Puuntappajat

by Petra Rautiainen

Kouraiseva historiallinen romaani kansaa jakavan sodan merkitsemistä naisista.

Nuori nainen tuodaan sairaalaan apulaiseksi suoraan punavankien leiriltä. Hän osoittautuu paikan parhaaksi sanitääriksi ja jää lahjakkaan kirurgin Ulpun rinnalle auttamaan synnyttäjiä ja sodassa haavoittuneita.

Kun uutta elämää puolustava Ulpu alkaa opettaa kuolemalta löyhkäävää punavankia, saa kummankin elämä uudenlaisen tarkoituksen. Mutta pian Ulpu alkaa kysellä itseltään, kuka nainen oikeasti on, mistä hän on tullut. Entä mikä on Ulpun motiivi, miksi hän auttaa pulaan joutuneita naisia?

16 vuotta myöhemmin kysymyksiin joutuu vastaamaan yksityisetsivä. Mikä on totuus tapauksessa, jossa vaakakupissa painaa myös sydän?

217 pages, Hardcover

Published October 3, 2025

Reviews

[Anne Dahl · Rating 5 out of 5]

Kun nyt vaan pystyisi hengittämään!!!
Ehkä kohta
Mutta sitä ennen muutama sana (koska moneen sanaan en nyt pysty) koska mon dieu miten upean teoksen Petra Rautiainen on kirjoittanut!!! Miten näin voi kirjoittaa! Miten tällaisen tarinan on voinut joku kirjoittaa!!! (Nyt vain alisanoja- mutta)
teos on hurja väkevä - ja kuten sanottu - hengensalpaava- hengästyttävä, maaginen jännitteessään, vetovoimassaan, salaperäinen (minulle tämä oli myös dekkari, genre, jota luen aniharvoin - ja ah myös viimeisen sivun magia!!!)
ja tämä kertomus teos kirja tarina - ah tämä tiedossa upotettu kylvetetty hukutettu tarina ja nämä siihen kirjoitetut kohtalot lävistettyinä, kuin eletyiksi tehdyt, elokuvamaiset, täydet, täyteläiset, rajut.

Miten kukaan näin osaa.

Maailmanluokan kirjallisuutta. Ehdottomasti. Upea.
Ah, en voi lopettaa kehuja.

Mutta siis, olen lukenut Petra Rautaisen kaksi edellistä romaani. Rakastanut kahta edellistä romaania, mutta tämä, nyt tämä uusin, on hienoista hienoin, Rautiaisen mestariteos, ja jo prologi salpauttaa hengityksen. (ja juonesta vain pari sanaa,
koska tämä kannattaa lukea!):
Edetään kahdessa aikatasossa. Ollaan vuodessa 1918, kevättalvessa, Itä-Savossa,jossain saaressa Saimassa,Ulpun näkökulmassa. Toisessa tasossa ollaan vuodessa 1934, pääsiäisessä, etsivän, entisen vankileirin vartijan näkökulmassa, pääkaupungissa.
Maa on jakautunut, maailma on jakautunut, on punaista on valkeaa ja jo kahtiajakautuminen muuttaa kaiken, muokkaa ihmisen maailman todellisuuden, tekee kaikesta mahdotonta, epäinhimmillistä, moraalitonta. Vain nälkä on molemmilla puolilla sama.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Upean brutaali kirja ja mulle ainakin ihan uusi näkökulma sisällisotaan. Laajemmin myös tosi kiinnostavaa pohdintaa elämån alkamisesta ja toki myös päättymisestä. Vaikuttava!

[Laura/Raadelma · Rating 3 out of 5]

Tässä oli todella hieno kerronnallinen harhautus ja sen myötä mielenkiintoinen käänne; Puuntappajista ei kannata tietää liikaa etukäteen ennen aloittamista. Seuratun kolmen naisen tarina ja heidän suhteensa jäi itselleni kuitenkin harmillisen ohueksi.

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Petra Rautiaisen historiallinen teos Puuntappajat oli lukukokemus, jota ei unohda ihan helposti. Kirjassa elettiin kahta ajanjaksoa. Vuoden 1918 kertojana toimi lääkäri Ulpu Leidenius, joka johti Savossa naisten sairaalaa. Sitten tuli ensimmäinen maailmansota ja sisällisota. Punainen Risti otti sairaalan omakseen. Ulpun tehtävänä oli hoitaa haavoittuneet. Hän hoiti sekä punaiset että valkoiset potilaat. Se herätti epäilyksiä.

