What do you think?
Rate this book
Ilmiantaja
Villi ja pitelemätön romaani nuoren teatterikoululaisen ajasta Jouko Turkan assistenttina.
”Tihrusilmänen maalaislikka! Sää oot nyt mulle merkitty. Sää leimaudut muhun sekä naisena että taiteilijana, tätä tehdään kynällä ja kyrvällä!”
Jouko Turkka sanelee ja dramaturgian opiskelija Tiina Raudaskoski takoo koneelle tekstiä. Samalla Jouko tarkkailee ja määrittelee nuorta assistenttiaan herkeämättä. Kun Tiina lentää ulos kämpästään, Jouko majoittaa hänet askeettiseen asuntoonsa, jossa on vesivahingon vuoksi tehtävä tarpeet ämpäriin.
Tiina ja Jouko kirjoittavat kuukausia kahdestaan, mutta Vuoden Teatteriin yhdessä puserrettu näytelmä viivästyy ja Tiina käy salaa keskusteluja teatterinjohtajan kanssa. Harjoituksissa näyttelijät hermostuvat, suuret persoonat ottavat mittaa toisistaan ja tuolit lentelevät.
Ilmiantaja on Tiina Raudaskosken omiin kokemuksiin perustuva romaani kasvamisesta taiteilijaksi vuosituhannen vaihteessa, jolloin #metoosta ei ollut tietoa.
Tiina Raudaskoski (s. 1977) on valmistunut Teatterikorkeakoulusta dramaturgiksi, ja hänen näytelmiään on esitetty Ylioppilasteatterissa ja Q-teatterissa. Nykyään hän asuu Ranskassa. Raudaskoski on aiemmin kirjoittanut romaanit Eberhard Millerin muotokuva (2005) ja Kuudennen kerroksen nainen (2022).
”Tihrusilmänen maalaislikka! Sää oot nyt mulle merkitty. Sää leimaudut muhun sekä naisena että taiteilijana, tätä tehdään kynällä ja kyrvällä!”
Jouko Turkka sanelee ja dramaturgian opiskelija Tiina Raudaskoski takoo koneelle tekstiä. Samalla Jouko tarkkailee ja määrittelee nuorta assistenttiaan herkeämättä. Kun Tiina lentää ulos kämpästään, Jouko majoittaa hänet askeettiseen asuntoonsa, jossa on vesivahingon vuoksi tehtävä tarpeet ämpäriin.
Tiina ja Jouko kirjoittavat kuukausia kahdestaan, mutta Vuoden Teatteriin yhdessä puserrettu näytelmä viivästyy ja Tiina käy salaa keskusteluja teatterinjohtajan kanssa. Harjoituksissa näyttelijät hermostuvat, suuret persoonat ottavat mittaa toisistaan ja tuolit lentelevät.
Ilmiantaja on Tiina Raudaskosken omiin kokemuksiin perustuva romaani kasvamisesta taiteilijaksi vuosituhannen vaihteessa, jolloin #metoosta ei ollut tietoa.
Tiina Raudaskoski (s. 1977) on valmistunut Teatterikorkeakoulusta dramaturgiksi, ja hänen näytelmiään on esitetty Ylioppilasteatterissa ja Q-teatterissa. Nykyään hän asuu Ranskassa. Raudaskoski on aiemmin kirjoittanut romaanit Eberhard Millerin muotokuva (2005) ja Kuudennen kerroksen nainen (2022).
429 pages, Hardcover
Published October 6, 2025
11 people are currently reading
25 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
December 12, 2025
Ihmettelen, miten Jouko Turkka on ollut niin myyttinen kulttihahmo, kun tämän kirjan perusteella kaikki hänen sanomansa ja tekemänsä on pikemminkin tyyliä yläasteelle juuri päässyt koulukiusaaja. Siksi lukiessa oli vaikea tasapainotella sen kanssa, arvostelisinko Turkan itsensä – miinus tuhat kautta viisi tähteä – vai oikeasti Raudaskosken teoksen hänestä. Se omassa päässäni tipahti nyt keinotekoiseen kolme kautta viisi -tähteä luokitukseen.
Ilmiantaja on todella fyysinen teos. Ihmiset läähättävät, huohottavat, sylki roiskuu, hikikarpalot tipahtavat otsalta, hiki ja kusi haisevat. En tiedä oliko toisto harkittu tehokeino vai Raudaskoski
vain rakastunut sanavalintoihinsa, koska omaan makuun alkoi tuntua jo vähän koomiselta, että taasko tämä hahmo läähättää... Milloin viimeksi olette olleet otsa hiessä, no Turkan ohjauksessa kyllä hikoilisitte hiusrajastanne koko ajan...
