What do you think?
Rate this book
Brenn alle mine brev
Etter en opprivende krangel med sin kone innser Alex Schulman at han lenge har båret på et sinne og et udefinerbart mørke. Besatt av å finne ut av hvor det kommer fra, følger han slektens ledetråder tilbake til sommeren 1932 og en skjebnesvanger hendelse som forandret alt. I Brenn alle mine brev veves tre perspektiver sammen til en fortelling som overskrider både tid og rom. Ved hjelp av autentiske brev og utdrag fra dagbøker avslører Alex Schulman et voldsomt trekantdrama mellom mormoren, morfaren og forfatteren Olof Lagercrantz, og hvilke tragiske konsekvenser dette fikk. Det er en gripende og dypt personlig skildring av lidenskap og sjalusi, og om hvordan et hemmelig møte kan påvirke fremtidige generasjoner.
237 pages, Paperback
First published January 1, 2018
194 people are currently reading
4370 people want to read
About the author
Alex Schulman
13 books614 followersCarl Magnus Alexander Schulman (born 17 February 1976 in Hemmesdynge) is a Swedish author, journalist, blogger and television and radio personality.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 891 reviews
December 7, 2018
Fyfan vad jag mådde dåligt under den här läsningen, ångesten stegrades i takt med att Sven Stolpes vidriga person målades upp. Karins öde är kanske det värsta jag kan tänka mig: att foga sig efter en man som konstant förnedrar och degraderar henne, att leva ett helt liv som någon annan än sig själv, alltid med sorgen om den förlorade, stora kärleken. Att aldrig igen vara lycklig, alltid hunsad.
Jag tycker att Alex skildrar det fint och respektfullt, om än ibland en smula övertydligt. Hans tes om det ärvda raseriet köper jag inte helt, däremot: Sven Stolpe förgiftade allt som kom i hans väg, att växa upp runt det karikatyrliknande hatet kommer så klart sätta sina spår.
Jag tycker att Alex skildrar det fint och respektfullt, om än ibland en smula övertydligt. Hans tes om det ärvda raseriet köper jag inte helt, däremot: Sven Stolpe förgiftade allt som kom i hans väg, att växa upp runt det karikatyrliknande hatet kommer så klart sätta sina spår.
January 16, 2019
I love reading about forbidden love stories. And, the best ones are the ones that are true. Like the one Alex Schulman discovered when he examined his roots. His grandmother Karin fell in love with another man and this affair came to define her entire life and future generations. In the book, you can read about Alex's childhood, what he remembers of his grandparents as well as his pondering as an adult. About where his anger comes from. We also get an insight into Karin Stolpes and Olof Lagercrantz's love story.
The story in Burn All My Letters is both sad and cruel. But sometimes it is also very beautiful, like when one read about the two lovers. Before everything goes wrong. I completely devoured the book and it really made an impression on me. This biographical work is a must to read and I just must read Alex Schulman's other books.
Thanks to Bookmarks förlag for the review copy!
The story in Burn All My Letters is both sad and cruel. But sometimes it is also very beautiful, like when one read about the two lovers. Before everything goes wrong. I completely devoured the book and it really made an impression on me. This biographical work is a must to read and I just must read Alex Schulman's other books.
Thanks to Bookmarks förlag for the review copy!
March 27, 2023
This book is like a piece of music, not a single false note. I wish I could read it all over again and that it would still be new for me.
Just realized it isn’t translated into English. Hurry up, publishers, this is gold!
And I am not sure how to say this without sounding like a Nosy Parker who focuses on the most juicy bits, but there are references to not only the author’s family, but also another very ancient wellknown Swedish family, the Lagercrantz’s, the author David Lagercrantz’s (the author who continued the writing of Stieg Larsson’s Millennium-series) father Olof, whose works I used in my literature studies at university way back in another century. I suppose there is some poetic justice in the fact that he is the most wellknown of the two, Olof Lagercrantz and the author’s grandfather, Sven Stolpe, whom I have heard mentioned, but never actually read any books by.
Just realized it isn’t translated into English. Hurry up, publishers, this is gold!
