What do you think?
Puistokadun pesula #1
Pesupäev
30-aastane Inka tuli Austraaliast tagasi Soome. Ta tahab oma lapsepõlvelinnas avada 50ndate stiilis pesumaja, kus parandataks ka riideid ning saaks teha kaugtööd. Sobiva hoone leiab ta ruttu ning pank annab ka stardiraha. Inka loodab, et teda ootab nüüd ees uus algus. Kuid ometi kimbutavad teda ka keerukad inimsuhted nendega, kes maakera kuklapoolele maha jäid.
„Inka passis peale, et naeratus kogemata kõrvuni ei veniks. Suures pangasaalis
tekkis Inkal teel välisukse poole tahtmine läikival põrandal hundiratast visata. See saab teoks, tema ettevõte tõuseb lendu! Sellest saab tema sissepääsupilet – noh,
millessegi uude. Välisukse juures Inka peatus, et kotist rolleri võtmed võtta. Käsi puutus vastu nutsakuks nätserdatud eukalüptilõhnalist taskurätti. Õrn eukalüptilõhn püsis ikka veel kotis. Aga Austraalia on minevik, ta on koju jõudnud. Varsti unustab ta kõik, mis sinna maha jäi. Ka Ella ... Või võib-olla ei unusta, aga teeb selle kõigega rahu. On aeg jätta Austraalia lõplikult seljataha. Inka võttis koti põhjast taskuräti ja viskas selle fuajee prügikasti. Ta astus panga
eesuksest välja päikese kätte.
Maja Kajantol on varem eesti keeles ilmunud romaanid "Kaneelirullisuvi", "Datlitalv" ja "Safranisügis", kus on peategelaseks kohvikupidaja Krisse.
„Inka passis peale, et naeratus kogemata kõrvuni ei veniks. Suures pangasaalis
tekkis Inkal teel välisukse poole tahtmine läikival põrandal hundiratast visata. See saab teoks, tema ettevõte tõuseb lendu! Sellest saab tema sissepääsupilet – noh,
millessegi uude. Välisukse juures Inka peatus, et kotist rolleri võtmed võtta. Käsi puutus vastu nutsakuks nätserdatud eukalüptilõhnalist taskurätti. Õrn eukalüptilõhn püsis ikka veel kotis. Aga Austraalia on minevik, ta on koju jõudnud. Varsti unustab ta kõik, mis sinna maha jäi. Ka Ella ... Või võib-olla ei unusta, aga teeb selle kõigega rahu. On aeg jätta Austraalia lõplikult seljataha. Inka võttis koti põhjast taskuräti ja viskas selle fuajee prügikasti. Ta astus panga
eesuksest välja päikese kätte.
Maja Kajantol on varem eesti keeles ilmunud romaanid "Kaneelirullisuvi", "Datlitalv" ja "Safranisügis", kus on peategelaseks kohvikupidaja Krisse.
304 pages, Paperback
First published January 1, 2025
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 85 reviews
June 1, 2025
Ihan kiva viihdekirja. Tykkäsin hahmoista ja kesäisestä miljööstä. Ärsytti miten pienistä jutuista tehtiin tosi dramaattisia, mutta tää on imo aika yleistä kotimaisessa viihdekirjallisuudessa
May 27, 2025
Tuntuu jotenki et oon lukenu tän kirjan jo viis kertaa koska luin saman kirjailijan Kahvila Koivu -sarjan XDD +
Sidenote: oli erittäi häiritsevää et täs kirjas sanottii iha liia mont kertaa ”oikeasti” tai ”yksinkertaisesti”.
Sidenote: oli erittäi häiritsevää et täs kirjas sanottii iha liia mont kertaa ”oikeasti” tai ”yksinkertaisesti”.
August 24, 2025
Tää oli mukavan leppoisa kirja, enköhän tuu jatko-osaanki tarttumaan😍 3,5⭐️
October 22, 2025
Tosi keveä täydellinen hyvän mielen reissukirja:-)
May 4, 2025
3,5⭐️ oikein kiva hyvän mielen kirja! Koin jollain tasolla samaistuvani päähenkilöön Inkaan, joka teki hänestä helposti lähestyttävän hahmon. Hilma-mummo oli myös symppis 🥹 ei ehkä ihan imaissut samalla tavalla mukaansa kuin Kahvila Koivu -sarja, mutta aion ehdottomasti jatkaa sarjan lukemista 💗
May 5, 2025
Ihana hyvän mielen kesäkirja!
Tarina seuraa paljolti tuttuja ja turvallisia tämän genren kaavoja, mutta siinä on myös juuri sopivasti ihan uutta, jotta se erottuu joukosta.
Kirjan sivuilta voi melkein haistaa kesän ja puhtaan pyykin tuoksut! 🌸
Tarina seuraa paljolti tuttuja ja turvallisia tämän genren kaavoja, mutta siinä on myös juuri sopivasti ihan uutta, jotta se erottuu joukosta.
Kirjan sivuilta voi melkein haistaa kesän ja puhtaan pyykin tuoksut! 🌸
June 4, 2025
Genressään mielestäni oikein hyvä kirja. Tykkään Kajannon sujuvasta ja etenevästä kirjoitustyylistä. Pesula miljöönä ja fiftarihenki viehättivät.
