Klinikka O

by Johanna Valjakka

Surrealistinen kertomus hoivan ja vallan sekoittumisesta.

Kun Esme ei nuku, hän vaeltaa. Mystisellä tohtori Orellin unihäiriöklinikalla kaikki näyttää olevan hyvin: asiakkaat saavat ensiluokkaista hoitoa ja ravitsevat itseään parhaiden keittiömestareiden herkuilla. Silti jokin ei täsmää. Onko klinikka sitä mitä väittää?

176 pages, Hardcover

First published September 30, 2025

About the author

Johanna Valjakka (s. 2000) on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuudentutkimuksen maisteri. Valjakka rakastaa kieltä ja sillä leikittelyä, ja hän on kiinnostunut psyykestä, kauhusta ja intertekstuaalisuudesta. Klinikka O on hänen esikoisteoksensa.

Reviews

[Eeva · Rating 5 out of 5]

Mikä nokkela ja mukaansatempaava esikoinen suosikkikirjailijaltani! Suosittelen lämpimästi kaikille jotka haluaa nautiskella luovasta sanailusta ja koukuttavasta juonesta..

[Linnea · Rating 5 out of 5]

dystoopinen ja kiehtova. tunnelmaan käsinkosketeltavan unenomainen ja surrealistinen. erityisesti tykkäsin hoivan ja vallan ja niiden rajojen teemoista; olivatko unihäiriöklinikalla olevat ihmiset potilaita vai vankeja? loppupuoli kasas kokonaisuuden aavistuksen liian hätäisesti.

poimin monia lainauksia ylös, esim.

"Maailma on liian sairas, koska apua eivät joskus saa edes kaikista sairaimmat, mutta aina he joilla on eniten rahaa."

"— hänen päänsä sisällä on monia huoneita. Suurimmassa osassa lienee vesivahinko."

"Ongelmat olivat muuttuneet satunnaisista toistuviksi, jatkuviksi, hänen olemassaoloaan määrittäviksi. Seurauksena hän oli aina ylivireessä tai alivireessä. Epävireessä."

"Hän vain tahtoisi olla normaali, mutta normaalius on joustava käsite, ja kuten Esme on huomannut, niin on todellisuuskin."

"– Mitä sinä pelkäät?
– Että kaikki on vain omassa päässäni.
– Niin, suurin osa asioista taitaa ollakin."

"– Luuletko, että olemme vankeja vai potilaita?
– Ei sillä ole väliä. Emme ole vapaita kuitenkaan."

"Yltämällä vaadittuun toimintakykyyn voi piilottaa kaikenlaista, jopa itseltään."

"He jotka haluavat tulla nähdyiksi uskovat mitä tahansa."

[Wilma · Rating 4 out of 5]

Hienoa kielellä leikittelyä! Tuntui, että jokainen lause oli tarkkaan harkittu.

[Eerika · Rating 5 out of 5]

Rakastan! ”Hän voisi ripustaa aivonsa naulaan, ja kun niistä tippuva kudosneste muodostaisi lattialle lätäkön, sekin siivottaisiin hänen puolestaan.” Ah! ❤️‍🔥

[Sofia Lipponen · Rating 5 out of 5]

Tätä kirjaa lukiessa sai todella nautiskella niin suomen kielestä kuin mysteeristä! Jään odottamaan taidokkaan kirjailijan tulevaa tuotantoa…

”Huomautuksia tipahteli vuorotellen, huolimattomasti: Sinusta ei koskaan näkisi päälle päin, kuinka väsynyt olet. Sitten, seuraavana päivänä: Näytät niin väsyneeltä. Ihmiset kai haluavat, että heidän kipunsa tulee nähdyksi ilman, että heidät määritellään sen kautta. Siksi kumpikin huomio tuntui niin pahalta.”

[Jasse Jaatikka · Rating 5 out of 5]

Teos onnistuu samanaikaisesti säilyttämään selkeän linjan ja tarinallisuuden, sekä upottamaan lukijan unenomaiseen surrealismiin. Miellyttävä ja koukuttava lukukokemus, josta huokuu kirjailijan oivaltavuus ja valtava kielellinen älykkyys!

