Tositapahtumiin pohjautuva esikoisromaani viinakauppiaasta, tehdasyhteisöstä ja verisestä konfliktista 1950-luvun Itä-Suomessa.
Romaninainen Hilja ryhtyy myymään pimeää viinaa sotatraumoista ja alkoholin säätelystä kärsiville työläisille pitääkseen itsensä ja pienen, sairastelevan poikansa leivässä. Vuosien saatossa Hilja luo laittomasta viinakaupasta tuottoisan liiketoimen ja nousee tehdaskylässä asemaan, jota ei hänen kaltaiselleen sallita. Kylästä tulee laittoman viinakaupan keskus.
Kun viinakaupan lieveilmiöt alkavat toden teolle uhata pitäjän rauhaa, kyläläiset päättävät, että romaneista on päästävä eroon, keinolla millä hyvänsä.
Esikoisromaani romaneista, heihin kohdistuvasta vihasta, yhteisön voimasta, muukalaisvihasta, kateudesta ja sodista vielä toipumaan kykenemättömistä miehistä (ja naisista), jotka etsivät lohtua yskänlääkkeestä, tupakasta ja pimeästä viinasta. Mieltäni lämmitti erityisesti lasten ja nuorten välinen solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. Erinomainen tosipohjainen kertomus.
Tässä oli paljon samaa henkeä kuin Markus Nummen Käräjissä ja tietysti myös juoni sukelsi samaan suuntaan. Kirjailija oli, luultavasti tarkoituksella, viisaasti valinnut olla korostamatta liikaa ihmisten fyysisiä ja kulttuurisiakaan eroja. Koska kirjaa ei voi nähdä, syntyi ainakin itselleni usein erikoinen ulkoa katselemisen kokemus: rasismi, erilaisuuden pelko näyttäytyi täysin järjesttömänä, koska ulkoiset merkit oli riisuttu tai olisi pitänyt itse pään sisällä rakentaa.
Susanna Åken romaania Eläjä on tänä syksynä kehuttu oikein urakalla, ja samaan joukkoon liityn minäkin. Pyöristän kolme ja puoli tähteä neljään siitä hyvästä, että pidän Eläjää todella hyvänä lukuromaanina, joka ainakin täällä Pohjois-Karjalassa on kiinnostanut lukijoita valtavasti.
Ja miksipä ei olisi, perustuuhan sen tapahtumat todelliseen elämään Lieksassa 1950-luvulla. Sota on ohi ja ihmiset rakentavat elämäänsä uusille jengoille. Romani Hiljalle keino selviytyä ja päästä elämässä eteenpäin on ryhtyä myymään viinaa salassa. Ja kun kauppa käy, nousee Hilja ajan kuluessa pienessä kylässä korkeampaan asemaan. Sehän ei kaikille sovi. Yhteisö joutuu pohtimaan myös omaa moraaliaan, monelta kantilta.
Åke on kirjoittanut hyvän, juonivetoisen tarinan, jonka hahmot eivät jää yksiulotteisiksi. Aikaisempi kokemus tv-käsikirjoittajana näkyy, niin "kuvauksellisia" kohtauksia tarinassa on. Ihan lopussa tiukin ote vähän löystyy ja kaikkia kerronnallisia mahdolllisuuksia ei minusta käytetä, mutta pieni miinus se vain on.
Ensimmäinen lukemani romaani, missä pääosassa on romaninainen ja hänen perheensä, toki koko pieni kyläyhteisö monine hahmoineen ja tragedioineen ovat ikään kuin toisessa pääroolissa.
Olisi mielenkiintoista tietää enemmän kirjoittajasta, onko hänellä yhteyksiä romanikulttuuriin ja mitä esim. joku romaniluliha ajattelee, miten tulkitsee tarinaa.
Åkella on hyvä tarinankertojan taito, teksti on uskottavaa riippumatta tulokulmasta (lapsi, aikuinen, mies, nainen, valkolainen, romani). Tykkäsin. Ja BookBeatin lukija (Örn?) oli hyvä tähän.
Todella hyvä ja taidokkaasti kirjoitettu kirja, joka kuvataan usean eri henkilön kautta ja monessa eri aikajatkumossa. Teos voi mennä helposti sekavaksi tällaisesta, mutta tämä teos pitää kaiken taidokkaasti koossa. Myös erilaiset hahmot on kuvattu hyvin sekä erilaisiksi eikä kukaan hahmoista tunnu teennäiseltä, mikä on erityisen vaativaa, kun yksi hahmoista on teiniksi kasvava lapsi.