Pakko kuitenkin myöntää, että häiritsi se, miten pesulaa pitävä päähenkilö Inka puuttui erään asiakkaan toimintaan tietämättä varmaksi tilanteesta. Ymmärrän toki ratkaisun moraalisesti. Jossain muussakin tilanteessa mielestäni vähän turhan paljon avattiin asiakastietoja. Ei mitenkään olennaisia yksityiskohtia, mutta minua ne häiritsivät. :D
Pakko kuitenkin myöntää, että häiritsi se, miten pesulaa pitävä päähenkilö Inka puuttui erään asiakkaan toimintaan tietämättä varmaksi tilanteesta. Ymmärrän toki ratkaisun moraalisesti. Jossain muussakin tilanteessa mielestäni vähän turhan paljon avattiin asiakastietoja. Ei mitenkään olennaisia yksityiskohtia, mutta minua ne häiritsivät. :D
June 13, 2026
Tää oli käytännössä täysin sama kirja kuin Korvapuustikesä (sama kirjailija). Oikeen jeppistä aivot narikkaan -viihdettä.
June 4, 2025
taattua Kajantoa, (sukupolvet ylittäviä) ihmissuhteita pikkukaupungin pesulassa tällä kertaa. Mulle kannabis ei ole niin ongelmallinen asia kuin kirjan päähenkilön maailmassa ja lihaa syön sata prosenttia vähemmän kuin kirjan henkilöt, mutta muuten viihdyin.
May 12, 2025
4/5 ⭐
Taas Maija Kajantoa parhaimmillaan! 🧺 Pyykkipäivä on ihanaa feelgoodia, jossa on just sopivasti lämpöä, huumoria ja sympaattisia hahmoja – erityisesti Hilma jäi mieleen. Uusi lokaatio toimii tosi hyvin, vaikkakin kahvila miljöönä tulee olemaan aina mun suosikki lokaatio feelgood-kirjassa. MUTTA pesula toimi ihan älyttömän hyvin!
Kirja on nopealukuinen ja jäi heti fiilis, että haluun tietää kenestä seuraava osa kertoo 😍 Kajanto osaa kyllä luoda niin kivan tunnelman, että näihin tarinoihin on aina ihana palata.
Suosittelen kaikille, jotka kaipaa hyvää mieltä ja kevyttä arjen pakoa!
Taas Maija Kajantoa parhaimmillaan! 🧺 Pyykkipäivä on ihanaa feelgoodia, jossa on just sopivasti lämpöä, huumoria ja sympaattisia hahmoja – erityisesti Hilma jäi mieleen. Uusi lokaatio toimii tosi hyvin, vaikkakin kahvila miljöönä tulee olemaan aina mun suosikki lokaatio feelgood-kirjassa. MUTTA pesula toimi ihan älyttömän hyvin!
Kirja on nopealukuinen ja jäi heti fiilis, että haluun tietää kenestä seuraava osa kertoo 😍 Kajanto osaa kyllä luoda niin kivan tunnelman, että näihin tarinoihin on aina ihana palata.
Suosittelen kaikille, jotka kaipaa hyvää mieltä ja kevyttä arjen pakoa!
July 29, 2025
Aika perushömppää. Koska oon vanha kunnon pilkunviilaaja, niin kaipaisin vähän huolellisempaa otetta kuitenkin. Juhani kertoo asuvansa hissitalon neljännessä kerroksessa, ja hetkeä myöhemmin mennään Juhanin talossa hissillä kolmanteen kerrokseen. Miksi eivät menneet perille saakka? 😅 Detaljilla ei ole mitään merkitystä tarinan kannalta, mutta juuri siksi häiritsee irrationaalisen paljon, kun sen kerrostiedon olisi ihan hyvin voinut jättää pois.
Lauseenvastikkeen perään ei tule pilkkua, vaikka tämän kirjan perusteella niin voisi päätellä. Kysymyslauseen perään tulee kysymysmerkki. Mun mielestä dialogi vaikuttaa jotenkin veltolta, kun se kirjoitetaan tähän tyyliin:
- Mitä tarkoitat, Inka kysyi.
Kirja oli todella nopealukuinen, mutta tietty hutiloinnin fiilis tekee sen, että se tuntuu myös nopeasti kirjoitetulta.
Lauseenvastikkeen perään ei tule pilkkua, vaikka tämän kirjan perusteella niin voisi päätellä. Kysymyslauseen perään tulee kysymysmerkki. Mun mielestä dialogi vaikuttaa jotenkin veltolta, kun se kirjoitetaan tähän tyyliin:
- Mitä tarkoitat, Inka kysyi.
Kirja oli todella nopealukuinen, mutta tietty hutiloinnin fiilis tekee sen, että se tuntuu myös nopeasti kirjoitetulta.
May 20, 2025
Tämä oli ihanaa kuunneltavaa, mutta hieman huvittikin, kuinka Kajanto toistaa tässä jotain, joka on jo luettu aiemmassa Kahvila Koivu -sarjassa. Aluksi samankaltaisuus häiritsi, mutta sitten imaistuin Puistokadun pesulan suloiseen tunnelmaan ja viihdyttävään ihmisjoukkoon. Mitä sitä konseptia muuttamaan, kun se toimii! Jatkan mielelläni sarjan seuraamista.
