What do you think?
Rate this book
Kyborgikesä
Kyborgikesä on Aura Siltalan esikoisteos. Se ammentaa speedrun-videoista ja Tumblr-puheesta. Kieli on nopeaa ja hehkuvaa. Se näyttää miten keho tunnistaa ja muuntelee itseään virtuaalisissa tiloissa, aivan kuten peleissä on aina mahdollista pelata väärin, toisin, kiinnostavammin. Aivan kuten peleihin on muodostunut ympäristöperustainen tarinankerronta, jotta varsinaisen tarinan voi ymmärtää toiston ja tapahtumien ohi. Sillä miten muutoin puhua tulevaisuudesta joka on jo täällä, mutta epätasaisesti jakaantuneena. Tai kehosta, joka on enemmän.
Kyborgikesää luetaan juuri näin. Eräs sen tarinoista on kertomus MtF-transitiosta. Tarina on vimmainen ja hurja, ja siksi myös herkkä, lohduttava. Kyborgikesää luetaan myös näin: sen runoissa haluaa liikkua yhä uudestaan, samalla vapaudella jolla aineeton maailma luo uusia olemisen tapoja.
Kyborgikesä on nykyrunoutta sanan parhaassa merkityksessä.
Kyborgikesää luetaan juuri näin. Eräs sen tarinoista on kertomus MtF-transitiosta. Tarina on vimmainen ja hurja, ja siksi myös herkkä, lohduttava. Kyborgikesää luetaan myös näin: sen runoissa haluaa liikkua yhä uudestaan, samalla vapaudella jolla aineeton maailma luo uusia olemisen tapoja.
Kyborgikesä on nykyrunoutta sanan parhaassa merkityksessä.
80 pages, Paperback
Published August 1, 2025
2 people are currently reading
54 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
November 26, 2025
Jotenkin osuvaa että kuuntelin aamulla junassa Elden Ringin soundtrackia kun luin tämän loppuun. Mitä tästä nyt voi sanoa, ihan järjettömän kova! Osuu jonnekin todella syvälle vaikka tässä puhutaan paljon kokemuksista, joista mulla ei ole mitään käsitystä. Pelimaailman suhteen taas oli tosi tuttuja kokemuksia. Mutta vaikka ei olis mitään samaistuttavaa, tämä onnistuu puhuttelemaan jollain tasolla niin että lähti ilmat pihalle.
Read
February 15, 2026Olen usein törmännyt ilmaisuun ”ei ollut ihan mun juttu”. Tämä on kohtelias tapa sanoa, että ei pitänyt kirjasta, joka taas usein - ei välttämättä aina - tarkoittaa, että kyseisen lukijan mielestä kirja oli huono, mutta hän ei halua ilmaista asiaa suoraan.
Vähemmän puhutaan siitä, että kirja oli niin nerokas, että lukija ei yltänyt sen tasolle. Vika kun ei välttämättä ole kirjassa vaan lukijassa. Muistatte varmaan sen Rachel Cuskin jutun siitä, miten häntä huvittaa, kun joku antaa Dantelle yhden tähden.
En voi väittää, että Kyborgikesä olisi mun juttu, mutta siitä huolimatta väitän vahvasti, että se on varsin hieno teos.
Siltala kuvaa transitioprosessia pelimaailman ja sen käsitteiden kautta. En tiedä pelimaailmoista oikein mitään, joten minulla jää paljon ymmärtämättä. Se ei edelleenkään tarkoita, että Kyborgikesä olisi huono, vaan "vika" on minussa. Ja vaikka en ymmärrä ollenkaan kaikkea, ymmärrän pelimaailmojen tärkeyden Kyborgikesän puhujalle. Ymmärrän ne paikkoina, joissa saa olla niin kuin on.
Mirva Helenius kirjoittaa teknoa käsittelevässä artikkelissaan (Nuori Voima 4/2025) Sara Ahmedin ajatteluun pohjautuen teknoreiveistä ”liminaalisuuden tilana. Heleniuksen kuvaus reiveistä sanoittaa sen, miten koen pelimaailmojen toimivan Kyborgikesässä. Lainaan Heleniusta:
”Siellä versoo utopistisia mahdollisuuksia. Halua joka irtaantuu normeista ja kaartaa kohti saavuttamattomia, kiellettyjäkin suuntia.”
