Pelkkää hyvää

by Laura Malmivaara, Antti Heikkinen, Marja Packalén (Narrator)

Hersyvä sananvaihto keskeltä hiljaisinta Suomea!

Väsynyt naislaulaja matkustaa Savoon keikalle. Kutsua Vain elämää -ohjelmaan ei ole taaskaan tullut. Toivo uranosteesta roikkuu yhden korren varassa, tapaamisessa paikallislehden toimittajan kanssa nilsiäläisessä baarissa.

Toimittajan mielestä ihmiset kurkottelevat liian korkealle. Omakustannerunokirjan julkaissut toimittaja on tyytynyt olemaan tunnettu omassa pitäjässään. – Mitä kuuluu? – Pelkkää hyvää. – Ei kenellekään kuulu pelkkää hyvää.

Kun bingolappu alkaa täyttyä, kaikki tiivistyy muutaman tahmaisen pöydän ympärille. Pettymys. Syyllisyys. Rakkaudenkaipuu. Asiat, joiden tähden elämä ei koskaan pääse olemaan yksinomaan pelkkää hyvää.

Genres: Finnish Literature, Fiction

Audiobook

Published October 1, 2025

Reviews

[Anne Dahl · Rating 4 out of 5]

Ostettiin keväällä ikivanha talo. Kesällä muutettiin. Edellinen asukas oli 94-vuotias ja liikkui talon kerrosten välillä tuolihissillä. Arvattavaa siis, että pihahommaa on tarjolla - sisärempontista puhumattakaan. Mutta pihanraivaushommissa olen kuunnellut toisinaan äänikirjoja. En ole niissä - äänikirjojen kuuntelemisessa kovin hyvä - mutta löysin yhden, joka on enemmän kuin äänikirja. ”Pelkkää hyvää” taitaa mahtua otsikon "dialogiromaanin" alle. Kuuntelin teosta, romaania, enemmän kuunnelmana, kuten vanhanaikaista radioteatteria kuin äänikirjaa.
Kyseessä on siis Antti Heikkisen ja Malmivaaran yhteisteos ja he ovat myös äänikirjassa / audiodraamassa äänessä, samoin kuin myös näyttelijät Marja Packalén ja Aimo Räsänen.
Tätä oli tosi tosi kiva kuunnella.
Laura Malmivaaraa toki kuuntelisin vaikka sitä mennyttä puhelinluetteloa lukemassa ja tässäkin hän on upea eikä kolmen muun näyttelijän suoritusta pääse moittimaan lainkaan.
Ja jos on koskaan lukenut mm Laura Malmivaaraa tai Antti Heikkistä (kuten seim Baarijakkaran), varmasti pitää myös tästä. (Olen lukenut, olen pitänyt).

Tämä olin "elämänmakuinen", murrettakin oli, nälvintää ja humaltumista. Haavoja ja rupia avattiin, revittiin ja laastaroitiin. Oli kivistävää tunnetta äitiydestä, urasta, sen laskusuunnasta.

Juonesta:
On siis viisikymppinen naistaitelija, matkalla laulukeikalle Tahkolle. On taksikuski, on nilsiäläisen baarin emäntä ja on toimittaja, omakustannerunoilija, joka tekee taiteilijasta juttua paikalliseen lehteen. Tästä lähdetään ja minä pidin.

Hieno kuunelma.

Oivallinen otsikko ja tarinointi otsakkeen ympärillä, teemojensa ympärillä oli korviin sopivaa, juouhevaa, jutustelevaa, luonnikasta.

[Sari Laiho · Rating 4 out of 5]

Tämä se oli varsin mainio teos, etenkin kuunneltuna. Pidin tosi paljon!

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Nautinnollinen elämys tämä. Ammattimaisuus kuuluu kaikessa.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Sain tämän käsiini paperikirjamuotoisena, ja aluksi tämän selvästi kuunneltavaksi tarkoitetun dialogin lukeminen paperilta tuntui hassulta. Toimi kuitenkin luettunakin, ja savolaistaustainen sieluni läikähti tästä sanailusta. Nilsiässä olen viettänyt nuoressa aikuisuudessani muutaman viikon ja muistan kylän silloisen ainoan baarin. Kaikessa pienieleisyydessään jotenkin inhimillinen sekä huumorin että surumielisyyden sävyttämä kirja, ja Heikkisen ilmeinen itseironia upposi.

[Riikkis Puistola · Rating 2 out of 5]

Tämä olisi pitänyt kuunnella eikä lukea.

[Lechw · Rating 2 out of 5]

Parhaita hahmoja ovat hersyvät savolaiset sivupersoonat Ukko ja Aune. Muuten jää hieman tasapaksuksi sanailuksi vailla yllättävyyttä ja omaperäisyyttä.