And I am not sure how to say this without sounding like a Nosy Parker who focuses on the most juicy bits, but there are references to not only the author’s family, but also another very ancient wellknown Swedish family, the Lagercrantz’s, the author David Lagercrantz’s (the author who continued the writing of Stieg Larsson’s Millennium-series) father Olof, whose works I used in my literature studies at university way back in another century. I suppose there is some poetic justice in the fact that he is the most wellknown of the two, Olof Lagercrantz and the author’s grandfather, Sven Stolpe, whom I have heard mentioned, but never actually read any books by.
May 25, 2019
#TeamKarin
February 4, 2019
Tycker det är något obehagligt med blandningen mellan verklighet och fiktion. Författaren vill skriva sin mormors historia men får mest känslan av att det är ytterligare en man som berättar vem hon är snarare än att hon själv får träda fram. Och köper inte premissen att författarens egen ilska är nedärvd från morfadern.
January 6, 2019
Snabbläst och intressant men jag har lite svårt att gilla den när man vet att karaktärerna är riktiga människor och att större delen av handlingen är baserad på faktiska händelser.
May 16, 2019
Mycket välskriven och välformulerad. Anbefalld läsning för alla kulturmän med hederskomplex.
February 19, 2023
What a book and what a fascinating and heartbreaking story!
In this autobiographical book Alex Schulman sets out to discover where his innate anger comes from, before it destroys his marriage and pushes his children away from him. He quickly traces all family conflict and strife back to his maternal grandfather – acclaimed Swedish author Sven Stolpe.
The book jumps between three time periods – the present, where the tone is reminiscent of a documentarian on a quest to uncover family secrets; 1988, where we get insight into young Alex’ impressions of his grandparents as he visits them; and 1932, where the pieces of the larger puzzle are found in a story of forbidden love, jealousy and possessiveness.
Each of the time periods has a distinct point of view, while still leaving no doubt that this is a story – and secret – being researched and laid bare before our eyes. It is incredibly well done and it’s a book and story that will stay with me for a while.
In this autobiographical book Alex Schulman sets out to discover where his innate anger comes from, before it destroys his marriage and pushes his children away from him. He quickly traces all family conflict and strife back to his maternal grandfather – acclaimed Swedish author Sven Stolpe.
The book jumps between three time periods – the present, where the tone is reminiscent of a documentarian on a quest to uncover family secrets; 1988, where we get insight into young Alex’ impressions of his grandparents as he visits them; and 1932, where the pieces of the larger puzzle are found in a story of forbidden love, jealousy and possessiveness.
Each of the time periods has a distinct point of view, while still leaving no doubt that this is a story – and secret – being researched and laid bare before our eyes. It is incredibly well done and it’s a book and story that will stay with me for a while.
January 9, 2019
Det är bra att bli av med sina fördomar. Tycker jag. Inser dock att jag inte riktigt gillar att bli av med den här fördomen... Alex Schulman som offentlig person har jag ingenting över för. Alls. Jag skulle helst tycka att hans böcker är skräp. Men de är inte det. De är väldigt bra.
Den här berör djupt. Familjehemligheter som ligger under ytan och bokstavligen ödelägger liv. Hat och ilska som ingen vet var de kommer ifrån. Och när författaren börjar forska så visar det sig att det finns ett ursprung, en konkret anledning till olycka och vrede. Förutom detektivarbetet som är intressant så är ju också huvudpersonerna det. Inga mindre än Sven Stolpe och Olof Lagercrantz. Och visst ger denna bok en ny infallsvinkel till deras böcker.
Så, så var det med den fördomen...
Den här berör djupt. Familjehemligheter som ligger under ytan och bokstavligen ödelägger liv. Hat och ilska som ingen vet var de kommer ifrån. Och när författaren börjar forska så visar det sig att det finns ett ursprung, en konkret anledning till olycka och vrede. Förutom detektivarbetet som är intressant så är ju också huvudpersonerna det. Inga mindre än Sven Stolpe och Olof Lagercrantz. Och visst ger denna bok en ny infallsvinkel till deras böcker.
Så, så var det med den fördomen...
February 26, 2020
Annan harvoin tähtiä. Nyt annan, koska en vielä osaa sanallistaa sitä kaikkea, mitä tämän kirjan parissa koin.