Kyborgikesän kappaleet on numeroitu binäärisesti 0010, 0100 jne. Kappalenumerointi luo kehyksen, suorastaan määräyksen ja lain, että hyväksyttävästi olemassa voi olla vain joko 0 tai 1. Ne ovat kiveen hakattuja entiteettejä ilman välimuotoja, nollasta ei voi siirtyä ykköseen tai toisinpäin. Liike niiden välillä on binäärijärjestelmän aka heteronormatiivisuuden kauhu.
"Klassinen mekaniikka esittää, että ollaksesi tiettyä sukupuolta sinun on oltava aina ollutkin sitä, ja näin ollen kaapista tuleminen muuttaa menneisyyttä, ujuttaa sen alle epävakaan kerrostuman harmaata kohinaa."
Ja edellisen vuoksi, muun muassa, ollaan tilanteessa, jossa runojen puhuja on tilanteessa jossa hänen murrosikänsä "saapuu Irlannista romanialaisen lääkärin reseptillä.”
Kyborgikesä on henkilökohtainen ja rohkea kokoelma, jossa kyborgius on vastarinnan muoto, normatiivisuutta pakeneva ja scifi-maailmoilla itseään kasvattava.
Kybogikesän herättämä vieraus, huomaan, rinnastuu lukiessani tilanteeseen, jossa henkilö kokee oman sukupuolensa vääräksi. Minuun siirretään ihoa, syntyy hylkimisreaktioita, mutta samalla osa uudesta ihosta tarttuu ja kiinnittyy. Saan kiinni jostakin, jota on vaikea/mahdoton sanoittaa ja osin kyse lienee myös kielen riittämättömyydestä.
Siltalan kieli liikkuu erilaisten maailmoiden välillä, hinkkaa uutta. Niin tehdessään saa aikaan purkauksia, räjähtelee. Syntyy sellaista, mitä ei ole ennen ollut.
Vähemmän puhutaan siitä, että kirja oli niin nerokas, että lukija ei yltänyt sen tasolle. Vika kun ei välttämättä ole kirjassa vaan lukijassa. Muistatte varmaan sen Rachel Cuskin jutun siitä, miten häntä huvittaa, kun joku antaa Dantelle yhden tähden.
En voi väittää, että Kyborgikesä olisi mun juttu, mutta siitä huolimatta väitän vahvasti, että se on varsin hieno teos.
Siltala kuvaa transitioprosessia pelimaailman ja sen käsitteiden kautta. En tiedä pelimaailmoista oikein mitään, joten minulla jää paljon ymmärtämättä. Se ei edelleenkään tarkoita, että Kyborgikesä olisi huono, vaan "vika" on minussa. Ja vaikka en ymmärrä ollenkaan kaikkea, ymmärrän pelimaailmojen tärkeyden Kyborgikesän puhujalle. Ymmärrän ne paikkoina, joissa saa olla niin kuin on.
Mirva Helenius kirjoittaa teknoa käsittelevässä artikkelissaan (Nuori Voima 4/2025) Sara Ahmedin ajatteluun pohjautuen teknoreiveistä ”liminaalisuuden tilana. Heleniuksen kuvaus reiveistä sanoittaa sen, miten koen pelimaailmojen toimivan Kyborgikesässä. Lainaan Heleniusta:
”Siellä versoo utopistisia mahdollisuuksia. Halua joka irtaantuu normeista ja kaartaa kohti saavuttamattomia, kiellettyjäkin suuntia.”
Kyborgikesän kappaleet on numeroitu binäärisesti 0010, 0100 jne. Kappalenumerointi luo kehyksen, suorastaan määräyksen ja lain, että hyväksyttävästi olemassa voi olla vain joko 0 tai 1. Ne ovat kiveen hakattuja entiteettejä ilman välimuotoja, nollasta ei voi siirtyä ykköseen tai toisinpäin. Liike niiden välillä on binäärijärjestelmän aka heteronormatiivisuuden kauhu.
