Klinikka O

by Johanna Valjakka

Surrealistinen kertomus hoivan ja vallan sekoittumisesta.

Kun Esme ei nuku, hän vaeltaa. Mystisellä tohtori Orellin unihäiriöklinikalla kaikki näyttää olevan hyvin: asiakkaat saavat ensiluokkaista hoitoa ja ravitsevat itseään parhaiden keittiömestareiden herkuilla. Silti jokin ei täsmää. Onko klinikka sitä mitä väittää?

176 pages, Hardcover

First published September 30, 2025

About the author

Johanna Valjakka (s. 2000) on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuudentutkimuksen maisteri. Valjakka rakastaa kieltä ja sillä leikittelyä, ja hän on kiinnostunut psyykestä, kauhusta ja intertekstuaalisuudesta. Klinikka O on hänen esikoisteoksensa.

Reviews

[Eeva · Rating 5 out of 5]

Mikä nokkela ja mukaansatempaava esikoinen suosikkikirjailijaltani! Suosittelen lämpimästi kaikille jotka haluaa nautiskella luovasta sanailusta ja koukuttavasta juonesta..

[Wilma · Rating 4 out of 5]

Hienoa kielellä leikittelyä! Tuntui, että jokainen lause oli tarkkaan harkittu.

[Linnea · Rating 4 out of 5]

dystoopinen ja kiehtova. tunnelmaan käsinkosketeltavan unenomainen ja surrealistinen. erityisesti tykkäsin hoivan ja vallan ja niiden rajojen teemoista; olivatko unihäiriöklinikalla olevat ihmiset potilaita vai vankeja? loppupuoli kasas kokonaisuuden aavistuksen liian hätäisesti.

poimin monia lainauksia ylös, esim.

"Maailma on liian sairas, koska apua eivät joskus saa edes kaikista sairaimmat, mutta aina he joilla on eniten rahaa."

"— hänen päänsä sisällä on monia huoneita. Suurimmassa osassa lienee vesivahinko."

"Ongelmat olivat muuttuneet satunnaisista toistuviksi, jatkuviksi, hänen olemassaoloaan määrittäviksi. Seurauksena hän oli aina ylivireessä tai alivireessä. Epävireessä."

"Hän vain tahtoisi olla normaali, mutta normaalius on joustava käsite, ja kuten Esme on huomannut, niin on todellisuuskin."

"– Mitä sinä pelkäät?
– Että kaikki on vain omassa päässäni.
– Niin, suurin osa asioista taitaa ollakin."

"– Luuletko, että olemme vankeja vai potilaita?
– Ei sillä ole väliä. Emme ole vapaita kuitenkaan."

"Yltämällä vaadittuun toimintakykyyn voi piilottaa kaikenlaista, jopa itseltään."

"He jotka haluavat tulla nähdyiksi uskovat mitä tahansa."

[Eerika · Rating 5 out of 5]

Rakastan! ”Hän voisi ripustaa aivonsa naulaan, ja kun niistä tippuva kudosneste muodostaisi lattialle lätäkön, sekin siivottaisiin hänen puolestaan.” Ah! ❤️‍🔥

[Jasse Jaatikka · Rating 5 out of 5]

Teos onnistuu samanaikaisesti säilyttämään selkeän linjan ja tarinallisuuden, sekä upottamaan lukijan unenomaiseen surrealismiin. Miellyttävä ja koukuttava lukukokemus, josta huokuu kirjailijan oivaltavuus ja valtava kielellinen älykkyys!

[Lauri Linna · Rating 3 out of 5]

Taitavaa kieltä, kauniita ilmaisuja ja hienon syvälle menevää unen ja ihmisyyden pohdintaa. Jokin tarinassa ei ehkä ihan osunut kohdilleen.