June 16, 2025
Kesäinen ja leppoisa kirja, vähän kuin Viivi Pusu -sarja mutta aikuisille. Vähän ärsytti aluksi, että kaikkien ulkonäköä (ja painoa) piti kuvailla niin tarkkaan. Kokonaisuudessaan oli ennalta-arvattava, mutta ihan passeli välipalakirja ja aivot narikkaan -luettavaa.
Read
January 7, 2026Kajannon uuden sarjan ensimmäinen osa. Pidin Kahvila Koivu-sarjasta kovasti ja lyhyet kirjat olivat nautittavia lukea. Tähän, vähän paksumpaan feel-good kirjaan tartuin pienin epäilyksin ja alkuvaiheessa, ennen kuin tarina lähti viemään mennessään, lukeminen tuntui vähän turhauttavalta. Mutta palaset loksahtivat kohdalleen ja kokonaisuus oli varsin toimiva. Erittäin hyvä lukukokemus, kun viimein lämpimät kesäilmatkin saapuivat!
August 1, 2025
Hyvänmielen kirja. Rauhallista kerrontaa arkielämästä pesulassa ja ihan hauskoja yksityiskohtia. Sopi hyvin kesäluettavaksi, mutten usko tarttuvani kirjailijan muihin teoksiin.
Lähiaikoina olen lukenut paljon käännöskirjallisuutta ja kotimaisen kirjallisuuden lukeminen oli oikein nautinnollista pitkästä aikaa. Kieli on eläväistä eikä liian haastavia kielellisiä rakenteita. Joissain kohdissa kirjailija jäi mielestäni hieman jankkaamaan ja loi kirjan tapahtumista tarpeettoman positiivisia liioittelusanoilla. Kaikenkaikkiaan hauska teos.
Lähiaikoina olen lukenut paljon käännöskirjallisuutta ja kotimaisen kirjallisuuden lukeminen oli oikein nautinnollista pitkästä aikaa. Kieli on eläväistä eikä liian haastavia kielellisiä rakenteita. Joissain kohdissa kirjailija jäi mielestäni hieman jankkaamaan ja loi kirjan tapahtumista tarpeettoman positiivisia liioittelusanoilla. Kaikenkaikkiaan hauska teos.
May 13, 2025
3,5⭐️ mukava ja leppoinen.
May 15, 2025
3,5⭐️
June 22, 2025
Sujuvasti rullaava hyvän mielen kirja.
June 28, 2025
3,5⭐️!! Aivan ihana kesäkirja😍
August 8, 2025
Todella paljon parempi ja vivahteikkaampi kuin edellinen kahvilasarjan aloitus!
January 17, 2026
Harmitonta viihdettä ihan kiinnostavissa puitteissa.
September 2, 2026
"Ja juuri sellaisella tunnelmalla ihmisten pitäisi tänne tulla, Inka ajatteli vaihtaessaan jalkoihinsa punaiset, mekkoon sopivat korkokengät. Vaikka tämä oli pesula, ehkä maailman proosallisin paikka, tänne tulijoiden pitäisi tuntea tulevansa johonkin mukavaan paikkaan. Se olisi hänen tavoitteensa."
Kolmekymppinen Inka palaa reppureissultaan Australiasta pieneen kotikaupunkiinsa. Hän on jättänyt taakseen hankalan sisarussuhteen ja kurjan poikakaverin, ja on päättänyt aloittaa uuden elämän. Inka avaa Puistokadulle fiftarihenkisen pesulan, jonka kautta hän tutustuu uusiin ihmisiin, saa elämäänsä väriä ja löytää uuden rakkauden.
Pyykkipäivä on kerrassaan hurmaava hyvän mielen romaani, jossa on mukavasti huumoria, ystävyyttä, romantiikkaa ja juuri sopivasti draamaa. Lukija tietää koko ajan, että tässä tarinassa asiat kyllä lutviutuvat ja ettei mitään aivan kamalaa tule tapahtumaan, mutta se ei tarkoita, etteikö kirjassa käsiteltäisi joitain hankalampiakin teemoja ja tunteita (tässä kirjassa keskitytään esimerkiksi hankaliin perhesuhteisiin ja vanhusten hoidon puutteisiin). Niitä kuitenkin käsitellään empaattisesti ja hellästi, joten kirja pysyy aina feelgood-genren puitteissa. Kuulin eräässä Kajannon haastattelussa hänen kirjojaan kutsuttavan turvakirjallisuudeksi, ja juuri sellaistä Pyykkipäivä oli. Ja tällä hetkellä turvakirjallisuus on juuri sitä mitä aivoni kaipaavat. Pyykkipäivä pisti minut hymyilemään ja innostumaan, ja nautin suuresti Inkan, hänen pesulansa ja hänen ystäviensä maailmaan sukeltamisesta.