October 18, 2022
Spannend geschrieben. Die Offenheit des Autor fand ich stark. Karins Geschichte ist schockierend und traurig, hat mich aber nicht so berührt, wie ich mir das aufgrund der (wahren) Ereignisse vorstelle. Etwas fehlte. Die Aussagen am Ende waren mir zudem zu vage.
March 5, 2019
Första halvan av boken tycker jag är rätt dålig faktiskt, typ en 2:a. Andra halvan är betydligt bättre så det landar på en 3:a. Hela historien känns liksom... tunn. Som att något fattas. Alex skriver bra men i sina tidigare (än mer självbiografiska) romaner är han en så närvarande berättare; här är han inte tillräckligt allvetande för att kunna bära historien. Denna roman får mig att tänka på en C-uppsats som har för lite empiri och underlag för sina slutsatser. Det är sorgligt men ändå inte tillräckligt välarbetat för att beröra mig.
December 5, 2020
Upea kirja, pidin paljon! Sukupolvien salaisuudet raottuivat varovasti sellaisella jännitteeellä, että tunsi välillä lukevansa jännäriä omaelämänkerrallisen sukutarinan sijaan.
November 19, 2022
Verbrenn all meine Briefe,
der neuerschiene Roman von Alex Schulman, hat mich mitgerissen - hinein in einen Lesesog von großer Kraft! Gleich die Anfangsszene hat es in sich, der Protagonist rastet aus, im Streit mit seiner Frau schmeißt er voller Wut die heiße Pfanne samt Inhalt an die Küchenwand und sieht die Angst in den Augen seiner Frau aufblitzen. Und wo Angst ist, hat Liebe keinen Platz, das wird ihm klar. Eine spannende Ausgangslage, welche Frau kennt sie nicht - die Angst vor männlicher Aggression und Gewalt?
Der Autor erschrickt in diesem Moment selbst und beginnt zu reflektieren. Auch seine Töchter vermeiden bestimmte Situationen, um ihn nicht zu reizen, zum Beispiel, dass er am Eisstand warten muss.
Schulman spürt, dass er nicht so weitermachen kann, dass seine Familie sonst an seinen Aggressionen zerbricht und so begibt er sich auf Spurensuche, sozusagen auf die Jagd nach seiner Wut.
Schulmans Recherchen gehen zurück bis zu seinem Großvater Sven Stolpe einem berühmten schwedischen Autor, den er als unberechenbare Urgewalt der Wut bezeichnet. Dessen Jähzorn, Gebrüll, Misshandlungen und Demütigungen das Leben seiner Frau und der vier Kinder zerstörte und sich weiter vererbte. Und so findet er heraus, dass der Sommer 1932 ein Geheimnis birgt, an dem alles Dunkle seinen Anfang nimmt ... #nospoiler
Schulmans Text ist aber kein Bericht über seine Familie, sondern ein literarisch verdichteter Roman, der wunderbar vor Augen führt, wie sich patriarchale Strukturen in der Gesellschaft durch Narzissmus und männliche Gewaltherrschaft reproduzieren. Das Schicksal, das Stolpes Ehefrau, Schulmans Oma Karin, ihr Leben lang erleiden musste, ist so grausam, dass es mich jetzt noch aufwühlt und wütend macht und auch der zaghafte Versuch des Autors am Ende das gewalttätige Verhalten des Großvaters zu erklären, verpufft.
Ein wichtiger, lesenswerter Text, spannend und intensiv bis zur letzten Seite!
#namethetranslator Aus dem Schwedischen von Hanna Granz
der neuerschiene Roman von Alex Schulman, hat mich mitgerissen - hinein in einen Lesesog von großer Kraft! Gleich die Anfangsszene hat es in sich, der Protagonist rastet aus, im Streit mit seiner Frau schmeißt er voller Wut die heiße Pfanne samt Inhalt an die Küchenwand und sieht die Angst in den Augen seiner Frau aufblitzen. Und wo Angst ist, hat Liebe keinen Platz, das wird ihm klar. Eine spannende Ausgangslage, welche Frau kennt sie nicht - die Angst vor männlicher Aggression und Gewalt?
