Det är kul när Bruno börjar i Alis fotbollslag. Han kan passa bra. Men när Emma ska spela med dem surar Bruno. Det är inte coolt att spela med tjejer, tycker han. Det tycker däremot Ali att det är. För han och Emma är kompisar och har spelat mycket fotboll tillsammans.
MIKSI oi MIKSI pitää pistää Zlatanin nimi jokaiseen kirjaan, joka EI kerro Zlatanista!
Alkuperäisteos: Inte coolt, sa Bruno. Huoh.
Urheilua ei ole paljonkaan, ei oikeastaan juontajaan. Loistava kuvitus. Jos näitä käännetään, miksi ei valita oikeasti fiksuja, hyviä, juonellisia helppolukuisia? Semmoisiakin on ruotsiksi, olen lukenut.
Mutta kai tämä johonkin vinkkaukseen ängetään, kun on niin lyhyt ja hei ZLATAN.
Lieneekö pettymyksen syynä se, että tällaisen teoksen edessä aina rukoilee "oo nyt yli hyvä, oo loistava, oo sellanen, et voin antaa viis tähteä!!!" No ei taaskaan ollut. Ja Zlatan tosiaan on tähti jossain kaukaisuudessa, ei kirjan henkilö ollenkaan.
Lasse Anrellin "Zlatan on tähti" (Otava, 2017) aloittaa Futisjunnut-nimisen kirjasarjan, jossa seurataan kolmen Hammarbyssä pelaavan juniorin - Alin, Emman ja Brunon - elämää jalkapallokentällä ja sen ulkopuolella.
Ali on saanut joukkuekaverikseen Bruno-nimisen pojan, jossa tuntuu olevan vähän hapannaaman virkaa. Poika tuntuu kiukuttelevan niin asiasta kuin toisesta, ja tuntuu kaiken lisäksi olevan sitä mieltä, etteivät tytöt osaa pelata jalkapalloa (mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, onhan heillä kaverinaan mm. tosi taitava Emma). Valmentaja Niklaskin joutuu puuttumaan tilanteeseen. Vaan mitenpä mahtaa käydä, kun joukkue pääsee pelaamaan tärkeän matsin norjalaisia vieraita vastaan?
Vähän torsoksi kirja jää. Brunon kiukutteluun ja diivailuun ei oikein anneta kunnollista syytä, ja mielestäni esitettyjä ongelmatilanteita olisi voitu hieman pontevamminkin kommentoida ja ratkoa. Lopussa kuitenkin kaikki tuntuu olevan ihan mukavasti, mikä tuskin yllättää ketään, sillä onhan tämä kuitenkin ruotsalainen lastenkirja.
Suomenkielisestä nimestä voisi päätellä, että Zlatanilla on kirjassa isompikin rooli, vaan eipä Ibraa mainita kuin ohimennen; alkuperäisnimi "Inte coolt, sa Bruno" onkin kuvaavampi. Ruotsin maajoukkuetähdistä Lotta Schelin on sentään mukana jakamassa nimikirjoituksia maaottelun jälkimainingeissa, mikä on mukava lisä.
En minä tästä nyt ihan hirvittävän paljon innostunut, vaan kaipa tätä voisi ykkös-kakkosluokkalaisille pallonpotkijoille tarjota.
Ihan ok tarina alaluokille. Enemmän kaverisuhteiden kuvausta kuin futista. Kirjan suomenkielinen nimi on jotenkin tekemällä tehty. "Inte coolt, sa Bruno" on alkuteoksen nimi ja se osuu kyllä paremmin maaliin. Lisäksi takakannen selostuksen perusteella voisi kuvitella, että teoksen keskushenkilö olisi Bruno. Tarina on kuitenkin kerrottu Alin näkökulmasta.
Nyt jäi kyllä hiukan epäselväksi oliko uusi tulokas joukkueessa vain hankala vai kuitenkin kiva. Mutta oli miten oli, pistetään mieleen ja kokeillaan nyt kun tulee ryhmä jolle tällaista(kin) voisi kokeilla. Ei paras urkkakirja ja harmi se, sillä koko ja näkö olis kyllä kiva.
Todella selkokielinen ja helppolukuinen lastenkirja, jossa ihan kiva, mutta yksinkertainen tarina. Plussaa siitä, että tytöt ja pojat pelasivat yhdessä futista, ja tämä nähtiin ihan normaalina. Vaikkakin eräs poika oli aluksi epäilevä.
Voi huokaus. Miksi tämä ei ole parempi? Lyhyille, selkeäkielisille, kuvitetuille, jalkapallosta kertoville kirjoille olisi loputon tarve, mutta tässä ei oikein ole järkevää punaista lankaa.
This seems like a good book for 7-9 year olds. It has a small amount of text like the Turbo books, basically the next step after easy read books. I personally think football books are really boring, but a lot of kids would disagree. This one is about Ali and his friend Emma and new teammate Bruno. Bruno thinks it's uncool to play football with girls, something he has to get used to because their teams usually train together. Emma seems to like Bruno anyway, but Ali is a little more unsure about their friendship. Then the boys and girls get to play a match together at the Friends Arena, and Ali does something nice for Bruno during the game. It was more interesting than other sports books I've read because there were less descriptions of the actual game, although it did capture the social aspects of training.
Jalkapalloa ja pelaamista olisi voinut lisätä. Muuten kolmikko on kehityskelpoinen urheilukirjaporukka. Tytöt ja pojat- konsepti oli hiukan ymppäämällä ympätty juonikuvio.