Inka oli mukava päähenkilö. Pidin hänen päättäväisyydestään ja siitä, miten innokkaasti hän alkaa muokata pesulastaan omannäköisensä, kotoisan bisneksen, joka alkaa toimia pesulan ohella eräänlaisena yhteisötilana. Minusta oli myös ihanaa ja rentouttavaa lukea hänen arjestaan, ja seurata tarinaan jossa arjen rutiinit ja arjen pienet ilot nostetaan keskiöön. Lukija törmää Inkan kanssa vaikka minkälaisiin asiakkaisiin – on kotiäitejä jotka tuovat oksennuksen pilaamat pehmonallet hätähoitoon, on mies joka pesettää lakanansa salassa vaimolta koska hänellä on salasuhde, on mökkiläisiä jotka haluavat vihdoinkin pesettää mattonsa ja vaikka keitä muita. On miehiä, jotka alkavat käydä pesulassa erinäisistä syistä useampaan otteeseen kenties sen takia, että pesulan vintage-vaatteista innostunut pitäjä on niin hurmaava ja mukava. Inkan pieni romanssi paikallisen miekkosen kanssa oli oikein mukava ja herttainen, ja minusta oli kiva seurata heidän tietään rakkauden satamaan läpi pienten väärinymmärrysten ja draamojen. Oli myös ihana lukea, kuinka kanssa Inka löytää jonkun, joka kuuntelee häntä, aidosti välittää hänestä ja joka on, kaiken kaikkiaan, hyvä tyyppi. Inkan ystävyyssuhteet olivat kanssa kaikki ihania – niistä kohta lisää.
Inkan tarinan kipeimmät kohdat liittyvät hänen perheeseensä, ja minusta näitä suhteita ja niiden kipupisteitä käsiteltiin hyvin. Lukija pystyi aistimaan Inkan kiukun ja huolen huithapelia siskoa kohtaan, ja säälin häntä kovasti joutuessani lukemaan siitä, kuinka heidän vanhempansa ovat aina lellineet Ellaa ja sysänneet Inkalle aivan liikaa vastuuta kodista ja siskosta. Uskon, että moni vanhin sisarus voi samaistua Inkaan tässä suhteessa turhankin paljon. Minusta oli kivaa, että kirjan lopulla Mutta koska tämä kirja on feelgood-romaani, voi lukija odottaa, että nämä suhteet alkavat helpottaa kirjan lopulla, ja pidinkin kovasti kohtauksesta, jossa Pidin Inkan perheen tarinassa erityisesti siitä, kuinka Inka loppua kohden oppii päästämään irti Ellasta ja hyväksymään, ettei ole hänen tehtävänsä huolehtia tästä ikuisesti: hän on aikuinen nainen ja vastuussa itsestään.
Puistokadun pesula oli todella kiva miljöö, ja oli kiva nähdä miten siitä tulee olohuonemainen tila, jossa ihmiset voivat viettää aikaa ja tavata toisiaan. Olen lukenut yhden pesulaan sijoittuvan feelgood-kirjan, mutta ei niitä hirveästi ole, minkä takia tämän kirja tuntui ihanan virkistävälle. Yleensä tällaiset kirjat sijoittuvat kahviloihin tai kirjakauppoihin. Hauskaa oli myös nähdä miten Inka kehittelee bisnestään: pesupalveluiden ohella sinne ilmestyy ilmaisvaatteiden rekki, kirpparirekki ja etötyöpisteitä, joissa ihmiset voivat istuskella odotellessaan lakanoitaan. Herttaisin yksityiskohta oli kenties diplomi, jonka eräät lapset antoivat Inkalle tämän pestyä heidän pehmonallensa – diplomi kertoo muille lapsivieraille, että tässä pesulassa pehmoeläimiä kohdellaan hyvin.
Pidin lähes kaikista kirjan sivuhenkilöistä – ne joista en pitänyt olivat silti hyviä hahmoja. Saima-täti oli ihanan kannustava ja innokas rouva, ja oli kiva lukea Inkan muisteloita siitä, kuinka Saima opetti hänelle muodista, tekstiileistä ja niiden hoidosta. Minusta on vasta tullut täti, ja olisi kiva olla oman sisaruksen lapselle yhtä turvallinen henkilö. Assi, Inkan uusi ystävä ja kirjanpitäjä, oli mukava, samoin kuin hänen siskonsa Annika, josta tulee myös vakituinen naama Puistokadun pesulassa. Heihin ei syvennytä vielä kamalasti (kakkoskirja on heitä varten, onhan Assi kakkoskirjan päähenkilö), mutta lukija saa kyllä hyvän otteen heidän luonteistaan. Minua kosketti erityisesti se, miten Annika löytää pesulasta ja sen väestä turvapaikan, jossa hän voi hengähtää viikottain parina iltana ja puuhata käsitöiden parissa, ansaiten vähän rahaa, ja olla hetken jotain muuta kuin vain kahden pienen lapsen äiti. Minusta oli myös kivaa, kuinka kirjassa kuvattiin sitä, että vaikka Annika rakastaa lapsiaan todella paljon, ei se tarkoita etteikö hän voisi myös olla uupunut ja välillä kaivata omaa aikaansa, etenkin kun molemmat lapset ovat erityislapsia ja vaativat siten extrapaljon hoivaa ja huomiota. Influencer ja freelance-reportteri Eevi oli yllättävä hahmo, koska alkuun oletin, että hän voisi olla enemmänkin antagonistimainen hahmo, koska hän Oli kiva nähdä miten Eevin viba muuttuu Inkan tutustuessa häneen paremmin ja heidän päästessään