Der Autor erschrickt in diesem Moment selbst und beginnt zu reflektieren. Auch seine Töchter vermeiden bestimmte Situationen, um ihn nicht zu reizen, zum Beispiel, dass er am Eisstand warten muss.
Schulman spürt, dass er nicht so weitermachen kann, dass seine Familie sonst an seinen Aggressionen zerbricht und so begibt er sich auf Spurensuche, sozusagen auf die Jagd nach seiner Wut.
Schulmans Recherchen gehen zurück bis zu seinem Großvater Sven Stolpe einem berühmten schwedischen Autor, den er als unberechenbare Urgewalt der Wut bezeichnet. Dessen Jähzorn, Gebrüll, Misshandlungen und Demütigungen das Leben seiner Frau und der vier Kinder zerstörte und sich weiter vererbte. Und so findet er heraus, dass der Sommer 1932 ein Geheimnis birgt, an dem alles Dunkle seinen Anfang nimmt ... #nospoiler
Schulmans Text ist aber kein Bericht über seine Familie, sondern ein literarisch verdichteter Roman, der wunderbar vor Augen führt, wie sich patriarchale Strukturen in der Gesellschaft durch Narzissmus und männliche Gewaltherrschaft reproduzieren. Das Schicksal, das Stolpes Ehefrau, Schulmans Oma Karin, ihr Leben lang erleiden musste, ist so grausam, dass es mich jetzt noch aufwühlt und wütend macht und auch der zaghafte Versuch des Autors am Ende das gewalttätige Verhalten des Großvaters zu erklären, verpufft.
Ein wichtiger, lesenswerter Text, spannend und intensiv bis zur letzten Seite!
#namethetranslator Aus dem Schwedischen von Hanna Granz
This entire review has been hidden because of spoilers.
June 14, 2020
Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet on eräänlainen kasvutarina, jossa päähenkilö Alex lähtee selvittämään sukunsa traumaattisia tapahtumia, koska kärsii itse selittämättömistä vihanpurkauksistaan. Isoäidin ja isoisän elämästä paljastuu kolmiodraama, joka selittää patoutuneita jännitteitä, jotka ovat siirtyneet seuraaville sukupolville.
Rakkaustarina on kerrottu kauniisti. Siinä on jännitystä ja nuorten ihmisten tunteenpaloa. Kirja on aitoudessaan lukunautinto.
Rakkaustarina on kerrottu kauniisti. Siinä on jännitystä ja nuorten ihmisten tunteenpaloa. Kirja on aitoudessaan lukunautinto.
April 18, 2020
Tätä ei voinut jättää kesken. Usean sukupolven myrkyttänyt viha ja katkeruus, vuosikymmenten hiljaisuus. Riipaiseva sukutarina.
April 18, 2020
Sydämeni särkyi. Upea. Perhekirouksesta. Ei pysty sanomaan mitään, keräämään vaan rakkauden ja vihan sirpaleita. Elämä, epäreilu ja suunnaltaan niin pienistä käänteistä kiinni.
March 24, 2022
”Att skriva ut ur sitt hjärta är en dum fras. Det kan ingen, om hjärtat är fullt. Det finns så få ord för kärlek. Varje fras är ett neddragande, ett skändande av den äkta kärleken.” Olof Lagercrantz
April 8, 2020
Miksi ruotsalaiset kirjoittavat tällä hetkellä jännittävimmät tositarinat? Ensin Gustavssonin Yhdeksästoista jäsen, nyt tämä. Suvun salattujen kipupisteiden tutkiminen ja isovanhempien suurimman kriisin kaivaminen etenevät dekkarimaisen jännittävästi. Schulman vie autofiktion askeleen pitemmälle fiktioon: omaelämäkerrallisen nykyhetken ja lapsuusmuistelujen rinnalla kulkee kuviteltu kertomus siitä, miten kaikki ehkä meni. Kiinnostavaa oli myös kahden kirjailijan tuotannon tutkiminen vihjeiden löytämiseksi.
”Lapsuudessa kehitin itselleni supervoiman: pystyin aavistamaan yhteenotot paljon muita aiemmin. Minulla oli vihatutka ja olen kantanut sitä mukanani koko ikäni.”
