What do you think?
Rate this book
Yö joka lankesi yllemme
Väkevä esikoisteos sodasta, jonka olisi pitänyt olla mahdoton.
2020-luvun lopulla kansainvälinen tilanne kiristyy, kun Kiina saartaa Taiwanin ja Venäjä kutsuu joukkonsa Suomen rajalle. NATO-maiden ja Yhdysvaltojen kipuillessa idän ja lännen välillä on Suomi pian pakotettu aloittamaan epävirallisen liikekannallepanon.
Myös turkulainen opettajaopiskelija Kaarlo saa käskyn rintamalle. Joukkueenjohtajien, Sampon ja Petran, alaisuudessa Kaarlo johtaa ryhmäänsä, johon kuuluvat mm. vakavamielinen Noora, ylirento Santanen, alakuloisuuteen taipuvainen Karim, lapsena huostaanotettu Arlboro sekä Sysimetsä, lahtelainen hyvässä ja pahassa.
Mikko Koho kirjoittaa henkeäsalpaavasti sodan mielettömyydestä ja sen vaatimasta hinnasta. Taistelut langettavat ihmisten ylle paineen, joka ei hellitä oli sitten rintamalla pimeyden sydämessä tai lomilla kaukana Turussa.
”Edessä kymmenet kranaatit laskeutuvat taivaalta räjähtäen maassa ja puissa. Putoavien pisaroiden suunta muuttuu ja paineaallot vihmovat kuin pyörremyrsky ojan yli. Kaarlo huomaa puristavansa ojanreunaa. Se murenee käsiin kuin mieli.”
"Yö joka lankesi yllemme on vahvoihin henkilöhahmoihin luottava toiminnallinen sotaromaani tilanteesta, jonka olisi toivonut pysyvän painajaisena.
Mikko Koho (s. 1992) opiskelee luovaa kirjoittamista ja poliittista historiaa Turun yliopistossa. Yö joka lankesi yllemme on hänen esikoisromaaninsa. Sotilasarvoltaan Koho on alikersantti ja suoritti varusmiespalvelustaan panssarijääkärinä Kymen Jääkäripataljoonassa, kunnes olkapää lähetti hänet varareserviin.
2020-luvun lopulla kansainvälinen tilanne kiristyy, kun Kiina saartaa Taiwanin ja Venäjä kutsuu joukkonsa Suomen rajalle. NATO-maiden ja Yhdysvaltojen kipuillessa idän ja lännen välillä on Suomi pian pakotettu aloittamaan epävirallisen liikekannallepanon.
Myös turkulainen opettajaopiskelija Kaarlo saa käskyn rintamalle. Joukkueenjohtajien, Sampon ja Petran, alaisuudessa Kaarlo johtaa ryhmäänsä, johon kuuluvat mm. vakavamielinen Noora, ylirento Santanen, alakuloisuuteen taipuvainen Karim, lapsena huostaanotettu Arlboro sekä Sysimetsä, lahtelainen hyvässä ja pahassa.
Mikko Koho kirjoittaa henkeäsalpaavasti sodan mielettömyydestä ja sen vaatimasta hinnasta. Taistelut langettavat ihmisten ylle paineen, joka ei hellitä oli sitten rintamalla pimeyden sydämessä tai lomilla kaukana Turussa.
”Edessä kymmenet kranaatit laskeutuvat taivaalta räjähtäen maassa ja puissa. Putoavien pisaroiden suunta muuttuu ja paineaallot vihmovat kuin pyörremyrsky ojan yli. Kaarlo huomaa puristavansa ojanreunaa. Se murenee käsiin kuin mieli.”
"Yö joka lankesi yllemme on vahvoihin henkilöhahmoihin luottava toiminnallinen sotaromaani tilanteesta, jonka olisi toivonut pysyvän painajaisena.
