Armoton

Antti Hautalehto #13

by Christian Rönnbacka

Christian Rönnbackan huippusuositun Hautalehto-dekkarisarjan kolmannessatoista osassa tuntematon vahingontekijä raapii rikki mallikansalaisten julkisuuskuvaa.

Porvoon poliisin rikostutkintaan on saatu uutta, nuorta verta, mikä on aina hyvä syy kakkukahveille. Tulokkaan ja tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdon leipomoreissu keskeytyy kuitenkin ilmoitukseen lähistöllä syntyneestä sanaharkasta.

Paikalle saavuttuaan kaksikko kohtaa kirkkoherra Tuomas Sulkavuoren kiivastuneen vaimon, joka kertoo tulleensa valokuvaajan törkeästi ahdistelemaksi. Keltainen lehdistö imee ahneesti mehut kirkkoherran törttöilystä kosteassa illanvietossa ja janoaa lisää. Kun Sulkavuoren kotiin alkaa kohdistua vahingontekoja, klikkiotsikoista ei näytä tulevan pulaa.

Christian Rönnbackan Armoton tarraa jälleen kiinni aikamme ilmiöihin, kun rikosylikomisario Antti Hautalehdon työryhmälle selviää, että kiusaajan naamion takana ilvehtii kuolema.

Genres: Audiobook, Crime

352 pages, Hardcover

Published October 10, 2025

Reviews

[Eveliina Pigg · Rating 3 out of 5]

3,5⭐️

[Martta]

Helmet -lukuhaaste viikko 49 ”Kirja on julkaistu vuonna 2025”. Tänä vuonna on taas julkaistu paljon hyviä kirjoja, niiden joukosta valitsin Christian Rönnbackan, Armoton. Tälläinen helmi oli jäänyt vielä lukematta, se olikin viimeinen pala 🧩 tässä #helmetlukuhaaste2025 palapelissä. Tähän kirjaan oli mukava päättää tämän vuoden lukuhaaste.

Jälleen loistava dekkari, kyllä tämän seurassa siivouspäivä sujui mukavissa merkeissä ja melkein yhteen menoon tuli kuunneltua koko tarina. Piinaajan osalta tarina oli hyvin toden tuntuinen ja karmiva, sen sijaan kirkkoherran häirinnän motiivit jäivät vähän epäselväksi. Hautalehdon tiimi sai vahvistusta ja tämä uusi henkilö vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta.

🎧 Christian Rönnbacka, Armoton 👍

[Timo Pietilä · Rating 3 out of 5]

Viimeisin Hautalehto-sarjan kirja. Hautalehto on ollut poissaoleva, ehkä osittain tylsistymisen vuoksi, sillä mitään erityisen haastavaa tapausta ei ole ollut tutkittavana. Lisäksi hänen suhteensa pitkäaikaiseen naisystävään on viilentynyt ja mitä ilmeisimmin päättynyt kokonaan viimeistään silloin, kun tämä muutti Espanjaan hoitamaan sairasta äitiään.
Jotain sentään tapahtuu: paikallisen papin, jolla on haaveita piispanvaalista, taloon kohdistuu ilkivaltaa. Poliisilla ei kuitenkaan ole voimavaroja paneutua asiaan kovin perusteellisesti, vaikka papin vaimo käykin asiasta kovasti kierroksilla.
Samaan aikaan toisaalla Instagram- ja OnlyFans-tähti joutuu palattuaan matkalta kohtaamaan ensin ilkivaltaa, joka ei ole aivan viatonta: muun muassa hänen koiralleen syötetään ksylitolipastilleja, jotka ovat koirille erittäin myrkyllisiä. Myöhemmin hänet raiskataan kiristämällä.
Kun papin palkkaama yksityisetsivä saa selville jotain, mitä ei jaa toimeksiantajalleen, tapahtuu lisää rikoksia ja tarinalinjojen yhteydet alkavat paljastua.
No, mitä voi sanoa sarjan kolmannestatoista osasta? Kerronta on löytänyt omat vakaat uomansa, eikä siltä suunnalta tule suuria yllätyksiä. Lukujen lyhyys sen sijaan yllätti hieman; edelliset osat olen kuunnellut enkä silloin kiinnittänyt huomiota lukujen pituuteen, jos ne nyt edes olivat yhtä lyhyitä kuin tässä kirjassa. Antin suhteen päättyminen ja vieläpä näin suuressa määrin ”off-screen” oli jonkinlainen yllätys ja jopa pieni pettymys. Poliisiaseman henkilöstössä tapahtui myös vähäistä vaihtuvuutta kirjan aikana. Pahis oli tavanomaistakin vastenmielisempi, mutta oikeus toki lopulta toteutuu.

[Pia · Rating 4 out of 5]

Ikinä ei kannata mennä Antti Hautalehdon kanssa sänkyyn sillä ajatuksella, että ihan vaan luen pikkuisen alkua. Siinä jää yöunet lyhyiksi.

Kolmastoista osa sarjaa tuo meille rikoksen, joka on likainen ja sotkuinen monellakin tavalla, eikä ihan kaikki likatahrat tule lukijalle selviksi tarinan lopussakaan. Poliisintyön rinnalle saadaan mukavan paljon Hautiksen ja tiiminsä yksityiselämää: yksi tekee muuttoa, toista on kosittu, kolmas vatuloi eläköitymistä ja neljäs onkin ihan uusi tulokas joukkoon. Mie tykkään, niin läheisiksi ovat tyypit tulleet.

Armoton on dekkarina tosi sujuva. Rönnbackalla on juuri miun makuun sopiva huumori hallussa, ja pollarit heittelevät samantasoisia puujalkoja kuin mitä omastakin suustani pääsee. ”Minä en loukkaannu mistään, vaikka kaikesta pahoitan mieleni.”

Mutta ihan vihoviimeistä viimeistelyä jäin kaipaamaan. Pari minikokoista juonihommaa jäi miulle epäselväksi. Muuten kovatasoisessa dekkarissa ne kirvelee.

[Tiina · Rating 4 out of 5]

Mukaansatempaava kirja. Siviilielämää ja poliisipuuhia sopivassa suhteessa omaan makuuni. Mukaan mahtuu monenlaista traumaattista tapausta. Lammenhaaran mätämunaisuus paljastuu lukijalle toisaalta yllättävän aikaisessa vaiheessa, mutta on mielenkiintoista seurata miten langat nivoutuvat yhteen. Toimiva ratkaisu. Kaikkineen lähellä viittä tähteä.

[Kaija · Rating 4 out of 5]

Sujuvasti etenevä tarina. Alkuun häiritsi eri henkilöiden ja paikkojen välillä hyppely, vaikka juoni etenikin järjestyksessä. Mielenkiintoinen ja erikoinen juoni, loppupuolella kirja piti hyvin otteessaan. Hautalehdon siviilielämääkin kuvattiin sopivasti.

[Satu · Rating 4 out of 5]

No nyt oli kova. Huomattavasti parempi kuin muut viime vuosien Hautalehto-kirjat.

[Tupu · Rating 3 out of 5]

Kevyttä ajavietettä jo tutuksi tulleella poliisihuumorisanailulla.

[AnuP · Rating 4 out of 5]

Tässä oli vetävä juoni ja kesti loppuun saakka. En ole juurikaan lukenut Hautalehtoja ja lukukokemusta hiukan häiritsee, kun mietin miltä Mikko Leppilampi näyttäisi tässä kohtauksessa 😂