Vaikka Kuopion pitäisi olla se paikka, jossa Amalin ei tarvitse pelätä on hänellä edessä vielä taistelu oman vapautensa ja turvallisuutensa puolesta. Kuopiossa hän myös synnyttää tyttären, joka on (ja ei ole) tämän kirjan kirjoittaja.
Amalin sinnikkyys ja hänessä oleva voima ovat henkeä salpaavia. Vaikka romaani paikoin on kielellisesti vähän horjuva on itse tarina ja siihen kätkeytyvä sisukkuus huikeaa luettavaa.¨
Kuinka paljon yhden ihmisen elämään voikaan mahtua.
Hayati, rakkaani kuuluu niihin kirjoihin, joiden sisältämän tarinan on päästävä esiin ja tultava kerrotuksi. Yksi teoksen vaikuttavimmista kohdista on kuvaus Amalista, jonka ympäristö näkee "vain" pakolaisnaisena osaamatta kuvitella, minkälainen tarina hänen sisällään on.
Edellisen kappaleen viimeisen lauseen voi ottaa vinkkinä.
*https://www.hs.fi/ihmisia/art-2000003...
October 27, 2025
Hayati.
Kirjailija on suomalainen, irakilaistaustainen esikoiskirjailija. Hän kirjoittaa lähtökohtanaan äitinsä elämä ja kokemukset, mutta teos on joiltakin osin fiktiivinen. Biofiktiota? Tai jotain sinne päin. Kirjailija itse syntyy vasta kirjan viimeisellä sivulla, perheen jo selviydyttyä kiintiöpakolaisina Suomeen.
Romaanin eräs taso on toksinen parisuhde. Se kietoutuu perinteiden, uskomusten, arvojen ja muiden kulttuuristen asioiden vyyhtiin - ja historiaan: aikaan, jona asioita tapahtui, kaikkeen, mistä tuossa ajassa piti selvitä. Vastaparina on samanlaisissa tai lähes samanlaisissa oloissa versova aito rakkaus, jonka historian tapahtumat rikkovat.
Sotaa käyvän Irakin, itsevaltaistuvan Irakin, saudiarabialaisen pakolaisleirin ja monien vaiheiden kautta perhe päätyy Suomeen. Vastoinkäymiset eivät ole ohi, mutta Suomessa niitä ei niinkään (tuona aikana) aiheuta yhteiskunta eivätkä suomalaiset ihmiset, vaan oma toksinen avioliitto, josta päähenkilö pyristelee eroon. Kirjailijan äiti sai aikoinaan Suomen ensimmäisen Vuoden Pakolaisnainen -palkinnon. Kolmen lapsen yksinhuoltajana hän opetteli suomen kielen, täydensi koulutustaan, toimi eri ammateissa ja perusti yrityksen. Emme saa tietää kovin paljon päähenkilön elämästä Suomessa, vaan kerronta painottuu aikaan ennen Suomeen tuloa, mikä tekee kirjasta suomalaiselle lukijalle mielenkiintoisen.
Ja se sana. Hayati. Hayati tarkoittaa sen kaltaista rakkautta, jolle ei suomen kielessä ole vastinetta. Kaiken olevaisen yli käyvää, suunnatonta rakkautta, suurempaa kuin oma elämä; sellaista rakkautta, jota usein tunnetaan, kun on selvitty yhdessä jostakin vakavasta koettelemuksesta. Sana esiintyy kirjassa usein. Kriisejä ja koettelemuksiakin toki riittää! Kirjailija pääsääntöisesti kääntää käyttämänsä arabiankieliset ilmaisut suomeksi, mutta tätä sanaa hän ei käännä missään yhteydessä. Se tekee siitä sitäkin merkittävämmän elementin kirjassa. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, minkälaisissa tilanteissa sitä käytetään, kuka sanoo niin, kenelle ja millaisten tapahtumien jälkeen. Mielestäni kirjan sanoma voi avautua juuri tämän sanan kautta. Hienolta tuntui myös, että romaanossa oli siteerattu suomalaisten kirjailijoiden tekstejä! Ihmeelinen lukukokemus!
Kirjailija on suomalainen, irakilaistaustainen esikoiskirjailija. Hän kirjoittaa lähtökohtanaan äitinsä elämä ja kokemukset, mutta teos on joiltakin osin fiktiivinen. Biofiktiota? Tai jotain sinne päin. Kirjailija itse syntyy vasta kirjan viimeisellä sivulla, perheen jo selviydyttyä kiintiöpakolaisina Suomeen.
