Voittajantunti

by Iida Sofia Hirvonen

Voittajantunti vie yölliselle seikkailulle kaupunkiin, sattumanvaraisiin kohtaamisiin ja kuvaruuduilta avautuviin näkyihin. Tarinan hahmot flaneeraavat ja viihdyttävät toisiaan sutkautuksilla. He ajattelevat ihmissuhteita, musiikkia, huumeita, politiikkaa ja arkea, jossa kaikki ei aina etene suunnitelmien mukaan. Elämään mahtuu onnistumisia, mutta miten tulevaisuuteen pitäisi suhtautua?

Iida Sofia Hirvosen toinen romaani yhdistää aineksia muun muassa yhdenpäivänromaanista, musiikkijournalismista ja internetin tekstivirroista. Kirja kysyy, miten elää modernissa todellisuudessa menettämättä järkeään.

Genres: Audiobook

198 pages, Paperback

Published October 3, 2025

Reviews

[Meeri · Rating 2 out of 5]

Ehkä 1,5⭐️; kaikkia notes appiin kirjotettuja Havaintoja Nykyajasta ei tartte painaa kirjaan

[Susa · Rating 5 out of 5]

Kunpa tämä ei olisi loppunut ikinä!!!!! Ikuinen voittajantunti yes please!!

[Laura · Rating 3 out of 5]

Yhdenpäivän- tai huume- ja alkoholihuuruisenyönromaani nykyajasta, nykyisyydestä. Kuin venytetty meemi, #vainkeskiluokkajutut, mutta nichemmin ja ilman lempeää sarkasmia, hyväksyvää katsetta. Kaikkea, ihan kaikkea, vaivaa tietoisuus, itsestä, ympäristöstä, itsestä ympäristön (oletetuin) silmin. Vilpitön on naurettavaa, täytyy katsoa ironian kautta, täytyy etäännyttää niin kauas ettei näe.

3,5 tähteä.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Lukiessa tuntui ihan kuin olisin ollut samaan aikaan tässä hetkessä, internetkeskusteluissa, yöelämässä ja omissa ajatuksissani. Hirvosella on jotenkin ihan tosi uniikki ilmaisutapa, samaan aikaan hauska ja superterävä, täynnä kaikkia tasoja ja viittauksia. Pidin todella paljon.

[Wilkku]

Samalla tavalla viihdyttävä kuin Aikuiset. Aikansa kuva, jne, sellainen valveutuneen Helsinkiläisen milleniaalin raivostuttava napanöyhtänkaivelupurkaus.

Tykkäsin poukkoilevasta, levottomasta tyylistä. Finglish-dialogi kuulosti aidolta ja ärsytti. Välillä en tiennyt, oliko tekstiin jäänyt näin paljon kirjoitusvirheitä (etenkin yhdys sana virheitä) vahingossa vai tyylikeinona.

Viihdyttävyytensä lisäksi ei tarjoillut oikein mitään. Toimi yhdeltä istumalta luettuna. Ihan ok/5.

[Emmi K · Rating 5 out of 5]

Aivan mahtavan teräviä huomioita meistä ja ajastamme, nautin joka hetkestä!

[Leo · Rating 3 out of 5]

jämptiä ja luontevaa dialogia ja epäselvähköä luisumista hki-millenniaalitodellisuudessa

mutta enpä tiiä, jotenkin tällaiset zeitgeist-jutut tuntuvat kirjamuodossa siltä, että kauhean uutta sanottavaa voi olla vaikeaa esittää

[Onni Maunula · Rating 3 out of 5]

Hah! Pistämätön ajankuvaus helsinkilaiffista. Kirjamessuilla jokasen milleniaalin läpinäkyvästä muovipussista pilkisti Voittajantunti. Tai näin ainakin uskon.

Luin usein ennen nukkumaanmenoa koska teksti oli kevyttä, hieman pinnallista, ja liikkui nopsaan eteenpäin. Dialogit oli luotu hirveen taitavasti! Tuhahdin huvituksesta useissa kohtaa.

Kantsii siis lukea, jos ei nyt, niin sitten kesällä. Tätä on varmasti kiva lukea kesällä!

