Moni on ollut kuuntelemassa kirjamessujen kirjailijahaastatteluja. Ne ovat rauhallisia ja tuttua kaavaa noudattavia. Ne rakentuvat kirjailijan uuden kirjan ympärille ja niiden tarkoitus on saada messuvieras ostamaan kirja. Mutta entä jos kaikki ei menekään sovitun kaavan mukaan? Entä jos sivistyneesti alkanut juttutuokio muuttuu aivan räävittömäksi? Näin käy Kari Hotakaisen hauskassa ja ilkeässä komediassa, jossa menestyskirjailija Mikael Taustajoki ei arvaa mitä tulee tapahtumaan, kun hän istuu nojatuoliin messujen päälavalla. Kirjamessut on hervoton ja kohtuuton kannanotto kirjabisnekseen ja kirjailijan asemaan. Samalla se onnistuu olemaan kiusallisen viihdyttävä ja vauhdikas näytelmä paljastumisesta ja häpeästä.
Kantaesitys Suomen Komediateatterissa 25.9.2025 Kirjamessut-näytelmän takana on komiikan unelmaryhmä: näyttelijät Ria Kataja ja Pekka Strang, sekä Siskonpedistä ja Aikuiset-sarjasta tuttu ohjaaja Anna Dahlman.
Kari Hotakainen is a Finnish writer. Hotakainen started his writing career as a reporter in Pori. In 1986, he moved to Helsinki. He became a full-time writer in 1996. He has two children with his wife, sound technician Tarja Laaksonen, whom he married in 1983. He has also worked as a copywriter and as a columnist for the Helsingin Sanomat. His father, Keijo Hotakainen, worked as a storekeeper and photographer while his mother, Meeri Ala-Kuusisto, worked as a sales clerk. Kari Hotakainen passed his matriculation examination in 1976 and graduated from Rautalampi High School the same year. He has a Bachelor of Arts.
Hotakainen kicked off his career as an author in the beginning of the 1980s by writing poetry. His debut collection Harmittavat takaiskut (Unfortunate setbacks) was published in 1982. From poetry, Hotakainen moved on to writing books for children and young adults and then on to writing novels for adults. Before he started writing full time, Hotakainen worked as a news reporter, in the advertising department of WSOY, etc. Hotakainen’s breakthrough came when he was nominated for the 1997 Finlandia Prize, for his semi-autobiographical work entitled Klassikko (The Classic). In 2002, Hotakainen received the Finlandia Prize for his book entitled Juoksuhaudantie (Battle Trench Avenue) published the same year. Later on, the book was turned into a movie with the same name. In 2004, Hotakainen received the Nordic Council's Literature Prize for the same book. In 2006, he received the Nordic Drama Award for his play Punahukka.
Hotakainen has also written children's plays, radio dramas, newspaper columns and the scripts for a 10-part TV series entitled Tummien vesien tulkit.
Tätä kuvattiin takakannessa hulvattomaksi ja kohtuuttomaksi kannanotoksi kirjabisnekseen ja kirjailijan asemaan sekä kuvattiin kirjaa kiusallisen viihdyttäväksi ja vauhdikkaaksi näytelmäksi. Kirjabisnekseen ja kirjailijan asemaan viitattiin aika heikosti ja pintapuolisesti. Toki siellä niitä asioita oli mutta en ihan kannanotoksi olisi tätä kuvannut. Kirja tosiaan oli kiusallinen. Viihdyttävyydestä en osaa sanoa. Asetelmana tälläinen haastattelunäytelmä oli ihan hieno, mutta oliko siinä riittävästi materiaalia, että toimisi itselle näyttämöllä. Sitä en osaa sanoa. Keskikohdan käännös oli melko mielenkiintoinen mutta muuten en kyllä pitänyt. Aika stereotypinen ja tunkkainen itse teksti ja henkilöhahmot olivat. Tietyt kirjan paljastukset loppupuolella oli hyvin ennakoitavia. Tiesin heti alusta missä mennään ja miten tämä päättyy eli loppu itsessään oli melkoinen mahalasku. Tiettyä katsojan/lukijan miellyttämistä siinä vaistosin. Jos olisi rohkeasti lähdetty vetämään kunnolla ihan toisenlaiseen loppuun, loppu olisi ollut erittäin mielenkiintoinen.
Haastattelumuotoinen näytelmä, joka sijoittuu kirjamessujen lavalle. Kirjamessuhaastattelu ei noudatakaan perinteistä kaavaa. Näytelmässä irvaillaan muun muassa sille, mikä kaikki roska nykyään myy kirjallisuudessa ja mitä sirkustemppuja kirjailja joutuu tekemään.
Mielestäni näytelmän parasta ja hauskinta antia olivat muutamat koomiset ja absurdit messukuulutukset, jotka tauottavat haastattelua. Ne saivat minut hihittelemään. Kokonaisuus jäi ehkä vähän valjuksi; haastatteluosuuskin olisi voinut iskeä kovempaa, jos se olisi vedetty vielä absurdimpaan suuntaan.
Kirjan alku oli hämmentävän mitäänsanomaton ja olisin saattanut jopa jättää lukemisen kesken, ellei kirjailija olisi Hotakainen, josta päättelin, ettei tämä ole vielä ihan kaikki. Loppuosa olikin sitä, mitä aavistelin - hyvin tarkkanäköistä ja terävää, suorastaan ilkeää tykitystä kirjabisneksen ja ehkä lukijoidenkin suuntaan. Sitä myydään, mitä ostetaan, myös kirjamarkkinoilla. Eniten minua hauskuttivat kirjamessujen taustakuulutukset, joista tämä oli ehdoton lempparini: "Hyvät messuvieraat. Maaret Kallio -lavalla Junior Autofiktio -palkinnon saaja 8-vuotias Toivo Tanninen kertoo varhaisvuosiensa kehonegatiivisuudesta."