Romaanin eräs taso on toksinen parisuhde. Se kietoutuu perinteiden, uskomusten, arvojen ja muiden kulttuuristen asioiden vyyhtiin - ja historiaan: aikaan, jona asioita tapahtui, kaikkeen, mistä tuossa ajassa piti selvitä. Vastaparina on samanlaisissa tai lähes samanlaisissa oloissa versova aito rakkaus, jonka historian tapahtumat rikkovat.
Sotaa käyvän Irakin, itsevaltaistuvan Irakin, saudiarabialaisen pakolaisleirin ja monien vaiheiden kautta perhe päätyy Suomeen. Vastoinkäymiset eivät ole ohi, mutta Suomessa niitä ei niinkään (tuona aikana) aiheuta yhteiskunta eivätkä suomalaiset ihmiset, vaan oma toksinen avioliitto, josta päähenkilö pyristelee eroon. Kirjailijan äiti sai aikoinaan Suomen ensimmäisen Vuoden Pakolaisnainen -palkinnon. Kolmen lapsen yksinhuoltajana hän opetteli suomen kielen, täydensi koulutustaan, toimi eri ammateissa ja perusti yrityksen. Emme saa tietää kovin paljon päähenkilön elämästä Suomessa, vaan kerronta painottuu aikaan ennen Suomeen tuloa, mikä tekee kirjasta suomalaiselle lukijalle mielenkiintoisen.
Ja se sana. Hayati. Hayati tarkoittaa sen kaltaista rakkautta, jolle ei suomen kielessä ole vastinetta. Kaiken olevaisen yli käyvää, suunnatonta rakkautta, suurempaa kuin oma elämä; sellaista rakkautta, jota usein tunnetaan, kun on selvitty yhdessä jostakin vakavasta koettelemuksesta. Sana esiintyy kirjassa usein. Kriisejä ja koettelemuksiakin toki riittää! Kirjailija pääsääntöisesti kääntää käyttämänsä arabiankieliset ilmaisut suomeksi, mutta tätä sanaa hän ei käännä missään yhteydessä. Se tekee siitä sitäkin merkittävämmän elementin kirjassa. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, minkälaisissa tilanteissa sitä käytetään, kuka sanoo niin, kenelle ja millaisten tapahtumien jälkeen. Mielestäni kirjan sanoma voi avautua juuri tämän sanan kautta. Hienolta tuntui myös, että romaanossa oli siteerattu suomalaisten kirjailijoiden tekstejä! Ihmeelinen lukukokemus!
January 10, 2026
Liikuttava ja tärkeä, todellisuuteen nojaava pakolaistarina. Täynnä kohtaloita, perspektiiviä ja karua sivistystä – sinnikkyydestä ja selviytymisestä. Erityinen plussa “onnellisesta” lopusta: lohdullista, että Suomi näyttäytyy kerrankin vapauden paikkana, ei uutena traumana.
Se, että tytär kertoo äitinsä tarinan, tuo tekstiin lämpöä – mutta välillä myös tunteen, että kokemuksia tulkitaan jälkikäteen viisaammin kuin mihin päähenkilöllä itsellään on voinut aikanaan olla sanoja. Myös kieli jää paikoin etäiseksi: koruton, toteava kerronta ei kosketa niin syvältä kuin tarina ansaitsisi. Silti äärimmäisen koskettava kokonaisuus.
Se, että tytär kertoo äitinsä tarinan, tuo tekstiin lämpöä – mutta välillä myös tunteen, että kokemuksia tulkitaan jälkikäteen viisaammin kuin mihin päähenkilöllä itsellään on voinut aikanaan olla sanoja. Myös kieli jää paikoin etäiseksi: koruton, toteava kerronta ei kosketa niin syvältä kuin tarina ansaitsisi. Silti äärimmäisen koskettava kokonaisuus.
December 30, 2025
Tää oli niin kaunis tarina. Tää kosketti ihan sikana. Välillä tunsin ihan fyysistä pahoinvointia tän takia ja samalla tää suututti ja suretti. Onneks kuitenkin loppuonnellisesti ja olin niin onnellinen tosta avioerosta. Queen
November 22, 2025
Olen kauan odottanut näitä tarinoita. Ja tämä oli erinomaisesti kirjoitettu, kaunis, kaikesta haastavasta sisällöstä huolimatta kaunis.
Displaying 1 - 15 of 15 reviews