”Ehkä minä en vain käsittänyt, että joku voi pelästyä vaikken korottaisi ääntäni.”
”Minä olen kaikkitietävä kertoja, joka tietää miten tarina etenee.”
”Hän ei menettänyt itsekunnioitustaan, vaikka Sven halveksi ja nöyryytti häntä vuosien ajan. Hän kutistui jokseenkin arvokkaasti, käpertyi selkä suorana.”
”Lapsuudessa kehitin itselleni supervoiman: pystyin aavistamaan yhteenotot paljon muita aiemmin. Minulla oli vihatutka ja olen kantanut sitä mukanani koko ikäni.”
”Ehkä minä en vain käsittänyt, että joku voi pelästyä vaikken korottaisi ääntäni.”
”Minä olen kaikkitietävä kertoja, joka tietää miten tarina etenee.”
”Hän ei menettänyt itsekunnioitustaan, vaikka Sven halveksi ja nöyryytti häntä vuosien ajan. Hän kutistui jokseenkin arvokkaasti, käpertyi selkä suorana.”
July 13, 2021
4.5
En historia som är lika obehaglig som den är spännande. Att få läsa om en kvinna vars liv helt präglats av en man som fängslat henne och tagit hennes jag ifrån henne är helt fruktansvärt. Jag blev helt trollbunden av språket men också av historien om hur en man kan ligga bakom en hel släkts vrede och hat. Jag kunde inte låta bli att hoppas på ett lyckligt slut även om jag visste från början att det inte var så denna historia skulle sluta. Fruktansvärd och vacker på samma gång.
En historia som är lika obehaglig som den är spännande. Att få läsa om en kvinna vars liv helt präglats av en man som fängslat henne och tagit hennes jag ifrån henne är helt fruktansvärt. Jag blev helt trollbunden av språket men också av historien om hur en man kan ligga bakom en hel släkts vrede och hat. Jag kunde inte låta bli att hoppas på ett lyckligt slut även om jag visste från början att det inte var så denna historia skulle sluta. Fruktansvärd och vacker på samma gång.
August 28, 2019
Jag blev väldigt berörd av Karins livsöde och kunde inte sluta tänka på henne efter att jag läst klart boken. Även fast jag visste hur det skulle sluta så hoppades jag ändå in i det sista att hon skulle kunna få vara sig själv.
March 11, 2020
Ett obehaglig triangeldrama som ur en ryslig thriller. Jag uppskattar att händelserna belyses ur flera perspektiv: det visar på hur komplext och mångfacetterat våra relationella sammanflätningar är och visar samtidigt på hur ingen är född offer, hjälte eller förövare. Rörande, gripande, läsvärt.
February 6, 2024
Generally I'm not a fan of semi-autobiographical novels, so maybe it's a good thing I only realized this is what it is after I finished it. I read it plainly as fiction and wondered why Schulman chose the weird framing of an author discovering the truth about his grandparents and his grandmother's love affair with another author in the 30s. I didn't know that Sven Stolpe was an actual Swedish author and the actual author's grandfather. Knowing that the book mixes fact and fiction after the fact doesn't diminish the impact the book had on me. But of course, you do end up wondering how much of it was true and how much he imagined.
I felt very much for Karin and Olof and you wish, despite knowing everything, that they could end up together and find happiness. I found the book quite touching and harrowing. Only at times the writing style from the author's perspective was a little too sloppy for me, it took me a little out of the story.
I felt very much for Karin and Olof and you wish, despite knowing everything, that they could end up together and find happiness. I found the book quite touching and harrowing. Only at times the writing style from the author's perspective was a little too sloppy for me, it took me a little out of the story.
October 9, 2022
“Ich schaue mir die Übersicht und all die Verwüstungen auf der Seite meiner Mutter. Die Wut, die sich weitervererbt hatte. Wie sehr hatte sie mir eigentlich geschadet?” (S. 21)
Protagonist Alex verliert leicht die Fassung, eines Tages realisiert er mit Schrecken: Seine Töchter haben Angst vor ihm, die Beziehung zu seiner Frau leidet unter den Wutausbrüchen. Bei einer Therapeutin soll er Familienbeziehungen zeichnen und stellt fest, dass die Familie seiner Mutter von Dysfunktionalität und lebenslang andauernden Streitereien durchzogen ist. Woher kommt diese Wut, die sich offenbar in seiner Familie über Generationen hinweg weitervererbt hat? Um das herauszufinden, beschäftigt er sich mit seinen seinen Großeltern und entdeckt eine verhängnisvollen Affäre.