Vuonna 1934 helsinkiläinen nimeltä mainitsematon etsivä muisteli vuotta 1918, kun hän oli Savossa tarkkailemassa Ulpua. Hän oli itse loukkaantunut tuona aikana, eikä muistot olleet selviä. Hänellä oli kuitenkin eräs läheinen, jolta hän oli saanut tarkkoja tietoja tapahtumasta. Kun Savosta löytyi luurankoja, etsivä päätti tutkia tapausta tarkemmin. Nuo luurangot saattoivat liittyä tapahtumaan, jossa hän itse loukkaantui.

Petra Rautiainen on kuvannut kirjassaan Puuntappajat raadollista poliittista ajatusmaailmaa, joka vallitsi maailmansotien aikoina. Miesten sotiessa ja haavoittaessa toinen toisiaan, ja siinä sivussa myös naisia ja lapsia, uusia vauvoja syntyi, eikä se aina tapahtunut helposti, vaan tarvittiin lääkärin apua.

Petra Rautiaisen Puuntappajat teos ravistelee historian traagisia tapahtumia.

[Tiia · Rating 3 out of 5]

2,75/5 olisi kokonaisarvioni.

Olen nopea lukija, mutta tätä teosta en meinannut saada luettua. Tarina ei vienyt mukanaan. Halusin pitää tästä, mutta jotain häiritsevää tässä oli. Rautiainen kirjoittaa suoraa ja väkevää tekstiä, mutta nyt se itse asian ydin tuntui siitä huolimatta hukkuvan.

Teksti piti sisällään valtavan määrän yksityiskohtia (esimerkiksi historiallisia faktoja), mutta osasta niistä en todellakaan ymmärtänyt, miksi. Miksi tekstiin oli pitänyt viljellä nippelitiedolta tuntuvia seikkoja? Pohdin myös, oliko teoksen rakenteessa kaikuja Nummen Käräjien rakenteesta, mutta itselleni rakenne aiheutti nyt sen, että lukeminen miltei lakkasi sivulle 160. Oli taistelu lukea loppuun ja aina, kun aikataso vaihtui, teki mieli hyppiä.

Halusin niin pitää tästä. Mutta kun ei vain lähtenyt ja oli aivan siinä ja siinä, ettei koko teos jäänyt kesken.

[Susanna Bergendahl · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä, paikoin 4! Kaunis ja lyyrisesti kirjoitettu romaani. Vuoden 1918 tarina veti huomattavasti paremmin kuin 30-luvun. Ihanasti yksityiskohtiin pysähtyvää tekstiä. Mysteerijuoni oli muuten melko nopeasti arvattavissa, mutta loppukäänne tuli minulle kyllä yllätyksenä, pointsit kirjailijalle! Tätä olisi voinut mielestäni kasvattaa vielä pidemmäksikin ja kertoa henkilöhahmojen suhteista ja myöhemmistä vaiheista lisää.

[Mervi Murtonen · Rating 3 out of 5]

Jaa-a, mitähän tästä sanoisi? Arvostan sitä, että vuoden 1918 tapahtumista kerrotaan naisten näkökulmasta ja erityisesti itäsuomalaisittain. Miljöö on mielenkiintoinen ja aikaikkuna on hyvin rajattu. Arvostan myös laajaa taustatyötä ja asiantuntemusta, mutta vihaan sitä, kun kirjailija pitää lukijalleen lukuisia historian oppitunteja hahmojensa suulla ja yrittää opettaa jotain ohi sen, mitä hänen luomansa hahmot oikeasti puhuisivat tai ajattelisivat. Puuntappajien rakenne ja juonen kuljetus ovat mietittyjä, mutta elementtejä on tosi paljon. Lukijaa pidetään liian pitkälle pimennossa päähenkilön henkilöllisyydestä ja motiiveista. Ulkoisten aiheiden karsiminen ja keskittyminen henkilöiden välisiin suhteisiin ja motiiveihin olisi tehnyt tälle hyvää. Ai niin: sauna sytytetään tuohilla, ei tuohuksilla, vaikka luostarisaaren vieressä oltiinkin.