[Pupu · Rating 4 out of 5]

Voittajantunti on kuin villisti ladottu voileipä, jossa kapris pyörii toffeen päällä ja salaatilla on syötävää glitteriä.

Teksti on kuin ultramodernia kuvista rutistettua virtaa, mutta telineiltään teos kuuluu yhden päivän haahuiluromaanien jatkumoon.

Jäin kaipaamaan vain pidemmästi samaa, jotta kokemus olisi ollut upottavampi.

[Readerwhy]

Voittajantunnin ja todellisuuden välissä ei ole seinää. Ne ovat kietoutuneet toisiinsa kuin loputtomaan yhteiseen tulevaisuuteen uskovat rakastavaiset.

Voisi hyvin mennä Helsingin kaduille - mieluiten Harju kasiin tai ylipäänsä Kallioon - ja löytää itsensä Voittajantunnin henkilöiden seurasta. Miksi ei Punavuoreen, kysyy ääni vieressäni. No, niin, kenties sinnekin. Ei, ei, ei huutavat kuorossa aikuiset.

Moni lukija kertoo, että lukee paetakseen todellisuutta. Päästäkseen irti arjesta ja sen huolista. Heille en todellakaan suosittele Voittajantuntia, sillä se räkii kaikkea sitä, jonka keskellä (erityisesti me pääkaupunkilaiset) elämme. Toki jos asuu Lapin perukoilla tai Kuusamon korvessa tai muussa vastaavassa lokaatiossa Voittajantunnin voi kokea eksoottisena reissuna etelänvetelien elämään.

Maantieteelliset ulottuvuudet on hyvä pitää mielessä, jos tekee, kuten minä ja kutsuu Voittajantuntia Zeitgeist-kirjallisuudeksi. Sitä se on oman kuplamuovinsa asuttajille, jotka juoksevat ehtiäkseen metroon, vaikka tietävät seuraavan metron tulevan kahden minuutin päästä.

Hirvonen ruoppaa kuormakauhaajan vahvalla otteella nykyelämän kipukohtaia. Hän tarkastelee kulttuurilehtien kiperää tilannetta, kun printtimuoto alkaa olla toivottoman last season - eikä vähiten siksi, että suurinta osaa porukasta kiinnostaa kulttuurin sijasta life style mukaan lukien erilaiset ihmissuhdemuodot ja traumatarinat. Kauha nostaa maistettavaksi myös Twitterin synkkää puuroa, kolhaisee einesruokia, kutittelee Draculan potentiaalisia kiinteistöbisneksiä, ei unohda ruotsalaisten ikuista paremmuutta suomalaisiin verrattuna, pysähtyy keikkatyöläisten palkkionmaksuongelmiin, vierailee nimeltä mainitsemattomassa Normalissa, kuuntelee nuorisolaisten englantia ja suomea toisiinsa sotkevia puheita, seuraa huumediileriksi päätymistä ja viettää aikaa erinäisissä seuroissa (sic!).



Voittajantunnissa piirretään tussikynällä kuvia siitä, miten elämästä on tullut päämäärätöntä millon minkäkin asian tai ilmiön perässä juoksemista. On jatkuvasti kiire ehtiä mukaan ensimmäisten joukossa tai jos menee kultaputkeen olla se, jonka kautta seuraava uusi juttu saa alkunsa.

On maksimoitava itsensä ja tekemisensä. Nopeammin. Kiihkeämmin. Korkeammalle. On löydettävä toimivimmat keinot jalostaa oma potentiaalinsa. Eräs ratkaisu tähän on voittajantunti.

"Voita päivä itsellesi! Kun olet hereillä tarpeeksi ajoissa, hallitset loppupäiväsi aikatauluja kuin CEO-kuningasjohtaja imperiumiaan. Äärimmäinen opas jokaiselle, joka haluaa tulla parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään, ilman bullshittiä."

Kaikki elämässäsi muuttuu paremmaksi, kun heräät aamuviideltä.