"Klassinen mekaniikka esittää, että ollaksesi tiettyä sukupuolta sinun on oltava aina ollutkin sitä, ja näin ollen kaapista tuleminen muuttaa menneisyyttä, ujuttaa sen alle epävakaan kerrostuman harmaata kohinaa."
Ja edellisen vuoksi, muun muassa, ollaan tilanteessa, jossa runojen puhuja on tilanteessa jossa hänen murrosikänsä "saapuu Irlannista romanialaisen lääkärin reseptillä.”
Kyborgikesä on henkilökohtainen ja rohkea kokoelma, jossa kyborgius on vastarinnan muoto, normatiivisuutta pakeneva ja scifi-maailmoilla itseään kasvattava.
Kybogikesän herättämä vieraus, huomaan, rinnastuu lukiessani tilanteeseen, jossa henkilö kokee oman sukupuolensa vääräksi. Minuun siirretään ihoa, syntyy hylkimisreaktioita, mutta samalla osa uudesta ihosta tarttuu ja kiinnittyy. Saan kiinni jostakin, jota on vaikea/mahdoton sanoittaa ja osin kyse lienee myös kielen riittämättömyydestä.
Siltalan kieli liikkuu erilaisten maailmoiden välillä, hinkkaa uutta. Niin tehdessään saa aikaan purkauksia, räjähtelee. Syntyy sellaista, mitä ei ole ennen ollut.
December 8, 2025
"Violetti nanokuituhaarniska ympäröi minua kuin teknisesti kehittynyt syli tai tyynymaja. Lapsuuden radioaktiivinen luolasto kuhisee tyhjiöön sopeutuneita loisia. Gammasäteilystä, gluoniplasmasta, pimeästä energiasta, fraktaalituhkasta – niistä on pienet tytöt tehty."
Aura Siltalan esikoisrunoteos pureutuu mm. identiteetin, sukupuolen ja transition teemoihin tekniikka-, peli- ja tiedekuvastoa hyödyntäen ja siitä ammentaen.
En lue hirveästi suomalaista runoutta (tai runoutta ylipäätänsä), mutta tämä teos ja sen queer-teemat kiinnostivat minua, joten lainasin sen isosisarukseltani. Teoksen jotkut runot olivat paikoittain haastavia minulle – erityisesti ne, joissa oli paljon minulle vierasta tiede- ja tech-sanastoa – mutta yleisesti ottaen pidin tästä kokoelmasta ja siitä, miten Siltala hyödyntää scifi-tunnelmaa käsitelläkseen hyvin inhimillisiä teemoja, kuten sukupuolta, mielenterveysongelmia, syömishäiriöitä, seksiä, kehollisuutta ja tässä maailmassa elämistä transihmisenä. Kirjan tunnelma säilyy ensimmäisestä runosta viimeiseen, ja vaikka jotkut runot olivat minulle hankalia ymmärtää, pidin silti niiden tunnelmasta ja Siltalan tavasta kuvata ja kertoa.
Se, miten Siltala hyödyntää kyborgikuvastoa teoksessaan ja viittaa paljon peleihin, pelimekaniikkoihin ja pelimaailmojen luonteeseen tuo sukupuolen kuvaukseen omanlaisensa kiehtovan ulottuvuuden. Useaan otteeseen hän kuvaa sukupuolta pelinä – eräässä suosikkilainauksessani hän kirjoittaa, että sukupuoli "on peli jota kaikki pakotetaan pelaamaan" ja toisessa hän kuvailee sitä "matkimispelinä" jonka hän haluaa läpäistä. Sukupuoli esiintyy kiehtovan keinotekoisena, matriisina joka ohjailee meitä kaikkia ja jossa voi, yhteiskunnan näkökulmasta, onnistua tai epäonnistua. Pidin kinnostavana sitä, miten Siltala kuvasi transnaisen kokemuksia misogyniasta ja siitä, miten oman identiteetin vahvistuessa ja oman sukupuoliperformanssin muuntuessa omaa identiteettiä kuvastavammaksi kuin aiemmin, tulee mukanaan myös monia kamalia juttuja. Hän kirjoittaa mm. seuraavasti: "Oi alkuperäinen, modaamaton halveksinta, misogynian arvovaltainen vaniljaversio, joka tunnustaa ja palkitsee näkemäni vaivan. Olen onnistunut jäljittelemään oikeaa ihmistä. Läpäisen Turingin testin."
