Kolme saarta – isä, äiti ja minä

by Sophia Jansson, Jyrki Kiiskinen (Translator), Satu Paavola (Narrator)

Sophia Janssonin omaelämäkerrassa on kolme saarta: Tonga, jonne Janssonin sisarukset Tove ja Lars olisivat halunneet 1940-luvulla muuttaa, Ibiza, jossa Sophia asui varhaislapsuudessaan, sekä Pellingin saari, jossa Janssonit ovat viettäneet aikaa sukupolvien ajan.

Sophian isä Larsin ja äiti Nitan suhde ei perustunut intohimoiseen rakkauteen, mutta he jakoivat elämänsä tärkeimmän asian: lapsen. Nita kuoli varhain. Isä ja tytär joutuivat pärjäämään ilman häntä.

Isä edusti turvallisuutta ja huolenpitoa, mutta myös läpitunkematonta hiljaisuutta. Mitä äidille tapahtui? Ja oliko isä-Lars se pyhimys, jollaisena Sophia häntä aina piti?

Koko Janssonin perhe tulee lukijalle tutuksi: isoisä Viktor kärsii masennuksesta ja ”saksalaisvillityksestä”, hänen vaimonsa Ham piirtää ja pärjää. Tove ja Lars lähtevät kotoa itsenäistymään.

Kolme saarta – isä, äiti ja minä on huima tarina perheestä, hiljaisuuden hinnasta ja kertomisen vapauttavasta voimasta.

Genres: Nonfiction, Audiobook

Audiobook

Published September 15, 2025

Reviews

[Kenneth · Rating 5 out of 5]

I snart sjuttio år har Tove Jansson och hennes produktion gjort ett fortsatt stort intryck på mig. Det var min pappa, som i tidiga år introducerade mig till denna magiska värld och det förblev vår gemensamma sfär hela hans liv. Man kan med skäl säga, att Tove blivit en oskiljaktig del av mitt liv. Jag förmodar att jag läst så gott som hela hennes litterära produktion, månget flera gånger. Därför var mina förväntningar stora på hennes brorsdotters memoarbok ”Tre öar”. Det första avsnittet ”Tonga” gjorde mig ändå till en början lite skeptisk. Det var en nog så trevlig berättelse om en turistresa till denna lilla ö i mitten av den stora oceanen, men den kändes till en början lite haltande i den här helheten. Erfarenheterna av flyget på ort och ställe var nog så roliga. Avsnittet avrundas ändå på ett finurligt och perfekt sätt, som leder till att man kan skönja en äkta Mumin-anda även i denna berättelse. Även i början av det andra avsnittet ”Ibiza” var jag smått skeptisk, men så småningom började helheten öppna sig för mig och ju längre jag läste desto mera betagen blev jag av denna fina berättelse. Långt innan jag läst hela boken blev jag övertygad om att detta förtjänar fem stjärnor. Boken fångar fint den Janssonska släkten och dess ”addiktion” till öar med allt vad därtill hör.

Den här boken utgör utan tvivel en väsentlig del i vad man kunde kalla Tove Jansson -kanon (avser inte artilleri ;-) ). Brorsdottern står objektet mycket nära, men har samtidigt också tillräckligt avstånd till henne och representerar en annan generation. Den verkliga lyckosparken, vilken möjliggjort skrivandet av den här boken, är den korrespondens Sophia kommit över i olika personers kvarlåtenskap. Det är brev mellan Tove och olika henne närstående människor. Av det här pusslet har hon lyckats bygga en fin helhet, som tillför mycket till förståelsen av Tove och även hennes släkt, föräldrar, syskon och deras familjer samt övriga närstående. Medan jag läste boken tänkte jag många gånger på hur osannolikt det är, att något motsvarande någonsin kommer att skrivas om nutidens händelser, då knappast något av vår digitala kommunikation kommer att sparas till eftervärlden.

Berättelsen innehåller mycket värme, men det är inte enbart solsken. Många skuggor som legat över Sophias eget och den övriga släktens liv skildras på ett gripande, men mycket varmt sätt. Relationen till pappa-Lasse och mamma-Nita står i fokus och denna del av berättelsen blir extra gripande. Samtidigt som berättelsen är mycket personlig, är den även mycket finlandssvensk och därtill även kosmopolitisk. Svårigheten att tala om det svåra och vikten av att övervinna denna svårighet skildras fint. Utöver det personliga, ger boken även en äkta bild av Finland och dess kulturliv över nästan ett sekel. I det sista kapitlet avrundas även ”öarna” och deras betydelse för släkten Jansson.