Mikko Koho (s. 1992) opiskelee luovaa kirjoittamista ja poliittista historiaa Turun yliopistossa. Yö joka lankesi yllemme on hänen esikoisromaaninsa. Sotilasarvoltaan Koho on alikersantti ja suoritti varusmiespalvelustaan panssarijääkärinä Kymen Jääkäripataljoonassa, kunnes olkapää lähetti hänet varareserviin.
477 pages, Hardcover
Published October 2, 2025
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
October 6, 2025
Kerrassaan upea kirja. Sotakirjallisuutta paljon kuluttavana itselleni tärkeää on, että sodankäynnin kuvaus kirjassa on todentuntuista. Mielestäni sodan vaikutuksia ja sen aiheuttamia tuntemuksia ei voi käsitellä kunnolla ilman teknisen puolen täsmällistä ja realistista kuvausta. Tässä kirjoittaja onnistuu erinomaisesti.
Kirja ei ole kuitenkaan teknotrilleri vaan ennen kaikkea hahmovetoinen romaani sodasta. Kirjan suurin vahvuus ovatkin sen lukuisat henkilöhahmot, jotka tuntuvat todellisilta ja eläviltä kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Heidän huumorinsa huvittaa, heidän surunsa ja tuskansa tuntuu välittömästi.
PS: avoimuuden vuoksi mainittakoon, että olen toiminut kirjan esilukijana.
Kirja ei ole kuitenkaan teknotrilleri vaan ennen kaikkea hahmovetoinen romaani sodasta. Kirjan suurin vahvuus ovatkin sen lukuisat henkilöhahmot, jotka tuntuvat todellisilta ja eläviltä kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Heidän huumorinsa huvittaa, heidän surunsa ja tuskansa tuntuu välittömästi.
PS: avoimuuden vuoksi mainittakoon, että olen toiminut kirjan esilukijana.
April 21, 2026
Myönnettäköön että tuskin olisin tällaista sotakirjaa lähtenyt muuten lukemaan ellen olis pari kertaa ryypiskellyt tän kirjailijan kanssa. Yllätyin kuitenkin ihan positiivisesti.
Ensinnäkin tällaisen untuvikon näkökulmasta oli todella iso plussa, että puolustussanastosta oli koottu lyhyehkö, mutta erittäin kattava sanakirja selityksineen tarinan loppuun. Tää auttoi mua hahmottamaan paljon kerronnan kulkua ja juonenkäänteitä, sekä näiden käänteiden merkityksiä tarinalle. Joissakin kohdin oli pakko myöntää, että tarkat paikkoihin sidotut etenemiset eri kuvailuineen eivät itselleni tuoneet juurikaan lisäarvoa, joten välillä lukeminen meni zone outtaamisena. Ymmärrän kuitenkin tarpeen sitoa näin hypoteettiseen skenaarioon perustuva tarina paikkoihin todentuntuisuuden lisäämiseksi, ja kerronta oli kanssa sen verran sujuvaa ja helppoa, että pari sivua vähän ulapalla oloa ei ärsyttänyt.
Hahmoja oli luonnollisesti tosi paljon ja mitään kovinkaan suurta yhteyttä kenenkään kanssa ei oikein pystynyt muodostamaan, mutta en tiedä oliko sellainen hahmoihin kiintyminen välttämättä tässä tarinassa nyt muutenkaan se pääasia. Aika tapahtumapainotteinenhan tää kirja oli, vaikka henkilöiden tajunnanvirran ja keskinäisten dialogien kautta käsiteltiin myös sodan psykologisia aspekteja. Tätä oli mun mielestä ihan sopivissa määrin, koska näin intensiivisessä, taisteluhetkiä kuvaavassa kirjassa olisi jopa aika outoa että keskityttäisiin sivukaupalla myös johonkin henkiseen taisteluun. Oli kuitenkin kiva, miten laajasti erilaisia henkilöitä oltiin sisällytetty mukaan, ja miten näiden keskinäisten persoonien ja taustojen väliset dynamiikat oltiin nivottu tarinaan.