Pidin teoksen sukupuolikuvauksessa myös siitä, miten Siltala kuvaa pinttyneitä sukupuolinormeja ja sitä, mitä esimerkiksi pojilta tai tytöiltä odotetaan ja miten eri tavoilla heidät kasvatetaan. Kuvatessaan poikien kasvattamista ja opastamista, hän kirjoittaa: "Jäyhät isät, liikunnanopettajat, tietäväiset psykiatrit – heissä on jotain yhtä vierasta ja karmeaa kuin viruksissa, painava hiljainen käsi reidellä tai olkapäällä, veistetyt, seinämäiset kasvot, "rennot" tai "samastuttavat" vitsit, jotka poikkeuksetta härmistyvät käskyiksi: ole näin, naura näin, kanna vaivaantunut hailakka poikuutesi näin. On vaikeaa antaa itselleen anteeksi, että mukautui senkään verran kuin mukautui." Tämä oli yksi kirjan mieleenpainuvimmista pätkistä, ja kohta, jonka luin useampaan utteeseen.
Cis-naisena en tietenkään voi samaistua kaikkeen mistä Siltala kirjoittaa, mutta siinä, miten hän kuvasi mielenterveyttä ja masennusta oli paljon samaistuttavaa. Pidin erityisesti tästä kohdasta: "Tämän jälkeen yksinolo humahtaa auki kuin riisuisi avaruuspuvun. Fraasi 'purskahtaa itkuun' tuntui aiemmin liioitellulta, nyt näen sen mielen. Valitsen suunnan ja vain kävelen kunnes pääsen pois elämästäni." Ajatus omasta elämästä pakenemisesta, pois kävelemisestä, esiintyi kirjassa useammankin kerran, mikä toi runojen välillä mukavaa sanallista jatkuvuutta.
Suosittelisin tätä teosta ilolla. En ole mikään suurin runoasiantuntija, enkä osaa analysoida tätä teosta arviossani mitenkään sen syvällisemmin, mutta koen, että se on vahva, mielenkiintoinen ja näkökulmaltaan virkistävä esikoisrunoteos. Lukisin ilolla enemmänkin Siltalan teoksia.
Aura Siltalan esikoisrunoteos pureutuu mm. identiteetin, sukupuolen ja transition teemoihin tekniikka-, peli- ja tiedekuvastoa hyödyntäen ja siitä ammentaen.
En lue hirveästi suomalaista runoutta (tai runoutta ylipäätänsä), mutta tämä teos ja sen queer-teemat kiinnostivat minua, joten lainasin sen isosisarukseltani. Teoksen jotkut runot olivat paikoittain haastavia minulle – erityisesti ne, joissa oli paljon minulle vierasta tiede- ja tech-sanastoa – mutta yleisesti ottaen pidin tästä kokoelmasta ja siitä, miten Siltala hyödyntää scifi-tunnelmaa käsitelläkseen hyvin inhimillisiä teemoja, kuten sukupuolta, mielenterveysongelmia, syömishäiriöitä, seksiä, kehollisuutta ja tässä maailmassa elämistä transihmisenä. Kirjan tunnelma säilyy ensimmäisestä runosta viimeiseen, ja vaikka jotkut runot olivat minulle hankalia ymmärtää, pidin silti niiden tunnelmasta ja Siltalan tavasta kuvata ja kertoa.