Die Leseprobe von “Verbrenn all meine Briefe” hatte mich total begeistert - so sehr, dass ich am Ende vom Prolog Tränen in den Augen hatte. In kürzester Zeit hatte mich das Buch komplett gefesselt. Die Geschichte ist grandios erzählt und wenn ich gekonnt hätte, hätte ich es an einem Nachmittag fertig gelesen. Jedes Mal wenn ich dachte: That’s it, ekliger kann ein Mensch nicht mehr werden, hat Sven Stolpe sich nochmal selbst übertroffen, mein Herz ist an so vielen Stellen für Karin mitgebrochen und ich habe mitgefiebert (und gehofft) ob/dass sie es schafft, ihn und die Beziehung doch zu verlassen. Dicke Triggerwarnung für toxische Beziehung und emotionalen sowie phyischen Missbrauch an der Stelle.
Mein einziger Kritikpunkt ist, dass ich vom Klappentext und dem Prolog von einer anderen Gewichtung ausgegangen bin. Ich dachte, der Protagonist erkundet seine Familiengeschichte, um den Ursprung der weitervererbten Wut zu entdecken und zu verstehen, aber dass dann mehr Reflexion über eben jene Vererbungund deren Einfluss auf seine Gegenwart (und Ehefrau + Kinder) stattfindet. Stattdessen ist dies aber nur der “Rahmen”, der die Suche in der Familiengeschichte begründet. Schade, denn gerade diese Reflexionen hätte ich sehr spannend gefunden - nichts desto trotz war das Buch aber für mich ein absolutes Highlight!
Protagonist Alex verliert leicht die Fassung, eines Tages realisiert er mit Schrecken: Seine Töchter haben Angst vor ihm, die Beziehung zu seiner Frau leidet unter den Wutausbrüchen. Bei einer Therapeutin soll er Familienbeziehungen zeichnen und stellt fest, dass die Familie seiner Mutter von Dysfunktionalität und lebenslang andauernden Streitereien durchzogen ist. Woher kommt diese Wut, die sich offenbar in seiner Familie über Generationen hinweg weitervererbt hat? Um das herauszufinden, beschäftigt er sich mit seinen seinen Großeltern und entdeckt eine verhängnisvollen Affäre.
Die Leseprobe von “Verbrenn all meine Briefe” hatte mich total begeistert - so sehr, dass ich am Ende vom Prolog Tränen in den Augen hatte. In kürzester Zeit hatte mich das Buch komplett gefesselt. Die Geschichte ist grandios erzählt und wenn ich gekonnt hätte, hätte ich es an einem Nachmittag fertig gelesen. Jedes Mal wenn ich dachte: That’s it, ekliger kann ein Mensch nicht mehr werden, hat Sven Stolpe sich nochmal selbst übertroffen, mein Herz ist an so vielen Stellen für Karin mitgebrochen und ich habe mitgefiebert (und gehofft) ob/dass sie es schafft, ihn und die Beziehung doch zu verlassen. Dicke Triggerwarnung für toxische Beziehung und emotionalen sowie phyischen Missbrauch an der Stelle.
Mein einziger Kritikpunkt ist, dass ich vom Klappentext und dem Prolog von einer anderen Gewichtung ausgegangen bin. Ich dachte, der Protagonist erkundet seine Familiengeschichte, um den Ursprung der weitervererbten Wut zu entdecken und zu verstehen, aber dass dann mehr Reflexion über eben jene Vererbungund deren Einfluss auf seine Gegenwart (und Ehefrau + Kinder) stattfindet. Stattdessen ist dies aber nur der “Rahmen”, der die Suche in der Familiengeschichte begründet. Schade, denn gerade diese Reflexionen hätte ich sehr spannend gefunden - nichts desto trotz war das Buch aber für mich ein absolutes Highlight!
