Kansainvälisen tähtikirjailijan mestariteos lajien välisistä suhteista ja aistiemme rajoista kätkettyjen salaisuuksien maailmassa.
Lähitulevaisuutemme on erilainen kuin olisimme odottaneet. Kun multimiljardöörit tekevät rahoillaan mitä haluavat, maailma muuttuu.
Suomalaissyntyinen Jane asuu Yhdysvalloissa ja pelastaa etätyönä ihmishenkiä tulipaloista ja lumivyöryistä. Mutta kun hän joutuu tylsältä tuntuvaan tiedetehtävään ja tutustuu lintuja tarkkailevaan tekoälyyn, hän tempautuukin koko elämänsä ja kenties koko maailmaa muuttavaan seikkailuun.
Joutsenlaulu kertoo taiturimaisesti kielestä, tajunnasta ja siitä, mitä valitsemme olla näkemättä, kun oma etumme ja luonto joutuvat vastakkain.
ENG: Johanna Sinisalo is an award-winning Finnish author. She was born in Sodankylä in 1958. During 1984-1997, she worked as a professional designer in advertising, after which she started as a screenwriter and writer. Sinisalo's first novel, Troll, won the Finlandia prize, the most important literature award in Finland. As her hobbies, Sinisalo mentions astronomy, gastronomy, hiking, literature and comics.
The author notes that her novels always feature a bit of the small everyday reality. However, overcoming the borders of realism does not mean that the author's works were to be classified as sci-fi or fantasy – from Sinisalo's point of view, categorizing literature by genre should be left behind.
FI: Johanna Sinisalo on syntynyt Sodankylässä vuonna 1958. Hän valmistui ylioppilaaksi Tampereella 1977 ja suoritti kandidaatintutkinnon Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen draamalinjalla vuonna 1986. Markkinointi-instituutissa opiskellessaan hän sai vuoden parhaan diplomityön palkinnon 1987. Vuosina 1984–1997 Sinisalo toimi ammatikseen mainonnan suunnittelijana, sittemmin hän ryhtyi vapaaksi käsikirjoittajaksi ja kirjailijaksi. Sinisalon esikoisromaani Ennen päivänlaskua ei voi voitti vuoden 2000 Finlandia-palkinnon. Sittemmin Sinisalo on saanut muun muassa James Tiptree Jr. -palkinnon, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon ja Prometheus-palkinnon.
Kirjailijan perheeseen kuuluu avomies ja aikuinen tytär. Harrastuksikseen Sinisalo mainitsee tähtitieteen, gastronomian, vaelluksen, kirjallisuuden ja sarjakuvan. Sinisalo asuu lapsuutensa kotikaupungissa Tampereella.
Tärkeitä kirjailijoita Sinisalolle ovat olleet Tove Jansson, Astrid Lindgren, L. M. Montgomery, Ray Bradbury, Volter Kilpi, Vladimir Nabokov, Michel Tournier ja Margaret Atwood. Tieteiskirjallisuuden lukemisen Sinisalo aloitti lapsena Edgar Rice Burroughsin seikkailukirjoilla. Niiden jälkeen hän löysi George Orwellin ja Aldous Huxleyn, joiden teoksissa science fiction on yhteiskunnan havainnoinin ja arvostelun väline.
Kirjailija toteaa, että hänen romaaneissaan on aina jokin pieni piirre arkitodellisuuden ulkopuolelta. Sinisalo on useiden muiden tavoin muistuttanut, että puhdas realismi on varsin nuori, 1800-luvun lopulta peräisin oleva kirjallinen suuntaus. Realismin rajojen ylittäminen ei kuitenkaan tarkoita, että kirjailijan teokset olisivat lajityypiltään scifiä tai fantasiaa. Sinisalon mielestä lajityyppiajattelusta pitäisi irtautua.
Sinisalo painottaa, että spekulatiivisuus ei ole kirjallisuudessa itseisarvo, vaan että sen kautta voidaan sanoa jotain oleellista jopa paremmin kuin realismin keinoin. Fantasian tai science fictionin kirjoittaminen ei ole päämäärä vaan väline kirjallisuuden tuottamiseen. Sinisalo käyttää sanaa ”viistovalaistus” kuvaamaan tämän välineen toimintaa: todellisuuden tutkiminen uudesta ja ennenkokemattomasta näkökulmasta voi paljastaa uusia puolia, joita ei ole voinut aikaisemmin nähdä.
Mulla kesti hetken innostua tästä kunnolla, mutta toisesta osasta lähtien olin kyllä koukussa. Tärkeät teemat ja kiinnostavat kerrontaratkaisut pitivät otteessaan. Tämä herättää varmasti ajatuksia, suosittelen!