Se, miten Siltala hyödyntää kyborgikuvastoa teoksessaan ja viittaa paljon peleihin, pelimekaniikkoihin ja pelimaailmojen luonteeseen tuo sukupuolen kuvaukseen omanlaisensa kiehtovan ulottuvuuden. Useaan otteeseen hän kuvaa sukupuolta pelinä – eräässä suosikkilainauksessani hän kirjoittaa, että sukupuoli "on peli jota kaikki pakotetaan pelaamaan" ja toisessa hän kuvailee sitä "matkimispelinä" jonka hän haluaa läpäistä. Sukupuoli esiintyy kiehtovan keinotekoisena, matriisina joka ohjailee meitä kaikkia ja jossa voi, yhteiskunnan näkökulmasta, onnistua tai epäonnistua. Pidin kinnostavana sitä, miten Siltala kuvasi transnaisen kokemuksia misogyniasta ja siitä, miten oman identiteetin vahvistuessa ja oman sukupuoliperformanssin muuntuessa omaa identiteettiä kuvastavammaksi kuin aiemmin, tulee mukanaan myös monia kamalia juttuja. Hän kirjoittaa mm. seuraavasti: "Oi alkuperäinen, modaamaton halveksinta, misogynian arvovaltainen vaniljaversio, joka tunnustaa ja palkitsee näkemäni vaivan. Olen onnistunut jäljittelemään oikeaa ihmistä. Läpäisen Turingin testin."
Pidin teoksen sukupuolikuvauksessa myös siitä, miten Siltala kuvaa pinttyneitä sukupuolinormeja ja sitä, mitä esimerkiksi pojilta tai tytöiltä odotetaan ja miten eri tavoilla heidät kasvatetaan. Kuvatessaan poikien kasvattamista ja opastamista, hän kirjoittaa: "Jäyhät isät, liikunnanopettajat, tietäväiset psykiatrit – heissä on jotain yhtä vierasta ja karmeaa kuin viruksissa, painava hiljainen käsi reidellä tai olkapäällä, veistetyt, seinämäiset kasvot, "rennot" tai "samastuttavat" vitsit, jotka poikkeuksetta härmistyvät käskyiksi: ole näin, naura näin, kanna vaivaantunut hailakka poikuutesi näin. On vaikeaa antaa itselleen anteeksi, että mukautui senkään verran kuin mukautui." Tämä oli yksi kirjan mieleenpainuvimmista pätkistä, ja kohta, jonka luin useampaan utteeseen.
Cis-naisena en tietenkään voi samaistua kaikkeen mistä Siltala kirjoittaa, mutta siinä, miten hän kuvasi mielenterveyttä ja masennusta oli paljon samaistuttavaa. Pidin erityisesti tästä kohdasta: "Tämän jälkeen yksinolo humahtaa auki kuin riisuisi avaruuspuvun. Fraasi 'purskahtaa itkuun' tuntui aiemmin liioitellulta, nyt näen sen mielen. Valitsen suunnan ja vain kävelen kunnes pääsen pois elämästäni." Ajatus omasta elämästä pakenemisesta, pois kävelemisestä, esiintyi kirjassa useammankin kerran, mikä toi runojen välillä mukavaa sanallista jatkuvuutta.
Suosittelisin tätä teosta ilolla. En ole mikään suurin runoasiantuntija, enkä osaa analysoida tätä teosta arviossani mitenkään sen syvällisemmin, mutta koen, että se on vahva, mielenkiintoinen ja näkökulmaltaan virkistävä esikoisrunoteos. Lukisin ilolla enemmänkin Siltalan teoksia.
October 20, 2025
Hyppäsin tämän varausjonoon vain otsikon takia, tietämättä sen kummemmin, mitä olisi luvassa. Käyttää kieltä yhdistellen yllättäviäkin domaineja toisiinsa. Samaan aikaan vieras, tulkkia kaipaava ja yhtäkkiä vuosien takaa tuttu. "Hei, tää puhuu kieltä, jota me kaikki sillon viistoista vuotta sitten puhuttiin.". Joitain tosi pysäyttäviä lauseita ja ajatuskuvioita.
January 18, 2026
kvääriä runoutta transitiosta, sukupuolirooleista ja nuoruuden kivuista videopeli- ja netti- ja scifisanastolla, what's not to like
Itgirl niin kuin siinä mielessä että käyttää it/its. (s. 57)
Itgirl niin kuin siinä mielessä että käyttää it/its. (s. 57)
March 8, 2026
"Patriarkaatin pelimoottori renderöi minut maailmaan, ja ainoaksi vaihtoehdokseni käyttää hyväkseni siitä löytämiäni vuotoja ja taitoksia, siinä loisivia vapauden aihioita kuin speedrunissa jossa Nintendon intentiot runnotaan tunnistamattomiksi."