samalle sivulle. Loppua kohden Eevi oli yksi suosikeistani. Hän oli mukavan naseva ja ihailtavan toiminnantäyteinen – kun hän tajuaa Pidin Eevissä myös siitä, että hän on tyyppi, joka oli teininä aika ikävä ja tuppasi kavereidensa kanssa kiusaamaan ja piikittelemään vähemmän suosittuja tyyppejä, mutta joka on aikuistuessaan kypsynyt ja muuttunut paljon paremmaksi tyypiksi. Eevi myöntää menneet mokansa ja häpeää niitä, mutta häntä ei ikuisesti tuomita niiden takia. Inkan pesulan yläpuolisessa palvelutalossa asuva Hilma oli aivan ihana hahmo. Hän oli hauska, herttainen ja ihanan piikikäs, ja pidin siitä, ettei hän ollut pelkkä kliseinen höperö herttainen mummo. Oli mukava nähdä miten hän ystävystyy Inkan ja tämän piirin kanssa, ja miten hänestä tulee yksi jengin jäsenistä. Hänen kauttaan Kajanto kuvaa vanhuuden iloja sekä suomalaisen vanhustenhoidon hankaluuksia: Hilma kertoo kuinka jotkut hoitajat palvelukodissa eivät aidosti välitä, kuinka kehnoa hoito joskus on ja kuinka vanhuksia pidetään usein turhakkeina, jotka tulee vain pitää hengissä. Hilman tarina ja se miten hän löytää uusien ystäviensä myötä uutta väriä elämäänsä ja saa takaisin osia identiteetistään jotka luuli menettäneensä yksinäisenä elellessään oli mukavaa. IT-alalla työskentelevä, eräilystä innostunut Juhani oli kiva hahmo ja pidin siitä, miten lukijan ensin annettiin uskoa että Oli mukavaa, ettei Kajanto venyttänyt tätä draamaa liian pitkälle ja antoi Inkan ja Juhanin suht nopeasti löytää toisensa ja puhua asiat puhki.
Pyykkipäivä keskittyi paljolti ystävyyssuhteisiin, erityisesti naisten väliseen kaveruuteen. Pidin erityisesti myös siitä, että kirjan kaverukset eivät kaikki olleet saman ikäisiä: Inka ja Eevi ovat kolmikymppisiä, Annika heitä nuorempi, Assi on nelissäkymmenissä ja Hilma on jo vanhus. Huolimatta siitä, että ovat elämissään eri tilanteissa, nämä naiset löytävät toisensa ja muodostavat ihanan kaveriporukan, joka kannustaa toisiaan ja pitää yhtä. Yksi suosikkikohtauksiani koko kirjassa oli lopussa, kun nuoremmat naiset antavat Hilmalle Kajanto kuvasi kauniisti tässä kohtauksessa sitä, kuinka ystävät ja pienet teot voivat antaa sinulle takaisin osia itsestäsi ja tehdä sinusta paremman version itsestäsi. Juhanin iskostuminen osaksi porukkaa oli myös hauskaa, ja pidin siitä, kuinka Inkan kaverit janoavat suhdejuoruja ja kiusoittelevat ystäväänsä hellämielisesti. Se, miten he kaikki auttavat Hilmaa
Pyykkipäivä on rentouttava ja viihdyttävä teos, muistutus siitä, että arjestakin voi löytää paljon kauniita ja ihania asioita, että suuret elämänmuutokset voivat olla pelottavia mutta sen arvoisia, että kukaan ei voi ikuisesti olla vastuussa toisen ihmisen typeristä valinnoista, että kavereita voi löytää yllättävistä paikoista ja että vaikeatkin tilanteet tuppaavat lutviutumaan jos pyytää ja antaa apua. Tämä teos ei ihan sinne viiteen tähteen yllä (annan viisi tähteä aika harvoin, olen sen kanssa hyvin kitsas), mutta Pyykkipäivästä tuli ehdottomasti välittömästi yksi suosikeistani feelgood-genrestä. Aloitin jatko-osan heti saatuani Pyykkipäivän loppuun – en halua luopua tämän sarjan hahmoista vielä!
Kolmekymppinen Inka palaa reppureissultaan Australiasta pieneen kotikaupunkiinsa. Hän on jättänyt taakseen hankalan sisarussuhteen ja kurjan poikakaverin, ja on päättänyt aloittaa uuden elämän. Inka avaa Puistokadulle fiftarihenkisen pesulan, jonka kautta hän tutustuu uusiin ihmisiin, saa elämäänsä väriä ja löytää uuden rakkauden.
Pyykkipäivä on kerrassaan hurmaava hyvän mielen romaani, jossa on mukavasti huumoria, ystävyyttä, romantiikkaa ja juuri sopivasti draamaa. Lukija tietää koko ajan, että tässä tarinassa asiat kyllä lutviutuvat ja ettei mitään aivan kamalaa tule tapahtumaan, mutta se ei tarkoita, etteikö kirjassa käsiteltäisi joitain hankalampiakin teemoja ja tunteita (tässä kirjassa keskitytään esimerkiksi hankaliin perhesuhteisiin ja vanhusten hoidon puutteisiin). Niitä kuitenkin käsitellään empaattisesti ja hellästi, joten kirja pysyy aina feelgood-genren puitteissa. Kuulin eräässä Kajannon haastattelussa hänen kirjojaan kutsuttavan turvakirjallisuudeksi, ja juuri sellaistä Pyykkipäivä oli. Ja tällä hetkellä turvakirjallisuus on juuri sitä mitä aivoni kaipaavat. Pyykkipäivä pisti minut hymyilemään ja innostumaan, ja nautin suuresti Inkan, hänen pesulansa ja hänen ystäviensä maailmaan sukeltamisesta.