[heliviena · Rating 4 out of 5]

Sisällissodasta ei ole vieläkään puhuttu tarpeeksi, joten toivotan tervetulleeksi kaikki niihin tapahtumiin liittyvät tarinat. Erityisesti naisten näkökulma kiinnostaa, oli se sitten todellinen tai fiktiivinen.

Tässä kirjassa kahden kertojan ääni toimi aluksi, mutta lopussa vuoden 1934 sijoittuvan etsivän ääni alkoi kyllästyttää ja olisin mieluummin seurannut vain Ulpua ja kevättalven 1918 tapahtumia. Lasten ja naisten kohtaloiden kuvaus oli verevää. Lopun kliimaksi jäi vaisuksi, siitä tipahti yksi tähti.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Historiantutkijan ei selvästi ole helppo jättää historiallisia aiheitaan. Muutaman vuoden takaisessa haastattelussa Petra Rautiainen sanoi, että silloin työn alla ollut käsikirjoitus ei ole historiallinen romaani. Vaan kuinkas sitten kävikään? Nyt ilmestynyt Rautiaisen kolmas romaani on historiallinen romaani, jonka molemmat aikatasot peilaavat vankasti aikakauttaan.

Kirjan kehystävä aikataso sijoittuu vuoteen 1934, jossa nimetön Etsivän keskuspoliisin etsivä muistelee sisällissodan aikaa, jolloin toimi vankileirin vartijana. Työ vankileirillä oli yksitoikkoista ja mitäänsanomatonta, vihan ruokkimaa elämää. Se näyttäytyy jälkeenpäin kuitenkin merkityksellisenä, sillä silloin etsivä päätyi nykyiselle uralleen. Alkuvuodesta 1918 tuli kutsu ensimmäiselle keikalle.

Niistä tapahtumista kertoo kirjan toinen aikataso, joka kertoo tapahtumista eräällä Saimaan saarella sijaitsevassa sairaalassa vuonna 1918. Sairaalaa pyörittää tohtorinna Ulpu Leidenius, joka saa toimia tämän aikatason kertojana. Etsivä on keskittynyt vaarallisten naisten tarkkailemiseen, vakoilemiseen ja seurantaan. Mutta miksi Leidenius on listalla? Hänhän on kansakunnan toivo, ylpeä kansallissosialisti ja rotupuhtauden vaalija. Ylemmät tahot ovat kuitenkin huolissaan, että Leidenius on alkanut tuntea sympatioita punaisia kohtaan; hän on muun muassa värvännyt kätilöitä työväenluokasta tai muusta heikommasta aineksesta.

Sairaalasaaressa tilanne on levoton. Sisällissodan rintama ei ole kaukana, yllä leijuu kevyt vaaran tuntu koko ajan. Sairaalassa hoidetaan potilaita, vaikka olosuhteet käyvät koko ajan hankalammiksi. Leidenius saa sairaalassa avukseen susinarttu Agdan, suoraan punavankien leiriltä tuodun naisen, joka osoittautuu päteväksi sanitääriksi ja saa auttaa Leideniusta synnytyksissä ja amputoinneissa. Sairaalasaaren tapahtumiin liittyy kuitenkin kaikenlaisia epäselvyyksiä. Miksi Leidenius auttaa näitä kaikkia ihmisiä? Kuka sanitääri Agda oikein on, entä synnyttävä Sanna, kuka hänen lapsensa isä on? Epäilyksiä on yhdellä jos toisella, ja kaikkeen tähän Etsivän keskuspoliisin etsivä yrittää saada selkoa 1930-luvulla – vaikka hän oli itse paikalla, osa tapahtumista on jäänyt hänellekin epäselväksi.

Puuntappajat on väkevä, kieleltään voimakas ja taitavasti rakennettu kirja, jossa on vahva tunnelma. Leidenius on kiinnostava, ristiriitainen henkilö: erinomainen lääkäri ja siinä toimessa naisten auttaja, toisaalta rotupuhtauden vaalija, pakkosterilijoija ja kärkäs jaottelemaan ihmisiä parempiin ja huonompiin. Myös etsivä on vakuuttunut rikollisuuden biologisesta taustasta jahdatessaan ääriliikkeiden edustajia. Mitä näistä henkilöistä sitten ajattelisi? Ovatpahan ainakin kiinnostavia. Puuntappajat on naisten tarina ja kytkeytyy vahvasti sekä syntymään että kuolemaan. Naisten voima tuottaa maailmaan uutta elämää on kirjassa isossa osassa, samoin eri tahojen halu kontrolloida sitä: kenellä on oikeus synnyttää uutta elämää, kenen lapset ovat maailmaan tervetulleita.