Kyborgikesässä oli jotain huumaavaa, sillä tavalla, että luin ensin aivan liian nopeasti (ns. speedrun any%). New game+ oli kuitenkin aloitettava heti ja etsivät kaikki easter eggit. En edes ole kummoinen gamer, mutta polygonien ja pikseleiden hehkussa oli Siltalan opastuksella kaunista vaeltaa.
Virtuaalisen yhdistyminen kvääriyteen ja transitioprosessiin on jotenkin hyvin luonnollista. Silikoonipohjaiset teräsihot ja glitchaavat törmäykset siirtävät lukijan neonvärejä sykkivään rakkauden kesään ja toisaalta Alien-elokuvien xenomorfiseen groteskiuteen.
Nörttikuvaston lisäksi Siltala hyödyntää oivaltavasti myös mustekala- ja meduusavertauksia kuvatessaan liukasta todellisuutta. Ompahan mukana myös mikroessee siitä Hokusain Kalastajan vaimon unesta - Siltala ei siis varsinaisesti kursaile mitä tulee elämän eroottiseen dimensioon, sekin tuodaan esille glitterperhosista kaulapantoihin.
Siltala sovittelee siis raa'an todellisuuden päälle häikäilettömästi kvääriä virtuaalisuutta ja moneuden virtaavuutta. Kieli on yhdistelmä hykerryttävää tumblria ja astronomisten sfäärien fraktaaleja.
Aura Siltala poetry collection vol. 2 release date???
Kyborgikesässä oli jotain huumaavaa, sillä tavalla, että luin ensin aivan liian nopeasti (ns. speedrun any%). New game+ oli kuitenkin aloitettava heti ja etsivät kaikki easter eggit. En edes ole kummoinen gamer, mutta polygonien ja pikseleiden hehkussa oli Siltalan opastuksella kaunista vaeltaa.
Virtuaalisen yhdistyminen kvääriyteen ja transitioprosessiin on jotenkin hyvin luonnollista. Silikoonipohjaiset teräsihot ja glitchaavat törmäykset siirtävät lukijan neonvärejä sykkivään rakkauden kesään ja toisaalta Alien-elokuvien xenomorfiseen groteskiuteen.
Nörttikuvaston lisäksi Siltala hyödyntää oivaltavasti myös mustekala- ja meduusavertauksia kuvatessaan liukasta todellisuutta. Ompahan mukana myös mikroessee siitä Hokusain Kalastajan vaimon unesta - Siltala ei siis varsinaisesti kursaile mitä tulee elämän eroottiseen dimensioon, sekin tuodaan esille glitterperhosista kaulapantoihin.
Siltala sovittelee siis raa'an todellisuuden päälle häikäilettömästi kvääriä virtuaalisuutta ja moneuden virtaavuutta. Kieli on yhdistelmä hykerryttävää tumblria ja astronomisten sfäärien fraktaaleja.
Aura Siltala poetry collection vol. 2 release date???
Read
January 12, 2026aluks kammoksuin anglismeja ja tumblr-kielen särähdyksiä mut kai ne jotenki sopi tähän scifi-tunnelmaan. pelireferenssit meni aika ohi mutta tykkäsin ajatuksesta pelimapin glitchaaville reunamille menemisestä sukupuolen rajojen koettelemisen vertauskuvana
November 28, 2025
Tämä oli niin hyvin kirjoitettu kuvaus transitiosta, että tällainen vanha cis-nainenkin ymmärsi. Tosin viittaukset pelimaailmaan jäivät osin hämäriksi. Siltalan ilmaisu on raikasta ja omintakeista ja vilpittömän suoran oloista. Toivottavasti tämä esikoisteos käännetään myös muille kielille.
February 23, 2026
"Läsnäolomme saa kaikki tietoisiksi toisten mielten ongelmasta."
Displaying 1 - 9 of 9 reviews