Simulaatioteoria - Mitä jos todellisuus ei ole sitä mitä luulemme?

by Sissi Enestam

Mitä jos kokemamme maailma ei ole todellinen?

On olemassa mahdollisuus, että elämme simulaatiossa. Mitä se meille tarkoittaisi?

Lukuisat huippututkijat ympäri maailman pohtivat vakavissaan mahdollisuutta, että elämme todellisen maailman sijaan simulaatiossa. Mitä meille tarkoittaisi, jos maailmamme olisikin tietokonesimulaatio, ja muuttaisiko se lopulta mitään? Vastaus on ehkä pian jo ulottuvillamme fysiikan keinoin.

Maailma voisi olla silloin kuin Matrix, jossa tietoisuutemme seikkailee virtuaalimaailmassa, tai kuin Sims-peli, jossa olemme olemassa vain tietokoneessa. Vai olisiko simulaatio jotain aivan muuta? Miten se vaikuttaisi suhtautumiseemme elämään ja olemassaoloon?

Mysteeriä tutkiessa on aloitettava pohdinnoista, mitä tietoisuus ja todellisuus nykykäsityksen mukaan tarkoittavat, ja matkattava antiikin filosofiasta nykypäivän huipputeknologiaan ja uraauurtavaan fysiikan tutkimukseen.

Astrofyysikko Sissi Enestam on opiskellut vuosia ulkomailla ja työskennellyt muun muassa Hollannissa Euroopan Avaruusjärjestössä ja Yhdysvalloissa NASA:ssa. Hän on popularisoinut tiedettä lukuisissa medioissa ja tapahtumissa.

Genres: Nonfiction

291 pages, Hardcover

Published September 23, 2025

Reviews

[Ville · Rating 2 out of 5]

Aihe on kiinnostava ja kirjoittajalla selvästi olisi mahdollisuuksia sen mielenkiintoiseen käsittelyyn, mutta valitettavasti tämä ei ole kirja vaan julkaisuun asti päässyt luonnos. Kieli on kömpelöä, epäselvää ja virheellistä. En osaa edes kuvitella, mitä kustannustoimittaja on kuvitellut tekevänsä. Toistoa on valtavasti. Joissain kirjan osioissa on jopa ChatGPT:llä työstetyn tekstin tuntuma, mikä ei ole kehu vaikka olisi kuinka tekoälymyönteinen. Tällaisena kirjaa ei olisi pitänyt päästää markkinoille.

[Heini · Rating 3 out of 5]

Vuodesta 2016 olen pohtinut sitä, että jos maailmamme onkin simulaatio. Tuohon aikaan asiasta kirjoitettiin jonkin verran mediassa: puhuttiin ryhmästä miljonäärejä (ehkä miljardöörejä), jotka yrittivät breikata simulaatiosta ulos. Elon Musk piti myös Recode-konferenssissa puheen, jossa hän perusteli, miksi maailma saattaisi olla simulaatio.

Muskin puheeseen viitataan myös ensimmäisessä simulaatiota käsittelevässä populaariteoksessa, suomalaisen astrofyysikko Sissi Enestamin Simulaatioteoria-kirjan sivulla 156. Musk perusteli käsitystään pelien kehityksellä: "jos oletamme pelien kehityksen jatkuvan edes hitaasti tulevaisuudessa, peleistä tulee mahdottomia erottaa todellisuudesta." Perustelu viittaa sitä erikseen mainitsematta ruotsalaisen, filosofian ex-professorin Nick Boströmin 2000-luvulla synnyttämään simulaatioargumenttiin. Sen perusidea on seuraava: jos ihminen kykenee luomaan simulaation, on todennäköistä, että tämä on jo simulaatio. Nick Boströmin argumentista puhutaan kirjan sivulla 227.
Mutta hän ei toki ollut ensimmäinen: maailmaan tietokoneena on viitattu jo 1960-luvulla: Konrad Zuse kirjoitti tuolloin teoksessaan Rechnender Raum, että maailma saattaa olla tietokone tai ainakin toimia samoilla periaatteilla. Muita tietokoneteoreetikkoja ovat John Wheeler (1980-luku) ja Seth Lloyd (2000-luku).

Enestamin kirjassa käydään läpi argumentteja simulaatiohypoteesin (se on hypoteesi, ei teoria kuten Enestam kirjassaan oikein sanoo, koska ei ole todisteita) puolesta ja vastaan. Simulaatiohypoteesia tarkastellessa palataan vääjäämättä fysiikan perusteorioiden ja erityisesti kvanttifysiikan pariin. Lisäksi on hyvä huomata, kuinka lähellä fysiikka, kemia, biologia ja filosofia ovat toisiaan.