Ulrika Nielsen kirjoittaa runokokoelmassaan Perikato (Undergången, suom. Marko Niemi, Poesia 2017):

Seuraava iso juttu on rahoittaa opintonsa myymällä itseään
Seuraava iso juttu on olla vailla menneisyyttä
Keskitysleirit ja monikansalliset kahvilaketjut rinnakkain ovat seuraava iso juttu.
Häkit joissa ihmisiä ovat seuraava iso juttu
Vegan Nazi Cooking -ohjelma on se juttu

Jutut ovat lyhyaikaisia ja siksi seuraavan jutun jahti on kokopäivätyötä.

Puheenvuorot Voittajantunnissa kuulostavat niin autenttisilta, että on vaikea tietää, ovatko ne Hirvosen keksimiä vai lainauksia hänen kuulemistaan keskusteluista.

Viimeiset 4 kertaa kun oon käyny siltasessa niin mulle on ehdotettu seksiä. Onko tää ihan normaalia? Oon M jos sillä on jotain väliä

Edellä oleva kursivoitu teksti ei ole Voittajantunnista vaan Jodelin Kallio-kanavalta, mutta se voisi olla yhtä hyvin Hirvosen romaanista. Tätä tarkoitan, kun sanon, että romaanin henkilöiden puhe on suoraa imitaatiota ihmisten (tiettyjen) tavasta puhua.

Hirvonen saa romaanihenkilönsä sanailemaan niin, että sanat samanaikaisesti sekä merkitsevät paljon että tyhjentävät itsensä. Sanoilla ihminen tekee ennen muuta itseään ja määrittelee omaa olemisen paikkaansa ja asemaansa muiden ihmisten joukossa sekä sitä, minkälaiselta hän näyttäytyy muille.

Voittajantunti on välimerkki Vincenzo Latronicon romaanista Perfection, jossa tämä kirjoittaa:

”Food was part of their culture, and they would discuss it among themselves in the same way previous generations had discussed films, books and politics. It helped define who they were.”

Ruoan tilalle voi asettaa monia muitakin sanoja ilman että sitaatin viimeinen lause menettää merkitystään.



Iida Sofia Hirvonen hamuaa kirjailijana samaa viittaa, jonka Johannes Ekholm on jo vuokrannut itselleen pitkäaikaissopimuksella. Ja niin on tapahtunut, että Ekholmin kirjoja kuuluu pitää nerokkaina, jos ei halua erota kaltaistensa seurasta. Tämä on surullista. Ei siksi, että Ekholmin kirjat olisivat huonoja, vaan siksi, että niiden vastaanotto tapahtuu pitkälti etukäteismäärittelyn kautta. Ekholmin kirjallisesta tuotannosta on tullut tissi, jonka maidon laatua on ylistettävä, jos haluaa luistella samassa muodostelmassa oman kuplansa kanssa.

On tervetullutta, että Hirvonen horjuttaa Ekholmin patsasmaista asemaa modernin elämänmenon kuvaajana.

Mainokset ja niiden vanavedessä myös kirjoista kirjoitetut tekstit syövät kieltä, erityisesti adjektiiveja. Hieno, erinomainen, loistava helisevät kuin jouluinen enkelikello, joka on otettu esiin tavan vuoksi. Annan adjektiivien olla ja sitatoin tähän loppuun ohjeen, joka kannattaa ottaa tosissaan.

"Pitää löytää jokin muukin tapa elää tässä maailmassa kuin suorittaa tehtäviä, jotka joku muu on asettanut, tai muuten sitä antautuu jonkun muun välineeksi."

[Leo]