[Lauri Linna · Rating 3 out of 5]

Taitavaa kieltä, kauniita ilmaisuja ja hienon syvälle menevää unen ja ihmisyyden pohdintaa. Jokin tarinassa ei ehkä ihan osunut kohdilleen.

[Ville Verkkapuro]

Great writing and an unique and intriguing story. Everything where it should be, sharp and fun language. Confident.

[Juha Viitanen · Rating 3 out of 5]

"Esikoiskirjailja Johanna Valjakan romaanin miljöö houkuttelee väsynyttä lukijaa. ... Hoitolan kliininen puhtaus yhdistettynä sen veriseen outouteen on kuin elokuvaohjaaja Yorgos Lanthimoksen kuvittelemasta painajaisesta. ... Juoni vetää tarinaa vauhdilla kohti mysteerin loppuratkaisua, joka ei auta minua ymmärtämään romaanin tavoitteita. ... Klinikka O on silti lupaava tapaus. Kirjailija osoittaa siinä taitoa rakentaa surrealistisia tiloja, joita arkirealismiin hukkuva lukija välillä kaipaa."

Yllä olevan kirjoitti Helsingin Sanomien toimittaja ja tuon arvion vuoksi tartuin vuoden 66. kirjaani, Klinikka O:hon, kun sen kirjaston bestsellerhyllyssä näin.

Noin 170-sivuisessa kirjassa on lyhyitä lukuja ja lyhyitä kappaleita, mutta ehkä juuri tuon surrealistisuuden vuoksi se ei ole kauhean nopealukuinen. Selkeä jouni tässä kyllä myös on eli ei tarvitse pelätä lukevansa ihan täyttä surrealistista outoutta.

Balettitanssija Esme herää ilmeisesti sveitsiläiseltä unettomuusklinikalta, jonne hän on tullut hoitoon unettomuuden vuoksi. Esme vain ei ole varma, kauanko hän on ollut klinikalla ja onkohan hän edes klinikalla. Ovatko hän ja muut klinikan asukkaat potilaita vai vankeja? Tätä Esme pohtii ja etsii perusteluita asialle. Toisaalta klinikalla saa vapaasti kulkea omaan ja muiden huoneisiin sekä yhteisiin tiloihin. Asukkaille on tarjolla hemmotteluhoitoja, lääkärin vastaanottoja ja huippukokkien loihtimia ruokia - vähän siis kuin parantolassa olisi. Toisaalta klinikalla ei ole kelloja eikä peilejä eikä sieltä pääse ulos. Myös henkilökunnan tilat ovat aina lukossa ja yhteisissä tiloissa ainoa katsottava TV-ohjelma on klinikallakin asuvan performanssitaiteilijan kokkiohjelma, jonka jaksoja katsotaan päivästä toiseen.

Tämä oli kyllä omalla tavallaan kiehtova ja surrealistisuudestaan huolimatta - tai sen ansiosta - tämä on melko helposti kuviteltavaksi elokuvaksi.

Ja on tässä joitain hienoja ajatuksia ja lauseita, kuten:

"Neste (kaatuneen purkin, JV:n huomautus) pyrkii mahdollisimman suureen aluevaltaukseen kuin imperialisti konsanaan."

"Luuletko, että olemme vankeja vai potilaita? Esme kysyy. Burnis kohauttaa olkiaan. "Ei sillä ole väliä, hän sanoo. "Emme ole vapaita kuitenkaan."

"Rakastamiselle pitäisi löytyä kaikki maailman sanat. Kuoleman edessä jokainen niistä katosi."

Annan tälle 3,2/5
Johanna Valjakka: Klinikka O. 2025.

[Johanna · Rating 5 out of 5]

Kielirakastajan romaani – osuvia, teräviä vertauskuvia, sujuvaa kerrontaa ja virheetön rytmi. Teki mieli sekä ahmia että pysähtyä. Surrealismia just sopivissa määrin + toimivaa konkretiaa + kiinnostavat henkilöt ja niitäkin juuri sopiva määrä.