Hyvä on tuntea mm. seuraavat käsitteet: Fermin paradoksi, it from the bit, modifioitu newtonilainen mekaniikka, Rubin-hylly, säieteoria ja suhteellinen kvanttimekaniikka.

Maailma on joka tapauksessa ihmeellisempi paikka mitä uskomme.

[Salla Hiltunen · Rating 4 out of 5]

Elämmekö simulaatiossa? Astrofyysikko Sissi Enestam pureutuu kirjassaan tähän kysymykseen. Hän käy läpi muun muassa erilaisia perusteluja, joita on esitetty sekä simulaatiomaailman puolesta että sitä vastaan.

Asiat selitetään pääosin melko selkeästi, mutta välillä tuntui siltä, että itsellä olisi pitänyt olla vähän vahvemmat pohjatiedot fysiikasta. Kirja olisi ehkä kaivannut vielä yhden toimituskierroksen, koska siihen on paikoin jäänyt vähän turhaa toistoa ja melko monipolvisia virkkeitä.

Joka tapauksessa tämä oli mielenkiintoista luettavaa ja pohdittavaa. En ole aiemmin perehtynyt kovinkaan syvällisesti simulaatioargumentteihin, ja tämä oli hyvä kooste aiheesta.

[Mika Auramo · Rating 3 out of 5]

Astrofyysikko Sissi Enestamin vuonna 2025 julkaistu tietokirja ”Simulaatioteoria – Mitä jos todellisuutemme ei ole sitä mitä luulemme” oli mielenkiintoista ja monipuolista luettavaa, mutta teos kompuroi pahasti parissa kohtaa: teksti on kielellisesti viimeistelemätöntä, ja lauserakenteet puheenvaraisia ja iso osa tuntuu olevan tekoälykäännöksiä. Myös rakenne on poukkoileva, metatekstiä on ihan liikaa, ja jäsentelyssä olisi ollut paljon parantamisen varaa, kun lukijoita aliarvioiden palaillaan monen monta kertaa jo aiemmin sanottuun siitä vielä erikseen muistuttaen.

Siinä vaiheessa, kun kirjoittaja juuttuu pahemman kerran pelaamaansa Simsiin, jota jatkoi vielä aikuisenakin ja kun miehensä kanssa jahtasi eri puolilla Helsinkiä kakaroiden tapaan Pokemoneja vuonna 2016, uskottavuus alkoi jollain tavalla kärsiä. Tuskinpa nykyäänkään kovin moni tulee pohtineeksi, ketä varten ja minkä takia noita AR-otuksia jahtailtiin kuvaten kännyköillä ulkovaltojen tiedustelupalvelujakin kiinnostavia kohteita ympäri Suomen niemeä.

Kirja on jaoteltu kuuteen eri osioon, ja alkuun määritellään, mitä kirjoittajan mielestä on todellisuus ja tietoisuus, ja sen jälkeen siirrytään pohtimaan lähinnä peli- ja leffasimulaatioita kuten Simsiä ja Matrixia jne. Seuraavaksi listaillaan monipuolisia argumentteja simulaatioiden puolesta DNA-koodeista alkaen. Luontevasti näitä kumoillaan nelosoassa ja sivutaan myös salaliittoteorioita. Varsinkin Melvin Vepsomin infodynamiikan pohdinta (unohtamatta kvasaaripolarisaatiota) ja sen toinen laki on mielenkiintoista luettavaa. Lopuksi lähdetään lipettiin simulaatioista, ja lopussa on kliimaksi: ”God vs. Alien”.

Kirjassa on paljon mielenkiintoista pohdintaa, mutta se osin hukkuu heikkoon ja puheenvaraiseen kielentämiseen, kun lähestytään vaikkapa tietoisuuden määrittelyitä Descartes’n tai Berkeleyn teorioihin pohjautuen. Dualismia sivutaan myös moneen otteeseen ja solipsismiakin, kun kaikki oman mielen ulkopuolella voisi olla vain illuusiota. Berkeley meni aikoinaan niin pitkälle, että väitti objektien lakkaavan olemasta, jos niitä ei havainnoida. Niinpä niin, ja materialistit lähinnä ajattelevat, että fysikaalinen todellisuus olisi jotensakin ainoa laatuaan. Enestam tarjoileekin simulaatiohypoteesia vaihtoehtona uskonnoille maailma tietokoneena -lähestymisnäkökulmassaan.

Baudrillard’ta hieman myös sivutaan, kun käsitellään hypertodellisuutta, sillä aivothan simuloivat aistien välittämää dataa oman kapasiteettinsa puitteissa. Siksi moni asia menee niin sanotusti yli hilseen, ja pidämme epätosina monia juttuja, joita emme kykene ymmärtämään. Voidaankin pohtia, elämmekö ikään kuin materialistisessa simulaatioversumissa, jossa voimme kuvitella tai ylipäätään tietää vain sen, mitä kykenemme aisteillamme havaitsemaan.