Musta tuntui että tää parani loppua kohden. Sodan raadollisuus ja kolkkous huokuivat etenkin kirjan loppupuolelta asioiden eskaloituessa, ja tykkäsin lopusta erittäin paljon. Pidin myös siitä että tässä tehtiin pari ehkä vähän epätavanomaista liikettä olennaisimpien päähenkilöiden osalta, se piti tarinan kiinnostavana. En liikaa halua spoilata, mutta ehdin jo pelätä että tässä olisi jonkinlainen loppu hyvin kaikki hyvin-lopetus, mutta Koho oli kyllä kirjoittanut tarinan onnistuneesti päätökseen, jättäen sitä kuitenkin sopivasti auki - ehkä mahdollista jatkoa varten?
Kaiken kaikkiaan tosi vaikuttava esikoisteos, ei todella uskoisi että tämä oli Kohon eka kirja! Tuskinpa kuitenkaan viimeinen.
Ensinnäkin tällaisen untuvikon näkökulmasta oli todella iso plussa, että puolustussanastosta oli koottu lyhyehkö, mutta erittäin kattava sanakirja selityksineen tarinan loppuun. Tää auttoi mua hahmottamaan paljon kerronnan kulkua ja juonenkäänteitä, sekä näiden käänteiden merkityksiä tarinalle. Joissakin kohdin oli pakko myöntää, että tarkat paikkoihin sidotut etenemiset eri kuvailuineen eivät itselleni tuoneet juurikaan lisäarvoa, joten välillä lukeminen meni zone outtaamisena. Ymmärrän kuitenkin tarpeen sitoa näin hypoteettiseen skenaarioon perustuva tarina paikkoihin todentuntuisuuden lisäämiseksi, ja kerronta oli kanssa sen verran sujuvaa ja helppoa, että pari sivua vähän ulapalla oloa ei ärsyttänyt.
Hahmoja oli luonnollisesti tosi paljon ja mitään kovinkaan suurta yhteyttä kenenkään kanssa ei oikein pystynyt muodostamaan, mutta en tiedä oliko sellainen hahmoihin kiintyminen välttämättä tässä tarinassa nyt muutenkaan se pääasia. Aika tapahtumapainotteinenhan tää kirja oli, vaikka henkilöiden tajunnanvirran ja keskinäisten dialogien kautta käsiteltiin myös sodan psykologisia aspekteja. Tätä oli mun mielestä ihan sopivissa määrin, koska näin intensiivisessä, taisteluhetkiä kuvaavassa kirjassa olisi jopa aika outoa että keskityttäisiin sivukaupalla myös johonkin henkiseen taisteluun. Oli kuitenkin kiva, miten laajasti erilaisia henkilöitä oltiin sisällytetty mukaan, ja miten näiden keskinäisten persoonien ja taustojen väliset dynamiikat oltiin nivottu tarinaan.
Musta tuntui että tää parani loppua kohden. Sodan raadollisuus ja kolkkous huokuivat etenkin kirjan loppupuolelta asioiden eskaloituessa, ja tykkäsin lopusta erittäin paljon. Pidin myös siitä että tässä tehtiin pari ehkä vähän epätavanomaista liikettä olennaisimpien päähenkilöiden osalta, se piti tarinan kiinnostavana. En liikaa halua spoilata, mutta ehdin jo pelätä että tässä olisi jonkinlainen loppu hyvin kaikki hyvin-lopetus, mutta Koho oli kyllä kirjoittanut tarinan onnistuneesti päätökseen, jättäen sitä kuitenkin sopivasti auki - ehkä mahdollista jatkoa varten?
Kaiken kaikkiaan tosi vaikuttava esikoisteos, ei todella uskoisi että tämä oli Kohon eka kirja! Tuskinpa kuitenkaan viimeinen.
Displaying 1 - 2 of 2 reviews