[Juha Viitanen · Rating 3 out of 5]

"Esikoiskirjailja Johanna Valjakan romaanin miljöö houkuttelee väsynyttä lukijaa. ... Hoitolan kliininen puhtaus yhdistettynä sen veriseen outouteen on kuin elokuvaohjaaja Yorgos Lanthimoksen kuvittelemasta painajaisesta. ... Juoni vetää tarinaa vauhdilla kohti mysteerin loppuratkaisua, joka ei auta minua ymmärtämään romaanin tavoitteita. ... Klinikka O on silti lupaava tapaus. Kirjailija osoittaa siinä taitoa rakentaa surrealistisia tiloja, joita arkirealismiin hukkuva lukija välillä kaipaa."

Yllä olevan kirjoitti Helsingin Sanomien toimittaja ja tuon arvion vuoksi tartuin vuoden 66. kirjaani, Klinikka O:hon, kun sen kirjaston bestsellerhyllyssä näin.

Noin 170-sivuisessa kirjassa on lyhyitä lukuja ja lyhyitä kappaleita, mutta ehkä juuri tuon surrealistisuuden vuoksi se ei ole kauhean nopealukuinen. Selkeä jouni tässä kyllä myös on eli ei tarvitse pelätä lukevansa ihan täyttä surrealistista outoutta.

Balettitanssija Esme herää ilmeisesti sveitsiläiseltä unettomuusklinikalta, jonne hän on tullut hoitoon unettomuuden vuoksi. Esme vain ei ole varma, kauanko hän on ollut klinikalla ja onkohan hän edes klinikalla. Ovatko hän ja muut klinikan asukkaat potilaita vai vankeja? Tätä Esme pohtii ja etsii perusteluita asialle. Toisaalta klinikalla saa vapaasti kulkea omaan ja muiden huoneisiin sekä yhteisiin tiloihin. Asukkaille on tarjolla hemmotteluhoitoja, lääkärin vastaanottoja ja huippukokkien loihtimia ruokia - vähän siis kuin parantolassa olisi. Toisaalta klinikalla ei ole kelloja eikä peilejä eikä sieltä pääse ulos. Myös henkilökunnan tilat ovat aina lukossa ja yhteisissä tiloissa ainoa katsottava TV-ohjelma on klinikallakin asuvan performanssitaiteilijan kokkiohjelma, jonka jaksoja katsotaan päivästä toiseen.

Tämä oli kyllä omalla tavallaan kiehtova ja surrealistisuudestaan huolimatta - tai sen ansiosta - tämä on melko helposti kuviteltavaksi elokuvaksi.

Ja on tässä joitain hienoja ajatuksia ja lauseita, kuten:

"Neste (kaatuneen purkin, JV:n huomautus) pyrkii mahdollisimman suureen aluevaltaukseen kuin imperialisti konsanaan."

"Luuletko, että olemme vankeja vai potilaita? Esme kysyy. Burnis kohauttaa olkiaan. "Ei sillä ole väliä, hän sanoo. "Emme ole vapaita kuitenkaan."

"Rakastamiselle pitäisi löytyä kaikki maailman sanat. Kuoleman edessä jokainen niistä katosi."

Annan tälle 3,2/5
Johanna Valjakka: Klinikka O. 2025.

[Sofia Lipponen · Rating 5 out of 5]

Tätä kirjaa lukiessa sai todella nautiskella niin suomen kielestä kuin mysteeristä! Jään odottamaan taidokkaan kirjailijan tulevaa tuotantoa…

”Huomautuksia tipahteli vuorotellen, huolimattomasti: Sinusta ei koskaan näkisi päälle päin, kuinka väsynyt olet. Sitten, seuraavana päivänä: Näytät niin väsyneeltä. Ihmiset kai haluavat, että heidän kipunsa tulee nähdyksi ilman, että heidät määritellään sen kautta. Siksi kumpikin huomio tuntui niin pahalta.”

[Ville Verkkapuro]

Great writing and an unique and intriguing story. Everything where it should be, sharp and fun language. Confident.

[Linda W.]