Enestam määrittelee hypertodellisuuden illuusioksi, joka on rakennettu todellisen maailman päälle kuten erilaisissa AR-sovelluksissa, ja pohdinnoissa päästään sujuvasti scifigenreen kuten monien esimerkkien avulla Strar Trekiin ja tähtiportteihin, jolloin teleportaten vaihdetaan maisemaa, eli toisin sanoen piipahtamalla eri ulottuvuudessa tai todellisuudessa kuljetaan ennennäkemättömällä nopeudella paikasta toiseen.

Mistä todellisuus oikein rakentuu ja mikä oikeastaan on totta? Mitä pidämme todellisuutena, ei varmaan ole jonkun toisen keskustelukumppanimme mielestä ollenkaan sama asia, ja sellaisella ei ole absoluuttisen todellisuuden kanssa juuri mitään tekemistä. Esimerkiksi käy hyvin aika. Moni tosiaan kuvittelee, että elämme samassa ajassa, kun katsomme vaikkapa elokuvaa porukalla ja kello näyttää illalla puoli kymmentä. Emme kuitenkaan elä samassa ajassa siinä töllön ääressä, sillä leffa avautuu ihan eri tavalla, jos sen merkitys rakentuu (osin alitajuisesti) katsellessa, kun mukaan tulevat aiempi katsojakokemus, tuntemamme pääosan esittäjän muut roolit sekä mahdollisesti muut yhteydet kuten historiallinen konteksti ja lukemamme kirja, johon filmi perustuu. Sama pätee musiikkiin, jolloin eri aikatasot, muistot ja tunnelmat liittyvät johonkin ikiharmaaseen klassikkoon. Tähän liittyy myös Colin Radfordin vuonna 1975 lanseerama käsite fiktion paradoksi, eli miksi koemme vaikkapa surua eläytyessämme sepitettyihin kertomuksiin ja B-luokan näyttelijöiden esittämien hahmojen melodraamoihin, vaikka ne eivät totta olekaan. Enestam kertoo sille syyn, sillä jos itsekin elämme kuvitteellista tarinaa emmekä tiedä syitä ajatuksillemme, sen paremmin kuin oikeita syitä tekemille valinnoillemme, kokemamme ”todellisuus” on kaksinkertaista illuusioita, joista toinen on aivojemme sepittämää. Tähän liittynee myös epigenetiikka, sillä DNA-koodihan muuttuu ihmiselämän varrella, ja me sen myötä (ruoka, stressi, liikunta, tupakointi, saasteet, kokemukset jne.)

Myös tietoisuuden ja sen eri tasojen pohdinta on mielenkiintoista, sillä aivoissahan on alue, jossa rakentuu osin ns. hybriditietoisuus, joka ei välttämättä olekaan ollenkaan fysikaalinen prosessi. Niin kuin olemme huomanneet eri ihmisissä, on erilaisia tietoisuuden tasoja, ja toinen saattaa ymmärtää ihan vaistomaisesti, mitä hänelle yritämme välittää, ja toiselle mikään ei tunnu menevän perille, vaikka kuinka yrittäisimme. Välillä tosiaan tuntuu, että joillakin kanssatovereillamme ei ole tietoisuutta ollenkaan, ja sellainen muuttuu ihmiselämän varrella, niin kuin jokainen vanhempi on omista lapsistaankin huomannut. Sen konttaamista opettelevan ipanan tietoisuus itsestä ja sanoista on aika lailla kehittymättömämpää sorttia kuin ruotsin epäsäännöllisiä verbejä tankkaavan teinin. Jos se tietoisuus on ihan olematonta, simulaatioteorioissa näitä kutsutaan NPC-hahmoiksi (Non-Player Character eli ei-pelattava hahmo), joten me olisimme tuolloin ihan vain täytehahmoja simulaatiossa, siis omassa elämässämme, eikä meillä pelaa kukaan.

Enestam tuntuu olevan omimmillaan, kun käsitellään anti-de Sitter-maailmoja, universumin reunoja ja kvanttiutunutta aika-avaruutta. Kosmologisten teorioiden mukaanhan ns. pimeää energiaa on maailmankaikkeudessa noin 60% ja pimeää ainetta 84,5%. Jälkimmäisen itse kukin on huomannut, kun yrittää vaikkapa korkeushyppyä, sillä pimeä aine on vuorovaikutuksessa painovoiman kanssa. Sen sijaan kosmisen säteilyn pimeää ainetta emme pysty aisteillamme havaitsemaan.

”Simuloin – siis olen olemassa (ainakin) tässä simulaatiossa.”