Inka oli mukava päähenkilö. Pidin hänen päättäväisyydestään ja siitä, miten innokkaasti hän alkaa muokata pesulastaan omannäköisensä, kotoisan bisneksen, joka alkaa toimia pesulan ohella eräänlaisena yhteisötilana. Minusta oli myös ihanaa ja rentouttavaa lukea hänen arjestaan, ja seurata tarinaan jossa arjen rutiinit ja arjen pienet ilot nostetaan keskiöön. Lukija törmää Inkan kanssa vaikka minkälaisiin asiakkaisiin – on kotiäitejä jotka tuovat oksennuksen pilaamat pehmonallet hätähoitoon, on mies joka pesettää lakanansa salassa vaimolta koska hänellä on salasuhde, on mökkiläisiä jotka haluavat vihdoinkin pesettää mattonsa ja vaikka keitä muita. On miehiä, jotka alkavat käydä pesulassa erinäisistä syistä useampaan otteeseen kenties sen takia, että pesulan vintage-vaatteista innostunut pitäjä on niin hurmaava ja mukava. Inkan pieni romanssi paikallisen miekkosen kanssa oli oikein mukava ja herttainen, ja minusta oli kiva seurata heidän tietään rakkauden satamaan läpi pienten väärinymmärrysten ja draamojen. Oli myös ihana lukea, kuinka kanssa Inka löytää jonkun, joka kuuntelee häntä, aidosti välittää hänestä ja joka on, kaiken kaikkiaan, hyvä tyyppi. Inkan ystävyyssuhteet olivat kanssa kaikki ihania – niistä kohta lisää.
Inkan tarinan kipeimmät kohdat liittyvät hänen perheeseensä, ja minusta näitä suhteita ja niiden kipupisteitä käsiteltiin hyvin. Lukija pystyi aistimaan Inkan kiukun ja huolen huithapelia siskoa kohtaan, ja säälin häntä kovasti joutuessani lukemaan siitä, kuinka heidän vanhempansa ovat aina lellineet Ellaa ja sysänneet Inkalle aivan liikaa vastuuta kodista ja siskosta. Uskon, että moni vanhin sisarus voi samaistua Inkaan tässä suhteessa turhankin paljon. Minusta oli kivaa, että kirjan lopulla Mutta koska tämä kirja on feelgood-romaani, voi lukija odottaa, että nämä suhteet alkavat helpottaa kirjan lopulla, ja pidinkin kovasti kohtauksesta, jossa Pidin Inkan perheen tarinassa erityisesti siitä, kuinka Inka loppua kohden oppii päästämään irti Ellasta ja hyväksymään, ettei ole hänen tehtävänsä huolehtia tästä ikuisesti: hän on aikuinen nainen ja vastuussa itsestään.
Puistokadun pesula oli todella kiva miljöö, ja oli kiva nähdä miten siitä tulee olohuonemainen tila, jossa ihmiset voivat viettää aikaa ja tavata toisiaan. Olen lukenut yhden pesulaan sijoittuvan feelgood-kirjan, mutta ei niitä hirveästi ole, minkä takia tämän kirja tuntui ihanan virkistävälle. Yleensä tällaiset kirjat sijoittuvat kahviloihin tai kirjakauppoihin. Hauskaa oli myös nähdä miten Inka kehittelee bisnestään: pesupalveluiden ohella sinne ilmestyy ilmaisvaatteiden rekki, kirpparirekki ja etötyöpisteitä, joissa ihmiset voivat istuskella odotellessaan lakanoitaan. Herttaisin yksityiskohta oli kenties diplomi, jonka eräät lapset antoivat Inkalle tämän pestyä heidän pehmonallensa – diplomi kertoo muille lapsivieraille, että tässä pesulassa pehmoeläimiä kohdellaan hyvin.