Tämä oli oivallinen kirja surrealistiseen uppoutumiseen. Miljöö ja lähtökohta olivat herkulliset ja meiningissä oli jotain samaa kuin Poor things -leffassa. Kirjailija on hienosti osannut luoda sanoilla vainoharhaista ja alitajuntaista tunnelmaa. Kontekstia kaipasi jo hiukan aiemmin kuin milloin sitä sai, mutta se ei haitannut. Lukijalle oli alusta asti selvää että klinikassa on jotain todella mätää, mutta vankeja vai potilaita -pohdinnat olivat silti kutkuttavia. Temaattisesti jäi valitettavasti hiukan ohueksi. En vielä tiedä mitä mieltä olen lopusta, se kyllä sopi kirjan henkeen aika hyvin!

[Iris Nurminen · Rating 4 out of 5]

Hieno teos! Rikasta kieltä ja hyviä kielikuvia, jotka ei kuitenkaan ollu liian vaikeita tai monimutkasia. Lukijana välillä harhaannuin siitä, mikä on todellista ja mikä ei, mut se tuntu tarinan kannalta tarkotuksenmukaselta. Tykkäsin kans siitä, et en osannu odottaa, mitä seuraavaks tapahtuu.

[A · Rating 3 out of 5]

Ensimmäinen puolikas oli todella vangitsevaa kerrontaa ja hienosti hiiviskelevää psykologista kauhua, mutta lopun trillerimäisyys lässäytti oman lukukokemukseni. Kompromissina kuitenkin kolme tähteä.

[Veikkous · Rating 5 out of 5]

loved it

[Johanna · Rating 5 out of 5]

Kielirakastajan romaani – osuvia, teräviä vertauskuvia, sujuvaa kerrontaa ja virheetön rytmi. Teki mieli sekä ahmia että pysähtyä. Surrealismia just sopivissa määrin + toimivaa konkretiaa + kiinnostavat henkilöt ja niitäkin juuri sopiva määrä.

Tässä oli jotain todella visuaalisesti hivelevää ja onnistunutta. Helposti tämän mitan tekstissä visuaalisten ja konkreettisten elementtien toisteisuus voisi häiritä, mutta nyt se pikemminkin juurrutti kiinni tekstin mielen rajoja koettelevaan todellisuuteen.

Kaunis, vähäeleinen mutta todella tarkkanäköinen kerronta tekee lukijansa hauraaksi. Olin jotenkin tosi herkillä tämän äärellä, siitä kiitos nimenomaan herkkävaistoisen kirjoittajan kielellisille ansioille.

[Verneri · Rating 5 out of 5]

Kirjoittajan rakkaus kieltä kohtaan löytyy näiden kansien välistä, se hyökyy irti sivuilta ja hivelee lukijan mieltä. Tekstin luomat mielikuvat ovat hersyviä, ja lauseita oli ihana lukea yhä uudelleen vaikka ne aukesivatkin ensi lukemalla.

Tarina ja tyyli oli heti alusta saakka hyvin elokuvamainen, ja löysin itseni nopeasti Yorgos Lanthimoksen maailmasta, jopa ennen kuin ymmärsin sen johtuvan tietysti ennen kaikkea The Lobster elokuvasta, ja niiden välisistä ohuenlaisista yhtäläisyyksistä.

Ehdottomasti hieno lukukokemus ja upeaa miten kirjailija on heti esikoisteoksellaan vakiinnuttanut paikkansa hienoimpien kotimaisten kielenkäyttäjien joukossa, en malta odottaa jatkoa...

[Kirjasagu · Rating 3 out of 5]

3+

Kauniisti kirjoitettu, mutta juoni jäi hieman laihaksi. Teoksen jännite myös karisi sivu sivulta, mitä jäin kaipaamaan. Pidin paljon, miten unenomainen tarina sekoittui realismin kanssa. Mikä on unta vai onko mikään?

[Minttu · Rating 4 out of 5]

4,5 ⭐️ Olin loputtoman väsyny ne päivät ku tätä luin ja musta tuntuu, että se sopi tähän lukukokemukseen hyvin :D Torkahtelin välillä tätä lukiessa ja en tiiä oli jotenki ihan sekopäinen lukukokemus (hyvällä tapaa)