Sanojen toisteisuus siis ärsytti, fyysisyys ja ällöttävyys ei niinkään. Se haastaa miettimään omaa kehoa, häpeää sen luonnollisista toiminnoista, yhteiskunnallisuutta, jne jne. Turkkalaisuus siis tältä osin osui ja upposi. Luin juuri Mariia Niskavaaran Ester, teurastajan, ja tämä oli sille sikäli hyvä pari, ettei lukiessa ainakaan tullut mukava olo. Mutta toisin kuin Ester, joka oli feministinen teos, ei Ilmiantaja mielestäni ihan osunut samaan. Turkan neromyytti otettiin ja annettiin eteenpäin melko haastamatta sitä, mikä varmaan sopii hyvin yhteen tekstin todellisuuspohjan kanssa, mutta itse olisin ehkä kaivannut vielä jotain kriittisempää otetta. Vai onko tämä helvetin epäkohteliaasti käyttäytynyt kiukutteleva kiusaajaukko vieläkin niin suuressa jumalan maineessa, ettei häntä pidä kieltää?
Ilmiantaja on todella fyysinen teos. Ihmiset läähättävät, huohottavat, sylki roiskuu, hikikarpalot tipahtavat otsalta, hiki ja kusi haisevat. En tiedä oliko toisto harkittu tehokeino vai Raudaskoski
vain rakastunut sanavalintoihinsa, koska omaan makuun alkoi tuntua jo vähän koomiselta, että taasko tämä hahmo läähättää... Milloin viimeksi olette olleet otsa hiessä, no Turkan ohjauksessa kyllä hikoilisitte hiusrajastanne koko ajan...
Sanojen toisteisuus siis ärsytti, fyysisyys ja ällöttävyys ei niinkään. Se haastaa miettimään omaa kehoa, häpeää sen luonnollisista toiminnoista, yhteiskunnallisuutta, jne jne. Turkkalaisuus siis tältä osin osui ja upposi. Luin juuri Mariia Niskavaaran Ester, teurastajan, ja tämä oli sille sikäli hyvä pari, ettei lukiessa ainakaan tullut mukava olo. Mutta toisin kuin Ester, joka oli feministinen teos, ei Ilmiantaja mielestäni ihan osunut samaan. Turkan neromyytti otettiin ja annettiin eteenpäin melko haastamatta sitä, mikä varmaan sopii hyvin yhteen tekstin todellisuuspohjan kanssa, mutta itse olisin ehkä kaivannut vielä jotain kriittisempää otetta. Vai onko tämä helvetin epäkohteliaasti käyttäytynyt kiukutteleva kiusaajaukko vieläkin niin suuressa jumalan maineessa, ettei häntä pidä kieltää?
December 12, 2025
Tiina Raudaskoski toimi Jouko Turkan assistenttina vuosituhannen vaihteessa, kun Turkka työsti KOM-teatterille viikko ennen ensi ilta peruttua näytelmää Ostakaa pientä ihmistä. Raudaskoski teki aikanaan päiväkirjaamerkintöjä aiheesta ja on nyt työstänyt niistä muistelmien ja fiktion ohuella rajalla kulkevan teoksen, jossa kaikki paitsi Turkka esiintyvät luonnehdintanimillä. Raudaskoski on perustellut kirjan kirjoittamista sillä, että Turkka itsekin aikoi aiheesta (kuulemma) kirjoittaa.
Paitsi että kirjassa on tunkkaisehko paljastuskirjaan tuntu - harrastajateatterissa toimiva ystäväni purki nimikoodit nopeasti - se on romaanina kovin junnaava. Voi olla, että valittu tyyli kuvaa asioiden tapahtumista (niin kuin Raudaskoski ne muistaa) autenttisesti, mutta mihinkään kirjalliseen lentoon teksti ei noussut minun lukiessani.
Teatterielämän paljastusten lisäksi sisältönä oli paitsi oman kasvuprosessin napanöyhdän kaivelua niin myös Jurkan horjuvan mielenterveyden maalailua eri kulmilta, höystettynä me too -aikaa edeltävältä jaksolta nuoren naisen ja vanhenevan miehen valtasuhteessa. Se, missä teoksessa oli onnistuttu, oli Turkan puheen kirjoittaminen - se soi elävänä päässä Raudaskosken tekstiä lukiessa.
Paitsi että kirjassa on tunkkaisehko paljastuskirjaan tuntu - harrastajateatterissa toimiva ystäväni purki nimikoodit nopeasti - se on romaanina kovin junnaava. Voi olla, että valittu tyyli kuvaa asioiden tapahtumista (niin kuin Raudaskoski ne muistaa) autenttisesti, mutta mihinkään kirjalliseen lentoon teksti ei noussut minun lukiessani.
Teatterielämän paljastusten lisäksi sisältönä oli paitsi oman kasvuprosessin napanöyhdän kaivelua niin myös Jurkan horjuvan mielenterveyden maalailua eri kulmilta, höystettynä me too -aikaa edeltävältä jaksolta nuoren naisen ja vanhenevan miehen valtasuhteessa. Se, missä teoksessa oli onnistuttu, oli Turkan puheen kirjoittaminen - se soi elävänä päässä Raudaskosken tekstiä lukiessa.