Pidin lähes kaikista kirjan sivuhenkilöistä – ne joista en pitänyt olivat silti hyviä hahmoja. Saima-täti oli ihanan kannustava ja innokas rouva, ja oli kiva lukea Inkan muisteloita siitä, kuinka Saima opetti hänelle muodista, tekstiileistä ja niiden hoidosta. Minusta on vasta tullut täti, ja olisi kiva olla oman sisaruksen lapselle yhtä turvallinen henkilö. Assi, Inkan uusi ystävä ja kirjanpitäjä, oli mukava, samoin kuin hänen siskonsa Annika, josta tulee myös vakituinen naama Puistokadun pesulassa. Heihin ei syvennytä vielä kamalasti (kakkoskirja on heitä varten, onhan Assi kakkoskirjan päähenkilö), mutta lukija saa kyllä hyvän otteen heidän luonteistaan. Minua kosketti erityisesti se, miten Annika löytää pesulasta ja sen väestä turvapaikan, jossa hän voi hengähtää viikottain parina iltana ja puuhata käsitöiden parissa, ansaiten vähän rahaa, ja olla hetken jotain muuta kuin vain kahden pienen lapsen äiti. Minusta oli myös kivaa, kuinka kirjassa kuvattiin sitä, että vaikka Annika rakastaa lapsiaan todella paljon, ei se tarkoita etteikö hän voisi myös olla uupunut ja välillä kaivata omaa aikaansa, etenkin kun molemmat lapset ovat erityislapsia ja vaativat siten extrapaljon hoivaa ja huomiota. Influencer ja freelance-reportteri Eevi oli yllättävä hahmo, koska alkuun oletin, että hän voisi olla enemmänkin antagonistimainen hahmo, koska hän Oli kiva nähdä miten Eevin viba muuttuu Inkan tutustuessa häneen paremmin ja heidän päästessään samalle sivulle. Loppua kohden Eevi oli yksi suosikeistani. Hän oli mukavan naseva ja ihailtavan toiminnantäyteinen – kun hän tajuaa Pidin Eevissä myös siitä, että hän on tyyppi, joka oli teininä aika ikävä ja tuppasi kavereidensa kanssa kiusaamaan ja piikittelemään vähemmän suosittuja tyyppejä, mutta joka on aikuistuessaan kypsynyt ja muuttunut paljon paremmaksi tyypiksi. Eevi myöntää menneet mokansa ja häpeää niitä, mutta häntä ei ikuisesti tuomita niiden takia. Inkan pesulan yläpuolisessa palvelutalossa asuva Hilma oli aivan ihana hahmo. Hän oli hauska, herttainen ja ihanan piikikäs, ja pidin siitä, ettei hän ollut pelkkä kliseinen höperö herttainen mummo. Oli mukava nähdä miten hän ystävystyy Inkan ja tämän piirin kanssa, ja miten hänestä tulee yksi jengin jäsenistä. Hänen kauttaan Kajanto kuvaa vanhuuden iloja sekä suomalaisen vanhustenhoidon hankaluuksia: Hilma kertoo kuinka jotkut hoitajat palvelukodissa eivät aidosti välitä, kuinka kehnoa hoito joskus on ja kuinka vanhuksia pidetään usein turhakkeina, jotka tulee vain pitää hengissä. Hilman tarina ja se miten hän löytää uusien ystäviensä myötä uutta väriä elämäänsä ja saa takaisin osia identiteetistään jotka luuli menettäneensä yksinäisenä elellessään oli mukavaa. IT-alalla työskentelevä, eräilystä innostunut Juhani oli kiva hahmo ja pidin siitä, miten lukijan ensin annettiin uskoa että Oli mukavaa, ettei Kajanto venyttänyt tätä draamaa liian pitkälle ja antoi Inkan ja Juhanin suht nopeasti löytää toisensa ja puhua asiat puhki.
Pyykkipäivä keskittyi paljolti ystävyyssuhteisiin, erityisesti naisten väliseen kaveruuteen. Pidin erityisesti myös siitä, että kirjan kaverukset eivät kaikki olleet saman ikäisiä: Inka ja Eevi ovat kolmikymppisiä, Annika heitä nuorempi, Assi on nelissäkymmenissä ja Hilma on jo vanhus. Huolimatta siitä, että ovat elämissään eri tilanteissa, nämä naiset löytävät toisensa ja muodostavat ihanan kaveriporukan, joka kannustaa toisiaan ja pitää yhtä. Yksi suosikkikohtauksiani koko kirjassa oli lopussa, kun nuoremmat naiset antavat Hilmalle Kajanto kuvasi kauniisti tässä kohtauksessa sitä, kuinka ystävät ja pienet teot voivat antaa sinulle takaisin osia itsestäsi ja tehdä sinusta paremman version itsestäsi. Juhanin iskostuminen osaksi porukkaa oli myös hauskaa, ja pidin siitä, kuinka Inkan kaverit janoavat suhdejuoruja ja kiusoittelevat ystäväänsä hellämielisesti. Se, miten he kaikki auttavat Hilmaa
Pyykkipäivä on rentouttava ja viihdyttävä teos, muistutus siitä, että arjestakin voi löytää paljon kauniita ja ihania asioita, että suuret elämänmuutokset voivat olla pelottavia mutta sen arvoisia, että kukaan ei voi ikuisesti olla vastuussa toisen ihmisen typeristä valinnoista, että kavereita voi löytää yllättävistä paikoista ja että vaikeatkin tilanteet tuppaavat lutviutumaan jos pyytää ja antaa apua. Tämä teos ei ihan sinne viiteen tähteen yllä (annan viisi tähteä aika harvoin, olen sen kanssa hyvin kitsas), mutta Pyykkipäivästä tuli ehdottomasti välittömästi yksi suosikeistani feelgood-genrestä. Aloitin jatko-osan heti saatuani Pyykkipäivän loppuun – en halua luopua tämän sarjan hahmoista vielä!
June 9, 2025
Miljöö oli ihana😍 kepeä kesään sopiva kirja! 3.5⭐️
May 20, 2025
Tartuin tähän epäillen, sillä Kajannon Kahvila Koivu- sarja jäi minulta kesken. Tässä Puistokadun pesula- sarjan avausosassa ei onneksi ollut sitä työnarkomaniaa, joka Kahvila koivusta minut pelästytti pois. Tämän jatkoa odotan innolla. Kivat henkilöt ja kepeä helppo luettava, minkä ahmaisin parissa päivässä. Ostin tämän jälkeen pesusoikkoon pelakuut ja kaivoin kellohelmat kaapista.
November 16, 2025
En lähtökohtasesti kuulu feelgood-kirjojen kohdeyleisöön, mut tästä tykkäsin!
