Yhteisöllisyyden, välittämisen, yhdessä tekemisen, ymmärtämisen ja paremman elämän puolesta puhuu Outi Airola, vaikka itselläänkin olisi eväitä vihaan ja ymmärtämättömyyteen. Miltei aina ne ihmiset, jotka ovat kokeneet kovia, ymmärtävät elämästä ja muista ihmisistä enemmän kuin muut. Heistä huokuu lämpö ja usein tietynlainen rauha. Usein he ovat kulttuurin suurkuluttajia tai -tekijöitä. Airola sanookin, että kulttuuri ei ole luksusta, se on osa elämää. Eivät kaikki tietenkään pääse jaloilleen ja se on surullista. Usein syynä on se, ettei heille anneta mahdollisuutta tai heiltä puuttuu riittävä tukiverkosto, parantava yhteisö tai resursseja.
Airolan käynnistämässä Ykspihlajan kulttuurielämän ja kaupunkikuvan pelastamisprojektissa on työllistetty useita mielenterveyskuntoutujia, vankilasta vapautuneita, vajaakuntoisia, joita ei muualle töihin ole huolittu tai huolittaisi. Samalla heille on tarjottu työn vastineeksi ilmainen ruoka kahvilasta, jota he ylläpitävät ja jossa muut ulkopuoliset asiakkaat maksavat ruoasta. Ykspihlajaan on saatu päiväkoteja, kouluja ja matkustajakoti ja jatkuvaa vireää kulttuuritoimintaa. Tästä kirjasta tuli niin hyvä mieli, että puolison kanssa lähdettiin jo etsimään loppuelämämme kotia Kokkolasta. Tahdon nähdä Ykspihlajan - tuon kaukaisen Pispala nro 2:n.