November 7, 2025
Vuoden 64. kirjani on se tämän syksyn kolmas kirja Jouko Turkasta. Ilmiantaja on "Tiina Raudaskosken omiin kokemuksiin perustuva romaani kasvamisesta taiteilijaksi vuosituhannen vaihteessa, jolloin #meetoosta ei ollut tietoakaan".
Juonellisesti romaanissa seurataan ajanjaksoa loppukesästä 1999 kevääseen 2000, jolloin Jouko Turkka kirjoitti Tiina Raudaskoski assistenttinaan Osta pientä ihmistä -näytelmää sekä näytelmän teatteriharjoituksia. Vain Raudaskoski ja Turkka esiintyvät omilla nimillään, muuten puhutaan Vuoden Teatterista (oik. KOM-teatteri), Teatterinjohtajasta (oik. Pekka Milonoff) jne. Näytelmä peruttiin vain hieman ennen ensi-iltaa, syyksi julkisuuteen ilmoitettiin taiteelliset näkemyserot.
Tämä romaani menee kyllä heittämällä noiden kahden lukemani elämäkerran ohi. Mikään helppolukuinen tämä kirja ei monin paikoin ole, sillä Raudaskoski kuvaa paitsi omaa sisäistä maailmaansa, myös yrittää kuvata Turkan maailmaa, tai Turkan tapaa hahmottaa maailma. Joskus teksti on puuduttavan raskasta, mutta uskoisin tämän olevan tarkoituksellista, kun Turkasta kirjoitetaan. On tässä toki nasevia onlinereitakin siellä täällä. Ensimmäiset lukuharjoitukset -kohtaus on ihan puhdasta kultaa. Ja Turkan näkemys esimerkiksi teatterista tulee kyllä selväksi. Ja Turkan repliikkejä lukiessa voi miellessään nähdä Turkan ja hänet sanomassa sanansa, niin vahvaa on Raudaskosken teksti ja toisaalta niin vahvan mielikuvan Turkka on minuunkin jättänyt julkisista esiintymisistään. Yksi teoksen keskeisistä teemoista on - yllätys, yllätys - häpeä.
Tykkäsin ja voisin lukea tämän joskus uudelleen.
Arviksi 3,8/5.
Tiina Raudaskoski: Ilmiantaja. 2025.
Juonellisesti romaanissa seurataan ajanjaksoa loppukesästä 1999 kevääseen 2000, jolloin Jouko Turkka kirjoitti Tiina Raudaskoski assistenttinaan Osta pientä ihmistä -näytelmää sekä näytelmän teatteriharjoituksia. Vain Raudaskoski ja Turkka esiintyvät omilla nimillään, muuten puhutaan Vuoden Teatterista (oik. KOM-teatteri), Teatterinjohtajasta (oik. Pekka Milonoff) jne. Näytelmä peruttiin vain hieman ennen ensi-iltaa, syyksi julkisuuteen ilmoitettiin taiteelliset näkemyserot.
Tämä romaani menee kyllä heittämällä noiden kahden lukemani elämäkerran ohi. Mikään helppolukuinen tämä kirja ei monin paikoin ole, sillä Raudaskoski kuvaa paitsi omaa sisäistä maailmaansa, myös yrittää kuvata Turkan maailmaa, tai Turkan tapaa hahmottaa maailma. Joskus teksti on puuduttavan raskasta, mutta uskoisin tämän olevan tarkoituksellista, kun Turkasta kirjoitetaan. On tässä toki nasevia onlinereitakin siellä täällä. Ensimmäiset lukuharjoitukset -kohtaus on ihan puhdasta kultaa. Ja Turkan näkemys esimerkiksi teatterista tulee kyllä selväksi. Ja Turkan repliikkejä lukiessa voi miellessään nähdä Turkan ja hänet sanomassa sanansa, niin vahvaa on Raudaskosken teksti ja toisaalta niin vahvan mielikuvan Turkka on minuunkin jättänyt julkisista esiintymisistään. Yksi teoksen keskeisistä teemoista on - yllätys, yllätys - häpeä.
Tykkäsin ja voisin lukea tämän joskus uudelleen.
Arviksi 3,8/5.
Tiina Raudaskoski: Ilmiantaja. 2025.
December 13, 2025
Raudaskosken romaania on vaikea lukea irrallaan todellisuuden kollegoistaan ja suomalaisesta teatterihistoriasta. Osa valinnoista kertojan suhteen jää itselleni auki: ketä vihataan ja ketä ei, kenelle annetaan anteeksi ja kenelle ei. On olemassa uhritarinoita Turkan sadismista, tämä ei ole sellainen, mutta kai tässäkin joku kärsimällä kirkastettu kruunu välkkyy kaiken sen hien, lian ja läähätyksen takana.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Displaying 1 - 4 of 4 reviews