May 20, 2025
Keveä kirja, jota oli helppo seurata. Juonikulku kuitenkin tuntui menevän aika hitaasti eteenpäin ja vasta kirjan loppupuolella alkoi tapahtua enemmän. Huomasin vertaavani kirjailijan Kahvila Koivu -kirjasarjaan, jossa oli myös samantyylisiä elementtejä ja hahmoja. Kirjailijalla oli myös toistuvia lauseenparsia, jotka ärsyttivät, kuten ”..sanoi yksinkertaisesti”. Kuitenkin ihan mukava kirja.
August 30, 2025
Pyrkimyksissäni lukea lisää viihdekirjallisuutta osuin nopeasti Maija Kajannon suositun Kahvila Koivu -sarjan äärelle. Sarja on ollut pidetty, eikä suotta, sillä se on sujuvaa viihdekirjallisuutta tutulla ja turvallisella kaavalla. Trilogiaksi suunniteltu sarja tuli lopulta viiden osan jälkeen päätökseen ja Kajanto on nyt aloittanut uuden sarjan.
Järin kauas Kahvila Koivun konseptista ei uusi sarja karkaa: Puistokadun pesula -sarjassa kolmekymppinen Inka palaa pieneen kotikaupunkiinsa ja perustaa sinne kahvilan sijasta pesulan. Inka on viettänyt vuosia Australiassa rennosti reppureissaten ja erilaisissa hanttihommissa, muun muassa pesulassa. Ulkomaan vuosista on jäänyt paljon kokemuksia, jonkin verran sydänsuruja ja hankala suhde Australiaan jääneen pikkusisko Ellan kanssa.
Kirjan alussa perustetaan pesulaa ja laitetaan paikkoja kuntoon kovalla tarmolla ja fiftarityyliin sisustaen – Inka on omaksunut kouluaikoinaan tädiltään 50-luvun pukeutumistyylin ja ottaa sen pesulansa sisustuksen ohjenuoraksi. Pesulan kanssa samassa rakennuksessa on palvelutalo, jonka lakanapyykeistä Inka saa taloudellisen selkärangan lähteä perustamaan pesulaa pikkupaikkakunnalle.
Pesulan perustaminen on Inkalle myös keino tutustua paikkakunnan ihmisiin. Hän saa ystäviä ja pesulan ympärille muodostuukin mukava tuttavapiiri erilaisissa elämäntilanteissa olevia naisia. Romanttista viritystäkin on luvassa, mutta rakkauden tiellä on kaikenlaisia pieniä esteitä. Onneksi ne eivät ole ihan niitä tylsimpiä väärinkäsityksiä, vaikka suuria yllätyksiä Pyykkipäivä ei tarjoilekaan. Sujuvasti Kajanto tarinaa rakentelee. Lukiessa miellyttää pikkuhiljaa kehittyvä ystävyys eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien naisten välillä ja toisaalta hiljalleen paljastuva kipeä tausta Australiasta ja sitäkin ennen lapsuudesta.
Kajanto kirjoittaa toimivaa heteroromanttista viihdekirjallisuutta. Kahvila Koivusta pitäneiden varsinkin kannattaa tutustua myös Puistokadun pesulaan.
Järin kauas Kahvila Koivun konseptista ei uusi sarja karkaa: Puistokadun pesula -sarjassa kolmekymppinen Inka palaa pieneen kotikaupunkiinsa ja perustaa sinne kahvilan sijasta pesulan. Inka on viettänyt vuosia Australiassa rennosti reppureissaten ja erilaisissa hanttihommissa, muun muassa pesulassa. Ulkomaan vuosista on jäänyt paljon kokemuksia, jonkin verran sydänsuruja ja hankala suhde Australiaan jääneen pikkusisko Ellan kanssa.
Kirjan alussa perustetaan pesulaa ja laitetaan paikkoja kuntoon kovalla tarmolla ja fiftarityyliin sisustaen – Inka on omaksunut kouluaikoinaan tädiltään 50-luvun pukeutumistyylin ja ottaa sen pesulansa sisustuksen ohjenuoraksi. Pesulan kanssa samassa rakennuksessa on palvelutalo, jonka lakanapyykeistä Inka saa taloudellisen selkärangan lähteä perustamaan pesulaa pikkupaikkakunnalle.
Pesulan perustaminen on Inkalle myös keino tutustua paikkakunnan ihmisiin. Hän saa ystäviä ja pesulan ympärille muodostuukin mukava tuttavapiiri erilaisissa elämäntilanteissa olevia naisia. Romanttista viritystäkin on luvassa, mutta rakkauden tiellä on kaikenlaisia pieniä esteitä. Onneksi ne eivät ole ihan niitä tylsimpiä väärinkäsityksiä, vaikka suuria yllätyksiä Pyykkipäivä ei tarjoilekaan. Sujuvasti Kajanto tarinaa rakentelee. Lukiessa miellyttää pikkuhiljaa kehittyvä ystävyys eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien naisten välillä ja toisaalta hiljalleen paljastuva kipeä tausta Australiasta ja sitäkin ennen lapsuudesta.
Kajanto kirjoittaa toimivaa heteroromanttista viihdekirjallisuutta. Kahvila Koivusta pitäneiden varsinkin kannattaa tutustua myös Puistokadun pesulaan.
Displaying 1 - 30 of 85 reviews