[Nina · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava kirja, mutta olisi tarvinnut hyvän kustannustoimittajan. Tekstissä toistoa, outoja aikahyppyjä, kömpelyyksiä.

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Sophia Janssonin esikoiskirja Kolme saarta - isä, äiti ja minä, on muistelmateos Janssonin kuuluisasta kulttuurisuvusta, johon Sophian Nita äiti liittyi, kun hän meni naimisiin Sophian isän Lars Janssonin kanssa. Sophia on kirjassa halunnut etsiä omaa identiään suvun sisältä ja vaietuista muistoista. Varsinkin hänen äitinsä elämä ja kohtalo kiinnostivat kirjoittamaan tämän teoksen. Äiti kuoli, kun Sophia oli vielä lapsi.

Sophia eli vanhempiensa eron ja äidin kuoleman jälkeen isänsä kanssa kahden. Lasse ei avioitunut toista kertaa, mutta hänellä oli kumppani. Myös Lassen kirjailijaura pysähtyi Nitan kuolemaan. Nita oli hyvin traaginen hahmo.

Sophia Janssonin esikoiskirjaa nimeltään Kolme saarta oli kiinnostavaa lukea. Kirja nosti esille Lasse, Nita ja Sophia Janssonin perhe-elämän kuvioita, joista nousi esille varsinkin suunnaton ahkeruus ja mielenkiinto uusia asioita kohtaan. Kesät saaristossa nousivat kiinnostavasti esille.

[Marias]

Kirjan kieli on yksinkertaista ja peräkkäiset lauseet saattavat kumota toisensa. Ajassa liikutaan nopeasti, lähes lapsenomaisella kirjoitustyylillä. Vaikka aihe sinällään kiinnosti, en pystynyt lukemaan kirjaa loppuun hyvin kömpelön tekstin takia. Tämä teos olisi kaivannut kirjailijan taitoja ja tekstinkäsittelyä.

[Charlott Stenberg · Rating 5 out of 5]

En väldigt gripande och intressant bok om Lars Jansson, dottern Sophia och övriga familjen Jansson, inkl. Tove. Rekommenderas varmt.

[Ville · Rating 2 out of 5]

Erikoinen kirja. Varmaan toista sataa sivua kerrottiin tarpeettoman seikkaperäisesti eri kirjeiden sisältöjä ja niistä tehtiin sitten oivalluksia. Tämä olisi tarvinnut kovaa editointia kyllä, paljon oli myös hämmentävää toistelua ja teksti itsessäänkin oli paikoitellen kuin lapsen kirjoittamaa. Yksi kirjan kolmesta saaresta oli Tonga, mihin Lasse oli aikoinaan pyrkinyt reissaamaan. Sophia toteutti isänsä haaveen parin viikon lomareissulla ja sitä käsiteltiin pitkään, hyvin pitkään, vaikka mitään erityisen mielenkiintoista ei edes tapahtunut. Kuin olisi sukulaisten lomakuvia katsellut. "Mitähän Lasse ajattelisi" tuntui olevan monesti ainoa lause joka muistutti mistä matkassa oikeastaan oli kyse. Sekava kirja kyllä, se että ajassakin hypittiin ristiin rastiin kirjan sivuilla korostanee tarvetta kustannustoimittajan puuttumiselle. Elämäkerraksi tätä ei voi sanoa eikä varmaan sellaiseksi ollut tarkoitettukaan, mutta odotin jotain muuta kuin kirjeiden referointia (joskin hämmentävyydessään tämä oli aika jännä kirjallisuudenlaji sinänsä) ja epämääräisiä muistoja sieltä täältä (ja itse asiassa tässä oli aika vähän Sophian omia muistoja, mikä on oikeastaan hieman kummallista).

[Sirke · Rating 4 out of 5]

3,5-4 ⭐️

[meri]

tykkäsin paljon!! mut en ehtiny lukea ni jouduin takas kirjastojonoon noin sijalle 2700. niin haluun tän pois aktiivisesti kesken olevista siks aikaa :D

[Raisa Ojala · Rating 4 out of 5]

Kolme saarta onnistui tuomaan esiin Janssonin perheen tarinan lämpimästi ja moniulotteisesti, ilman turhaa romantisointia. Kirjan vahvuus on siinä, miten henkilökohtaiset muistot ja perhedynamiikka kietoutuvat laajempaan aikalaiskuvaukseen – lukija saa samalla kertaa intiimin kurkistuksen perheen elämään ja vivahteikkaan kuvan ajasta, jota he elivät.

Kaunis, viisas ja hienovaraisesti kirjoitettu kirja.