Sepäs oli taattua Sinisalo-laatua ja -tyyliä alusta loppuun. Mukana oli scifiä, luontoteemaa, lajien välistä kommunikaatiota, hyvin mietitty tulevaisuuden maailma, sekä erilaisia tekstilajeja. Tää on ihan nerokas idea, kun pitäis taustoittaa maailman tapahtumia mutta infodumppaus on päähenkilön kertomana raskasta luettavaa, niin hei, tehdäänkin se taustoitus blogipostauksen muodossa niin kappas kun siinä saa kätevässä paketissa kaiken tarvittavan tiedon ja tarina voi jatkua, mahtavaa!
En viitsi spoilata kirjan käänteitä tässä nyt sen kummemmin, mutta itse nautin kyllä ihan joka hetkestä, ja kirjan luettuani olisin halunnut aloittaa sen taas uudestaan alusta, joka on lähes aina 5 tähden kirjan merkki ja niin tälläkin kertaa. Meni tunteisiin, opetti uutta, ihastutti, nauratti ja itketti, ja laittoi aivot kerta kaikkiaan ihan uuteen asentoon monien asioiden suhteen. Ei tähän varmaan voi muuta lisätä kuin että lukekaa tekin.
Johanna Sinisalo on käsitellyt kirjoissaan ihmisten ja eläinten suhteita ja lintuja aikaisemminkin. Uusin romaani Joutsenlaulu asettuu osaksi tätä jatkumoa: se on vahvasti posthumanistinen tarina kommunikaatiosta ja yhteydestä toislajisten, erityisesti lintujen kanssa.
Kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, joka tuntuu melko luontevalta interpolaatiolta omasta ajastamme. Sen maailma ei ole erityisen futuristinen, keskeisintä uutta teknologiaa edustavat kehittyneemmät robotit, joita käytetään laajalti paitsi sodankäynnissä myös pelastustoimessa ja tutkimuksessa. Ihmiset nähdään yhä arvokkaina päätöksentekijöinä ja palopelastustehtävissä pelastusrobotteja etäohjaavat nimenomaan ihmiset. Kirjan päähenkilö, suomalainen Jane, työskentelee tällaisena etäohjaajana.
Jane haluaa kovasti avaruuteen. Työnantaja ei vielä tee etäohjattua avaruusmatkailua, mutta se on vain ajan kysymys, Jane on varma, ja haluaa siksi olla valmis, kun sen aika tulee. Hermojen menetys pelastustehtävässä johtaa Janen kuitenkin pieneen hyllytykseen pelastushommista ja osalliseksi tiedetehtävään. Siinä Janen on matkattava robotillaan hitaasti ja vaivalloisesti noutamaan tietoja tekoälybotista, joka on sijoitettu miljardöörin omistamalle luonnonsuojelualueelle, jonne ihmisiltä on tiukasti pääsy kielletty, jotta luonto saa toipua rauhassa.
Tehtävä on tylsä kuin mikä, mutta odotellessaan kohteessa Jane alkaa jutella erämaassa olevan tekoälybotin kanssa. Käy ilmi, että tekoäly on keksinyt aivan sattumalta jotain aivan mullistavaa, mitä tulee kieleen ja kommunikaatioon. Tämä löytö mullistaa myös Janen elämän, mutta asia on luonnollisesti kokonaisuutena monimutkainen.
Joutsenlaulu on hyvin ajankohtainen; sen posthumanistinen pohjavire on vahvasti tätä päivää, olkoonkin, että Sinisalo on tosiaan sivunnut näitä teemoja jo aikaisemmassa tuotannossaan. Myös tekoälyn käsittely tuo kirjaa kiinni tähän hetkeen. Kovin paljon en viitsi kirjaa muuten analysoida, koska en halua paljastaa sen kerronnallisia konsteja, mutta oivalluksia siinä piisaa. Sinisalo kertoo kirjaa pääasiassa Janen ja muutaman muun tälle läheisen henkilön näkökulmasta ja alussa tekee hieman maailmanrakennusta kirjallisten lähteiden avulla. Myöhemmin kirjassa nousee esiin toinen kertoja, ”Ääni toisaalta”, jonka luonne on alkuun mysteeri. Tämä kertoja tuo kirjaan oman ajatuksia herättävän tasonsa.
Johanna Sinisalo on kirjoittanut yhden pitkän uransa parhaimmista kirjoista. Joutsenlaulu on kiehtova, syvällinen teos.
Kiehtova tarina. Vaikuttava teos. Vahva kannanotto muunlajisten puolesta.
Ainoa, mikä pisti häiritsevästi silmään ja oli epäuskottavaa tässä muuten uskottavassa vaihtoehtotodellisuudessa/tulevaisuuden skenaariossa oli oravien runsaus. Todellisuudessa juuri oravathan ovat metsissämme päinvastoin vähentyneet huomattavasti. https://www.sll.fi/ajankohtaista/onko...
Mulle ensimmäinen kokemus spekulatiivisesta fiktiosta. Antaisin 3,5 jos mahdollista. Paljon hyvää, mutta jonkinlainen futuristinen paatoksellisuus häiritsi ajoittain.