Millaista on tehdä päätöksiä, kun panoksena on ihmishenki?
Ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä joutuu työssään toistuvasti äärirajoille, tilanteisiin, joissa vaikeita päätöksiä on tehtävä nopeasti, joskus jopa sekunneissa.
Tässä kirjassa hän kuvaa työssään kohtaamiaan vaativia tilanteita, joissa on usein tasapainoteltava ammatillisuuden ja inhimillisyyden välillä. Stressinhallinnan valmentajana hän kertoo, mitä stressaantuneessa kehossa ja mielessä tapahtuu, miten omaa stressitasoaan voi säädellä ja miksi kaikkein tiukimmassakin paikassa on tärkeää olla antamatta kiireen tunteelle valtaa. Kukaan meistä ei pysty välttämään tai hallitsemaan stressiä täysin, mutta kirjan tarinat osoittavat, että pystymme usein toimimaan riittävän hyvin jopa kohtuuttoman raskailta tuntuvissa tilanteissa.
Heini Harve-Rytsälä on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri sekä ensihoitolääketieteen dosentti. Lääkärihelikopterin ensihoitolääkärinä hän on työskennellyt yhdeksän vuotta. Henkisesti haastavan työnsä myötä hän on myös kouluttautunut stressinhallinnan kouluttajaksi ja valmentajaksi. Harve-Rytsälältä on aiemmin julkaistu kirja Helikopterilääkäri (2023), jossa hän kertoo työstään ensihoitolääkärinä ja pohtii työnsä aiheuttamaa tunnetaakkaa ja kummittelemaan jääneitä aaveita.
Suuri kiitos Heinille taas kirjasta - arvokas jatko-osa ensimmäiselle, keskittyen vielä enemmän stressinhallinnan keinoihin ja niiden elinikäiseen oppimiseen. Kirjailija on myös taitava kouluttaja, ja sen pystyy aistimaan myös tämän kirjan sivuilta. Valtava teoreettinen ja käytännön tieto ei aiheuta lukijalle ähkyä, kun se annostellaan sopivina palasina ja maustetaan oman elämän esimerkein. Tärkein viesti on, että kuka tahansa pystyy opettelemaan menetelmiä, joiden avulla säädellä omaa keho-mieli-tilaansa ja sitä kautta hallitsemaan stressin vaikutuksia omassa elämässään. Se ei kuitenkaan tapahdu itsekseen tai syntymälahjana, vaan sitä on opeteltava, ja Harve-Rytsälä kertoo tässä, kuinka hän on itse tähän opetteluun suhtautunut. Mitään uushenkisyyttä tai edes self-help-oppeja on turha etsiä; kirjoittaja perustaa kertomansa kovalle tieteelle ja kokemukselle siitä, miten aivot, keho ja mieli käyttäytyvät paineen alla, ja millaisilla menetelmillä siihen on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa.
Potilaiden kohtalot, helikopteritiimin arkipäivä, pienet kurkistukset kirjailijan arkeen tekevät tästä elävän ja kiinnostavan kokonaisuuden. Yleensä mietin tarkkaan, keneltä haluan neuvoja omaan elämääni (Marie Kondon esimerkiksi hyväksyin vasta, kun kuulin ettei hän itse noudata omaa menetelmäänsä), enkä ole ihan varma, haluanko stressinhallinnan neuvoja näin korkean tason suorittajalta - dosenttitasoiselta tieteentekijältä, joka samalla tekee erittäin vaativaa ensihoitolääkärin työtä, kirjoittaa toisella kädellä kirjoja, selviää neljän lapsen perhe-elämästä johon kuuluu myös lemmikkieläimiä, harrastaa avantouintia ja pitkän matkan juoksua. Mitä yhteistä meillä voisi olla, vaikka jaammekin nimellisesti ammattitaustan? Mutta nyt helpottaa, että tunnen kirjailijaa etäältä; voin luottaa siihen, että hänen empatiansa ja oppinsa ylettyvät meihin, jotka toivovat mitalia jo siitä, että saavat riisipuuron jouluaattoaamuna kiehumaan ennen muun perheen heräämistä, kuten itse tätä arviota kirjoittaessani.
Kuuntelin kirjan Krista Putkonen-Örnin lukemana, hänen tyylinsä sopii tällaiseen tietokirjaan(kin) mainiosti.
Pidin ensimmäisestä Helikopterilääkäristä todella paljon, ja vaikka tämäkään ei ollut huono, oli se ehkä enemmän self-help kirja sen sijaan, että se olisi kertonut lääkärin työstä. Se ei siis lähtökohtaisesti ole huono, ja asiasisältö oli tosi hyvä, mutta ehkä olisin markkinoinut kirjan eri tavalla. Nyt kun odotin ikään kuin jatkoa edelliseen, niin kesti kauan siirtää ajatukset siitä pois ja onnistua keskittymään tämän kirjan varsin erilaiseen sanomaan. Käteen jäi lievä pettymys, vaikka kirja oli hyvä. Kokeilen varmaan lukea sen uudestaan joskus tulevaisuudessa, nyt kun tiedän mitä odottaa.