Tarinan jännitettä rakentaa myös dekkarimainen juonikuvio siitä, mitä vuonna 1918 lopulta tapahtui ja kuka tapahtumia vuodesta 1934 käsin muisteleva etsivä oikein on – hänhän oli paikan päällä. Mutta kuka? Tämä mysteeri selviää kirjan viimeisillä sivuilla. Jännite kyllä kantaa kirjaa, mutta olin lopulta hieman tyytymätön. Puuntappajat on rakenteeltaan ja kieleltään hieno kirja tärkeistä aiheista, mutta sen juoni tuntui lopulta vähän sekavalta, eikä lopun ratkaiseva paljastus sykähdyttänyt niin paljon kuin olisin toivonut. Kirjan muissa rakennuspalikoissa on kuitenkin sen verran ytyä, että Puuntappajat on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

[Lucy_van_pelt · Rating 2 out of 5]

Kielellinen pettymys. Juonikuvaus muualta, tässä muuta asiaa.

En mitenkään mielissään kritisoi varsinkaan suomalaista uutuuskirjaa, mutta tämä on vain yhden ihmisen mielipide ja en osaa muuta kuin olla rehellinen. Hieman yksinäiseltä tuntuu kyllä, olen lukenut täältä kymmeniä ylistäviä arvioita, ja kaksi varovaisen kriittisempää.

Arvioista en löytänyt mainintaa, että kolmasosa kirjasta on groteskia, väkivaltaista, erittäin yksityiskohtaista traumaattisen synnytyksen kuvausta. Se jatkuu kappale kappaleen jälkeen.

Kirjoitustyyli ei pelasta lukukokemustani. Tiedän, että tartun helposti kielellisiin epäkohtiin, jotka menevät minulla yli juonen tärkeysjärjestyksessä.

Teksti on täynnä turhia välisanoja. "niin silti", "ja sitten" "ja silti", aikamuoto vaihtuu lauseesta toiseen, proosa on aukiselittävää ja yksinkertaista.

Raskainta on kuitenkin toistorakenne, esimerkkejä:
"Muuten kuva oli aivan tavallinen, eikä siinä ollut todellakaan mitään erikoista."

"Luulin, että olit kunnostamassa laivoja, ärähdin. Hänen nimittäin olisi pitänyt olla kunnostamassa laivoja."

"... Sillä puhelinliikennettä saatettiin kuunnella. Sitä todennäköisesti kuunneltiin."

"Me molemmat olimme hiljaa. Me olimme hiljaa pitkän aikaa."

".. Ja sanoi, että kai minä autan häntä. Jos jotain pahaa näyttäisi tapahtuvan - -, minun piti auttaa häntä."

"Mitä muuta minä olisin voinut tehdä? Minun piti pelastaa - -. Mitä muutakaan minä olisin voinut tehdä?"

Tykkään infodumppaamisesta, mutta kun sellainen tehdään vaukkapa eri anestesia-aineista, niiden historiasta ja käyttötarkoituksesta, kesken elämän ja kuoleman kohtauksen, se on outoa ja rikkoo kohtauksen. Eikä tarvitse yllättyä, että kaikki hoitajat ovat tyhmiä ja laiskoja.

E-kirja vilisee kirjoitusvirheitä. Löytyy muutama liian moderni sanonta, kuten "jäätävä" ja kerran samalla sivulla kolmasti toistuva "käy järkeen".

Kirjan tunnelma on kiihkeä, väkevä. Naisvetoinen, mutta he ovat kaikki kamalia. Väsähdän.