Veijari romaani, olo on kuin Vekkulassa (nyk. Pellen Talo), lattia liikkuu. Kaikki tulee sanoo tän, mutta kirja on ihan oikeasti “ajassa kiinni” – niin muodoltaan kuin sisällöltäänkin ja ennen kaikkea hengeltään. Kate Zambrenon Drifts voi tulla joillekin skenettäjille mieleen, mutta Hirvonen pääsee paljon lähemmäs sitä Kafkan tavoittelemaa “välitöntä kirjoittamista” ja myös pätee vähemmän. (Mulle tuli välillä mieleen myös B. Rosenberger Rosenberg :D mutta ehkä vain siksi, että sekin on hauskasti kirjoitettu, kirjailijaansa muistuttava kriitikkohahmo.) Helppo lukea, tosin yhtä helppo kuvitella joku maalainen, jonka moti kaivella jotain “romaanin salaista keskusta” aika nollissa. Ehkä status quon kritisoiminen voi olla nautinnollista? Minkälaista oikeastaan on hiljaisesti oletettu “hyvä elämä”? Ollaanko me kokattu? Mulla on aina ollut fiilis, että maailmaan heitetty ”eksistentiaalinen flanööri” on epäreilusti melkeinpä ainoastaan miehille sallittu elämänasenne – kiitos ko. lasikaton kurittamisesta. Kerrankin kirja, joka tuntui liian lyhyeltä :))

[Leo Stranius · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoista ajankuvaa ja vapaata ajatuksenjuoksua. Kirjan nimi ja takakansiteksti lupaavat paljon.

"Voittajantunti vie yölliselle seikkailulle kaupunkiin, sattumanvaraisiin kohtaamisiin ja kuvaruuduilta avautuviin näkyihin. Tarinan hahmot flaneeraavat ja viihdyttävät toisiaan sutkautuksilla. He ajattelevat ihmissuhteita, musiikkia, huumeita, politiikkaa ja arkea, jossa kaikki ei aina etene suunnitelmien mukaan. Elämään mahtuu onnistumisia, mutta miten tulevaisuuteen pitäisi suhtautua?"

Kirja on omaan makuun liikaa vapaata ajatuksenvirtaa, joka tuntuu olevan kovin suosittua tällä hetkellä suomalaisessa fiktiossa/romaaneissa. Vaikka Hirvonen kirjoittaa taitavasti, teksti on omaan makuun jotenkin hiukan laiskaa eikä siihen ei ole rakennettu mukaan tarinaa, koukkua, juonta tai yllättäviä käänteitä. Tämä on varmasti kirjailijan/kirjan tarkoitus ja hienous. Sille, joka tästä tyylilajista tykkää.

Omasta mielestäni tässä olisi ollut hyvä mahdollisuus ajankuvan yhteiskuntakritiikkiin ja tehokkuusajattelun haastamiseen, joka jää nyt osin hyödyntämättä.

[Mikko Saari · Rating 2 out of 5]

Hirvosen esikoisromaani Radalla on vauhdikkaasti ajassa kiinni oleva kuvaus yöelämästä. Sama ajassa kiinni olemisen henki jatkuu tässä toisinkoisessa.

Tämäkin on verrattain tiivistä zeitgeistia pääkaupunkiseudun nuorisosta. Pääosassa harhailee kriitikko, jonka kautta tarkastellaan erityisesti musiikkikritiikin hiipumista cooliuden ytimestä totaaliseen yhdentekevyyteen.

Internetin tekstivirtoja mallintava romaani oli lyhyydestään huolimatta puuduttava poukkoillessaan aiheesta toiseen; tässä ei ole oikein mitään tarinaa, vain infodumppausta aiheista, jotka eivät enimmäkseen ole kovin kiinnostavia.

Kirjan parhaat palat – niitäkin on – voisi kiteyttää muutamaksi nasevaksi somepostaukseksi. Hyviä ideoita siis on, mutta kokonaisuus on ärsyttävällä tavalla hajanaista tajunnanvirtaa.

[Ville Verkkapuro]

I was waiting to get my hands on this since the second I finished Radalla. Iida Sofia Hirvonen has such a great an unique sound, very sharp and ironic and witty, yet still warm and loving. Not arrogant at all, which is very hard in this genre. I guess it has a lot to do with how Hirvonen is as a person. This was great criticism of our times with sharp observations, absolutely ridiculous and disgusting qualities, wrapped in a neat, nice package. Simply a great writer and I'm a huge fan.

[Elina Suikanen · Rating 1 out of 5]

Tuntuu, että tämä on kirjoitettu jollekin pienelle yleisölle, johon en itse kuulu. Voinee lukea eksistentialistisena teoksena.

[Tupu · Rating 3 out of 5]

Hilpeitä huomioita