Tässä oli jotain todella visuaalisesti hivelevää ja onnistunutta. Helposti tämän mitan tekstissä visuaalisten ja konkreettisten elementtien toisteisuus voisi häiritä, mutta nyt se pikemminkin juurrutti kiinni tekstin mielen rajoja koettelevaan todellisuuteen.

Kaunis, vähäeleinen mutta todella tarkkanäköinen kerronta tekee lukijansa hauraaksi. Olin jotenkin tosi herkillä tämän äärellä, siitä kiitos nimenomaan herkkävaistoisen kirjoittajan kielellisille ansioille.

[Linda W.]

Tämä oli oivallinen kirja surrealistiseen uppoutumiseen. Miljöö ja lähtökohta olivat herkulliset ja meiningissä oli jotain samaa kuin Poor things -leffassa. Kirjailija on hienosti osannut luoda sanoilla vainoharhaista ja alitajuntaista tunnelmaa. Kontekstia kaipasi jo hiukan aiemmin kuin milloin sitä sai, mutta se ei haitannut. Lukijalle oli alusta asti selvää että klinikassa on jotain todella mätää, mutta vankeja vai potilaita -pohdinnat olivat silti kutkuttavia. Temaattisesti jäi valitettavasti hiukan ohueksi. En vielä tiedä mitä mieltä olen lopusta, se kyllä sopi kirjan henkeen aika hyvin!

[Julius · Rating 3 out of 5]

2.5/5

tuntuipa kirjan rakenne epätasapainoiselta. pitkä johdattelu ja mysteerin rakentaminen vei suurimman osan (80 %) sivumäärästä. ”huipennus” ja ratkaisu käytiin läpi tosi nopeasti, jotka ois tarjonnu enemmänkin mahdollisuuden syventää juonta eikä lopettaa kirjaa.

onko alle 200 sivua uusi ideaali?

kuitenkin kirja oli kielellisesti miellyttävä, Johannan tulevat teokset ovat varmasti parempia

[Iris Nurminen · Rating 4 out of 5]

Hieno teos! Rikasta kieltä ja hyviä kielikuvia, jotka ei kuitenkaan ollu liian vaikeita tai monimutkasia. Lukijana välillä harhaannuin siitä, mikä on todellista ja mikä ei, mut se tuntu tarinan kannalta tarkotuksenmukaselta. Tykkäsin kans siitä, et en osannu odottaa, mitä seuraavaks tapahtuu.

[A · Rating 3 out of 5]

Ensimmäinen puolikas oli todella vangitsevaa kerrontaa ja hienosti hiiviskelevää psykologista kauhua, mutta lopun trillerimäisyys lässäytti oman lukukokemukseni. Kompromissina kuitenkin kolme tähteä.

[Veikkous · Rating 5 out of 5]

loved it

[Readerwhy]

Kun kirjan nimessä on klinikka, ajatus pahasta herää oitis. Heti teoksen alussa käy myös ilmi, että jotakin outoa on klinikassa, jonne Esme on tullut hoitamaan unettomuuttaan. Tunnelma, jonka Valjakan teos minussa herättää palauttaa mieleeni Tiina Raevaraan romaanin Veri joka suonissasi virtaa - jopa niin, että kuvat, joita Raevaaran teosta lukiessani mieleeni piirtyivät limittyvät nyt Valjakan romaanin kanssa.

Esme on jossakin päin Sveitsiä, tarkempaa tietoa hänellä ei asiasta ole. Hän kärsii paitsi unettomuudesta sen aiheuttamista voimakkaista hallusinaatioista.

”Kaikki mitä näkee ei ole totta, kuten kaikki tosi ei ole nähtävissä.”

Klinikan ikkunat ja parvekelasit ovat iskunkestäviä ja ovet lukittu. Klinikka johtaa tohtori Orelli, joka herättää Esmessä pahoja viboja, mutta Esme ei voi tietää, onko kyse vain hänen kuvitelmistaan.