[Kristina Westerholm · Rating 1 out of 5]

Nej, berättelsen hade varit intressant men författaren borde fått hjälp med att redigera sin text som är så full av upprepningar och funderingar utan svar att jag var tvungen att ge upp vid halva boken, och det händer verkligen inte ofta. Synd

[Liisa · Rating 4 out of 5]

Uutta ymmärrystä Janssonien perheeseen, intohimoon saariin, myrskyihin ja seikkailuihin. Sekä traagisiin tapahtumiin Sophia Janssonin äitiin liittyen. Myös ajankuvaa naisen asemasta ja oikeuksista suomalaisessa yhteiskunnassa ennen ja jälkeen sotien.

[Tia · Rating 4 out of 5]

Det framgick inte i boken om Sophia Jansson har tänkt sig att var och en av de tre öarna skulle symbolisera en av de tre familjemedlemmarna. Och i så fall, vilken av öarna symboliserar vem? Öarna, nämligen Tonga, Ibiza och "deras ö" innehåller mycket symbolik och öarna i allmänhet har varit viktiga för familjen.

Det mest intressanta för mig var att läsa on mamman Nita. De andra medlemmarna i familjen Jansson är så välkända att Nitas livshistoria öppnade upp för en helt ny förståelse för familjen. Det var också trösterikt att läsa om hur en varm relation så småningom utvecklades mellan Sophia och Ester (och Mutsi) efter Nitas död.

[Ronkeli · Rating 2 out of 5]

Kirjoittajalleen varmasti tärkeä kirja. Minua jäi ärsyttämään naivius, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se on myös saattanut olla valittua ja kuvannut pimennossa pidetyn lapsen näkökulmaa: ensin äiti jättää perheensä, sitten hän tekee itsemurhan ja lopulta käy ilmi, että kuolikin sairaalassa maksakirroosiin. Hajanaisia muistelmia ja tiedonmurusia poimittuina toisten kirjeenvaihdosta, äiti josta ei koskaan puhuta.

[Erika · Rating 3 out of 5]

Ganska ofta känns det här som att sitta med i någon sorts terapisession med Sophia Jansson och det känns ganska märkligt att grotta ner sig i andras familjehemligheter på det här viset. Det tänkte jag ibland när jag låg och läste den under ett påslakan med muminmotiv, och det var ju just därför jag läste den: För att jag är så fascinerad av Tove Jansson, hennes konst och litteratur.

[Nora Jonsson · Rating 3 out of 5]

Jättesvårt att betygsätta en sån här bok. Det mkt intressant att lyssna på Sophia Jansson under Bokmässan, och liven, Tove, pappan, mamman, farmorn osv, hon berättar om är verkligen intressanta, och det är en mycket speciell tid i Finland och Helsingfors. Men boken i sig själv, i berättartekniker och språk, är överlag rätt seg tyvärr.

[Aira · Rating 2 out of 5]

Tämä olisi pitänyt kustannustoimittaa, jotta tämä olisi ollut eheä kokonaisuus. Nyt lukemista häiritsi toisteisuus ja ajoittainen epäloogisuus. Uskon, että tämä oli kirjoittajalleen tärkeä kirja kirjoittaa, mutta tunsin lukijana itseni tirkistelijäksi.

[Jenni Männistö · Rating 3 out of 5]

Tarina poukkoili vähän aikajanallisesti edestakaisin.
Tykkäsin kirjan juonesta ja aiheesta, mutta välillä hypittiin mielestäni vähän liikaa. Jos kerronta olisi ollut looginen ja aikajanat suorat, olisin pitänyt varmasti kirjasta paljon enemmän.

[Anne · Rating 4 out of 5]

Teoksessa hyvä rakenne ja se sitoo kiinnostavasti sukulaisten kohtalot yhteen. Sopivavauhtisessa kerronnassa vaikeat kysymykset saavat hiljalleen vastaukset. 4,5.

[Sirpa Rauhaniemi-viitanen · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava uusi kulma Tove Janssonin lähipiirin elämään.

[Noora Rantanen · Rating 4 out of 5]

Kaunis kirja! Janssonmainen tunnelma, johon ei kyllästy. Saaret toivat kauniin raamin näille perhekuvauksille ja muistelmille.

[Satu · Rating 5 out of 5]

Äärettömän mielenkiintoinen näkökulma Janssonin perheeseen. En alussa tiennyt ollenkaan, mihin olin ryhtynyt, sillä mitään Muumilaaksoa tämä ei ole. Onneksi jaksoin yllätyksestä huolimatta jatkaa.