Äkkiä on ilta

by Riitta Heimonen

Miksi laatia hoitotestamentti, kun voi hankkia uudet tapetit?

Äkkiä on ilta on vahvatunnelmainen romaani aikuisen tyttären ja ikääntyvien vanhempien suhteesta, ylisukupolvisesta syyllisyydentunnosta ja perhesuhteista.

Romaani tarkastelee muistisairautta, pitkän liiton riippuvuussuhteita ja vanhenemisen raadollisuutta tarkasti mutta rakastavasti. Tapahtumien keskiössä on kuusikymppinen Helka, joka on vihainen ja levoton, alakuloinen ja jotenkin kesken. Miten hänen rapistuvat vanhempansa tuntuvat edelleen elävän niin kuin haluavat, kun Helka ei edes tunnu pääsevän aloittamaan omaansa? Kun Helka löytää itsensä kesäiltana vanhempiensa rintamiestalon pihalta kaivamasta raivokkaasti kuoppaa pakastearkun sisällöille, hänenkin on hetkeksi pysähdyttävä pohtimaan: mitä tämä kaikki tarkoittaa? Riitta Heimosen esikoisromaani on absurdi, hauska, koskettava ja hurja, vähän samaan tapaan kuin usein elämäkin, etenkin silloin, kun sitä ei ole enää välttämättä kovin paljon jäljellä.

Genres: Fiction

219 pages, Hardcover

First published January 1, 2025

Reviews

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Riitta Heinosen esikoisteos Äkkiä on ilta kertoi kuusikymppisen Helkan vanhempien viimeisestä yhteisestä vuodesta. Vanhempien rapistuvat kehot ja mielet vaivoineen nostivat mieleeni vanhenevat läheiset. Minusta tämä kirja oli mahtava purskahdus iloineen ja suruineen siitä, mitä läheiset joutuvat kokemaan, kun hoitavat vanhempiaan. Ja mitä vanhemmat itse joutuivat kokemaan.

Helka lähestyi itsekin eläkeikää ja vaivojakin oli jo. Ainoana lapsena ja sairaanhoitajana hän oli joutunut vanhempiensa viimeisten vuosien ongelmien purkajaksi. Varsinkin äidin muistisairaus vaati valtavasti voimavaroja, ja hoitopaikan hankkiminen äidille oli vaikeuksien takana.

Riitta Heimosen teos Äkkiä on ilta nosti esille vanhuuden viimeiset elinvuodet lämmöllä ja lempeydellä, mutta ongelmia unohtamatta.

[Mona · Rating 4 out of 5]

Koskettava kirja vanhuudesta, muistisairaudesta ja siitä hitaasta, armottomasta muutoksesta, jossa roolit vanhemman ja lapsen välillä alkavat kääntyä ympäri.

Tuntui välillä hyvin kipeältä luettavalta ja herätti myös ahdistusta. Omat vanhemmat ikääntyvät, ja huoliajatteluun taipuvaisena tunnistin monta pelkoa liiankin hyvin. Että rakkaus muuttuu vähitellen hoivaksi, vastuuksi ja lopulta taakaksi, jonka alle lapsi alkaa itsekin uupua.

Kirja on karua realismia, mutta samalla väkevän kauniisti kirjoitettu. Erityisesti Anni Swanin satu Tyttö ja kuolema, joka kulkee mukana osien ja lukujen välissä, oli oivaltava ratkaisu. Juuri se nosti lopun aivan omiin sfääreihinsä – ja koko lukukokemuksen kolmesta tähdestä neljään.

[S · Rating 5 out of 5]

Todella herkkä ja kaunis teos, joka alkaa melko arkisena ja rakentuu loppua kohden elämän isojen kysymysten, syntymän ja kuoleman, äärelle. Rakastettavia henkilöhahmoja, upeaa kieltä ja kauniisti rakennettu ympäristö.