[Camilla · Rating 3 out of 5]

Puuntappajat etenee kahdessa eri aikatasossa. Toisessa eletään kevättä 1918, jolloin sisällissota runteli Suomea. Toisessa hypätään 1930-luvulle, fasismin nousun ensitahdeille. Sisällissotaan sijoittuvissa aikajaksoissa kuvataan sairaalassa työskentelevää naistenlääkäriä, Ulpua, joka saa apulaisekseen kokemattoman kätilön, "susinartun", suoraan punaisten vankileiriltä. 1930-luvulla nimettömäksi jäävä Etsivä perkaa vuoden 1918 kulkua omasta näkövinkkelistään. Lukijalle selviää nopeasti, että Etsivä on jonkin sortin vakooja, joka on ollut jollain tavalla mukana sairaalan ja sisällissodan tapahtumissa. Jännitettä rakennetaan Etsivän henkilöllisyyden ympärille: Kuka hän on? Kuka pettää kenet? Kuka on roisto ja kuka sankari?

Teos etenee vauhdikkaasti, ja Rautiaisen kieli on tuttuun tapaan tarkkaa ja voimakasta. Sairaalassa tehdyt hoitotoimenpiteet on kuvattu lähes inhorealistisella tarkkuudella. Toisinaan olisin kuitenkin kaivannut kieleen vähän vähemmän tunnetta: jos tapahtumat itsessään ovat äärimmäisen dramaattisia, niitä ei ole tarpeen kertoa voimakkain sanakääntein. Teoksen yhteiskunnallinen kantaaottavuus on kuitenkin kohdillaan. Yhtymäkohtia nykyajan ongelmiin ei alleviivata, mutta kritiikin terä on kuitenkin tunnistettavissa.

Harmillisesti teoksen keskeinen paljastus ja juonenkäänne, Etsivän henkilöllisyys, on lukijalle selvää hyvin nopeasti. Se hieman tylsistyttää lopun yllätykseksi tarkoitettua kohotusta.

[Kirjasieppo · Rating 3 out of 5]

En kiistä Rautiaisen kirjojen arvoa, mutta mä en vain pääse samalle aallonpituudelle näiden kahdessa aikatasossa salaisuuksia aukoville tarinoille. Mua ärsyttää asioiden "pihistäminen", kun koko ajan aivot raksuttaa että kuka ja miksi ja mitä tässä tapahtuu. Ja täytyy myöntää, että mulle ei lopussakaan selvinnyt, mikä oli Ulpun ja Sannan välinen side. Oli vähän sellainen antikliimaksi koko kirja.

[Heli Heinonen · Rating 2 out of 5]

Kevättalven 1918 tapahtumat oli kyllä paikoin kiinnostavia. Kätilön työ kuvattu raa’asti, mutta mielenkiintoisesti. Tykkäsin, että oli korostettu naisten asemaa sodassa. Kokonaisuutena kirja kuitenkin jätti vain pettyneen olon. Tarina vaikutti liian lyhyeltä ja pintapuoliselta. Kirjan niin sanottu loppuhuipennus oli mielestäni tylsä ja ennalta-arvattava.

[Krista · Rating 3 out of 5]

Tuhkaan piirretty maa oli mielestäni niin hieno kirja, että näitä Rautiaisen muita kirjoja tulee tiedostamattaankin verranneeksi siihen. Puuntappajat on siitä huolimatta oikein hyvä kirja ja nautin sen lukemisesta. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta, koska oli vain pakko saada tietää, arvasinko "plot twistin" oikein.

[LottaHi · Rating 2 out of 5]

Tarina jäi taiteellisuuden jalkoihin. Omaan makuuni kokonaisuus oli aivan liian konstaileva, ja juonesta oli vaikea saada otetta – tapahtumia oli lähinnä viimeisissä kahdessa luvussa. Lopetus tuntui hätäiseltä ja vastaavasti kehittely puuduttavan pitkäveteiseltä. Takakansiteksti loi odotukset, joihin kirja ei vastannut lainkaan.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

En oikein tiedä, miksi en saanut tästä kirjasta parempaa otetta, vaikka sinänsä kaikki tuntui olevan kohdallaan. Teksti oli naurinnollista ja mietittyä, tarina raju ja voimakas, yksityiskohdat runsaita ja tarpeellisia.

[Lotta Janhunen · Rating 4 out of 5]

Aikamoinen aloitus kirjavuodelle! Huh, mikä stoori ja millä intensiteetillä kirjoitettu. Wau. Herkemmälle huomiona, että brutaaliutta ei tästä myöskään puuttunut, mutta eipä vuoden 1918 tapahtumista ilman sitä kertomuksia kerrota tai kirjaa kirjoiteta.

[Hellythoo · Rating 3 out of 5]

3,5