July 8, 2022
Efter læsning af Schulmans Overleverne, som jeg var meget begejstret for, skrev jeg mig op på biblioteket til Brænd alle mine breve. Men da den endelig kom, kunne jeg ikke nå at hente den. I stedet har jeg nu hørt den som lydbog, ganske glimrende indlæst af Henrik Hartvig Jørgensen.
I omtalen af bogen citeres en anmeldelse i Børsen for, at Schulman skulle være "den svenske Knausgaard". Og jeg som overhovedet ikke kan lide Knausgaard!!??
Schulman er denne gang gået på jagt efter kilden til sin egen vrede – en vrede, som, går det op for ham, belaster hans forhold til både hustru og børn. Kilden finder han i sin families historie, nærmere bestemt hos sin morfar. Fordi både morfaderen og den person, der skal vise sig at være mormoderens store kærlighed, var berømte forfattere, kan Schulman grave sig frem til den smukke, men umådeligt triste kærlighedshistorie.
Schulman beskriver levende og indfølt, hvordan han bliver fuldstændig opslugt af bedsteforældrenes historie og i lang tid forsømmer familien, fordi han er begravet i gamle bøger, breve og dagbøger. Og han beskriver sine egne erkendelser i et parallelløb med begivenhederne tilbage i 30'erne.
Jeg finder Knausgaard selvsmagende og navlepillende; ingen af delene kan man sige om Schulman.
Det er ikke samme oversætter, som har oversat Overleverne, men også denne oversættelse forekommer fin.
I omtalen af bogen citeres en anmeldelse i Børsen for, at Schulman skulle være "den svenske Knausgaard". Og jeg som overhovedet ikke kan lide Knausgaard!!??
Schulman er denne gang gået på jagt efter kilden til sin egen vrede – en vrede, som, går det op for ham, belaster hans forhold til både hustru og børn. Kilden finder han i sin families historie, nærmere bestemt hos sin morfar. Fordi både morfaderen og den person, der skal vise sig at være mormoderens store kærlighed, var berømte forfattere, kan Schulman grave sig frem til den smukke, men umådeligt triste kærlighedshistorie.
Schulman beskriver levende og indfølt, hvordan han bliver fuldstændig opslugt af bedsteforældrenes historie og i lang tid forsømmer familien, fordi han er begravet i gamle bøger, breve og dagbøger. Og han beskriver sine egne erkendelser i et parallelløb med begivenhederne tilbage i 30'erne.
Jeg finder Knausgaard selvsmagende og navlepillende; ingen af delene kan man sige om Schulman.
Det er ikke samme oversætter, som har oversat Overleverne, men også denne oversættelse forekommer fin.
September 7, 2021
Tämä kirja on täynnä dramatiikkaa ja siksi se varmasti palautuu helposti mieleen kuukausienkin päästä. Dramaattinen tarina etenee kohtaus kohtaukselta – kuin näytelmä. Kohtaukset on ladattu vaaran ja pelon tunnulla – melkein millä vaan sivulla saattoi räjähtää.
Tunnelma oli tietysti aiheeseen sopiva. Kun Schulman kirjoitti isovanhemmistaan, hän kirjoitti vihan ja tunnekylmyyden periytymisestä suvussa.
Autofiktio on kuitenkin genre, jota on pakko lukea eettisesti. Ovatko syyt ja seuraukset yksiselitteisiä ja tapahtumien suhde suoraviivainen? Vai ovatko elämä ja ihmisten motiivit monimutkaisia ja ristiriitaisia eikä yksiselitteistä tulkintaa ole olemassa?
Knausgård käsittelee vaikeita perheaiheita, mutta lähestyy niitä hitaasti ja monipolvisesti satojen sivujen ajan. Lukijana saan itse valita puoleni ja ymmärrän eri sävyt.
Hjorth (Perintötekijät) kyseenalaistaa itse itseään, koska hänenkin on pakko ottaa huomioon myös muiden näkökulmat.
Schulman näki ongelman itsessään, keksi logiikan ja löysi ratkaisun sukuhistoriasta. Hän teki järjettömän määrän taustatyötä, jonka paketoi dramaturgisiksi kohtauksiksi yhdellä totuudella. Hän nimittää kirjaansa fiktioksi, mutta a-sanaa ei voi lukiessa unohtaa.