Valjakka vihjaa niihin syihin, joiden vuoksi Esme on klinikalla. Hän tekee sen taiten ja - kuten myöhemmin käy ilmi - lukijaa harhaan johtamalla. Aluksi vaikuttaa siltä, että kyse voisi olla jonkinlaisesta rangaistuksesta sen vuoksi, että Esme ei ole ollut oikeanlainen tyttö. Valjakan kieli on nasevaa ja hänen lauseensa tarkka.

kiltit tytöt ”nukkuvat kahdeksan tuntia joka yö, heidän nutturansa asettuvat kerralla oikein. Kauniit tytöt eivät puhu rumasti tai ohi suunnsa, he nielaisevat vastalauseensa, syövät lautasmallin mukaan ja mieluusti vähän vähemmän kuin muut. Hyvät tytöt eivät näe pahoja unia, heillä on ehjät sukkahousut ja asiallinen alitajunta, joka ei koskaan piinaa heitä näyillä seksistä.”

Läpi teoksen kulkee pohdinta siitä, ovatko klinikalla olevat potilaita vai vankeja, ja näin käyvät ilmi sekä potilaiden ja vankien väliset yhteydet että heidän erilaiset tilanteensa.

Klinikka O tiiviistyy loppua kohtia ja viimeisillä sivuilla ollaan jo hyvin jännän äärellä.

Hallittu esikoinen, joka pitää otteessaan.

[Verneri · Rating 5 out of 5]

Kirjoittajan rakkaus kieltä kohtaan löytyy näiden kansien välistä, se hyökyy irti sivuilta ja hivelee lukijan mieltä. Tekstin luomat mielikuvat ovat hersyviä, ja lauseita oli ihana lukea yhä uudelleen vaikka ne aukesivatkin ensi lukemalla.

Tarina ja tyyli oli heti alusta saakka hyvin elokuvamainen, ja löysin itseni nopeasti Yorgos Lanthimoksen maailmasta, jopa ennen kuin ymmärsin sen johtuvan tietysti ennen kaikkea The Lobster elokuvasta, ja niiden välisistä ohuenlaisista yhtäläisyyksistä.

Ehdottomasti hieno lukukokemus ja upeaa miten kirjailija on heti esikoisteoksellaan vakiinnuttanut paikkansa hienoimpien kotimaisten kielenkäyttäjien joukossa, en malta odottaa jatkoa...

[Ronja Fröberg · Rating 4 out of 5]

Upeaa kielenkäyttöä ja karmivan kiehtova maailma! Tunnelma oli kloorivesimäistä, eli teennäisen puhdasta. Hahmot eivät tulleet erityisen läheisiksi, mutta samaan aikaan tuntui siltä, ettei se ollut tarinan pääasiallinen pointti. Yllättävät käänteet saivat hämmästymään ja kauhistumaan. Tuntui kuin aivot olisivat olleet tehosekoittimessa, kun tätä luki.

Eli tykkäsin todella!

[Cecilia Ollikainen · Rating 3 out of 5]

3,5 / 5 ⭐️

sukelsin suoraan todella hämmentävään ja kiehtovaan todellisuuteen, jonka kaikista tapahtumista, oikuista, totuudesta tai valheesta ei missään vaiheessa voi olla täysin selvillä. tarkkaan harkittuja lauseita, kriittistä pohdintaa kietoutuneena unenomaiseen tunnelmaan. tosi hieno ja hämmentävä.

[Kirjasagu · Rating 3 out of 5]

3+

Kauniisti kirjoitettu, mutta juoni jäi hieman laihaksi. Teoksen jännite myös karisi sivu sivulta, mitä jäin kaipaamaan. Pidin paljon, miten unenomainen tarina sekoittui realismin kanssa. Mikä on unta vai onko mikään?

[Minttu · Rating 4 out of 5]

4,5 ⭐️ Olin loputtoman väsyny ne päivät ku tätä luin ja musta tuntuu, että se sopi tähän lukukokemukseen hyvin :D Torkahtelin välillä tätä lukiessa ja en tiiä oli jotenki ihan sekopäinen lukukokemus (hyvällä tapaa)

[Hilla · Rating 4 out of 5]

Olipas upottava, karmiva ja samalla kevyt kokemus. Kelluin kielessä ja tunnelmassa.