Ammaar on 14-vuotias ja tietää, ettei enää näe viidettätoista syntymäpäiväänsä. Jos hän ei olisi koskaan joutunut huostaanotetuksi, kuullut Tuonijärven kylästä tai päätynyt perhekotiin, hän olisi saattanut selvitä. Mutta menneitä on turha vatvoa, kun on jo jonkun kellarissa sidottuna.
Jo ennen Ammaarin saapumista Tuonijärven perhekodista oli ehtinyt kadota kolme nuorta, mutta asia ei ollut kiinnostanut ketään. Aikuisten välinpitämättömyyteen löytyi ainakin kolme syytä: 1. Kadonneet olivat poikia eivätkä tyttöjä. 2. Heidät oli jo aikoja sitten leimattu häiriköiksi. 3. He olivat juuri niitä nuoria, joista aikuiset eivät muutenkaan jaksaneet välittää.
Ammaar ei kuitenkaan ollut välinpitämätön. Hän ei ollut antanut asian olla. Ja nyt hän saisi maksaa siitä kalliisti.
Neljäskin katoaa on veret seisauttava rikosmysteeri, jossa kaksi nuorta pääsee karmean rikoksen jäljille. Johtolankoja tutkiessaan Ammaar ja hänen ystävänsä Ida sotkeutuvat yhä syvemmälle Tuonijärven salaisuuksien verkkoon, joka voisi purkautuessaan tuhota ihmiselämiä — mutta myös pelastaa niitä.
On yleisesti tunnustettu totuus, että hatkaan lähtenyt teinipoika ei kiinnosta ketään. Tässä tapauksessa ei silloinkaan, kun jäljettömiin kadonneita on jo kolme.
Kirja yhdistää arvoitusta ratkovat teinit ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Hetkittäin juonenkäänteissä oli pientä kömpelöyttä, mutta kokonaisuus luisti oikein hyvin.
Kirjassa on POC-hahmoja, mikä oli kiva yllätys. Se sivuaa yhteiskunnallisia teemoja ja mielestäni päähenkilö Ammaar on tosi symppis. Miljöö on karmiva ja onnistunut. Jännärimäiset tapahtuvat olivat aika dekkarinmakuisia ja olisin toivonut yliluonnollisempaa (kauhu)elementtiä sivujuonteeksi.
Tykkäsin! Olipa kiva käydä tämän genren puolella välillä erityisesti nuortenkirjallisuuden puitteissa! Osui itselleni juuri sopivaan väliin ajankohtaisesti.
Tosin mainittava on, että en kertaakaan äänikirjan kuuntelemisen aikana miettinyt sitä, että kirja on nuortenkirja. Erityisnoston ansaitsee myös yhteiskunnallinen teema ja asetelma, jotka tekivät tarinasta heti itselleni kiinnostavan. Haluan mainita myös sen, mihin lopputulemaan päähenkilön äidin suhteen tultiin: en normaalisti ole tyhjentävien lopetusten suurin ystävä, mutta tähän tilanteeseen liittyi sen verran iso tunnetaakka, että olen ihan kiitollinen, kun sille saatiin purkuväylä.
Tämmönen perus trilleri. Juoni sopivan selkeä, että pysyy mukana kuka oli kuka jne, mutta tarpeeksi epäselkeä ettei loppuratkaisu ole ilmiselvä. Viihdyttävä, piti otteessaan. Ihan hyvin ilmaistu myös kirjan yhteiskunnallinen sanoma - se, että kun kerran saa "ongelmanuoren" leiman, niin sitten aikuiset ei enää välitä samalla tavalla kuin välittäisivät kenestä tahansa muusta lapsesta.