Sitaatteja

”Minua on aina ihmetyttänyt, että emme ole löytäneet muuta elämää avaruudesta, tai pikemminkin, että muu elämä ei ole vielä löytänyt meitä. Tai ainakaan ryhtynyt, tai onnistunut, kommunikoimaan kanssamme.”

”Harva meistä nykyään hämmästelee höyryvetureita.”

[OskariF · Rating 3 out of 5]

Hyvä perusesitys otsikon mukaiseen aiheeseen. Kirja on melko yleistajuista fysiikan ja kvanttifysiikan ilmiöiden esittelyä ja miten niistä kumpuavat havainnot ovat innostaneet simulaatiohypoteesiin.

Kirjailija ei itse tähän hypoteesiin usko, mikä ehkä pitää muuten korkealentoisen aiheen maan pinnalla. Välillä kirjoittaja intoutuu selittämään erilaisia sivupolkuja, mikä on todellisuutta koskevan fysiikan kannalta mielenkiintoista, mutta itse aiheen kannalta hiukan sekoittavaa.

Kirja on kirjoitettu jutustelevaan tyyliin, missä on oma charminsa. Kirjoittaja vitsailee ja palaa toistuvasti videopelien maailmaan, mikä keventää hankalaa aihetta. Kirjoittaja tuo myös omaa ajatusmaailmaansa vahvasti esille, mikä voi joitakin ärsyttää.

Itse simulaatiohypoteesi tuntuu minusta niin lähtökohtaisesti pöljältä, ettei kirjassa esitelty todistelu kuulosta kovin uskottavalta. Tämä ei tietysti ole kirjan ja kirjoittajan vika.

[Jari Pirhonen · Rating 4 out of 5]

The book "Simulation Theory – What if reality is not what we think it is?" offers an interesting discussion of simulation theories: how likely it is that we are living in a simulation, how we might notice it, why someone might want to create a simulation like our world, and what such a simulation could tell us about its creators.

The book includes plenty of scientific reflection, but it is written in a relaxed style and made as accessible as possible for a general audience. It was fun to listen.

[Zinetha · Rating 4 out of 5]

+ Mielenkiintoinen aihe
+ Nörttihuumori
+ Vaikeatkin konseptit on selitetty niin selkeästi, että lukija varmasti ymmärtää, ja siten tuntee itsensä huisin fiksuksi
- Alkaa jossain vaiheessa toistaa itseään - tekstiä olisi voinut tiivistää ja/tai olla "numeroimatta" alalukuja erillisiksi pointeiksi, kun ne eivät kuitenkaan ole toisistaan erillisiä pointteja vaan kaikki liittyy kaikkeen...

[Lechw · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen aihe ja astrofyysikon tausta toi käsittelyyn paljon syvyyttä. Populäärikulttuurin ohella aihetta käytiin kymmeniä sivuja läpi mm. kvanttifysiikan eri näkökulmista. Lukijan puhuttelu ja ajoittainen kosiskelu ei minuun täysin iskenyt, mutta toisaalta kevensi tietopohjaltaan todella jykevää aihetta.

[Eero · Rating 4 out of 5]

Aihetta käsitellään monipuolisesti tieteen ja filosofian eri näkökulmista. Mammuttimaisen lähes kaiken tiedon uskonnosta ja filosofiasta aina kvanttimekaniikaan läpi käyvä teos olisi ansainnut vielä lisää sivuja. Kirjoitustyyli oli ajoittain vähän poukkoileva, mutta kyseessä on käsittääkseni kirjailijan esikoisteos. Hienoa että tästä vaikeasta aiheesta on nyt suomenkielinen kirja julki.

[Vertti Järvi · Rating 3 out of 5]

Olisi pitänyt tietää asioista jotain ennen kirjaan tarttumista. Nyt tiedän vähän enemmän, mutta perusta on huokoinen.

[Juha · Rating 4 out of 5]

Olipa piristävä kuuntelu! Simsiä ja avaruuden kaarevuutta samassa luvussa. Maailmankaikkeuden simulaation mahdollisuuksia ja mahdottomuutta. Herättää ajatuksia n

[Kai Inkinen · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen aihe, mutta kirjan punainen lanka jotenkin vähän hukassa. Sinänsä mielenkiintoisia ajatuksia siitä miten uskonto ja ”teoria” ovat hyvin pitkälti samaa asiaa hieman eri kansissa

[Petri Volanen · Rating 4 out of 5]

Hyvin, hyvin mielenkiintoinen kirja siitä mahdollisuudesta että elämmekin simulaatiossa. Eikä edes ampunut oman ymmärrykseni yli kuin kohdassa tahi parissa.

[Atte · Rating 3 out of 5]

Alkupuolella puhuttiin niin paljon The Simsistä, että kirja meinasi jäädä kesken. Kokemus kuitenkin parani loppua kohden.