Kamala sukuperintö, rumaa ja raakaa ihmiskuvaa, surullinen naiskohtalo. Kaikki tämä kosketti tietysti, mutta samalla on vaan pakko sanoa, ettei näin suoraviivainen käsittelytapa istu maailmankuvaani. Eikä siksi todella syvästi liikuta tai kosketa.
Tunnelma oli tietysti aiheeseen sopiva. Kun Schulman kirjoitti isovanhemmistaan, hän kirjoitti vihan ja tunnekylmyyden periytymisestä suvussa.
Autofiktio on kuitenkin genre, jota on pakko lukea eettisesti. Ovatko syyt ja seuraukset yksiselitteisiä ja tapahtumien suhde suoraviivainen? Vai ovatko elämä ja ihmisten motiivit monimutkaisia ja ristiriitaisia eikä yksiselitteistä tulkintaa ole olemassa?
Knausgård käsittelee vaikeita perheaiheita, mutta lähestyy niitä hitaasti ja monipolvisesti satojen sivujen ajan. Lukijana saan itse valita puoleni ja ymmärrän eri sävyt.
Hjorth (Perintötekijät) kyseenalaistaa itse itseään, koska hänenkin on pakko ottaa huomioon myös muiden näkökulmat.
Schulman näki ongelman itsessään, keksi logiikan ja löysi ratkaisun sukuhistoriasta. Hän teki järjettömän määrän taustatyötä, jonka paketoi dramaturgisiksi kohtauksiksi yhdellä totuudella. Hän nimittää kirjaansa fiktioksi, mutta a-sanaa ei voi lukiessa unohtaa.
Kamala sukuperintö, rumaa ja raakaa ihmiskuvaa, surullinen naiskohtalo. Kaikki tämä kosketti tietysti, mutta samalla on vaan pakko sanoa, ettei näin suoraviivainen käsittelytapa istu maailmankuvaani. Eikä siksi todella syvästi liikuta tai kosketa.
June 9, 2020
Alex Schulmanin uusin teos Polta nämä kirjeet kertoi vaietuista sukusalaisuuksista. Kirjailija halusi selvittää omaa käyttäytymistään ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Perheterapeutti kävi hänen kanssaan koko suvun käytöstä läpi, ja kaikki nuolet osoittivat yhteen henkilöön. Henkilöön, josta kaikki vaikeuden ja ongelmat kumpusivat. Alex paneutui isoisänsä ja isoäitinsä nuoruusvuosiin. Kirja kertoo kolmen nuoren tarinan, joka heijastui jopa useamman sukupolven päähän.
Jälleen kerran Alex Schulman häikäisi minut jälleen koskettamalla ja avaamalla omia tunteita ja perheen muistoja ja salaisuuksia.
Jälleen kerran Alex Schulman häikäisi minut jälleen koskettamalla ja avaamalla omia tunteita ja perheen muistoja ja salaisuuksia.
December 17, 2023
Die Prämisse des Buches war interessant und vor allem das letzte Drittel des Buchs hat einen Lesesog entwickelt. Aber der Autor schien mir so selbstbezogen und prätentiös, dass ich die Geschichte kaum ertragen habe. Sorry Alex aber deine Wut und dein Fehlverhalten einzig auf Ehebrüche deiner Groß- und Urgroßeltern zurückzuführen ist absurd. Und wenn ich noch einmal „sexuelles Attentat“ lese raste ich aus lol
December 24, 2018
This brilliant book gets five stars from me. It is one of the most moving, emotionally charged love stories I have ever read--and I'm not even a particularly enthusiastic fan of love stories. That is perhaps because it is so much more than a love story. Read it. I think you'll like it.
I owe Alex Schulman a debt of gratitude and a great big "thank you!" for writing it.
I owe Alex Schulman a debt of gratitude and a great big "thank you!" for writing it.
March 15, 2023
Om hat som går i arv. Om förbjuden kärlek som ett andrum från det fängelse av psykisk misshandel man är fången i. Först halvvägs in i boken insåg jag att den är baserade på verkliga händelser, vilket gjorde det hela än mer spännande!
Displaying 1 - 30 of 891 reviews